painostaminen ahdistaa..

Moi! Olen kohtapuoliin 16-vuotias tyttö, ja olen raskaana (rv30+4). Minun piti mennä 15.8 ensikotiin poikaystäväni kanssa, jossa olisin ollut yli 4kk(4kk-1v). Mutta nyt kuitenkin on alkanut ahdistamaan todella paljon ajatus sinne menemisestä. En tiedä johtuuko se mm äidistäni joka on usean viikon ajan koittanut pakottaa minua sinne kaikin keinoin.Vai johtuuko se siitä että stressaan muutenkin, kun äitiyspolilla on sanottu olevan korkea riski ennenaikaiseen synnytykseen. :|

Mutta kuitenkin, mitä minun pitäisi tehdä kun en todellakaan haluaisi muuttaa sinne enää, stressaan päivä päivältä pahemmin, ja olen menettänyt useana yönä unet, koska olen vain itkenyt, sillä pelkään, stressaan ja jokaisella tavalla kammoksun sinne menemistä, eikä poikaystävänikään ole koko aikana sinne halunnut.

Äitini on painostanut nyt kaikkiin mahdollisiin asioihin joten olen suurimmanosan ajastani ollut poikaystäväni kotona (täyttänyt juuri 18 eli 2 vuotta minua vanhempi) sillä kotona en ole vain pystynyt olemaan.
Sosiaalihenkilöni ja toinen siskoni koittavat myös minua pakottaa sinne, ja aikovat kuulemma keinolla millä hyvänsä viedä minut jo torstaina sinne. Sosiaalihenkilölläni on vasta torstaina soittoaika joten sinne soittaminenkaan ei auta. Eikä minun mielipiteitäni ensikodissa oikeastaan kuunnella edes niin paljon kun äitini.: /

Joten mitä voin tehdä, kun en ensikotiin enää haluakkaan?

ps Poikaystäväni ja hänen vanhempansa ovat ehdottaneet minulle että muuttaisin heidän luokseen kunnes poikaystäväni opinnot ovat loppuneet, mutta omat vanhempani eivät sitä edes ajatellut, vaan jankuttivat ensikodista. |O

 

Olet aika ahdistavassa tilanteessa :hug: Onko ketään kenelle juttelisit tuntemuksista? Kertoisit rehellisesti miltä susta tuntuu ja mitkä asiat ahdistavat. Toisaalta kun olet niin nuori, niin ohjaavat aika useasti ensikotiin harjoittelemaan vauva arkea ja katsovat miten se lähtee liikkeelle ja pohjustavat omaan asuntoon muuttoa ja avittavat asunnon etsimessä tmv...onkohan heillä mahdollista tukiasunnon antamiseen?
Toisaalta tilanne voisi olla toinen, jos äitisi tukisi sinua asiassa ja lupaisi auttaa, niin ehkä tilanne voisi olla toinen. Mutta jos äitisi on myös sitämieltä, että pitäisi mennä, niin sitten on aika huono tilanne.
Avaa rohkeasti suusi, koska ylimääräinen stressi altistaa ennenaikaiselle synnytykselle myös ja synnytyksen jälkeiseen masennukseen. Olet varmaan sosiaalihuollon silmätikkuna, jos kampeat kauheasti vastaan. Varmasti joku ihminen on semmonen joka sua kuuntelee:hug:
Näytä niille että kyllä pärjäät
Itse olen ollut raskaana samanikäisenä ja asuin omassa asunnossa poikaystäväni kanssa. Tosin muutimme yhteiseen asuntoon heti kun peruskoulu päätty ja vähän myöhemmin tulin raskaaksi. Poika on siis jo pian 18v

 

Mua koitettiin kanssa aikoinaan painostaa ensikotiin, mut mä olin kuitenkin jo 19v kun sain esikoiseni. Pidin sitten valitettavasti oman pääni, ja jälkeenpäin oon katunut moneen otteeseen etten mennyt. En viitsi nyt kertoa mitä lopulta vauvan kanssa kävi, mutta huonosti se päättyi, ja mielestäni vain koska pidin oman pääni.

Sekin on hyvä idea että muuttaisit poikaystäväsi vanhemmille. Tärkeintä on että saat tarpeeksi tukea ainakin aluksi.

 

Mulla oli myös sama tilanne ollessani 17. Ensin koitettiin painostaa ensikotiin, mutta en halunnut mennä, kun olin kuullut niin huonoja juttuja sellasesta paikasta...
Muutin sitten eri paikkakunnalle ja miesystäväki vaihtu, mut ei oo kyl ollu mitään ongelmia lapsen kans, eikä kaduta yhtään etten mennyt.
Kyllä sä tuut pärjää, päätit mitä tahansa. Ja varmasti, jos tulee joku heikko hetki, niin täältäki saa tukea. Ja jos lapsen syntymän jälkeen tuntuu, ettei homma toimi, niin voithan sä sitteki mennä sinne ensikotiin.

 

Mutta, olin hetken ensikodissa, siellä meni TODELLA huonosti, mua haukuttiin, vaikka ei ollut syytä, ja painostettiin, kaikkeen, pidin pääni asiassa että haluan pois, joten muutin vanhemmilleni. hetken päästä siitä (n1½kk sitten) äitini alkoi määräämään koksa lapsi saa isäänsä nähdä joten saimme riidan aikaiseksi, ja nyt asun lapsen isän luona Aurora (lapseni) syntyi siis 4.10 klo 13.52 eli on piakkoin jo 3 kuukautta! Meillä menee hyvin, mutta kaikista ystävistäni on tullut todella 2naamaisia ja puhuvat kaikkea epämääräistä lapsen isälle, eli kihlatulleni, joten eipä tässä enää paljon ystäviäkään ole :/

 

Oikein puhuu? Onko lapsen isä vihainen sitten jostain?
Hyvä jos voit asua siellä, muuten sä todella voit olla pahasti sossun silmätikkuna, ja se ei tiedä hyvää.
Koeta olla nöyrä, ja olla osoittamatta mieltä sossuille..
Kuten tuolla joku aiempikin sanoi, mullekaan ei käynyt hyvin, ja luulen että jos olisin ollut yhteistyöhaluinen, enkä olisi ollut itsepäinen, niin asiat olisivat paremmin.
Tosin jos mä en olisi näin itsepäinen, niin tuskin olisin edes hengissä enää, mutta sehän on toinen tarina

 

Jospa äitisi on sitä mieltä ensikodista siksi, että haluaisi sinun oppivan heti alkuun kantamaan vastuuta lapsesta ja yrittävän huolehtia siitä? Jospa pelkää että vauva jää hänen hoidettavaksi tai lapsen isän vanhempien hoidettavaksi, jos asutte sinun tai poikaystäväsi kotona? Sun pitää puhua äitis kanssa rauhassa ja kysyä mikä on isoin huoli ja syy että se haluaa sut ensikotiin, ja jos sosiaalipuoli ja sun siskosikin on samaa mieltä, niin kannattaa ainakin rauhassa kuunnella että mikä on niiden syy mielipiteeseensä..

 

Minkä ihmeen takia et käyttäny jälkiehkäisyä tai tehnyt aborttia?

 

Moikka, tilanne on jälleen kerran muuttunut.

Mutta äitini halusi minut ensikotiin sen takia, ettei luottanut kykyyni huolehtia lapsestani. Nyt kuitenkin kun lapselta ikää löytyy 7kk, on oppinut luottamaan minuun. Meillä menee jokatapauksessa hyvin ja muutimme helmikuun puolessa välissä omaan asuntoon (minä,lapsi ja lapsen isä), sillä tilanne alkoi riistäytymään käsistä.
Äitini on aina ollut hyvin määräilevä ja jääräpäinen, ja itse olen tottunut hänelle pistämään vastaan, sillä hän ei melkeimpä ikinä ole asioita minun näkökannastani ajatellut, paitsi vasta sitten kun muutimme yhteiseen asuntoon. Joulukuussa muutimme siksi poikaystäväni vanhemmille,sillä äitini halusi huostaanottaa Auroran siitä syystä että minun mielestäni meidän kaikkien oli parempi olla perheenä, ilman määräyksiä milloin isä saa nähdä lasta. Äitini käyttäytyi silloin kuin olisi lapseni äiti eikä mummu, ja koitti hoitaa sun muuta koko ajan, mutta onneksi kaikki on jo muuttunut!
Sosiaalityöntekijällänikään ei ole enään minkäänlaista huolta lapsen hyvinvoinnista, koska perhetyöntekijä käy satunnaisesti auttamassa (tai vaihtelemassa kuulumisia ylipäätään)