\
Alkuperäinen kirjoittaja 17.08.2005 klo 09:12 nikki kirjoitti:
Se että joku sanoo, ettei "tarvi" vammaista lasta, on täyttä puppua ja itsekkyyttä. KUKAAN ei voi etukäteen tietää mitä elämässään tarvii! "Ymmärrän asiat oikein hyvin muutenkin"...kuka voi itsestään noin sanoa?!
En toivo kenellekään sairasta lasta, mutta vierestä vammaisperhettä seuranneena, olen tullut siihen tulokseen, että jokaisessa perheessä saisi olla yksi sairas lapsi! Sitä tämä maailma tarvitsee.
Helpompaa on hoitaa terveitä lapsia, mutta sairauden edessä pistetään erilailla nöyräksi, kuin terveen lapsen kanssa, vaikka raskastakin olisi.
Ei tässä maailmassa nöyryyttä ole ikinä liikaa, eikä tarpeeksi.
Nöyräksi voi vetää moni muukin asia kuin vammaisen lapsen syntymä. Toisilla se on sairas lapsi, vammainen lapsi. Toisilla jotain muuta!!
Se joka sanoo, ettei "tarvitse" vammaista lasta tajutakseen nöyrytymisen elämän edessä, tarkoittaa ihan taatusti just tätä: on saanut jotain muuta kolhua kylkeensä, se on vetänyt nöyräksi. Se ei tarkoita että vammainen lapsi tai heidän vanhempansa vähäteltäsisi. Ymmärätkö?
Meille kaikille tekee siis hyvää saada "elämältä avokämmenellä", saada jotain mikä saa pysähtymään, tekee nöyräksi; että tajuaa oman pienuutensa ja sen, ettei omaa elämää voi etukäteen suunnitella, se on täynnä Luojan antamia yllätyksiä. Joskus hyvinkin rankkoja. Ja niistä on vain selvittävä. AIna selviää paremmin, mitä enemmän saa tukea ja rohkaisua, rakkauttakin, apua.
Toisilla tämä on se vammainen lapsi.
Joillakin läheisen menetys, oma tai läheisen sairaus. Vakava onnettomuus, josta kuitenkin selviää työelämään takaisin. Avioero, taloudellisen tilanteen täydellinen romahtaminen esim. perheyritys kaatuu.
Näitä on kuulkaa vaikka kuinka paljon.
Vain vammaisen lapsen kohdalla voi sanoa julkisesti, että tämä asia on ollut suurinta mitä meille on tapahtunut.
Voiko sanoa avioerosta että se on parasta mitä tässä 10 vuoden sisällä on tapahtunut.
Voiko sanoa, vaikka jää yksinhuoltajaksi 1-5 lapsen kanssa?
Tai voiko sanoa lapsensa tai vanhempiensa kuolemasta, että se pysäytti niin totaalisesti, että elämämme arvot ovat muuttuneet paremmiksi sen jälkeen - se on siis suurinta mitä meille on tapahtunut?!?!
Ei voi!
Eronnut on epäonnistuja ja yh on yhteiskunnan elätti tukia nostellen - yleisiä mielipiteitä ja käsityksiä siis.
Kuolemantapauksen edessä ihminen ei saisi jatkaa elämäänsä ulospäin normaalisti, hänen tulisi lyyhityä kaupan kassajoinoissa ja kulkea mustissa ensimmäinen vuosi. Kuitenkaan surra ei siis saa kuin vuoden verran, kuolemantapauksessa ei saa mennä lukkoon seuraavaksi 10 vuodeksi.. eli kohtuus tässäkin
:ashamed:
No, ihan varmasti tästäkin tulee väärinymmärryksiä. En osaa riittävän selväsanaisesti, lyhyesti ja ytimekkäästi selittää ajatustani. Toiuvottavasti edes joku tajusi ja kiteyttää sen. Kiitos.