Itsekeskeisyys

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Siina
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Siina

Vieras
Miesystävän itsekeskeisyys alkaa nyt pikkuhiljaa jurppimaan. Olemme seurustelleet reilun kolme vuotta--asumme erillään, koska minulla lapsia ja hän lapseton.
Näemme noin kolme kertaa viikossa ja soittelemme tietenkin päivittäin. Nyt on mennyt taas viikon verran, ettei mies ole kertaakaan kysynyt minulta mitä minulle kuuluu.... hänellä on kova kiire kertoa omia juttujaan ja kavereidensa kuulumisia.

Eilenkin kun soitti, en saanut edes suunvuoroa, kun touhotti omia tekemisiään ja kertoili mitä meinaa syödä ja laittaa ruokaa ja mitä tehdään viikonloppuna (siis ei kysynyt minulta sopiiko vaan ilmoitti asian). Kylläpä jäi paha mieli.

Keskustelumme on yleensä kaavaa, että mies kertoo jotain asiaa ja minä yleensä myötäilen häntä tai kerron oman mielipiteen, mutta aina hän korjaa asian niin, että hän on kuitenkin oikeassa ja hänen ajatuksensa asiasta on se oikea. Siis vaikka olisin samaa mieltä hänen kanssaan, niin hän saa sanomisillaan asian kuulostamaan siltä kuin olisin ollut eri mieltä ja sanoo päälle oman versionsa asiasta.

Puhumattakaan miehen tavasta puhua päälle, kun olen kertomassa jotain itseäni koskevaa asiaa. Puhuu suoraan päälle ja kun on sanansa sanonut ei viitsi edes kysyä mitä olinkaan puhumassa.

Ei hän sentään aina ole tuollainen ollut--muistaakseni--ehkä olen vaan kriittisempi nyt kun seurustelu on vakiintunut.

Onko teillä samanlaisia miehiä---olisiko jokin konsti tuohon piirteeseen?

 
Oletko sanonut miehellesi miltä sinusta tuntuu kun hän ei kysy sinun kuulumisiasi? Jospa sanoisit niin mies ainakin vähän aikaa muistaisi ottaa sinut asiassa huomioon. Mutta ei kannata sanoa asiasta syyttävään sävyyn tms. vaan vaikka: "olisipa mukavaa jos kysyisit mitä minulle kuuluu" tai aika hyvä olisi "haluatko tietää mitä minulle kuuluu" niin huomaat kuunteleeko mies sitten loppuun asti vai keskeyttääkö sinut tai mitä tapahtuu.

Kuulostaa ihan inhimmilliseltä virheeltä mieheltäsi ja on myös inhimmillistä ärsyyntyä asiasta :)
 
Jos jo kolmen vuoden päästa asia vaivaa noin paljon, kuvittele mikä tilanne on 20 vuoden päästä... jos ei mies tajua tilannetta kun hänelle sen selität, niin vaihtoon vaan ja äkkiä! Helpompi nyt kuin sitten kun on lainat ja kakarat... :) omalla miehellä oli tapana keskeyttää hyvin usein ja puhua päälle, aloin sanomaan ihan ystävällisesti että "kulta, saisinko puhua loppuun?". Tajusi onneksi. :)
 
Ole nyt varovainen, jos et halua suhteenne päättyvän.
Miehelle puhelu sinulle on juuri tuota kertomista ja touhuamista, ilmeisesti hän pitää siitä, että saa sinulle niitä kertoa. Ilmeisesti sinua ei huvita kuunnella niitä juttuja. Minun mielestäni tuosta on vaikea selvitä kunnialla: jos sanot , että ei kiinnosta, niin ei kiinnosta miestäkään puhua niistä , jos arvostelet, niin mistä tietää, että hän ei leimaa sinua vaikeaksi.
Kauanko aiotte olla puhelinsuhteessa? Jos se aika kannattaisi kestää? Tai sitten todeta, että ei kiinosta enää.
 
Alkuperäinen kirjoittaja www:
Pitäisköhän sun itse muuttua...

No huh huh. Jos toinen käyttäytyy siten kuin sinun elämäsi ja vointisi ei voisi vähempää kiinnostaa, niin miksi ihmeessä sinun täytyisi muuttua eikä sen toisen? Mitä sinä olet tehnyt silloin väärin? Onko muka liikaa vaadittu että otetaan toisenkin tunteet ja ajatukset huomioon, eikä oleteta että itse on aina oikeassa eikä toisen mielipiteillä ole mitään arvoa? Kerropa tämä kun en taas näköjään ymmärrä...
 
"Onko teillä samanlaisia miehiä---olisiko jokin konsti tuohon piirteeseen? "

Onhan siihen olemassa konsti:
Otat asian esiin joku ilta kun on kahden keskistä rauhaa eikä ole muita häiriötekijöitä. Aloitat keskustelun sanoilla: MINUSTA tuntuu pahalta tämä asia, MINÄ koen, että en saa ääntäni kuuluviin, MINUA ahidstaa jne.
Käytät siis maailman vanhinta keinoa selvittää asiat, eli asiallista keskustelua vailla syyttelyä.
 
Täytyy varmaan vaan rohkaista itsensä ja sanoa vakavasti asiasta. Mies vaan on sellainen hyvä supliikkimies, että tiedän hänen jälkeenpäin sillai muka mukavasti naljailevan minulle siitä sitten. Häneltä tulee tekstiä jokalähtöön ja ilkeät asiat sanoo muka vitseinä (jotka ovat kyllä vinoilua oikeasti).
"mies" oli kyllä siinä oikeassa, että miesystäväni todellakin tykkää kertoa minulle kaikki asiat----selviksi tulevat niin vatsantoiminta, mitä on syönyt ja aikoo syödä, pierettääkö sitten sen jälkeen vai ei, onko naaman iho ollut karhea vai sileä uuden kasvovoiteen jälkeen, onko uusi vessapytyn puhdistusaine hyvää vai ei, jne.
Eihän siinä mitään, jos kertoo--ymmärrän, että ei hänellä ole ehkä muitakaan joille puhua niistä asioista, mutta kun hän ei viitsi kuunnella mitä minä haluan kertoilla päivän tapahtumista--on sanonutkin joskus suoraan että EVVK.

Niin, mulla taitaa olla hiukan huono itsetunto enkä oikein osaa "pitää puoliani" verbaalisesti. Ei mies alussa ollut tuollainen "jyrääjä", mutta ehkä ihmisen luonteeseen kuuluu, että "heikot" pistetään matalaksi.
 
Jos toinen jyrää sinut vessanpuhdistusjutuilla, niin kehottaisin miettimään ensin, että miksi et siedä niitä. Minulla on tunne, että ongelma on sinun puolellasi. Onko suhteesi tulossa tiensä päähän, etkä yksinkertaisesti jaksa kuunnella tuollaisia asioita, kun omasi liikkuvat aivan eri tasolla? Mieti itseäsi ja mitä haluat nyt ja tulevaisuudessa, minusta tuo asia, mistä kirjoitat ei ole välttämättä ongelman ydin. Se voi olla paljon syvällisempää.
 
Yleensä nimim. mies oivaltaa asiat hyvin, mutta nyt ei. Eikö ole ilmiselvää, että ap:n kumppanilla on enemmän korjaamista käytöksessään, kuin ap:llä itsellään? Kuka mies tuollaista kestäisi, ei kukaan. Miksi naisen pitäisi?
 
nainen:

Voin kertoa sinulle juoneni. Vain sinulle:)
Jos ap kysyy hänen ongelmaansa ratkaisua.
"Miesystävän itsekeskeisyys alkaa nyt pikkuhiljaa jurppimaan" hän sanoo, niin ap on tavallaan kantansa määritellyt. Jos minä olen ap:n kanssa samaa mieltä, niin sanon hänelle, että suhde ei toimi ja mies on epäsopiva. Mutta mitä se auttaa, se vain vahvistaa ap: n mielipidettä ja hän lopettaa suhteen. Se on siinä, eikä ole mitään korjattavaa. Mutta jos lähdetään siitä, että yksi ei riitele, niin haluaisin ap:n miettivän oman osuutensa ongelmassa ja miksi hän ei jaksa kuunnella miestä. Haluan ap:n miettivän sitä asiaa siksi, että kun hän aloitta seuraavan suhteen, niin hän on samassa tilanteessa; aina tulee asia, joka alkaa ärsyttämään,JOS se johtuu esim. ap:n voimia vievästä elämäntilanteesta.
Toisekseen on paljon miehiä, jotka kuuntelevat sujuvasti päivästä toiseen kaikenlaisia pöpinöitä. Mutta jos ongelma onkin vain se, että mies puhuu ap:n puheen päälle, niin eiköhän se ole helposti huomautettavissa.

Minä vain arvaan, että ap ei jaksa kuunnella jostain syystä.
 
Kirjoita seuraava kirje:

Rakas kulta
Tulin juuri suihkusta ja huomasin, että perseessäni, vasemmalla puolella, lähellä pakaran vakoa-tiedäthän- on paiseentapainen. se ei ole vielä painut kynittäväksi, mutta kovasti mieleni tee sitä puristaa. Siitä tulee ajan kanssa sellainen ihanan turpea mätäklöntti. Jaksan kyllä odottaa kunnes tapaamme ja voit vaikka kokeilla sitä.
Kersat söivät taas kuin hullut. Kaikki meni mitä jaksoin kotiin kantaa. Niillä on joku kompleksi. Tyydyttävät tarpeitaan syömällä. Kai minä olen ne heikosti kasvattanut ja kaipaavat isäänsä. Sitä paskiaista. Isänsä kerrankin pieraisi kun tuli juuri puhtaasta saunasta.Olin se "Ihan puhdas sauna-aineella pesysyt. Kontannut ja jynssännyt. Nauroi päälle. Sellaisia miehiä en voi sietää.

Olen siivonnut eteisen naulakon alustan. Joku pieni liero taas vipelsi valon syttyessä karkuun.Että voin inhota niitä ja inhoan myöskin kulttuuriministeria. En voi kesää sen rakkautta, sillä minun on vaikea uskoa rakkauteen ja lapsiahan niillä on jo yllin kyllin, eikö sinustakin.
En halua valittaa, eikä sinun tarvitse soitta joka ilta, mutta kiva olisi tietää, kaipaatrko minua edes hiukkasen vai alanko ihan tosissani vaan pienenemään ja menemään maan rakoon. Anteeksi, että olen tämmöinen hiirulainen.En pidä jalanjäljistä kasvoillani, silti minun tekee mieli maata lattialla. Älä tallaa minua pikku lieroa kun juuri laitoin papiljotitkin, vaikka et sinä minun hiuksiani huomaa.
Kaikkea hyvää vapautta ja ihania kokemuksia vaan sinulle. Kultasi.

 
On alkanut pitää sinua ehkä hiukan itsestäänselvyytenä, ja siitä on lyhyt matka siihen tunteeseen, että olet riippa joka estää häntä saamasta kaikkea muuta mitä maailmalla voi olla hänenlaiselleen mielettömän hyvälle tyypille tarjota.

Jos/kun hän lisäksi miettii teidän tulevaisuuttanne yhdessä, ja on todennäköisesti epävarma siitä haluaako ryhtyä isäksi lapsillesi, niin silloinkin liika sitoutuminen ja päivittäinen yhdessä olo voi alkaa ahdistaa häntä. Koska ei ole tehnyt päätöstä suuntaan eikä toiseen, yrittää pitää asiat ennallaan, ja höpöttää kaikki aukot täyteen omia asioitaan

Oikeasti tarvitsisi nyt ehkä vapauden tunteen, ja myös lyhyen kurssin sinkkumaailman kovuutta. Sitten joko kömpisi päätöksen tehneenä takaisin viereesi ja olisi sinulle kiltti, koska olisi sinut valinnut, halunnut ja saanut, tai sitten jäisi omille teilleen. Tiedän, että on vaikeaa, mutta paras neuvo mielestäni olisi olla näkemättä jonkun aikaa ja miettiä asioita tahoillanne.
 
Voi, voi- en osaa muuta neuvoa antaa kuin, että jätä se itsekeskeinen ääliö ja nopeasti. Sellaiset tyypit joiden kiinnostuksen aiheet pyörivät vain oman napansa ympärillä veivät voimat keneltä tahansa joiden kanssa ovatkin tekemisissä.
Kyseessä saattaa olla pahimmanlaatuinen narsisti, joka pikkuhiljaa nujertaa sinut loppuun. Jonkin ajan kulttua et todennäköisesti viitsi enää edes tuoda omaa mielipidettäsi esiin, koska tiedät mikä on lopputulos.
Kyllä toisen arvostaminen ja kunnioittaminen mielipiteineen kaikkineen on ensiarvoisen tärkeää suhteessa kuin suhteessa.
Itseltäni vei itsekeskeinen ääliö noin vuoden elämästäni, onneksi ei enempää, ennenkuin mulle riitti ainainen omasta itsestä puhuminen ja hänen asioiden vatvominen.
Mikä ihana tunne, kun joku tuli ja kysyi, mitä sulle kuuluu oikeesti, siinä alkoi melkein itkeä, niin hyvältä tuntui kuulla tuo kysymys välittävältä ihmiseltä.
Avaa hyvä ihminen silmäsi, et ole mokoman narsistin arvoinen!
 
Tarkkanäköistä porukkaa "elleissä".
"mies" on paljolti oikeilla jäjilllä---olen tosiaankin pariinkin otteeseen miettinyt suhteen lopettamista, koska tilanteemme on epätyydyttävä mielestäni normaalin suhteen ylläpitämiseksi. Eri osoitteissa asuminen ja oman perheeni vaatima aika rajoittaa tapaamisia. Se taas mielestäni verottaa yhteenkuulumisen tunnetta miseystävääni. Ehkä tästä kaikesta juontuu oma tyytymättömyyteni.
"Niina" on varmaan myös oikeilla jäljillä, tuota itsestäänselvyytenä pitämistä paljastaa mielestäni se, että mies ei edes kysy mitä mieltä olen hänen suunnitelmistaan.
"Maisa" , tiedän tunteen kuinka hyvältä tuntuu, kun joku oikeasti tahtoo tietää mitä kuuluu. Ikävä kyllä minulta on niin kysynyt vain miespuolinen työkaverini......

Jaa-a mitä näistä pohdiskeluista voisi päätellä---ehkä tämä suhde on löytämässä tiensä pään.... :(
 
ap:

Ajattele sitä, missä sinua nyt eniten tarvitaan. Ja uskon, että vielä löytyy suhde, josta sinä myös saat. On erittäin raskasta olla vain antamassa jollekin kolmannelle. Älä menetä uskoasi, mutta älä pidä kiirettäkään. Tsemppiä, uskon, että teet oikean ratkaisun omien tuntemusten pohjalta.
 

Yhteistyössä