istukkanäyte

No mutta huh huh, kyllähän on kahdella edellisellä tekstit, hävetkää.
Jos luitte kirjoittajan jutun ajatuksella, häneltä ei kukaan kysynyt "ryhdytkö tähän hommaan", ei vaan se vammainen lapsi vaan annettiin. Kenellepäs oma lapsi ei olisi lahja oli sitten kyseessä terve tai vammainen. Ja minusta ei todellakaan ollut kyse romantisoinnista vaan asiallista kirjoitusta vastapainoksi näille iänikuisille seulonnoille ja yhteiskunnan vammaisvastaisuudelle. Vammaisenkin lapsen saa ottaa vastaan ja elää täyspainoista elämää vaikka esim. äitiyshuoltomme toimillaan muuta yrittää väittää.
Kiitos sinulle Madicken ihanasta kirjoituksestasi ja onnea koko perheelle!

 

Peesailen edellisiä! Kaverillani on kohta neljä vuotias vammainen poika ja itselläni alkaa olla mitta täysi! Viikosta toiseen saan kuunnella kuinka lapsen kanssa on niin erilaista ja hienoa, kuinka he ovat henkisesti ksvaneet tänä aikana (itsestäni kyllä tuntuu että pikemminkin ovat köyhtyneet!). Kaikkien täytyy olla kiinnostuneita kuinka millaista lapsen kanssa on terapiassa ja sairasvoimistelijalla. Jos joku ei ole kiinnostunut, katsotaan heti että on rasisti vammaisia kohtaan. Herravarjele, onko se nyt maailmoja kaatava asia että jonkun pentu oppii kävelemään 2,5vuotiaana!! Meidän lapsi oppi 10kuukautisena eikä olla yhdessäkään terapiassa käyty.

Kun ajattelee kuinka paljon yhteiskunnan varoja syydetään niille lapsille jotka ei koskaan tule tuottamaan mitään takaisin suorastaan suututtaa! \|O Mielestäni voitaisiin mennä ihan hyvin siihen että kaikille naisille tarjottaisiin mahdollisuus sikiöseulontoihin. Jos niihin ei mene, tai niissä selvinneestä vammasta huolimatta päättää pitää lapsen niin yhteiskunta ei korvaisi mitään. Jos leikkii pyhimystä ja haluaa pitää vammaisen lapsen, niin on syytä kantaa itse vastuu valinnastaan!!!

 

\

Peesailen edellisiä! Kaverillani on kohta neljä vuotias vammainen poika ja itselläni alkaa olla mitta täysi! Viikosta toiseen saan kuunnella kuinka lapsen kanssa on niin erilaista ja hienoa, kuinka he ovat henkisesti ksvaneet tänä aikana (itsestäni kyllä tuntuu että pikemminkin ovat köyhtyneet!). Kaikkien täytyy olla kiinnostuneita kuinka millaista lapsen kanssa on terapiassa ja sairasvoimistelijalla. Jos joku ei ole kiinnostunut, katsotaan heti että on rasisti vammaisia kohtaan. Herravarjele, onko se nyt maailmoja kaatava asia että jonkun pentu oppii kävelemään 2,5vuotiaana!! Meidän lapsi oppi 10kuukautisena eikä olla yhdessäkään terapiassa käyty.

Kun ajattelee kuinka paljon yhteiskunnan varoja syydetään niille lapsille jotka ei koskaan tule tuottamaan mitään takaisin suorastaan suututtaa! \|O Mielestäni voitaisiin mennä ihan hyvin siihen että kaikille naisille tarjottaisiin mahdollisuus sikiöseulontoihin. Jos niihin ei mene, tai niissä selvinneestä vammasta huolimatta päättää pitää lapsen niin yhteiskunta ei korvaisi mitään. Jos leikkii pyhimystä ja haluaa pitää vammaisen lapsen, niin on syytä kantaa itse vastuu valinnastaan!!!

Entäs kun lapsi vaikka vammautuu synnytyksessä???
Koskahan aletaan seulomaan muutakin vammaisuutta esim asennevammaisuutta?

 

Just joo, vammaistenhoidosta rahat pois ja kaikki pakollisiin lapsivesipunktiohin. Voi pyhä yksinkertaisuus onkohan sinulla muitakin rodunjalostusehdotuksia?? Siis oikeasti olen aivan järkyttynyt lukiessani tällaista tektiä 40+ palstalta, enpä uskonut tällaista näkeväni. Ehkäpä "kaverisi" tunnistaa sinut tältä palstalta ja lopettaa sinun kiduttamisesi kertomalla lapsensa edistyaskelistaan. Täällä kun käy niin ei voi kun sanoa, että kyllä maailma todellakin on paha paikka.

 

Jos kerran joku on sitä mieltä että ei voisi ottaa vammaista lasta vastaan niin miksi hankkia lapsia??? Siinä vaiheessa kun lapsi on jo tulossa ei pitäisi enää alkaa valikoimaan. Menkää hyvät ihmiset steriloitavaksi tai lopettakaa sekstailu.

 

hoidettavana vammainen lapsi! Tänään terve, huomenna täysin autettava. Liikenneonnettomuus, muunlainen tapaturma, aivoverenvuoto, mitä tahansa saattaa sattua.

 

Luulen että se erityislahja, jonk vammainen lapsi antaa vanhemmilleen on mielestäni uudenlainen kyky rakastaa. Sanotte nyt rakastavanne terveitä lapsianne enemmän kuin mitään maailmassa on mahdollista rakastaa. Kyllä, tämä pätee teidän elämässänne, mutta vammainen lapsi tuo rakkauteen uuden ulottuvuuden.

Terveessä lapsessa rakastamme (tiedostamattakin) omia unelmiamme. Lapsi on kaunis, täydellinen ja löydämme hänestä omat piirteemme. Haluamme tarjota hänelle niin hyvän lapsuuden kuin mahdollista, jotta hänestä kasvaisi tasapainoinen aikuinen. hän löytäisi paikkansa elämässään, mieluisen työn, perustaisi perheen ja antaisi meille aikanaan lapsenlapsia. Vaikka luulemme rakastavamme lapsta vilpittömästi, todellisuudessa rakkautemme perustuu itsekkyyteen (myönnän, kärjistetty ilmaisu, mutta yritän vain tehdä kantani selväksi).

Kun saa kuulla lapsensa olevan vammainen, kaikki nämä unelmat särkyvät. Lapsi ei koskaan tule täyttämään unelmiamme -hän jää vain lapseksemme. Kun tästä pettymyksestä selviää, oppii rakastamaan lastaan pelkästään lapsen itsensä takia. Siihen tunteeseen ei terveen lapsen vanhempana koskaan pääse.

Ennen kuin kiellätte tämän ja pidätte tätäkin asioiden romantisointina, miettikää hetki. Erityisesti te, jotka koette ettette tarvitse vammaista lasta oppiaksenne ymmärtämään. Miettikää omia perusteitanne sille miksi ette halua vammaista lasta:

-voimani eivät riitä vammaisen lapsen hoitamiseen, kuntoutuksissa juoksemiseen, papereiden täyttämiseen jne.
-vammaisessa lapsessa on paljon enemmän työtä ja vaivaa kuin terveessä
-lapsi ei itsenäisty koskaan, olisin aina kiinni hänessä
-hänen kauttaan suku ei jatku, en saa koskaan lapsenlapsia
-hänen kanssaan käyttämäni aika on pois terveeltä sisarukselta.

Kuulostaako tämä pyytettömältä ja ehdottomalta rakkaudelta? Rakastamme lastamme koko sydämestämme, kunhan hän vaan ei olisi vammainen... Kyllä, kaikki eivät halua tätä kokemusta erilaisesta vanhemmuudesta, sen ymmärrän. Mutta kunsanotaan että en tarvitse sitä, tiedän jo kaiken terveen lapsen vanhempana, siihen en usko.

 

Se että joku sanoo, ettei "tarvi" vammaista lasta, on täyttä puppua ja itsekkyyttä. KUKAAN ei voi etukäteen tietää mitä elämässään tarvii! "Ymmärrän asiat oikein hyvin muutenkin"...kuka voi itsestään noin sanoa?!
En toivo kenellekään sairasta lasta, mutta vierestä vammaisperhettä seuranneena, olen tullut siihen tulokseen, että jokaisessa perheessä saisi olla yksi sairas lapsi! Sitä tämä maailma tarvitsee.
Helpompaa on hoitaa terveitä lapsia, mutta sairauden edessä pistetään erilailla nöyräksi, kuin terveen lapsen kanssa, vaikka raskastakin olisi.
Ei tässä maailmassa nöyryyttä ole ikinä liikaa, eikä tarpeeksi.

 

\

Se että joku sanoo, ettei "tarvi" vammaista lasta, on täyttä puppua ja itsekkyyttä. KUKAAN ei voi etukäteen tietää mitä elämässään tarvii! "Ymmärrän asiat oikein hyvin muutenkin"...kuka voi itsestään noin sanoa?!
En toivo kenellekään sairasta lasta, mutta vierestä vammaisperhettä seuranneena, olen tullut siihen tulokseen, että jokaisessa perheessä saisi olla yksi sairas lapsi! Sitä tämä maailma tarvitsee.
Helpompaa on hoitaa terveitä lapsia, mutta sairauden edessä pistetään erilailla nöyräksi, kuin terveen lapsen kanssa, vaikka raskastakin olisi.
Ei tässä maailmassa nöyryyttä ole ikinä liikaa, eikä tarpeeksi.

Kiitos! :flower: Juuri tätä yritin sanoa, meni vaan selitys liian monimutkaiseksi...

 

Todella nättejä kirjoituksia matkasta Hollantiin. Voimia teille kaikille joilla määränpää on muuttunut. Olen ollut kuusi kertaa" Italiassa" ja varsinkin pari edellistä matkaa olen pelännyt joutuvani muuttamaan matkasuunnitelmia. Olen todella onnellinen pienistä lapsistani jotka ovat saaneet syntyä terveenä. Arki on joskus todella uuvuttavaa mutta se kuuluu nyt tähän elämänvaiheeseen. Toisesta päästä helpottaa kun kaksi vanhinta lasta ovat muuttaneet opiskelupaikkakunnalleen. Pyykkivuori ainakin pieneni.

 

\

Se että joku sanoo, ettei "tarvi" vammaista lasta, on täyttä puppua ja itsekkyyttä. KUKAAN ei voi etukäteen tietää mitä elämässään tarvii! "Ymmärrän asiat oikein hyvin muutenkin"...kuka voi itsestään noin sanoa?!
En toivo kenellekään sairasta lasta, mutta vierestä vammaisperhettä seuranneena, olen tullut siihen tulokseen, että jokaisessa perheessä saisi olla yksi sairas lapsi! Sitä tämä maailma tarvitsee.
Helpompaa on hoitaa terveitä lapsia, mutta sairauden edessä pistetään erilailla nöyräksi, kuin terveen lapsen kanssa, vaikka raskastakin olisi.
Ei tässä maailmassa nöyryyttä ole ikinä liikaa, eikä tarpeeksi.

Nöyräksi voi vetää moni muukin asia kuin vammaisen lapsen syntymä. Toisilla se on sairas lapsi, vammainen lapsi. Toisilla jotain muuta!!
Se joka sanoo, ettei "tarvitse" vammaista lasta tajutakseen nöyrytymisen elämän edessä, tarkoittaa ihan taatusti just tätä: on saanut jotain muuta kolhua kylkeensä, se on vetänyt nöyräksi. Se ei tarkoita että vammainen lapsi tai heidän vanhempansa vähäteltäsisi. Ymmärätkö?

Meille kaikille tekee siis hyvää saada "elämältä avokämmenellä", saada jotain mikä saa pysähtymään, tekee nöyräksi; että tajuaa oman pienuutensa ja sen, ettei omaa elämää voi etukäteen suunnitella, se on täynnä Luojan antamia yllätyksiä. Joskus hyvinkin rankkoja. Ja niistä on vain selvittävä. AIna selviää paremmin, mitä enemmän saa tukea ja rohkaisua, rakkauttakin, apua.
Toisilla tämä on se vammainen lapsi.
Joillakin läheisen menetys, oma tai läheisen sairaus. Vakava onnettomuus, josta kuitenkin selviää työelämään takaisin. Avioero, taloudellisen tilanteen täydellinen romahtaminen esim. perheyritys kaatuu.
Näitä on kuulkaa vaikka kuinka paljon.

Vain vammaisen lapsen kohdalla voi sanoa julkisesti, että tämä asia on ollut suurinta mitä meille on tapahtunut.
Voiko sanoa avioerosta että se on parasta mitä tässä 10 vuoden sisällä on tapahtunut.
Voiko sanoa, vaikka jää yksinhuoltajaksi 1-5 lapsen kanssa?
Tai voiko sanoa lapsensa tai vanhempiensa kuolemasta, että se pysäytti niin totaalisesti, että elämämme arvot ovat muuttuneet paremmiksi sen jälkeen - se on siis suurinta mitä meille on tapahtunut?!?!
Ei voi!
Eronnut on epäonnistuja ja yh on yhteiskunnan elätti tukia nostellen - yleisiä mielipiteitä ja käsityksiä siis.
Kuolemantapauksen edessä ihminen ei saisi jatkaa elämäänsä ulospäin normaalisti, hänen tulisi lyyhityä kaupan kassajoinoissa ja kulkea mustissa ensimmäinen vuosi. Kuitenkaan surra ei siis saa kuin vuoden verran, kuolemantapauksessa ei saa mennä lukkoon seuraavaksi 10 vuodeksi.. eli kohtuus tässäkin
:ashamed:

No, ihan varmasti tästäkin tulee väärinymmärryksiä. En osaa riittävän selväsanaisesti, lyhyesti ja ytimekkäästi selittää ajatustani. Toiuvottavasti edes joku tajusi ja kiteyttää sen. Kiitos.

 

\

\

Se että joku sanoo, ettei "tarvi" vammaista lasta, on täyttä puppua ja itsekkyyttä. KUKAAN ei voi etukäteen tietää mitä elämässään tarvii! "Ymmärrän asiat oikein hyvin muutenkin"...kuka voi itsestään noin sanoa?!
En toivo kenellekään sairasta lasta, mutta vierestä vammaisperhettä seuranneena, olen tullut siihen tulokseen, että jokaisessa perheessä saisi olla yksi sairas lapsi! Sitä tämä maailma tarvitsee.
Helpompaa on hoitaa terveitä lapsia, mutta sairauden edessä pistetään erilailla nöyräksi, kuin terveen lapsen kanssa, vaikka raskastakin olisi.
Ei tässä maailmassa nöyryyttä ole ikinä liikaa, eikä tarpeeksi.

Nöyräksi voi vetää moni muukin asia kuin vammaisen lapsen syntymä. Toisilla se on sairas lapsi, vammainen lapsi. Toisilla jotain muuta!!
Se joka sanoo, ettei "tarvitse" vammaista lasta tajutakseen nöyrytymisen elämän edessä, tarkoittaa ihan taatusti just tätä: on saanut jotain muuta kolhua kylkeensä, se on vetänyt nöyräksi. Se ei tarkoita että vammainen lapsi tai heidän vanhempansa vähäteltäsisi. Ymmärätkö?

Meille kaikille tekee siis hyvää saada "elämältä avokämmenellä", saada jotain mikä saa pysähtymään, tekee nöyräksi; että tajuaa oman pienuutensa ja sen, ettei omaa elämää voi etukäteen suunnitella, se on täynnä Luojan antamia yllätyksiä. Joskus hyvinkin rankkoja. Ja niistä on vain selvittävä. AIna selviää paremmin, mitä enemmän saa tukea ja rohkaisua, rakkauttakin, apua.
Toisilla tämä on se vammainen lapsi.
Joillakin läheisen menetys, oma tai läheisen sairaus. Vakava onnettomuus, josta kuitenkin selviää työelämään takaisin. Avioero, taloudellisen tilanteen täydellinen romahtaminen esim. perheyritys kaatuu.
Näitä on kuulkaa vaikka kuinka paljon.

Vain vammaisen lapsen kohdalla voi sanoa julkisesti, että tämä asia on ollut suurinta mitä meille on tapahtunut.
Voiko sanoa avioerosta että se on parasta mitä tässä 10 vuoden sisällä on tapahtunut.
Voiko sanoa, vaikka jää yksinhuoltajaksi 1-5 lapsen kanssa?
Tai voiko sanoa lapsensa tai vanhempiensa kuolemasta, että se pysäytti niin totaalisesti, että elämämme arvot ovat muuttuneet paremmiksi sen jälkeen - se on siis suurinta mitä meille on tapahtunut?!?!
Ei voi!
Eronnut on epäonnistuja ja yh on yhteiskunnan elätti tukia nostellen - yleisiä mielipiteitä ja käsityksiä siis.
Kuolemantapauksen edessä ihminen ei saisi jatkaa elämäänsä ulospäin normaalisti, hänen tulisi lyyhityä kaupan kassajoinoissa ja kulkea mustissa ensimmäinen vuosi. Kuitenkaan surra ei siis saa kuin vuoden verran, kuolemantapauksessa ei saa mennä lukkoon seuraavaksi 10 vuodeksi.. eli kohtuus tässäkin
:ashamed:

No, ihan varmasti tästäkin tulee väärinymmärryksiä. En osaa riittävän selväsanaisesti, lyhyesti ja ytimekkäästi selittää ajatustani. Toiuvottavasti edes joku tajusi ja kiteyttää sen. Kiitos.

Mä ymmärsin mitä tarkoitit.Ihan täydellisesti =)

 

Juu. Minä sanon tässä ja sanon sen ihmisille ääneenkin jos aiheesta tule puhetta: minä tekisin abortin jos istukkabiobsian tai lapsivesinäytteen perusteella odottaisin down-lasta tai lasta, jolla on joku vakava kromosomi"virhe" joka aihauttaisi vammaisuutta tms.

Ihan siksi, ettei minulla ole resursseja vastaanottaa vammaista lasta. Lapsi voi vammautua myöhemminkin monella tapaa, vaikkapa jo synnytyksessä tai myöhemmin vaikka päiväkodin leikkitelineestä pudoten. Tai auto-onnettomuudessa tai ihan missä ja miten vaan. Nämä riskit minä otan, kun lasta odotan ja maailmaan synnytän.Niihin olen valmistautunut.
Mutta valmiiksi vammaisen lapsen syntymään minä en ole valmis.

Olen sitten itsekäs. Toteutan sitten sitä tai tätä lapsen kautta, ajattele mitä huvittaa. Minä nyt vaan sanon suoraan ja rehellisesti että olen tätä mieltä omalta kohdaltani.
Tavoitteenani ei ole saada lasta ja hoivattavaa, vaan tavoitteenani on saada lapsi, jota hoivaan ja rakastan sellaisena kuin hän on ja josta kasvaa ja josta kasvatetaan aikuinen, joka opiskelee, menee töihin - ammatin ja alan saa ihan itse valita! minun unelmaani ei tarvitse toteuttaa eikä suvussamme ole paineita tohtori-tms.-uralle - ja alkaa sitten maksamaan niitä veromarkkoja ja on kaikin puolin tavallinen kunnon kansalainen..
Mitä väärää tässä on???!!??!
Eikö tämä ole ihan tavallista, eikä näin toimi lähestulkoot jokainen!?! Vai olenko todellakin ainoa!?!?! :x

 

Clivia: ymmärsitkö muka???? Ihanko oikeasti ???

 

\

Clivia: ymmärsitkö muka???? Ihanko oikeasti ???

Ymmärsin =)

 

kävin testeissä ja tiedän odottavani tervettä lasta¨.kiitos asillisista vastauksista ja suosittelen muillekkin samassa tilaanteessa oleville

 

Sinä epätoivoinen et tiedä odottavasi tervettä lasta. Sitä ei voi kukaan tietää. Lapsesi voi olla terve tai sitten ei. Hänellä voi olla vakava kromosomivirhe tai sitten ei. Mutta ei sitä tarvitsekaan tietää ja isompi mahdollisuus on että hän on täysin terve. Täytyy vaan muistaa, että millään tutkimuksella ei esim lapsen kromosomiston täydellisyyttä voi varmistaa.

 

\

Sinä epätoivoinen et tiedä odottavasi tervettä lasta. Sitä ei voi kukaan tietää. Lapsesi voi olla terve tai sitten ei. Hänellä voi olla vakava kromosomivirhe tai sitten ei. Mutta ei sitä tarvitsekaan tietää ja isompi mahdollisuus on että hän on täysin terve. Täytyy vaan muistaa, että millään tutkimuksella ei esim lapsen kromosomiston täydellisyyttä voi varmistaa.

Niin ja paljon on sellaisia sairauksia, mitä ei kromosomit näytä. Niin myös minun lapsellani. IStukkatutkimuksen mukaan minäkin odotin tervettä lasta mutta toisinpa kävi.

 

Eipä uskois että ollaan äidit 40+ osastolla!
Itse olen töissä kehitysvammaisten palvelukodissa ja kyllä aidosti pelkään mahdollisessa seuraavassa raskaudessani entistä enemmän onko lapsi terve vai ei...Laitoksessa on myös pahasti vammaisia ja heidän hoitaminen on todella raskasta!
En todellakaan moralisoi kenenkään päätöksiä...Mutta lisäänpä tähänkin että suurin osa asukkaistamme on synnytyksessä vammautuneita, joten eihän KUKAAN voi etukäteen tietää onko lapsi terve vai ei....Asian kanssa on sitten vain opittava elämään!Harmittavan moni äiti/isä ei osaa arvostaa terveitä lapsiaan ennen kuin saa vammaisen lapsen tms.ikävää tulee eteen...Omatkin silmäni avautuivat töissä ollessa entisestään ja melkein koin huonoa omaatuntoa siitä kun väsyn välillä terveidenkin kanssa! :ashamed:

 

\

Ihan siksi, ettei minulla ole resursseja vastaanottaa vammaista lasta. Lapsi voi vammautua myöhemminkin monella tapaa, vaikkapa jo synnytyksessä tai myöhemmin vaikka päiväkodin leikkitelineestä pudoten. Tai auto-onnettomuudessa tai ihan missä ja miten vaan. Nämä riskit minä otan, kun lasta odotan ja maailmaan synnytän.Niihin olen valmistautunut.
Mutta valmiiksi vammaisen lapsen syntymään minä en ole valmis.

Anteeksi nyt hölmö kysymys, mutta mistä löydät voimat lapsen hoitamiseen jos hän vammautuu esim. synnytyksessä? Kun olet aivan varma ettei sinulla ole voimia vammaisen lapsen hoitamiseen (olet siitä niin varma että olet jopa valmis aborttiin kromosomivirheen vuoksi).

Mistä ihmeestä niitä voimia voi löytyä, kun niitä kerran ei todellakaan ole?!? Mielestäni jotenkin ristiriitaista

 

\

Kiitos sinulle "ärsyttää". Minusta on myös aina ollut kummallista tämä, että vammainen lapsi on aina suuri lahja ja suuri ihme. Samalla hurmoksella ei kukaan kerro terveestä lapsesta: tämä lapsi on suuri lahja, hän on avannut meidän silmämme näkemään maailman toisella tavalla, laittanut meidän elämämme arvot uusiksi. Sillä myös terve lapsi voi tämän kaiken aikaansaada!! Kaikki eivät "tarvitse" vammaista lasta - tai lähes kuolonkolaria tai vastaavaa - tuon oivaltamiseen.
sorry jos kuulosta kovalta.
Olen onnellinen siitä että minulla on terveet lapset, he ovat lahja, joista olen kiitollinen. Välillä väsyn ja hermostun, siihen on oikeuskin, se on normaalia. Mutta en vaihtaisi heitä vammaiseen lapseen.

Suurinta ylpeyttä on sanoa olevansa niin nöyrä ettei tarvitse vastoinkäymisiä...

 

\

Juu. Minä sanon tässä ja sanon sen ihmisille ääneenkin jos aiheesta tule puhetta: minä tekisin abortin jos istukkabiobsian tai lapsivesinäytteen perusteella odottaisin down-lasta tai lasta, jolla on joku vakava kromosomi"virhe" joka aihauttaisi vammaisuutta tms.

Ihan siksi, ettei minulla ole resursseja vastaanottaa vammaista lasta. Lapsi voi vammautua myöhemminkin monella tapaa, vaikkapa jo synnytyksessä tai myöhemmin vaikka päiväkodin leikkitelineestä pudoten. Tai auto-onnettomuudessa tai ihan missä ja miten vaan. Nämä riskit minä otan, kun lasta odotan ja maailmaan synnytän.Niihin olen valmistautunut.
Mutta valmiiksi vammaisen lapsen syntymään minä en ole valmis.

Olen sitten itsekäs. Toteutan sitten sitä tai tätä lapsen kautta, ajattele mitä huvittaa. Minä nyt vaan sanon suoraan ja rehellisesti että olen tätä mieltä omalta kohdaltani.
Tavoitteenani ei ole saada lasta ja hoivattavaa, vaan tavoitteenani on saada lapsi, jota hoivaan ja rakastan sellaisena kuin hän on ja josta kasvaa ja josta kasvatetaan aikuinen, joka opiskelee, menee töihin - ammatin ja alan saa ihan itse valita! minun unelmaani ei tarvitse toteuttaa eikä suvussamme ole paineita tohtori-tms.-uralle - ja alkaa sitten maksamaan niitä veromarkkoja ja on kaikin puolin tavallinen kunnon kansalainen..
Mitä väärää tässä on???!!??!
Eikö tämä ole ihan tavallista, eikä näin toimi lähestulkoot jokainen!?! Vai olenko todellakin ainoa!?!?! :x

Toivottavasti olet ainoa, tai ainakin teitä on harvassa . Rakastat siis lastasi sellaisena kun hän on, sillä edellytyksellä että hän on sellainen kuin haluat.

Itse tykkään että kun saamme lapsen, saamme ainoastaan lapsen ja hoivattavan. Aika ja kohtalo sitten näyttää mitä hänestä kehittyy. Teemme parhaamme antaaksemme hänelle hyvän elämän, mutta emme voi määritellä millainen lapsen tulee olla.

 

onpas jänniä näkemyksiä tämän ikäisiltä ihmisiltä...onko kukaan ajatellut että lapsi voi vammautua vaikka heti syntymän jälkeenkin...esim.hapen puutteen vuoksi.tai sairastua johonkin virukseen ja saada vaikka aivovaurion...tai kaatua ja lyödä päänsä ja vammautua...tai ihan mitä muuta vain.miten sitten toimisitte jos ette ole kypsiä hoitamaan vammaista lasta?

 

ÄLKÄÄ TEHKÖ NAISET OLLENKAAN LAPSIA JOS ETTE OSAA VARAUTUA SIIHENKIN ETTÄ LAPSI EI VÄLTTÄMÄTTÄ OLE TERVE!!!!

 

Jotenkin tässäkin keskustelussa tämä juttu kääntyy Down-lapsiin ja muihin "lievempiin" vammaisuuksiin. Oletteko te kaikki todellakin sitä mieltä, että lapsi saa syntyä vaikkei eläisi minuuttiakaan kohdun ulkopuolella? Lapsihan voi olla niin vaikeasti sairas, että voi kuolla välittömästi synnytyksen jälkeen. Kenen etua(ehkä vähän väärä sanavalinta) siinä palvellaan? Tekeekö se kenet onnelliseksi tai autuaaksi? Onko se oikein sitä lasta kohtaan? Ollaanko täysin varmoja, että niin vakavasti sairas ei kärsisi jo kohdussa? Ja nyt tarkoitan nimenomaan sitä, että tiedetään jo tulosten perusteella odottaa vammaista lasta.
En tarkoita loukata ketään, mutta minun mielestä tämä on unohtunut monelta tämän keskustelun aikana.