Itku vaan tulee...

Isäni on vakavasti sairaana.Olin tänään vanhemmillani käymässä ja lähinnä senkin vuoksi, että äitini pääsee rauhassa saunaan... kun katselin isää siinä tuli kamala suru isän puolesta ja ajattelin minkä vastuun äiti joutuu kantamaan yksin.Kyllä äiti surullisena sanoi, että ei edes ole sisaruksia kenen kanssa voisi taakan jakaa.
Ystäviä on toki, mutta kotoa ei äiti hirveen pitkälle pääse ja voi pitkäksi aikaa mihinkään mennä, kun isää ei uskalla kamalan pitkäksi aikaa jättää yksin, eikä se halua ollakkaan...
Itse olen kolmivuorotyössä ja toki autan minkä voin. Nyt tuntuu siltä, että kohta haen itselleni sairaslomaa (En ole oikeastaan koskaan ollut töistä poissa...)
.En tahdo juuri nyt jaksaa töissä masentuneiden, ahdistuneiden, itsemurhaa miettivien ihmisten asioita... Toisaalta työ pitää jonkinlaisessa järjestyksessä ja minulla on mahtavat työkaverit, jotka ovat ajantasalla isäni sairauden suhteen.Olen halunnut kertoa, koska monet heistä on olleet isäni kanssa samassa työpaikassa ja myöskin sen vuoksi jos itse olen väsynyt ja muissa mietteissä.
Maanantaina juttelen osastonhoitajan kanssa ja mietin jos muutaman päivän pitäisin sairaslomaa...Pahimmat ajat varmasti ovat edessä, mutta niitä en halua edes ajatella...Tosin mistä sitä koskaan tietää, jos jokin ihme tapahtuu ja asiat menisi parempaan suuntaan.
Onneksi minulla on ihana perhe, ystävät jotka ovat tukeneet minua enemmän kuin tarpeeksi...Kiitos siitä heille

 

Ei oikein osaa sanoa mitään lohduttavaa :/

Kun ajattelet itkeväsi isäsi vuoksi, itkenkin omaa itseäsi. Sitä omaa ikävää, kaipausta ja avuttomuutta, ehkä myös pienuutta. Ja niin sen kuuluu ollakin. Muista häntä kukkasin nyt, älä sitten, kun hän ei maallista muistamista enää tarvitse.

 

Hei Nipsukka,

voimia raskaaseen tilanteeseen.

Tiedättekö, että kunnalta saa apua tilanteeseen?

Minun läheinen sairastui keväällä vakavasti. Asui kaksin puolisonsa kanssa ja käytännössä arki oli sitä, että puoliso hoiti koko ajan.

He hakivat apua tilanteeseen ja saivat terveyskeskusesta kotisairaanhoitajan joka kävi kolme kertaa viikossa kotona. Samoin he saivat kotityöntekijän joka kävi joka toinen päivä kotona auttelemassa arjen jutuissa.

Sairauden edetessä he saivat kotiin apuvälineitä ym.

Joten kyselkää olisiko äidillesi apua olemassa

Toki sairaslomakin on yksi vaihtoehto.

Tokikaan en tiedä mikä sairaus teidän isällä on. Minun läheisellä oli syöpä ja hän menehtyi tautiin muutamassa kuukaudessa.

 

Hei Nipsukka,

voimia raskaaseen tilanteeseen.

Tiedättekö, että kunnalta saa apua tilanteeseen?

Minun läheinen sairastui keväällä vakavasti. Asui kaksin puolisonsa kanssa ja käytännössä arki oli sitä, että puoliso hoiti koko ajan.

He hakivat apua tilanteeseen ja saivat terveyskeskusesta kotisairaanhoitajan joka kävi kolme kertaa viikossa kotona. Samoin he saivat kotityöntekijän joka kävi joka toinen päivä kotona auttelemassa arjen jutuissa.

Sairauden edetessä he saivat kotiin apuvälineitä ym.

Joten kyselkää olisiko äidillesi apua olemassa

Toki sairaslomakin on yksi vaihtoehto.

Tokikaan en tiedä mikä sairaus teidän isällä on. Minun läheisellä oli syöpä ja hän menehtyi tautiin muutamassa kuukaudessa.

Isälläni on leikattu keuhkosyöpä joka metastoitunut aivoihin.sädetetty on, muuta ei voida tehdä... Surullisisnta vielä on kun äitini jäi juuri eläkkeelle ja heillä oli kaikenmaailman suunitelmia kun vihdoinkin saavat yhdessä "nauttia"eläkepäivistä

 

:hug:

 

Ei oikein osaa sanoa mitään lohduttavaa :/

Kun ajattelet itkeväsi isäsi vuoksi, itkenkin omaa itseäsi. Sitä omaa ikävää, kaipausta ja avuttomuutta, ehkä myös pienuutta. Ja niin sen kuuluu ollakin. Muista häntä kukkasin nyt, älä sitten, kun hän ei maallista muistamista enää tarvitse.

Tuota omaa avuttomuutta, kaipausta, ikävää ja kamalaa surua itken varmasti ja sitä ajatusta luopumisesta (jossain vaiheessa) on kamalan tuskaista ajatella, vaikka tiedän että ei pitäisi vielä surra ja vielä kaikki kuitenkin kohtuullisesti... Ajatus siitä että isä sairas on kivuliasta, mutta tiedän että kaikki joskus aikanaan helpottaa.Vaikka itse olen sairaanhoitaja ja näen kaikenlaisia ihmiskohtaloita töissä, niin kyllä sitä itse omaisena on ihan yhtä neuvoton, avuton, keinoton vakavan sairauden edess

 

:hug: Voimia toivottelen kovasti!
Oh ja työkaverit varmasti ymmärtävät, jos jäät sairaslomalle. Pystyisikö esim. kotisairaanhoito tulla äitiäsi auttamaan vai ehkä ovatkin jo apuna?

 

:hug: Voimia toivottelen kovasti!
Oh ja työkaverit varmasti ymmärtävät, jos jäät sairaslomalle. Pystyisikö esim. kotisairaanhoito tulla äitiäsi auttamaan vai ehkä ovatkin jo apuna?

Tilanne on muuttunut aika nopeasti eli mitään ei ole ehditty vielä oikeastaan suunnittelemaan.Isä oli muutaman päivän sairaalassa hemoglobiini oli laskenut 86, isä sai punasoluja ja hb nousi niin, että pääsi kotiin.Mukaan antoivat vielä happirikasteen eli nenässä letkut, jonka kautta saa hapetusta jne...Polvet pettää ihan odottamatta alta ja äiti ei tahdo jaksaa isää nostaa... Isä kyllä yrittää olla niin paljon pystyssä kuin mahdollista, mutta kun itse olin siellä tänään, niin koko sen ajan isä makoili vuoteessa...

 

:hug:

 

:hug: Voimia toivottelen kovasti!
Oh ja työkaverit varmasti ymmärtävät, jos jäät sairaslomalle. Pystyisikö esim. kotisairaanhoito tulla äitiäsi auttamaan vai ehkä ovatkin jo apuna?

Tilanne on muuttunut aika nopeasti eli mitään ei ole ehditty vielä oikeastaan suunnittelemaan.Isä oli muutaman päivän sairaalassa hemoglobiini oli laskenut 86, isä sai punasoluja ja hb nousi niin, että pääsi kotiin.Mukaan antoivat vielä happirikasteen eli nenässä letkut, jonka kautta saa hapetusta jne...Polvet pettää ihan odottamatta alta ja äiti ei tahdo jaksaa isää nostaa... Isä kyllä yrittää olla niin paljon pystyssä kuin mahdollista, mutta kun itse olin siellä tänään, niin koko sen ajan isä makoil vuoteessa...

Nopeasti tilanne on sitten huonontunut. Onko isälläsi kotona jotain apuvälineitä esim. portatiivia, suihkutuolia, pyörätuoli ym? Todella rankka tilanne. :hug:

 

onko äiti isäsi omaishoitaja?Silloinhan hänelle kuuluu 2vrk kuukaudessa vapaata,jolloin kunta järjestää isällesi hoitajan.

 

:hug: Voimia toivottelen kovasti!
Oh ja työkaverit varmasti ymmärtävät, jos jäät sairaslomalle. Pystyisikö esim. kotisairaanhoito tulla äitiäsi auttamaan vai ehkä ovatkin jo apuna?

Tilanne on muuttunut aika nopeasti eli mitään ei ole ehditty vielä oikeastaan suunnittelemaan.Isä oli muutaman päivän sairaalassa hemoglobiini oli laskenut 86, isä sai punasoluja ja hb nousi niin, että pääsi kotiin.Mukaan antoivat vielä happirikasteen eli nenässä letkut, jonka kautta saa hapetusta jne...Polvet pettää ihan odottamatta alta ja äiti ei tahdo jaksaa isää nostaa... Isä kyllä yrittää olla niin paljon pystyssä kuin mahdollista, mutta kun itse olin siellä tänään, niin koko sen ajan isä makoil vuoteessa...

Nopeasti tilanne on sitten huonontunut. Onko isälläsi kotona jotain apuvälineitä esim. portatiivia, suihkutuolia, pyörätuoli ym? Todella rankka tilanne. :hug:

Rollaattori on ja virtsata voi pulloon.Isommille asioille menee kuitenkin vessaan. Kyllähän isä yrittää niin kovasti kuin pystyy olemaan mukana kaikessa, ja mieliala on kuitenkin vielä suht positiivinen.Silloin kun äiti kysyi ennusteista niin lääkäri sanoi, että puhutaan kuukausista ei vuosista... :'(

 

Voimia sulle, vanhemmillesi myös. Ei tähän oikein osaa mitään sanoa. Mun isäni kuoli aivosyöpään 4v sitten. Mä tiedän ton ahdistuksen, surun, toisaalta sen että ajattelisi että jos jotakin toivoa olisi, mutta kun ei ole... Pitää yrittää auttaa muita, itsekin on ihan lopussa.

 

Voimia sulle, vanhemmillesi myös. Ei tähän oikein osaa mitään sanoa. Mun isäni kuoli aivosyöpään 4v sitten. Mä tiedän ton ahdistuksen, surun, toisaalta sen että ajattelisi että jos jotakin toivoa olisi, mutta kun ei ole... Pitää yrittää auttaa muita, itsekin on ihan lopussa.

Kiitos kovasti!

 

:hug: Voimia toivottelen kovasti!
Oh ja työkaverit varmasti ymmärtävät, jos jäät sairaslomalle. Pystyisikö esim. kotisairaanhoito tulla äitiäsi auttamaan vai ehkä ovatkin jo apuna?

Tilanne on muuttunut aika nopeasti eli mitään ei ole ehditty vielä oikeastaan suunnittelemaan.Isä oli muutaman päivän sairaalassa hemoglobiini oli laskenut 86, isä sai punasoluja ja hb nousi niin, että pääsi kotiin.Mukaan antoivat vielä happirikasteen eli nenässä letkut, jonka kautta saa hapetusta jne...Polvet pettää ihan odottamatta alta ja äiti ei tahdo jaksaa isää nostaa... Isä kyllä yrittää olla niin paljon pystyssä kuin mahdollista, mutta kun itse olin siellä tänään, niin koko sen ajan isä makoil vuoteessa...

Nopeasti tilanne on sitten huonontunut. Onko isälläsi kotona jotain apuvälineitä esim. portatiivia, suihkutuolia, pyörätuoli ym? Todella rankka tilanne. :hug:

Rollaattori on ja virtsata voi pulloon.Isommille asioille menee kuitenkin vessaan. Kyllähän isä yrittää niin kovasti kuin pystyy olemaan mukana kaikessa, ja mieliala on kuitenkin vielä suht positiivinen.Silloin kun äiti kysyi ennusteista niin lääkäri sanoi, että puhutaan kuukausista ei vuosista... :'(

:'( :hug: *sanaton*

 

Olisiko isälläsi mahdollista päästä välillä ns. intervallipaikalle esim vanhainkotiin viikoksi, saisi äitisi välillä levätä.
Ja omaishoitajuuttahan joku jo ehdottikin...
:hug: voimia!

 

Lapsille asiasta puhuminen vaikeinta.Pikkuhiljaa ja pienissä erissä sen verran kun ovat valmiita vastaanottamaan....

 

Jaksamista sekä sulle, sun perheelle, äidille ja isälle. Isäsikin siis tietää tilanteen, että kuukausia vain elinaikaa? En osaa mitään järkevää tähän sanoa, itse menetin tänä vuonna nuoren läheiseni myös syöpään ja jo sana syöpä saa itselläni hengen salpautumaan Tuntee olonsa hyvin pieneksi ja voimattomaksi vakavan sairauden edessä, jos toivoa ei ole niin sitä ei silloin ole, lääkärit varmasti tekee voitavansa...

 

Olisiko isälläsi mahdollista päästä välillä ns. intervallipaikalle esim vanhainkotiin viikoksi, saisi äitisi välillä levätä.
Ja omaishoitajuuttahan joku jo ehdottikin...
:hug: voimia!

Varmasti on jossain vaiheessa. isäni pääsi pari päivää sitten sairaalaasta ja nyt on juhannuspyhät, joten ei paljon auta ja arkena vasta aletaan miettimään miten jatkossa ja katsotaan kuinka isän vointi kehittyy.Äiti kyllä sanoi, että jos isä kaatuu soittaa hän ambulanssin samantien paikalle.

 

:hug: Minkä ikäinen isäsi on? Mäkin tiedän ja tunnen sen tuskan, oon aika samassa tilanteessa kuin sinä. Äidilläni todettiin toukokuussa maksassa syöpäkasvaimia, pahanlaatuista. Pari viikkoa sitten saatiin tulokset että se on levinnyt ja alkanut paksusuolesta. Äiti on vasta 63 vuotias.
Mitään ennakko-oireita äidillä ei oikeastaan ollut. Vasta tuossa joulun jälkeen alkoi veriarvot heittää ja tk:ssa annettiin vain antibioottikuuria toisensa perään, ja taisivat mahahaavalääkkeitäkin määrätä. Äiti alkoi laihtua reippaasti ja oli väsyväinen. Viimein eräs lääkäri ultrasi äidin vatsan ja siitä sitten kiireellistä lähetettä jatkotutkimuksiin. Kaikki tuli yllätyksenä ja kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja liian äkkiä. Nyt äiti on ollut jo reilun kuukauden tk:n vuodeosastolla, ja vointi on heikentynyt nopeasti. Välistä tuntuu että kuolen itse tähän tuskaan ja ikävään. En ole valmis luopumaan äidistäni. Pahinta on epätietoisuus ja se, etten minä eikä kukaan muukaan voi sanoa tai tehdä mitään mikä todella auttaisi (eli korjaisi tilanteen). Voin vain yrittää olla rakkaan äitini tukena ja rukoilla ihmettä (vaikka en uskovainen olekaan). Tämä kaikki saa mykistymään, todella.
Jos haluat jutella enemmän, laita rohkeasti yv:tä. :hug:

 

:hug: Minkä ikäinen isäsi on? Mäkin tiedän ja tunnen sen tuskan, oon aika samassa tilanteessa kuin sinä. Äidilläni todettiin toukokuussa maksassa syöpäkasvaimia, pahanlaatuista. Pari viikkoa sitten saatiin tulokset että se on levinnyt ja alkanut paksusuolesta. Äiti on vasta 63 vuotias.
Mitään ennakko-oireita äidillä ei oikeastaan ollut. Vasta tuossa joulun jälkeen alkoi veriarvot heittää ja tk:ssa annettiin vain antibioottikuuria toisensa perään, ja taisivat mahahaavalääkkeitäkin määrätä. Äiti alkoi laihtua reippaasti ja oli väsyväinen. Viimein eräs lääkäri ultrasi äidin vatsan ja siitä sitten kiireellistä lähetettä jatkotutkimuksiin. Kaikki tuli yllätyksenä ja kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ja liian äkkiä. Nyt äiti on ollut jo reilun kuukauden tk:n vuodeosastolla, ja vointi on heikentynyt nopeasti. Välistä tuntuu että kuolen itse tähän tuskaan ja ikävään. En ole valmis luopumaan äidistäni. Pahinta on epätietoisuus ja se, etten minä eikä kukaan muukaan voi sanoa tai tehdä mitään mikä todella auttaisi (eli korjaisi tilanteen). Voin vain yrittää olla rakkaan äitini tukena ja rukoilla ihmettä (vaikka en uskovainen olekaan). Tämä kaikki saa mykistymään, todella.
Jos haluat jutella enemmän, laita rohkeasti yv:tä. :hug:

Kiitos! Isäni on 72 vuotta.Vuosi sitten leikattu paksusuolensyöpä.Kaikki piti olla ok sitten löytyikin yllättäen muiden tutkimusten yhteydessä keuhkosyöpä joka lopulta metastoitunut aivoihin... Tässä näin lyhyesti sanottuna. Viime yönä nukuin kaksi tuntia olin vielä itse töissä tänään aamuvuorossa .Uni ei vaan tullut ja ajatukset pyörii päässä.Soitin tänään äidille ja samaa rumbaa ollut tänään kuin eilenkin.Kohta uupuu äiti ja minä en ehdi itse olemaan niin paljoa apuna kun haluaisin.Setäni on lääkäri ja hän käy tänään katsomassa isää... Mahdollista on myös se että oireet kaikki lääkityksestä johtuvaa ja lääkärit sanoivat myös, että kun sädehoidot loppuu voi ennen hoitoja olleet oireet palata tilapäisesti takaisin...
Enää ei kohta tiedä mikä johtuu mistäkin.... Kyllä on raskas kesä edessä ja lomakin alkaa vasta 26.7. Olemme vielä lähdössä viikoksi kreikkaan, eikä todellakaan hyvällä omalla tunnolla...Eipä ollut tämä tiedossa kun matka varattiin ja maksettiin....
Voisin jossain kohtaa laittaa sulle yv:tä kunhan saan ajatukseni jotenkin kasaan.

 

Olen pahoillani puolestasi, omassa lähipiirissä tappava aivosyöpä 38-vuotiaalla miehellä...on isäsi onneksi saanut elää kuitenkin normaalinmittaisen elämän (miesten keski-ikä e taida olla paljoa yli tuon 72-vuotta...).

 

Nyt saatiin isä Tk:n vuodeosastolle.Äidin taakka helpotti ja äiti saa nyt itse levätä. Tulevaisuudesta ei tietoa, mutta tuskin kotio enää tulee... Onneksi isä pääsi tähän lähelle ja pääsemme vaikka joka päivä siellä piipahtamaan jos tarvis.Tyttäreni kävi keräämässä metsästä kiven ja maalasi sen ukille ja huomenna kun mennään isää katsomaan haluaa tyttäreni antaa sen ukille.... Tänään ollaan pitkään puhuttu äidin kanssa ja oma syyllisyyteni siitä, etten ole päässyt riitävästi äitiä auttamaan myös helpottui... Ei äiti edes ollut odottanut että töiden ja perheen lomassa olisin vielä jaksanut olla kokopäiväiväisesti siellä. Minä olen aina ollut isän tyttö ja silmäterä ja sanoin äidillekkin, että kuitenkin mieleni on levollinen.Mitään ei ole sanomatta tai jäänyt hampaankoloon. Päivä kerrallaan mennään ja huomisesta ei tiedä...

 

Vaikka ketään ei ehkä kiinosta, niin päivitän tänne silti... Isäni menee hurjaa alamäkeä. pari päivää sitten meni tk:n vuodeosastolle... Isän muisti osaksi mennyt.On selkeämpiä hetkiä ja muistamattomia hetkiä.Muistaa meidät ja muistaa ketkä käynyt katsomassa, mutta ei yhtään mitä on puhunut. Sanat katoilee.Viime yönä isä oli lähtenyt sängystä ja seissyt vaan huoneen nurkassaja ollut aika sekava. Kännykän käyttö alkaa olemaan ihan unohduksissa.Kännykkä jouduttu antamaan yöksi hoitajille kansliaan, koska oli soittanut äidille klo 4 yöllä.Itse ei muistanut ollenkaan kun asiasta mainittiin. RAskasta katsella ja elää mukana, kun oma rakas isä sairastaa...

 

Päivitä vain tänne, jos se helpottaa! Kyllä meitä lukijoita löytyy! Voimia raskaan taakan kantamiseen! <3