Isovanhempien epäreiluus lastenlasten hoidossa

[ulkoistettu]

Onko muilla epäreilut vanhemmat, kun omia lastenlapsia hoitavat? Itselläni on sisko ja vanhempani hoitavat hänen lastaan TODELLA usein, minun lapsiani ei ole hoitanut kuin kerran. Tämän ei ole tarkoitus olla katkeruutta tai kateutta minun osaltani, hehän saavat hoitaa ketä haluavat, ei voi missään nimessä pakottaa. Mutta kun kyseessä on jo ihan tahallinen juttu, että siskoni vie lapsensa ihan ilkeyttään heille välillä hoitoon ja tietää, että minun lapsillani ei ole täten mahdollisuutta, kun hänen lapsensa on jo varannut paikkansa isovanhempien huomassa. Onko muilla tällaista?

 

["jeep"]

On!!

 

["vieras"]

On. Mutta olen sopeutunut ja oppinut olemaan pyytämättä mitään. Meillä syrjääntyöntämisen syynä on meidän eroaminen uskonyhteisöstä.

 

[Napoleon Dynamite]

No parempi toisaalta niin ettei ole sellaisten isovanhempien luona ollenkaan! Itse olen lapsena kärsinyt siitä että lapsenlapset laitettiin paremmuusjärjestykseen. Kovaan ääneen lueteltiin kuka on ensimmäinen kuka toinen jne. Minä tietysti viimeinen ei ollut kiva. Itse jos havaitsisin tälläistä toimintaa niin en veisi ollenkaan, ikinä,koskaan! Niin suuret traumat mulle on ainakin siitä jäänyt.

 

[Aurinkoisia ajatuksia]

Eikö ne kaikki lapset mahtuisi vanhemmillesi samaan aikaan, jos siskollasi on kuitenkin vain yksi lapsi? Tai sitten voisit kokeilla keskustelua vanhempiesi kanssa asiasta. Itse vähän vierastan ajatusta, että isovanhemmilla olisi oikeus asettaa lastenlapset eriarvoiseen asemaan.

 

["a p"]

Välillä tulee oikein itku, että mikä siinä oikein mättää ja eikö mun lapset muka ole yhtä tärkeitä... Mulle on monesti sanottu, että katsotaan sitten isompana, ovat nyt niin pieniä (2v, 4v), että en osaa hoitaa. No pienestähän se nyt olisi järkevää alottaa, ja eihän nuo nyt enää ihan vauvoja ole.

 

["Tinde"]

Isovanhemmat huolehtivat kyllä tyttärensä kolmesta koirasta kolmenkin viikon mittaisen lomaressun jaan ja ottavat ne mielellään mm. mökille, mutta poikansa lapsia eivät ole hoitaneet ikinä. Joskus on hoitoapua kysytty, kun olisi ollut pakko saada lapsille muutamaksi tunniksi hoitaja, mutta vastaus on ollut tiukka EI.

 

["a p"]

Eikö ne kaikki lapset mahtuisi vanhemmillesi samaan aikaan, jos siskollasi on kuitenkin vain yksi lapsi? Tai sitten voisit kokeilla keskustelua vanhempiesi kanssa asiasta. Itse vähän vierastan ajatusta, että isovanhemmilla olisi oikeus asettaa lastenlapset eriarvoiseen asemaan.

Ei ne taida mahtua, tai taitaa olla vaan tekosyytä, ettei muka mahdu. Olen yrittänyt keskustella moneen otteeseen, mutta äitini keksii aina perusteluja, että "kun on oltu niin vähän tekemisissä, niin ei muka tarpeeksi tunneta" jne.. Mutta eihän sitä ikinä tutustu, jos ei jo aikaisessa vaiheessa aloita. En itsekään ymmärrä tätä arvojärjestys hommaa, mutta sellaisen kuvan olen saanut, että mitä vanhempi lapsi, sen tärkeämpi, koska on ollut ensimmäinen lapsenlapsi.

 

[perheen kuopus]

Meillä myös havaittavissa samaa, tälle tosin on "luonnollinen" selitys: Olen kuusilapsisen perheen kuopus, ikäeroa vanhimpaan sisarukseen 16 vuotta ja toisiksi nuorimpaankin 7 v. Kaikilla sisaruksillani on (jo useampiakin) lapsia, itsellä "vain" yksi. Ensimmäisiin lapsenlapsiin vanhemmillani on luonnollisesti läheisempi suhde kuin omaani, joka on serkkuparven 20. lapsi. Ekat on aina ekoja ja nyt vanhempani ovat myöskin fyysisesti paljon vanhempia kuin isovanhemmiksi ekaa kertaa tullessaan. Niiden lastenlasten, joihin läheinen suhde on jo muodostettu, ynnä heidän perheiden kanssa on tietty helpompi olla tekemisissä kuin myöhemmin syntyneiden. Samoin ehkä vanhempani ajattelevat, että mitä isompi perhe, sitä suurempi avuntarve, vaikkei näin aina olisikaan.

Vaikka ymmärrän hyvin nämä "syyt", silti meidän perheen syrjintä esim. hoitoavun suhteen tuntuu todella kurjalta. Äitini lupautuu herkemmin suurperheen vahdiksi, "jotta vanhemmat saisivat edes hetken lepotauon siitä hulinasta" - onhan hän itsekin synnyttänyt peräti kuusi lasta. Siis hetkinen, eikö yhden lapsen vanhemmilla olisi yhtä lailla oikeus hetken lepoon? Jos hoitoapua joskus pyytää, on vastauksena aina joko vetoaminen terveyssyihin (59-vuotias äitini on "jo niin vanha, pelkään että sydän pettää" jne) tai vastaus, että on jo kaikkensa antanut lastenlapsilleen (ja siihen perään pitkä sepustus miten juuri oli hoitamassa siskon perheen lapsia viikon verran jne jne) tai sitten, ettei uskalla ottaa meidän lasta hoitoon, kun ei ole hänelle niin tuttu (no ei kai, jos ei koskaan halua tulla meille edes kylään tai ottaa heille hoitoon?!). Että tällaista tasapuolisuutta meidän perheessä.

 

[On kyllä]

On kokemusta.
Ja molempien isovanhemmat suosivat kuopuksensa lapsia. Meidän lapset on väliinputoajia. No, ei voi mitään. Monta vuotta seurattiin vierestä, nyt alkaa ikä painaa ja kuopukset lapsineen saavat hoitaa sitten isovanhempia vuorostaan. Ihan reilua sanoisin.
Tosin saattaa kuopuksille tulla puun takaa kun selviää asian laita. Meidän lapset alkaa olla isoja ja saadaan miehen kanssa yhteistä aikaa. Kuopukset saavat hoitaa lapsiaan ja vanhempiaan.

 

["vieras"]

Anoppi on tasapuolinen,ei hoida ikinä kummankaan lapsesa lapsia,ei isoja eikä pieniä.

 

["vieras"]

Meillä ei isovanhemmat hoida lapsia ollenkaa kummatkin eri syistä.Vaikka minä haluaisin niiden hoitavan.

 

["Elisa Day"]

No me ei olla hoitoapua oltu vailla, mutta eriarvoisesti isovanhemmat suhtautuvat meidän lapsiin, kuin miehen siskon lapseen. Meillä eivät ole juurikaan käyneet edes kylässä, siellä toisen lapsenlapsen luona sen sijaan ovat jatkuvasti. Kaikista ärsyttävintä on se, kun olemme siellä (isovanhemmilla) käymässä niin puhuvat jatkuvasti siitä miehen siskon lapsesta. Miten se osaa sitä, tätä ja tuota jne. Meidän lapsiakin vähän ihmetyttää tuollainen, ja minua suoraan sanoen v-tuttaa. Ei kyllä juuri enää vierailla siellä, kun ei kerran meidän lapset kiinnosta. Kyllä, olen hieman katkera lasten takia. :/

 

[Tiitiäiskä]

Jostain syystä anopille tyttären poika on rakkaampi kuin poikansa (eli minun ja miehen) lapset on. Ei voi mitään

 

[Tiitiäiskä]

[QUOTE="Elisa Day";28793513]No me ei olla hoitoapua oltu vailla, mutta eriarvoisesti isovanhemmat suhtautuvat meidän lapsiin, kuin miehen siskon lapseen. Meillä eivät ole juurikaan käyneet edes kylässä, siellä toisen lapsenlapsen luona sen sijaan ovat jatkuvasti. Kaikista ärsyttävintä on se, kun olemme siellä (isovanhemmilla) käymässä niin puhuvat jatkuvasti siitä miehen siskon lapsesta. Miten se osaa sitä, tätä ja tuota jne. Meidän lapsiakin vähän ihmetyttää tuollainen, ja minua suoraan sanoen v-tuttaa. Ei kyllä juuri enää vierailla siellä, kun ei kerran meidän lapset kiinnosta. Kyllä, olen hieman katkera lasten takia. :/[/QUOTE]

Meillä miehen isovanhemmat tekevät samaa. Miehen serkun lapset on niin loistavia ja ai että miten hienoja. Ja miehen serkun vaimo on niin taitava... minulta kysytään ihmeissään, että ai, osaatko sinä laittaa ruokaa? Ja olen 30 vuotias ihan tavallinen nainen, enköhän osaa.

Appivanhemmat ei koskaan ole olleet meillä yötä vaikka kysytty on, miehen siskon luona kyllä vierailevat. Miehen isä käy useammin kuin miehen äiti meillä, ja kun lapset kysyy missä mummo on niin niin miehen isä näyttää usein melko vaikealta, kun jos sanoo että mummo jäi kotiin nyt, niin pitää selittää lapsille joka kerta että miksi. Minäkin haluaisin pikku hiljaa tietää että miksi anoppi ei käy täällä meillä. En ole riidanhaastaja enkä natsi enkä kylmä... ihan tavallinen ihminen kuten sanoin.

 

["vieras"]

Meillä ihan samanlaista ja kyllä mullekin välillä itku tulee...mut minkäs teet, pakko ilmeisesti vaan niellä. Sama on kylässä käyminen, isäni kyllä käy mutta äiti ei, sen sijaan käy siskoni luona vaikka asuu pidemmällä kuin minä.

 

["vieras"]

[QUOTE="vieras";28793551]Meillä ihan samanlaista ja kyllä mullekin välillä itku tulee...mut minkäs teet, pakko ilmeisesti vaan niellä. Sama on kylässä käyminen, isäni kyllä käy mutta äiti ei, sen sijaan käy siskoni luona vaikka asuu pidemmällä kuin minä.[/QUOTE]

Ja meillä olisi todellakin tarvetta edes kerran vuodessa saada lapset 2kpl hoitoon edes yhdeksi yöksi, jotta sais levähtää. Vanhempi on erityislapsi ja kärsii kaiken muun ohella myös unihäiriöstä ja siten myös minä kärsin ja herään monta kertaa yössä. Mies ei tähän herää. Kunnon yöunet tulisi siis tarpeen.

Ja kieltämättä parisuhteen hoitaminenkin on jäänyt vähälle kun ei ole saanut lapsia hoitoon, ei ole ollut sitä kahdenkeskistä laatuaikaakaan.

 

["Vieras"]

Onko aloittajan siskon lapset sitten minkä ikäisiä? Ja onko heitä sitten hoitanut noin pienenä? Aika olennainen tieto tähän ketjuun...

 

[..]

Onpa surullisen yleistä Ja varsinkin että tyttären lapsia hoidetaan, poikien ei. Meillä oli samoin exän kanssa, eron myötä ehkä ymmärsivät että olisi voinut auttaakkin joskus.... Mikä anoppeja oikein vaivaa? Siis ei kaikki oo semmosia, jotkut. Onko se pojan vaimo siinä jotenkin joku uhka, ettei uskalleta tai haluta astua varpaille ym typerää? No, tietääpähän ainakin itse sitten tulevaisuudessa näin poikien ja tyttären äitinä suhtautua tasa-arvoisesti. Mutta joo, kyllä se joskus viiltää sydämeen kun miettii näitä asioita, kuinka tärkeitä isovanhemmatkin voisivat olla lapsille, mutta kun ei kiinnosta niin ei kiinnosta

 

[..]

Niin ja meillä ei edes minun äitini ole kiinnostunut juurikaan, eli lapset hoidetaan itse ja vain itse.

 

["Vieras"]

[QUOTE="vieras";28793563]Ja meillä olisi todellakin tarvetta edes kerran vuodessa saada lapset 2kpl hoitoon edes yhdeksi yöksi, jotta sais levähtää. Vanhempi on erityislapsi ja kärsii kaiken muun ohella myös unihäiriöstä ja siten myös minä kärsin ja herään monta kertaa yössä. Mies ei tähän herää. Kunnon yöunet tulisi siis tarpeen.

Ja kieltämättä parisuhteen hoitaminenkin on jäänyt vähälle kun ei ole saanut lapsia hoitoon, ei ole ollut sitä kahdenkeskistä laatuaikaakaan.[/QUOTE]

Mikset mene yksin hotelliin? Kyllä jokainen herää jos huuto vaan jatkuu.

 

["a p"]

[QUOTE="Vieras";28793602]Onko aloittajan siskon lapset sitten minkä ikäisiä? Ja onko heitä sitten hoitanut noin pienenä? Aika olennainen tieto tähän ketjuun...[/QUOTE]

Siskoni lapsi on vuoden vanhempi kuin esikoiseni. Ja siis minun äitiäni ei ole minun lapsistani kumpikaan kiinnostanut alusta alkaenkaan. Siskoni lasta äitini on hoitanut n. kaksi viikkoisesta asti, että ihan turhaan on tekosyynä käytänyt sitä ettei muka osaa.

 

[Peyote]

Mun äiti ja isä on ottanut mun ja siskon lapsia myös samaan aikaan hoitoon. Nyt hoitoikäisiä on ainoastaan enää veljen pojat, mutta minun ja siskon lapset on silti tervetulleita kylään samaan aikaan vaikka pojat on hoidossa. Tästä seurauksena siskon aikuiset lapset käy mun vanhemmilla lähes viikoittain kylässä, moikkaamassa. Samoin mun lapset haluaa usein itse mennä mummolaan.

Jos haluaa siis vanhana olla yksinäinen, kannattaa olla epäreilu ja nihkeä, kun lapsenlapset ovat pieniä.

 

[-]

Kauheeta. Oma äitini on tehnyt parhaansa ollakseen tasapuolinen aina ja joka tilanteessa lapsiaan ja lastenlapsiaan kohtaan. Mä en vaan voi ymmärtää isoäitiä jota ei omat lapsenlapset kiinnosta. Outoa sakkia....

 

[kaalimaan vartija]

Tuttua hommaa. Valitettavasti. Välillä joudutaan noloihin tilanteisiin, kun esim äitini ystävät ihastelevat lapsiani ja kertovat omistaan ja sanovat kuinka ihanaa on olla lastenlasten kanssa "eikö niin XX ? Taitaa se mummi hoitaa paljon teitä ? " Joo ei hoida eikä vietä aikaa. SIinä sitten äitini nolona ja minä vaivaantuneena ja kyselijä hämmentyneenä....
Nuuten meillä on läheiset välit kaikkiin isovanhempiin. Kaikilla heillä vain on se oma elämä ja todella vähän aikaa lapsenlapsilleen. Ja ihan ok näin. Olen tähän jo tottunut.