Millaisia eroja teidän lastenne isovanhempien suhtautumisella lapsiinne on?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Tämmösiä mietin vaan
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
T

Tämmösiä mietin vaan

Vieras
Tulikohan sekavasti kysyttyä? Eli siis että miten ukit ja mummit suhtautuvat teillä lapsenlapsiinsa, onko eroja? Haluavatko toiset olla enemmän tekemisissä kuin toiset? Tarjoutuvatko toiset itse tarvittaessa hoitamaan ja tapaatteko toisia isovanhempia useammin kuin toisia? Ovatko tasapuolisia mielestänne kaikille lapsenlapsilleen vai onko suosikkikohteluja toisella puolella esim. jne.

Mietin vaan kun omat vanhempani esim. hoitavat lapsiani mielellään silloin harvoin kun näemme ( n. 3x vuodessa) ja mieheni äidin suhtautuminen on nihkeää ( näemme myös n.3x vuodessa kun samalla kylällä asuu kuin omat vanhempani)varsinkin kuin esikoisemme 3 1/2 vuotias on ylivilkas ja hänellä on kehitysviivästymä. Tulee jotenkin ikävä syrjitty olo kun miehen siskon lapset saattavat viipyä mummolassa pitkiäkin aikoja mutta sitten taas oma koetaan taakaksi. :/ Ei ole kuitenkaan mitenkään kehitysvammainen tai mitään mutta tosi vilkas lapsi ja puheen kehityksessä ja sen ymmärryksessä on ongelmia ja on siksi enemmän vahdittavissa ja joutuu kieltämään ja pitääkin kieltää että menee jakeluun. Lapsi kuyitenkin kyselee toista mummia paljon ja haluaisi käydä hänen luonaan mutta en haluaisi viedä jos suhtautuminen on ärsyyntynyttä. :(




Tiedoksi vaan nyt kaikille että en todellakaan ajattele tässä mitään lapsenvahtiasiaa vaan ihan lapsenlapsen ja isovanhempien välistä suhdetta että surettaa kun jää välit etäisiksi jos lasten tapaaminen on nihkeää.

Kertokaa mulle miten teillä muilla on, onko paljonkin eroja ukkien ja mummien suhtautumisessa
 
Mun vanhemmat hoitavat poikaa mielellään ja muutenkin touhuavat sen kanssa. Lapsi on mun vanhemmilla hoidossa kun joudutaan olemaan miehen kanssa molemmat töissä. Mies ei halua olla vanhempiensa kanssa missään tekemisissä, joten eipä silloin ole lapsikaan.
Meillä on myös minun isäni sisko, jolla itsellä ei ole lapsia, niin hän on pojalle vähän niin kuin varamummo, hoitaa todella mielellään jos tarve vaatii.
 
isäni käy säännöllisesti kylässä, samoin anoppini. anoppini haluaisi tytön jo kovasti yökylään, tätä äitiä vaan pelottaa moinen ajatus :) lapsi pian kuitenkin jo 2v, että pian se taitaa olla edessä.
nämä on ne isovanhemmat jotka ovat kiinnotuneita meistä ja lapsesta.
äitini elää narsistin kanssa ja taitaa juoda aika reippaasti, narsistimies on vienyt äitimme pois elämistämme, ennen tuon miehen tapaamista oli äiti tosi aktiivinen osa elämäämme ja rakasti lastamme ylikaiken. nyt ei näy kun sukujuhlissa tms.. ei edes soita koskaan. mieheni isä on alkoholisti joka ei ole edes nähnyt lasta vielä.

yhdenkään isovanhemman ei tarvi lasta hoitaa, jos hoitoapua tarvin niin mulla on sisarukseni. toivon vaan että isovanhemmat haluaisivat muuten olla osa lapsen elämää, aina ei voi sada mitä haluaa :(
vaikka onhan lapsella yksi isoäiti ja isoisä
 
No meillä tulee ihan käytännön kautta eroa sen verran että miehen vanhemmat(anoppi lähinnä) näkee lapsia enemmän kun asutaan vain noin kilometrin päässä toisistamme, lisäksi anoppi on eläkkeellä joten aikaakin enemmän. Omat vanhempanikin käyvät melkein viikottain ja soitellaan paljon jne, mutta kun äitini on vielä työelämässä niin aikaa on vähemmän ja arkisin varsinkin kiirettä. Tiedän että lapset on molempien vanhemmille hurjan tärkeitä ja siitä olen onnellinen :)
 
Meillä asuu eripaikkakunnalla molemmat isovanhemmat ja miehen puolelta nähdään useammin koska omat vanhempani lähtevät aina mökille kun vain vapaata on eli jos me menemme vkl niin he lähtevät mökille ja ei nähdä ollenkaan.

Kummatkaan ei tarjoudu hoitaan lapsia ja kylässä ollesaankin miehen vanhemmilla minä juoksen perässä ja touhaan heidän kanssa ( en tarkoita nyt että pitäisikään isovanhempien leikkiä lasten kanssa yms.) kun taas silloin kun saattuu niin että nähdään minun vanhempien kans äitini leikkii ja touhaa lasten kanssa koko ajan, käy kaupassa niiden kans yms.

Joskus tuntuu pahalta se kun omat vanhemmat lähtevät heti pois kun tulemme, mutta toisaalta olen onnellinen että ovat löytäneet ihanan ajanvietteen. Olisi vain mukavampaa jos mekin kuuluttaisiin enemmän heidän elämäänsä.

 
Niin en minäkään sitä hoitoapua tässä niinkään ajattele vaan lähinnä lasten ja isovanhempien välistä suhdetta. :( Kun lapselle on niin vaikea selittää miksi mummin luo ei voida mennä ja lapsi ei ymmärrä sitä jos mummi käyttäytyy häntä kohtaan omituisesti. Surullista että näin on.
 
Hyvin pitkälti samalla tavalla.
Nähdään siis molempia useamman kerran viikossa ja tykkäävät hoitaa noita kahta ja puuhailla niiden kanssa.
Tosin ehkä mun porukat on vielä pikkuisen enemmän innokkaita, tai sitten anoppi ja appi ei halua "tyrkyttää" itseään ja hoitoaan :)

Molemmat siis kuitenkin ovat tosi paljon meidän lasten kanssa ja yökyläily on ihan normaalia ja yleistä meillä. Itse pyytävät muksuja yöksi ja jos tulee joku tarve, että lapset olis kiva saada hoitoon, niin ei tarvita kun puhelu ja asia on aina hoidossa.
Meidän muksut on molempien ainoat lapsenlapset ja kaikkien silmäterät :heart:

Muksut on 1v ja 2v.
 
Meidän lapsilla ei ole kun yhdet isovanhemmat. (miehen vanhemmat siis)
Nämä suhtautuvat tasapuolisesti kaikkiin 10 lapsenlapseensa. Käytännössä ovat kuitenkin tekemisissä eniten meidän lasten kanssa, kun naapureina asustellaan.
 
Miehen äidille tuleva lapsi on ensimmäinen lapsen lapsi ja hirveä hössötys on jatkunut jo kuukausi tolkulla vaikkei lapsi ole edes syntynyt. Appiukko ja omat vanhempani ottavat asian huomattavasti rauhallisemmin.. 3 heistä on vielä työelämässä, mutta varmasti ottavat hoitoon mielelläänn tarvittaessa.
 

Yhteistyössä