Kihlasormus sormessa, mutta häitä ei tulossa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Annukka
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
A

Annukka

Vieras
Juteltiin miehen kanssa eilen illalla avioliitosta, hän on sitä vastaan, eikä varmastikaan koskaan tule menemään naimisiin (karvaita kokemuksia avioliitosta hänellä)

Mutta hän haluaisi mennä kihloihin. Minulle kihlat ovat merkki siitä, että pariskunta on menossa naimisiin ja tuleva hääpäivä päätetään kihlauksen yhteydessä. Kihlauksen merkitys on minulle niin tärkeä, että en suostu mihinkään pelleilykihloihin. Joten kihloihin emme sitten mene.

Lähipiirissämme on monta paria jotka pitävät sormuksia sormessa ja sanovat olevansa kihloissa, kun kysyy tulevista häistä, ilmoittavat, etä emme me naimisiin mene vaan näin on hyvä.

Mietin, että eikö näitä sormuksia voisi kutsua sitten eri nimillä. Kihlasormuksia pitäisivät ne jotka ovat oikeasti kihloissa ja ne jotka pitävät kihlasormusta ilman tulevaa avioliittoa voisivat kutsua sita vaikka pariskuntasormukseksi, jolla näyttävät, että ovat vakiintunut pari tai mitä ihmettä sitten sormus jokaiselle merkitseekään.

Pariskuntasormuksen nimellä kulkevaa sormusta voisin pitää, mutta jos laittaisin sormuksen sormeen kaikki olettaisivat meidän olevan kihloissa ja häpeisin silmät päästäni kun häitä ei kuitenkaan tulisi.

Mieheni ei osannut perustella miksi pitäisi kihlasormusta ilman tulevia häitä.
Kysyisinkin, että te jotka pidätte sormusta ettekä ole menossa naimisiin niin oletteko te silti omasta mielestänne kihloissa
ja mitä kihlaus siinä tapauksessa teille merkitsee tai onko se sormus vain merkkinä yhteisestä elämästänne vai miksi sitä pidetään?
 
Joo onhan näitä. Joillain on sormus vasemmassa nimettömässä, mutta se ei ole kihlasormus. Joillain on kihlat mutta ei aiettamaan mennä naimisiin. Me mentiin naimisiin, mutta ikinä ei oltu kihloissa.
 
Outo on mies, MUTTA.. Kihlaus tarkoittaa minun mielestäni avioliittilupauksen lisäksi "harkinta-aikaa", sen lisäksi se on merkki vakiintumisesta.
Me olemme kihloissa, hääpäivää ei ole sen kummemmin sovittu.
Tarkoitus toki on, mutta mitäänhän ei ole lyöty lukkoon.
 
Minä olin kihloissa jokusen aikaa, vähän alle kaksi vuotta, olin melko nuori silloin, 21 kun menin kihloihin. Emme puhuneet siinä vaiheessa naimisiinmenosta, kai sitä oltiin sen verran huntaloita, että se kihloihin meno oli jo niin iso juttu tai tärkeä, eikä meillä ollut perinteiden tajua tai halua perustaa perinteistä. No, olimme siis kihloissa, se oli askel eteenpäin, seurustelusuhteen siirtäminen pykälää "vakavammaksi". Mutta loppujen lopuksi siitä ei tullut mitään, kun mies olisi tahtonut alkaa puhua avioliitosta, minä otin ja häivyin.

Myöhemmässä suhteessa en ns. mennyt kihloihin, ei vaihdettu sormuksia. Toisaalta voisi sanoa, että kihlauduimme (ilman sormuksia) silloin, kun päätimme avioliittoon menosta.

Minun mielestäni kukin voi itse tuumia, miten asiasta ajattelee, jos tahtoo olla "vain kihloissa" niin miksei voisi olla? Tai jos tahtoo, että kihlaus on sopimus avioliittoon menosta, niin sekin passaa. Mutta olisi toivottavaa, että parin kummallakin osapuolella on asiasta sama käsitys.
 
me ollaan oltu kihloissa kohta 10 v, eikä koskaan olla puhuttu et mentäis naimisiin. Toisaalta, kun ollaan juteltu niin oikeestaan kumpikaan ei halua naimisiin.Meidän on hyvä näin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tinttamooses7:
Omituinen mies sulla :x

Niin onkin : )

Olen jo alusta asti tiennyt, että hän ei halua naimisiin ja se on minulle ok asia.
Avoliitossa eletään ja oma rakas lapsi meillä on ja kaikki on hyvin.

Naimisiin menisin jos hän haluaisi, mutta se ei ole välttämätöntä.
Siksi ihmettelenkin miksi meidän pitäisi mennä kihloihin. Mitä ihmeen järkeä siinä on. Kulkea sormus sormessa eikä koskaan vihkisormusta siihen kihlasormuksen viereen, joten ei kiitos.

Siksi aloinkin kyselemään, että onko paljonkin muita samoin ajattelevia kuin mieheni, että roikotetaan kihlasormusta sormessa hamaan tulevaisuuteen asti.
Lähipiiristä löytyy esimerkkejä, mutta onko laajemminkin hyväksyttävissä.
 
Minä ennätin olla edellisen kerran kihloissa 7,5 v ennen kun mentiin naimisiin, sormukset olivat siitä merkkinä, että molemmat tahtoo naimisiin...

Tällä kertaa on naimisiin menoaikeet taas, mutta en pidä sormusta kun harvoin, mies sen sijaan _haluaa ehdottomasti_ pitää sormusta jatkuvasti. Kihloissa siis ollaan, vaikke minulla sormusta olekaan, ja naimisiin menosta kyllä puhellaan. :D
 
Hmmm...

Kun kositaan ihmistä aviovaimoksi/mieheksi ja toinen vastaa myöntävästi niin silloin ollaan kihloissa eikä siihen välttämättä tarvita sormuksia.

Jos ei ole aikomustakaan mennä naimisiin niin ei silloin voi olla kihloissa.
 
Me oltiin piiiiitkään kihloissa ja mun mielestä se on sitoutmisen merkki; ehkä sit joskus naimisiin mut ollaan ainakin sitoutuneita toisiimme. Me mentiin sit lopulta naimisiinkin ja onnellisia ollaan. Naimisiin meno selkiytti elämää monella tapaa, mun mielestä. Mä rauhotuin, kaikki juridiset jutut menee niinkun pitääkin, lapsia vasta avioliitossa (mun mielipide ) ... ja olihan ne häät kivat =) .
 
Nykyään otetaan ero niin herkästi, ettei toi avioliitto tunnu olevan niin merkittävä kuin ennen. Kihlaus tuntuu jotenkin " vapaammalta", sen takia oon kihlois enkä aio naimisiin!
 
Alkuperäinen kirjoittaja minä:
me ollaan oltu kihloissa kohta 10 v, eikä koskaan olla puhuttu et mentäis naimisiin. Toisaalta, kun ollaan juteltu niin oikeestaan kumpikaan ei halua naimisiin.Meidän on hyvä näin!

Mutta jollette ole edes aikeissa mennä naimisiin, ettehän te ole kihloissa,
teillä vaan on samanlaiset sormukset, ei mitään muuta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Rapanhapakko:
Kyllä me ollaan kihloissa ja naimisiin mennään sitten joskus....
Eikai kihloissaololle mitään aikarajaa ole.

Niin, mutta kun jotkut ovat olevinaan kihloissa, vaikka tietävät, etteivät aio avioitua, kuten ap:n mies.
 
Olen myös mieheltäni kysynyt syytä siihen, että miksi emme mene naimisiin. Meillä on yhteisiä lapsia, meillä on yhteinen pankkilaina...naimisiin hän vaan ei halua, kihloihin kylläkin.

Kun omaa vilkkaan mielikuvituksen, niin mielessä kävi, että en ole tarpeeksi hyvä hänelle. Hän siis ei halua minun kanssani naimisiin, ehkä jonkun toisen kanssa. Ystävämme olivat kihloissa 10v ja menivät vasta sitten naimisiin...me olemme kihloissa olleet jo 8v ja mies edelleen empii...
Kun aloitankin keskustelun asiasta niin mies alkaa heti huokailla tyyliin:taas se alkaa...
Olen myös miettinyt, että voisin ihan hyvin elää ilman kihlasormustakin, minulle se myös kuvaa lupausta avioliitosta...mieshän kosi minua sanomalla:tuletko aviovaimokseni...ei siis avovaimokseni. Tyhmänä sitten päättelin, että häitä vietetään...

Kysyin mieheltä myös sitä, että miksi sitten pidämme sormuksia sormessa? Ja taas alkoi se huokaileminen. Mitään järkevää vastausta en saa. Hän ei ole koskaan aikaisemmin ollut naimisissa, joten mikä mättää??? Minua tämä ainakin loukkaa...on myös aikoja jolloin en pidä sormusta sormessani, en minä sitä tarvitse näyttääkkseni muille, että olen jonkun kanssa yhdessä...
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Alkuperäinen kirjoittaja Tinttamooses7:
Omituinen mies sulla :x

Siksi ihmettelenkin miksi meidän pitäisi mennä kihloihin. Mitä ihmeen järkeä siinä on. Kulkea sormus sormessa eikä koskaan vihkisormusta siihen kihlasormuksen viereen, joten ei kiitos.

Perinteisesti kihlautuminen = avioliittolupaus. Joten ymmärrän pointtisi.
Voittehan tehdä ihan oman systeemin, minäkin voisin kantaa parisuhdesormusta tilanteessa, jossa halutaan sitoutua pysyvään suhteeseen, vaikka ei haluta mennä naimisiin. Kihlasormukseksi en sitä tituleeraisi, jos kerran mies selvästi sanoo ettei avioliittoa halua.

Kihloihin taas voi mielestäni mennä ilman sormustakin, ts. sopia että mennään joskus naimisiin, ei siihen sitä rengasta välttämättä tarvita. ;) Meille on ollut jo vuosia selvää, että jonain päivänä mennään naimisiin, vaikka tähän asti avoliitto on ollut ihan hyvä. Varsinaista kihlautumista en osaa sijoittaa mihinkään tiettyyn hetkeen, eikä kihlajaisia juhlittu eikä kihlasormuksia ole hankittu. Mies on kyllä muuten ostanut minulle sormuksia (jotka aina hukkaan...) Ei sitä rengasta tai allekirjoitusta ole tarvittu - nyt vain tuntuu hyvältä mennä naimisiin, kun tulee lapsi. Tulee vähän pysyvämpää turvaa, jos jotain sattuu, ja koko perheelle yhteinen nimi.
:heart:

"Pariskuntasormuksen nimellä kulkevaa sormusta voisin pitää, mutta jos laittaisin sormuksen sormeen kaikki olettaisivat meidän olevan kihloissa ja häpeisin silmät päästäni kun häitä ei kuitenkaan tulisi. "
Mitä häpeämistä siinä olisi? Voithan ihan suoraan kertoa, että tämä ei ole varsinainen kihlasormus vaan pariskuntasormus, naimisiin ette aio mennä vaan avoliitto on se teille sopiva ratkaisu.
 
Me oltiin kihloissa ennen naimisiin menoa 6 vuotta. Molemmat haluttiin avioliittoa, mutta tuntui kihloihin mennessä että aika ei ollut kypsä, kun oli opiskeluja ym. ja sitten tulikin lapsia ja eikä sen kummemmin pohdittu hääpäivää.
Sit mies vaan tokas, kun kuopus oli syntynyt ja pappi oli tulossa keskustelemaan ristiäisistä, et mennäänpäs samalla naimisiin. Olin vaan :o Vähän myöhästä keskustella asiasta, kun pappi pimpotteli sit jo ovikelloo. Päätettiin sitten häät muutaman kuukauden päähän =)
Mulla on kans yks kaveripariskunta, joka ollut kihloissa useemman vuoden, sillon kun kihloihin menivät, niin sanoivat että häitä ei tule, mutta en tiedä ovatko muuttaneet mieltään..
 
Alkuperäinen kirjoittaja unensieppaaja:
Sit mies vaan tokas, kun kuopus oli syntynyt ja pappi oli tulossa keskustelemaan ristiäisistä, et mennäänpäs samalla naimisiin. Olin vaan :o Vähän myöhästä keskustella asiasta, kun pappi pimpotteli sit jo ovikelloo. Päätettiin sitten häät muutaman kuukauden päähän =) ..

Ihanaa :heart: =)
Meille minun äiti on heittänyt, että kai menette ainakin sitten ristiäisten kanssa samaan syssyyn naimisiin. Mutta kun lasta ei välttämättä kasteta... Kun miehelläkin on eri uskonto, niin päättäköön lapsi sitten ajallaan itse mihin uskontoon haluaa kuulua. Ja isyyden tunnustamisrumbalta varmaan säästyy vain jos menee _ennen_ lapsen syntymää naimisiin.
 

Yhteistyössä