Huomenet!
Äkkiä ennen ku lähdetään ulkoilemaan...
Tuosta nuorena lasten tekemisestä.. Heheh, mitähän mäkin puhelen nuoruudesta. Aika kaukainen asia
On se muuten jännä, että ei sitä millään omaa ikäänsä tajua&usko. Olo on nuori, vaikka mittari näyttää muutta. No, se siitä. ASIAA!
Mulla oli yo-opinnot kans kesken, kun jo aloitettiin yritys. Vaan eipä tärpänny :-( Paprut sain ulos sitten 23-vuotiaana ja siitä meni vielä reilu vuosi esikoisen syntymään. Häät pidettiin tuossa välissä. Silloin olikin itsestäänselvää, että meille tulee ISO PERHE. Viidestä puhuin kaikkien sukulaisten kauhuksi, varsinkin anopin
Vaan sitten meinaskin käydä vähän toisin...
Nuo kaksi ekaa siis syntyi vähän reilu kahden vuoden ikäerolla. Olin kotona neljä vuotta. Siinä oli kolmenkympin kriisi ehtinyt jo hyökätä päälle. Ikää oli 28v, kun palasin töihin. En ollut ehtinyt oikein ammatti-identiteettiäni edes vielä saada alulle, koska "ura" oli ihan alussa jäädessäni äippälomalle ja siitä sitten tuolle pitkälle kotonaoloajalle. Isäntä puhui kolmosesta koko ajan, mutta minä en halunnut. Mun oli pakko saada elämääni muutakin kuin se perhe. Koin tuon 30-kriisin mielestäni aika vahvana, mutta eipä siitä nyt toista romaania tässä kohtaa... Tuossa kotonaoloaikana oli myös ensimmäinen talo rakennettu ja appivanhemmat asuivat täällä meidän kylällä vuoden meitä auttamassa. Se oli rankkaa aikaa kriisiläiselle!
Niin sitä vain näytti siltä, että lapsiluku jää kahteen suurperhehaaveista huolimatta. Onneksi ihminen kasvaa ja kehittyy koko ajan. Vähitellen kypsyin uudelleen tuohon kolmosajatukseen. Vaan eipä sitä kuulunutkaan pitkääääään pitkääään aikaan. Välillä oli jaksoja, että taas ehkäisimmekin. Menossa oli rakennushanke TAAS! Kolmonen sai alkunsa vasta, kun olimme asuneet muutaman kuukauden uudessa talossa. Kolmosen jälkeen oli heti aivan selvää, että meille tulee vielä neljäskin
Tulinkin nopsasti raskaaksi, kun hormonitoiminta viimein käynnistyi. Raskaus meni kesken. Uusi tärppikin tuli kohtuullisen nopsasti. Nyt taas viitosen suhteen vähän epävarmempaa, joten ei varmaankaan tärppää???
Mutta onneksi olen palannut lähtöpisteeseen noiden kriisin värittämien notkahdusten jälkeen eli haluan olla SUURPERHEEN ÄITI <3
Ohoh, sori, tulipas purkaus ;-)