Iski lukon päälle

[lukittu]

eli tunnelukko silmänräpäyksessä, kun mies ilmoitti, että hänelle ei ikinä tarvitse löytää sopivaa sormusta, kun ei kihloihin tai naimisiin mene.

Niin, tässä oli kyse tapahtumasta, kun juuri vihitty pariskunta kertoi, että miehelle oli tosi vaikeaa löytää sormusta, kun on niin paksut sormet... kyllä, mies sai myös vihkisormuksen.
Pariskunnan mies näytti käsiään, ja olikin tosi paksut sormet, muitten miesten kädet olivat kuin pikkupoikien kädet sen rinnalla. Mieheni sanoi sitten, että hänelle ei ikinä tule sormusta, kun ei kihloihin tai naimisiin mene...

Olen sitten varmaankin tyhmä ja naiivi, kun olen odottanut ja toivonut, että mies kosisi lähitulevaisuudessa, koska olemme puhuneet yhteisestä kodista ja muista tulevaisuuden suunnitelmista. Yhteistä taloa on etsitty vuoden päivät, mutta ei ole sellaista "iskevää" löytynyt.

Tuli vain mieleeni, että yksi lause, sana tai teko voi todellakin lukita ihmisen. En esim ole pystynyt laukeamaan yhdynnässä tuon tapauksen jälkeen, sitä ennen 98%:sesti. Kuin olisin vieraan ihmisen kanssa enkä enää tulevan mieheni - niin eihän hänestä ikinä tule aviomistäni.

Olemme aikuisia, kerran eronneita (molemmat n. 10 vuotta sitten), seurusteltu kohta 3 vuotta.

 

[Manku]

No onpa tosi epäkohteliasta ja julmaa sinua kohtaan päästää muiden kuullen tuommoista suustaan. Toipahan ainakin kaikille julki näkemyksensä suhteestanne =( Ettei kysymyksessä ollut vain huono vitsi?

 

[Daphnia]

Mikset sano miehelle, että asia jäi vaivaamaan sinua? Ehkä hän ei vain pidä avioliittoa tärkeänä eikä hingu toista kertaa alttarille, mutta ei ole tullut miettineeksi mitä sinä ajattelet asiasta. Tuskin hän suunnittelisi tulevaisuutta kanssasi, jos ei haluaisi olla kanssasi.

 

[Hedelmäpeliankka]

Samaa mieltä edellisen kanssa. Onko tuollaisten sammakoiden pudottelu tyypillistä miehellesi? Miten voi olla mahdollista ettei hän ole sinulle itsellesi koskaan sanonut että minä en sitten muuten avioliittoon halua, vaikka se yhteinen talo ostettaisiinkin. Etkä sinä ole ilmeisesti kysynyt. Minä en olisi varmaan enää edes suostunut samaan sänkyyn miehen kanssa, orkuista puhumattakaan.

En itse oikein ymmärrä ihmsiä jotka selvästi ovat pariutumishankkeissa, ostamassa taloja ja laittamassa lapsia, mutta jotka absoluuttisesti kieltäytyvät avioliitosta. Mikä ihmeen mörkö se avioliitto on, jos kerran uskaltaa lisääntyä ja ostella satojen tuhansien arvosta omaisuutta yhdessä? Mutta jokaisella on tietenkin täysi oikeus mennä tai olla menemättä naimisiin. Paha moka kuitenkin jos kaksi ihmistä on pesänrakennuspuuhissa eikä kumpikaan ole tuonut esille kantaansa avio tai avoliiton suhteen.

Naiset myyvät usein itsensä liian halvalla tässä tilanteessa. Pysyvät hiljaa etteivät mukamas pelota miestä pois, ja toivovat että vuosien mittaan miehen mieli muuttuu ja yks kaks tulee kosinta. Yleensä käy päinvastoin, kun nainen lopulta ottaa asian puheeksi, mies ihmettelee että minkä takia nyt vielä vihille pitää mennä, onhan tässä pärjätty ihan hyvin vuosia ilman papin aamentakin. Eli maitoa on jo, miksi ihmeessä vielä pitäisi ostaa lehmä?

Avioliittoon haluamisessa ei ole mitään hävettävää. Sinun ei ole pakko alistua elämään avoliitossa. Jos haluat naimisiin, on parempi sanoa se nyt ja tehdä selväksi että pesimistouhut loppuvat sinun osaltasi tähän, jos mies ei ole kiinnostunut. Mitä hän sinusta sitten haluaa jos ei kerran vaimoa? Jonkun joka maksaa kiinnelainan toisen puolikkaan?

 

[Daphnia]

"En itse oikein ymmärrä ihmsiä jotka selvästi ovat pariutumishankkeissa, ostamassa taloja ja laittamassa lapsia, mutta jotka absoluuttisesti kieltäytyvät avioliitosta. Mikä ihmeen mörkö se avioliitto on, jos kerran uskaltaa lisääntyä ja ostella satojen tuhansien arvosta omaisuutta yhdessä? "

Olen ihan samaa mieltä. Avioituminen on paitsi "virallinen rakkaudentunnustus", myös järkevää. Kun on omaisuutta ja lapsia (tai ollaan hankkimassa) niin avioliitto on kaikkein paras tapa turvata kaikkien osapuolten oikeudet liiton päättyessä. Kaikki liitothan päättyvät joko eroon tai toisen kuolemaan. Ja aina voi tehdä avioehdon jos katsoo tarpeelliseksi.

 

[pölöä]

naimisiin meno ei mitään muuta tai pelasta. hölönpölöä koko juttu.

 

[Hedelmäpeliankka]

naimisiin meno ei mitään muuta tai pelasta. hölönpölöä koko juttu.

No jos näin on niin mitä pelättävää siinä sitten on? Jos avioliitto on kerran pelkkä muotoseikka, sittenhän sitä voisi mennä naimisiin vaikka ihan vain toisen mieliksi.

 

[Daphnia]

"naimisiin meno ei mitään muuta tai pelasta. hölönpölöä koko juttu."

Jos avioliitto ei parisuhteeseen vaikuttaisikaan, niin pelastaa se ainakin sen verran, että kumppanin kuollessa ei ole vaarassa lentää pihalle asunnosta (jos se siis on yhteinen tai kuolleen kumppanin) kaiken muun toisen kuolemaan liittyvän "kivan" lisäksi. Jos on aikeissa pysyä suhteessa ja on yhteisiä lapsia ja/tai omistusasunto tai muuten vaan omaisuutta niin on tyhmää olla menemättä naimisiin.

 

[lukittu (ap)]

Kiitos vastauksistanne.
Niin, onhan mies mullekin ilmaissut, että hän ei koe avioliittoa tarpeellisena, kun ei ole yhteisiä lapsia (eikä enää tehdä). Ei kuitenkaan ole sanonut ehdotonta "eitä". Vihjassut, että "ei ole vielä sopiva aika" jne.

Eilen puhuttiin asiasta, kun aikuinen tyttäreni puhui omasta tulevasta avioliitostaan (kunhan valmistuu ensin). Hän sitten kysyi miesystävältäni "koskas te menette naimisiin" johon miesystäväni sanoi, että "eihän hän voi mennä naimisiin, kun ei kuulu kirkkoon" (yritti laittaa sen syyksi, koska ei osaa/halua kertoa todellista syytä). Tyttäreni siihen, että "eihän naimisiin mennäkseen tarvitse kuulua kirkkoon, maistraatissakin voi mennä. Mutta olishan se äidille kiva, että voisitte mennä kirkossa."
No, en ole mistään kirkkovihkimisestä haikaillut, eli ihan tytön oma mielipide

Mies siihen: naimisiin en aio mennä, mutta voin antaa "juhlallisen lupauksen" yhdessäolosta.

Sanoin sitte, että "mä oon suunnitellu, millaset häät haluan, eikä se tapahdu (välttämättä) kirkossa." Kun tyttö kysyi sitten, että "millaiset ne olis" ni vastasin, että "kerron sen sit miehelle, joka haluaa mun kanssa naimisiin..."

Mies siihen (puoliksi huvittuneena, puoliksi peloissaan): "nyt te kaksi naista puhutte mut ihan saarroksiin, kohta varmaan kuulen, että häät on huhtikuun xx päivä, olet paikalla tai et!" Vastasin siihen, että en halua vielä tänä vuonna naimisiin, mutta voit jo valmistautua ajatukseen sit sen jälkeen....

Mies kyllä tietää, että avioliitto on mulle tärkeä. Se, että hän sanoo julkisesti "kieltäytyvänsä" avioliitosta, tuntuu pahalta ja lopullisemmalta. Jotain peikkoja on varmaan jäänyt edellisestä avioliitosta, vaikkei myönnä.

Eipä taida kuitenkaan tietää, että on aiheuttanut kuilun välillemme, voisi pelästyä. Sen tiedän, ettei missään nimessä halua mua menettää, mutten haluaisi kiristääkään, toivon, että mies itse haluaisi sitoutua minuun niin vahvasti, että haluaisi suhteellemme "sinetin".

 

[naminamia]

Paksut sormet ovat merkki siitä että myös housuista löytyy jotain paksua. Onnellinen tuo morsian... Tämän sinä olisit voinut siinä tilanteessa kertoa myös ääneen...

 

[ohhohoh]

No lihavilla miehillä on paksut sormet, mut pieni pili.

 

[Mies 50]

Paksut sormet ovat merkki siitä että myös housuista löytyy jotain paksua. Onnellinen tuo morsian... Tämän sinä olisit voinut siinä tilanteessa kertoa myös ääneen...

Paksut sormethan ei merkkaa mitään housujen sisälmyksistä. Sensijaan pitkät sormet, ja jos mies on muutenkin "kapean" sorttinen, isonenäinen, silloin saattaa kyllä jo..............
Ja tuo ap:n miehen kommentti ko. seurassa oli kyllä tökerö ja ajattelematon töksäytys.
Näitä meille ihmisille saattaa joskus sattua, ne pitää sitten vaan selvittää puhumalla.
Näillä sivuilla me ei saada asiaa kohdalleen.

 

[naminamia]

No lihavilla miehillä on paksut sormet, mut pieni pili.

En tarkoittanut läskisiä paksuilla sormilla, vaan sellaista suurta kämmentä jossa on isot vahvat sormet... Kyllä on perää että sellaisen omaavalla on housuissakin samantyyppistä tavaraa. Nenä ei merkkaa mitään.. tutkittu juttu.

 

[tuli.]

Oikeasti, aika kauheaa! Kuulostaa siltä, että sinulla on hyvä ja rakas mies, mutta se ei riitä sinulle.

Tuolla Miesnäkökulman ketjussa joku osuvasti vertasi ihmissuhteita lapsen jouluun, ennen riitti se, mitä pukki toi, nykyään vaaditaan aina vaan enemmän, eikä mikään riitä.

Ajattele, mikä onnellinen tilanne sinulla on (vielä toistaiseksi), on rakastava mies, yhteisiä suunnitelmia taloineen kaikkineen, seksikin sujuu keskivertoa paljon paremmin jos 98% saat orgasmin! Kun "kymmenen kohdan listasta" jää yksi uupumaan, on suhde mielestäsi pilalla.

Miksi et luota mieheesi ja hänen sanaansa halusta olla yhdessä? Vähän tuntuu, että kiristät miestäsi sanattomasti. Painostat häntä muuttamaan mielensä avioliiton suhteen. Jos miehesi tahtoosi taipuu, niin mitä seuraavaksi? Alkaako tinkaus, että et koe avioliittoa oikeista syistä solmituksi rakkausliitoksi, koska jouduit painostamaan miehen siihen, loppuuko taas seksihalut ja hän tuntuu vieraalta?

"Jotain peikkoja on varmaan jäänyt edellisestä avioliitosta, vaikkei myönnä."

Jospa hän ei halunnut sitä ensimmäistäkään liittoa? Kaikki eivät koe avioliittoa tärkeäksi, eikä liittoon haluavan pitäisi ottaa toisen "vakaumusta" henkilökohtaisena loukkauksena. Ja toisaalta, vajaa kolmen vuoden suhde on aika lyhyt pitkässä juoksussa, ehkä mies muuttaa mielensä, kun olette olleet 10 vuotta yhdessä.

Herää nauttimaan siitä mitä sinulla on, äläkä kiukuttele asioista jotka eivät mene mielesi mukaisesti!

 

[lukittu (ap)]

tuli., olet tietenkin oikeassa, eihän minulla ole mitään valittamista. Tunteilleen ei vain voi mitään, jos tuntuu pahalta, niin tuntuu.

Ja miehen edellinen avioliitto oli "itsestäänselvyys", koska perustivat perheen, saivat lapsia ym. perinteistä. Ehkä siksi ei tunnu kovin hyvältä se, että minä en ole hänelle "aviovaimoksi", koska hän kuitenkin puhuu positiiviseen sävyyn ex-liitostaan. Kertoi esim. että "olivat silloin ja silloin häämatkalla siellä ja siellä", puhuu lämpimästi exästään, vaikka lopulta eivät toimeen (parisuhteessa) tulleetkaan. Liittoa kesti 20 vuotta.

Hän on myöskin hieman "sokea" ex-vaimonsa käytökselle; ei huomaa, kuinka nainen kiehnää miehen kyljessä, jos sattuu samaan paikkaan kanssamme (lasten luona mm.) ja samalla katsoo, että varmasti huomaan, ettei mies pane sitä pahakseen. Jos vain mahdollista, ex järjestää tilanteita7 tapahtumia, joissa minä en ole mukana saadakseen miehen kokonaan itselleen.

Kerroin miehelle, miten minä näen tilanteen (ja miten ex-vaimo haluaa minun näkevän), jolloin mies oli aivan äimistynyt. "Noinko nainen ajattelee!?!? Luuletko, että 'Mirkku' todella tekee sen tahallaan?! APUA!!" Mies ei koe tilanteita mitenkään flirttinä tai sellaisena, että ex haluaisi minua syrjäyttää. Sanoi menneensä ihan kananlihalle kerrottuani 'naisen näkemyksen'.

Ehkä hän haluaa vaalia ex-liittoaan ainutkertaisena eikä haalistaa sen avioliiton arvoa menemällä uudelleen naimisiin. Tällä tavalla luulen hänen sisimmässään tuntevan. Siksi en tunne itseäni tarpeeksi arvokkaaksi, koska en saa hänessä sellaisia tunteita aikaiseksi, että haluaisi minut "oikeesti".

 

[Larre]

Ymmärrän tunteen. On olo että on miehelleen ikuisesti toiseksi paras, ei niin rakas että olisi avioliiton arvoinen, kuten se ensimmäinen vaimo jonka kanssa ne lapsetkin on hankittu. Miehet on niin pöljiä ettei ne tajua mikä symboliikka tuohon naiselle sisältyy. Eikä se miestä tietysti liikutakaan, ainakaan niin kauan kuin suostut hänen haluamaansa avoliittoon. Mieshän saa elämältään silloin kaiken mitä haluaa, viis sinun haluamisistasi.

 

[tuli.]

Nimenomaa, miehesi nuoruuden idealismissaan meni naimisiin koska niin "kuuluu" tehdä kun perustetaan perhe. Vanhempana ymmärtää, ettei ikuinen rakkaus ole papin aamenesta kiinni.

Älä vähättele itseäsi, haluaahan mies kuitenkin juuri sinun kanssasi yhteisen tulevaisuuden taloineen kaikkineen, ei exän. Ajattele sitä taloa rakkautenne sinettinä.

On muuten todella hienoa, että mies edelleen arvostaa lastensa äitiä. Hälyttävämpää olisi, jos mies katkerana haukkuisi exänsä mennen tullen. Tämäkin kertoo miehestä jotakin, esim sen, että hän on menneestä päässyt yli ja muistaa siitä ne positiiviset asiat. Omasta puolestani voin sanoa, ettei ex-mieheni mitenkään vaali muistoa minusta, vaikka arvostaakin edelleen minua naisena ja äitinä erosta huolimatta.

 

[Larre]

Näissä keskusteluissa yleensä neuvotaan avioliittoon haluavaa unohtamaan haaveensa ja tyytymään siihen avoliittoon koska kaikki on kuitenkin hyvin, joten mitä suota valittaa. Minusta avioliittoon haluamisessa ei ole mitään väärää. Se on yhtä oikeutettua kuin sekin ettei halua mennä naimisiin. Kumpikin näkökanta viestittää toisille jotain.

Mies joka sanoo että mennään naimisiin sitten kun sen aika tulee viestittää ettei ole vielä valmis vakavaan suhteeseen. Hän ei ole varma haluaako elää juuri tämän naisen kanssa loppuikänsä. Siinä ei ole mitään tuomittavaa. Mutta jos nainen on jo edennyt siihen pisteeseen että on varma suhteesta ja haluaa sitoutua, niin sitten tulee tietysti ongelma. Nainen tietää sydämessään että mies vielä empii, ja se nitistää pikkuhiljaa romantiikan.

 

[tuli.]

Jos itse ajattelen sitoutumisen astetta, niin kyllä tuo yhteisen kodin osto on aivan yhtä sitouttavaa kuin avioliitto. Avioliitostahan pääsee halutessaan todella näppärästi/vaivattomasti irti, toista on yhteisen kodin kanssa. Tämä vain vaivannäöllisesti... ja puhuttaessa toisesta liitosta, johon ei kuulu yhteisiä lapsia, vaan lapset ovat molemmilla ensiliitosta.

Sehän on tämä iäisyyskysymys, kumman tahto on arvokkaampi, sen joka haluaa naimisiin, vai sen joka ei halua.

En minä ainakaan rakkauteni määrää tai syvyyttä viestitä edes piilotajuntaisesti sillä, haluanko naimisiin vai en.

 

[Larre]

Tämä on tosiaan näkökantakysymys. Itse en edes ostaisi taloa miehen kanssa joka ei edes halua naimisiin kanssani.

Toivottavasti ap ja mies ovat myös ottaneet selvää mitä tapahtuu kun toinen heistä kuolee - siis jos otaksutaan että liitto kestää kuolemaan asti. Kummallakin on lapsia, joille kuuluu lakiosa. Miten sen maksaminen huolehditaan ettei toiselle tule puolison menetyksen lisäksi vielä häätö omasta kodista.

 

[Larre]

Tämä on tosiaan näkökantakysymys. Itse en edes ostaisi taloa miehen kanssa joka ei edes halua naimisiin kanssani.

Toivottavasti ap ja mies ovat myös ottaneet selvää mitä tapahtuu kun toinen heistä kuolee - siis jos otaksutaan että liitto kestää kuolemaan asti. Kummallakin on lapsia, joille kuuluu lakiosa. Miten sen maksaminen huolehditaan ettei toiselle tule puolison menetyksen lisäksi vielä häätö omasta kodista.

 

[tuli.]

Itselläni pieni pointti uudelleen naimisiin menossa on myös tuo perintöasia. Haluan, että lapseni saavat maallisen mammonan ilman rutinoita tai perinnönjakokiistoja. Avioehtohan tietysti olisi muotoseikkana mahdollinen. Vastaavasti jos mahdollinen mieheni kuolisi minua ennen, soisin mielelläni että hänen lapsensa saavat isänsä perinnön ilman ylimääräisiä kommervenkkejä. Jos yhteiseen kotiin haluaisin yksin jäädä, niin ainahan olisi mahdollisuus lunastaa se toinen puolikas itselleen.

Pääpointti naimiisiin menossa ei mielestäni saisi muutenkaan olla "kuolemanvaraturva", vaan se tulisi vähän niin kuin extrana "kaupan" päälle.

 

[lukittu (ap)]

Ihanhan "Larre" on sisäistänyt minun näkökantani asioihin. "On olo että on miehelleen ikuisesti toiseksi paras, ei niin rakas että olisi avioliiton arvoinen, kuten se ensimmäinen vaimo jonka kanssa ne lapsetkin on hankittu. Miehet on niin pöljiä ettei ne tajua mikä symboliikka tuohon naiselle sisältyy."

Ehkä tuo ajatustapa on mahdollinen vain naisille, osalle meistä. Jos oikein rupeaa negatiivisesti pohtimaan, olen siis se "toinen" nainen, joka ei saa miestä itselleen koskaan, roikun vaan tässä epävarmuuden ilmapiirissä hamaan tulevaisuuteen asti.

Yhteisen omaisuuden (talon) oston voi käsittää myös busineksena, ilman tunteita. Monihan omistaa jotain jonkun toisen kanssa, eihän firmojen osakkaatkaan ole keskenään parisuhteessa Vaikka tietysti yhteinen koti (sitten joskus) kertoo jonkinlaisesta sitoutumisesta. Mutta ei välttämättä anna sitä tunnetta, mitä avioliiton solmiminen tekee. "Tahdotko sinä, NN, ostaa tämän talon yhdessä MM:n kanssa ja vaalia sitä myrskyssä ja tyvenessä?" jne. "Julistan teidät nyt tämän talon omistajiksi, voitte astua sisäään."

Sain taas äsken lisää jäitä tupaan, tai ainakin koin niin... Mies kertoi jonkun vanhan kaverinsa (mies) meilanneen hänelle tänään (20 vuoteen eivät ole olleet yhteydessä) ja kertoneen kuulumisiaan. Mies sitten kertoi kirjoittaneensa hänelle takaisin, kertoneensa entisestä 20-vuotisesta liitostaan ja lapsistaan ummet ja lammet. Odottelin, että kertoisi, onko maininnut mitään NYKYISESTÄ elämästään. No, tulihan sieltä "Ai niin, mainitsinhan mä, että mulla on nyt uus naisystävä." Eli siis sivulauseessa.

On minustakin parempi, että mies on asiallinen exäänsä ja lasten äitiä kohtaan mutta joskus pitäisi osata sanoa EI. Uskoisin kuitenkin, että miehellä voisi olla enemmän tulevaisuudennäkymiä minun kanssani kuin exän, vaikka onkin tähän lasten kautta ikuisesti sidoksissa. Pari kertaa olen todellakin kysynyt häneltä suoraan "Onko parempi, että miellytät exääsi ja samalla loukkaat minua tanssimalla exän pillin mukaan vai kieltäydyt jostain exän ehdotuksesta (tulepas ripustamaan pari taulua seinälle) ja saat aikaan närkästyksen exän taholta, mutta vältät aiheuttamasta minulle pahaa mieltä?" On tajunnut, ettei ole enää aviomiespalvelua velkaa exälle.

Minun exäni ei ole palveluksiaan tarjonnut, ei edes silloin, kun eron jälkeen jäin pienten lasten kanssa yksin ok-taloon ja hädissäni soitin exälle kysyäkseni neuvoa, kun lämpöhuoneessa oli ongelmia. Vastaus oli, että ei kuulu hälle, soita huoltoon... Pääasiassa on laittanut kapuloita rattaisiin joka asiassa 10 vuoden ajan.

Perintöasiaa on ajateltu, kumpikin on omillaan ja yhteisesti hankitut tulee olemaan molempien nimissä. Onhan se rankkaa, jos joutuu kodistaan lähtemään perinnönjaon takia, mutta sen näkee sitten. Pitää varmaankin ostaa itelleen joku yksiö valmiiksi, johon sitten hiippailee kiikkustuolinsa kanssa.

 

[N26]

Tahtois tietää kauanko ap on ollut tämän miehen kanssa nyt yksissä?
Kuuleman perusteella tuntuu tosiaan, että olet hänelle naisystävä, eikä hän osaa - vielä ainakaan, ajatella sitoutuvansa loppuelämäksi...Johtuu sitten mistä johtuu.

Minusta miehesi käytös eksää kohtaan vaikuttaa vaan (kerrankin!) asialliselta ja tottahan on että nuo kaksi ovat jakaneet suuren osan elämästään yhdessä ja välit on säilytettävä.

Miehesi tulisi nyt ainakin kertoa sulle kuinka tärkeä olet. Kertooko hän tämän usein?

Tsemppiä ja voimia ap:lle =)

 

[Tinni]

Voisi olla hyvä jos mies oppisi vähitellen pitämään mölyt mahassaan eikä aina mesoisi uudelle maisystävälleen entisestä vaimostaan. Se on rasittavaa. Hyvät välit voi pitää ilman että jatkuvasti puhuu eksästä tai ravaa siellä jatkuvasti tekemässä kotitöitä. Miten voi edes irroittautua entisestä liitostaan ja perustaa uuden jos on noin kiinni siinä vanhassa.

Tulee mieleen kysyä että miksi he edes erosivat jos näyttävät toisilleen noin tärkeitä olevan. Ymmärrän että lapset ovat tärkeitä, mutta eksän on opeteltava ripustamaan omat taulunsa seinälle, sillä ei ole mitään tekemistä yhteisten lapsien tai heidän hoitamisensa kanssa. En minäkään tuollaista helposti nielisi.

Alkuperäistä neuvosin ottamaan muutaman askeleen taaksepäin ja miettimään missä tässä suhteessa oikeasti ollaan menossa. Mies ei tosiaan vaikuta ihan valmiilta uuteen suhteeseen.