Iskäikävä / Äiskäikävä

[Ultramariini]

Ymmärrän, että koet asian puheeksi ottamisen vaikeaksi entisesi kanssa.
Mutta silti mielestäni jossain välissä sinun ehkä kannattaisi puhua ajatukistasi hänen kanssaan. . itse yrittäisin tehdä sitä tunnustelulinjalla... tyyliin oletko viimeaikoina huomannut ...NNn (esikoisen) käytöksessä jotain erityistä.
Toki käytös voi olla muutakin kuin äiskäikävää, murrosikä on hyvin hämmentävä ikä, sitä työntää vanhempiaan pois, vaikka se pieni sisäinen minä heitä sitten ehkä kaipaakin.

Lapsilleen on muuten äitinä vaikea osoittaa rakkauttaan väliin tasapuolisesti. Nuorin on nuorin ja väistämättä syntyy sellaisia tilanteita, joissa vanhemmat kokevat itsensä osattomimmiksi, vaikkei oikeasti olisi ainkaan kyse siitä, että rakastaisi jotenkin vähemmän.
Onko nuorin paljonkin nuorempi.ehkä mainitsitkin lastesi iät,mutta unohdin jo.

tai siis tarkoitan, että äiskäikävää voi olla vaikka exäsi olisikin läsnäoleva.Kyse voi olla lapsen omasta kivuliaasta irtautumisprosessista.

 

[Isä -]

Ymmärrän, että koet asian puheeksi ottamisen vaikeaksi entisesi kanssa.
Mutta silti mielestäni jossain välissä sinun ehkä kannattaisi puhua ajatukistasi hänen kanssaan. . itse yrittäisin tehdä sitä tunnustelulinjalla... tyyliin oletko viimeaikoina huomannut ...NNn (esikoisen) käytöksessä jotain erityistä.
Toki käytös voi olla muutakin kuin äiskäikävää, murrosikä on hyvin hämmentävä ikä, sitä työntää vanhempiaan pois, vaikka se pieni sisäinen minä heitä sitten ehkä kaipaakin.

Lapsilleen on muuten äitinä vaikea osoittaa rakkauttaan väliin tasapuolisesti. Nuorin on nuorin ja väistämättä syntyy sellaisia tilanteita, joissa vanhemmat kokevat itsensä osattomimmiksi, vaikkei oikeasti olisi ainkaan kyse siitä, että rakastaisi jotenkin vähemmän.
Onko nuorin paljonkin nuorempi.ehkä mainitsitkin lastesi iät,mutta unohdin jo.

tai siis tarkoitan, että äiskäikävää voi olla vaikka exäsi olisikin läsnäoleva.Kyse voi olla lapsen omasta kivuliaasta irtautumisprosessista.

Paljon viisaita kirjoitat. Tilanne ei välttämättä ole mikään helppo exällenikään, ja asian esittäminen niin, että hän ei provosoituisi, on todella haasteellista. Mutta kyllä mulla on hänestä liki kahden vuosikymmenen kokemus, että johonkin väliin asian pystyn viestimään niin, että tulen edes jotenkin ymmärretyksi.

Me ei exän kanssa valitettavasti voida keskustella rakentavasti ME-hengessä lapsien asioista -tai ylipäätään mistään asioista. Yksi merkittävä syy siihen, miksi tässä exiä ollaan. :ashamed:

 

[Ultramariini]

Ymmärrän, että koet asian puheeksi ottamisen vaikeaksi entisesi kanssa.
Mutta silti mielestäni jossain välissä sinun ehkä kannattaisi puhua ajatukistasi hänen kanssaan. . itse yrittäisin tehdä sitä tunnustelulinjalla... tyyliin oletko viimeaikoina huomannut ...NNn (esikoisen) käytöksessä jotain erityistä.
Toki käytös voi olla muutakin kuin äiskäikävää, murrosikä on hyvin hämmentävä ikä, sitä työntää vanhempiaan pois, vaikka se pieni sisäinen minä heitä sitten ehkä kaipaakin.

Lapsilleen on muuten äitinä vaikea osoittaa rakkauttaan väliin tasapuolisesti. Nuorin on nuorin ja väistämättä syntyy sellaisia tilanteita, joissa vanhemmat kokevat itsensä osattomimmiksi, vaikkei oikeasti olisi ainkaan kyse siitä, että rakastaisi jotenkin vähemmän.
Onko nuorin paljonkin nuorempi.ehkä mainitsitkin lastesi iät,mutta unohdin jo.

tai siis tarkoitan, että äiskäikävää voi olla vaikka exäsi olisikin läsnäoleva.Kyse voi olla lapsen omasta kivuliaasta irtautumisprosessista.

Paljon viisaita kirjoitat. Tilanne ei välttämättä ole mikään helppo exällenikään, ja asian esittäminen niin, että hän ei provosoituisi, on todella haasteellista. Mutta kyllä mulla on hänestä liki kahden vuosikymmenen kokemus, että johonkin väliin asian pystyn viestimään niin, että tulen edes jotenkin ymmärretyksi.

Me ei exän kanssa valitettavasti voida keskustella rakentavasti ME-hengessä lapsien asioista -tai ylipäätään mistään asioista. Yksi merkittävä syy siihen, miksi tässä exiä ollaan. :ashamed:

niin no silloin on varmaan vaikea esittää asiansa ilman, että toinen kuulee sen syytöksenä.
Luuletko kuitenkin, että entisesi on tietoinen tuosta ikävästä.
Tai uskotko että esikoisesi sitä äidilleen näyttää. Lapset ovat liiankin hyviä salaamaan tunteitaan, jos pelkäävät niitten vanhempiaan satuttavan.
Ja se taito kasvaa iän myötä. Kahdeksanvuotiaani ainakin osaa sen jo häkellyttävän hyvin.

:|

 

[Isä -]

niin no silloin on varmaan vaikea esittää asiansa ilman, että toinen kuulee sen syytöksenä.
Luuletko kuitenkin, että entisesi on tietoinen tuosta ikävästä.
Tai uskotko että esikoisesi sitä äidilleen näyttää. Lapset ovat liiankin hyviä salaamaan tunteitaan, jos pelkäävät niitten vanhempiaan satuttavan.
Ja se taito kasvaa iän myötä. Kahdeksanvuotiaani ainakin osaa sen jo häkellyttävän hyvin.

:|

On se kuule oikeasti vaikeaa toisinaan. Meillä oli avioliitossa ajanjakso, jolloin nykyinen exäni kuuli kaiken sanomiseni syyttelynä :/

En tiedä onko ex tietoinen tuosta ikävästä. Hieman siitä toisaan jo sivulauseessa mainitsin hänelle, mutta en tiedä että kuinka hedelmälliseen maaperään tieto sitten upposi.

Näin viikonloppuvanhempana nämä ovat vaikeita asioita.

 

[Ultramariini]

:|

On se kuule oikeasti vaikeaa toisinaan. Meillä oli avioliitossa ajanjakso, jolloin nykyinen exäni kuuli kaiken sanomiseni syyttelynä :/

En tiedä onko ex tietoinen tuosta ikävästä. Hieman siitä toisaan jo sivulauseessa mainitsin hänelle, mutta en tiedä että kuinka hedelmälliseen maaperään tieto sitten upposi.

Näin viikonloppuvanhempana nämä ovat vaikeita asioita.

Varmastikin..tosin tuttuja ihan lähivanhemmalle joka jakaa sen arjen sen toisen vanhemman kanssa ihan saman katon alla.

 

[Isä -]

Näin viikonloppuvanhempana nämä ovat vaikeita asioita.

Varmastikin..tosin tuttuja ihan lähivanhemmalle joka jakaa sen arjen sen toisen vanhemman kanssa ihan saman katon alla.

No niinpä. Kokemusta on tuostakin :/

 

[äiti]

että lapset ikävöisi senkin takia, että olisi isän luona huoli äidistä? Mun esikoinen (poika) on kovin suojeleva mua kohtaan, ja kun mieheni oli työkomennuksella toisessa maassa 6kk meidän välit vieläkin läheni. Voisin kuvitella, että eron tullessa lapsen olisi vaikea olla isän luona. Hänellä olisi varmasti huoli minusta miten mä nyt pärjäilen jne. Vaikken ole siis mikään reppana ollenkaan, mutta lapsi jotenkin vain murehtisi tilannetta.
Onko erosta miten kauan?

 

[Isä -]

että lapset ikävöisi senkin takia, että olisi isän luona huoli äidistä? Mun esikoinen (poika) on kovin suojeleva mua kohtaan, ja kun mieheni oli työkomennuksella toisessa maassa 6kk meidän välit vieläkin läheni. Voisin kuvitella, että eron tullessa lapsen olisi vaikea olla isän luona. Hänellä olisi varmasti huoli minusta miten mä nyt pärjäilen jne. Vaikken ole siis mikään reppana ollenkaan, mutta lapsi jotenkin vain murehtisi tilannetta.
Onko erosta miten kauan?

Erosta tulee nyt vuosi. Mutta ei tuo esikoinen mitenkään ole huolissaan äidistä silloin kun on minulla.

Kuitenkin voi olla niin, että ottaa vähän liikaa aikuisen roolia ja sitä kautta yrittää hanskata perheensä tilannetta kokonaisuutena. Ei hyvä sekään, kyllä lapsen pitää saada olla lapsi.

Huoli äidistä tavalla tai toisella ei ole se pointti tässä. Vaan se, että minusta esikoinen kaipaa enemmän äitinsä läsnäoloa, sitä aitoa vanhemmuutta. Ja taitaa se keskimmäinenkin sitä kaivata, osaa vain paremmin ottaa sitä itselleen ihan omaehtoisestikkin.

 

[äiti]

sinusta siis tuntuu, että ex ei ole riittävästi läsnä lapsille?
Siihen sinulla ei valitettavasti ole oikeus puuttua vaikka ymmärrän huolen.
Toivotan voimia omaan vanhemmuuteesi.

 

[vieras]

Tunnut olevan hyvä isä lapsillesi, kun näitä asioita pohdit =)

Auttaisikohan esikoista, jos saisikin isäaikaa enemmän? Et sotkeutuisi äidin kasvatukseen, vaan ujuttaisit idean sisään tarjoamalla ensin omaa aikaasi. Sitten myöhemmin voisit ehdotella samaa äidille? Tyyliin, että vaihdettaiskos osia, minä otan pienemmät, juttele sinä esikoisen kanssa.. Myöhemmin vaikka sama juttu keskimmäisen kanssa?

 

[Isä -]

Tunnut olevan hyvä isä lapsillesi, kun näitä asioita pohdit =)

Auttaisikohan esikoista, jos saisikin isäaikaa enemmän? Et sotkeutuisi äidin kasvatukseen, vaan ujuttaisit idean sisään tarjoamalla ensin omaa aikaasi. Sitten myöhemmin voisit ehdotella samaa äidille? Tyyliin, että vaihdettaiskos osia, minä otan pienemmät, juttele sinä esikoisen kanssa.. Myöhemmin vaikka sama juttu keskimmäisen kanssa?

Hei tämä voisi toimia ihan aikuisten oikeastikkin :flower:

 

[PipariSuu]

että lapset ikävöisi senkin takia, että olisi isän luona huoli äidistä? Mun esikoinen (poika) on kovin suojeleva mua kohtaan, ja kun mieheni oli työkomennuksella toisessa maassa 6kk meidän välit vieläkin läheni. Voisin kuvitella, että eron tullessa lapsen olisi vaikea olla isän luona. Hänellä olisi varmasti huoli minusta miten mä nyt pärjäilen jne. Vaikken ole siis mikään reppana ollenkaan, mutta lapsi jotenkin vain murehtisi tilannetta.
Onko erosta miten kauan?

Erosta tulee nyt vuosi. Mutta ei tuo esikoinen mitenkään ole huolissaan äidistä silloin kun on minulla.

Kuitenkin voi olla niin, että ottaa vähän liikaa aikuisen roolia ja sitä kautta yrittää hanskata perheensä tilannetta kokonaisuutena. Ei hyvä sekään, kyllä lapsen pitää saada olla lapsi.

Huoli äidistä tavalla tai toisella ei ole se pointti tässä. Vaan se, että minusta esikoinen kaipaa enemmän äitinsä läsnäoloa, sitä aitoa vanhemmuutta. Ja taitaa se keskimmäinenkin sitä kaivata, osaa vain paremmin ottaa sitä itselleen ihan omaehtoisestikkin.

Näitä tekstejä katsellessa on tullut sellainen kuva, että lapsi ottaa kodissaan jo 14vuotiaana paljon vastuuta tahtomattaan tai ihan itse tahtoen ja tässä samalla juuri kaipaa edelleen sitä "lapsuus" tilaa, että sai olla vailla murheita/vastuita ja että äiti vieläkin silittelis hiuksia yms. Kuitenkaan äidin sitä tehdessään, ei välttämättä ottaisi sitä vastaan. Ristiriitaista, mutta niin tuossa iässä voi tuntua. Se ei välttämättä riipu yhtään oikeasti äidin tekemisiin tai huomioimattomuuteen.

Varsinkin jos esikko on poika, niin voi hyvin kokea isän puuttumisen tekevän hänelle sen, että "joutuu" olemaan nyt mies talossa ja tämä tuo osittain sitä turvattomuutta ja "äidinkaipuuta" yhä lapsuuteen. Taas kun on teillä eli isillään, niin ei tarvi tätä murehtia, koska ei tarvi olla "mies talossa".

Mutta koska et ole kertonut sen tarkemmin asioita, niin nämä on ihan mutuajatuksia...

 

[Darwinin leski]

Mä olen yleensä joka asiassa arvon ap:n kanssa täysin eri mieltä. Meinasin nytkin kyllä tarttua tohon intuitioon, mutta tuolla jossain tuli esille, että jotain näyttöä kuitenkin on..

Niin, mun mielestä lapsen äidille tulisi ehdottomasti puhua tästä asiasta ja näistä ilmikäyneistä "näytöistä",merkeistä, yms. Koska teillä on yhteiset lapset, niin ne asiat eivät ole ihan niin mitättömiä kuin naapurisuhteessa, sitten kuitenkaan. On lasten etu, että te puhutte näistä. Jos ex siitä nokkiintuu, vaikka esittäisit asian syyttelemättä ja nätisti, niin ehkä hän tuntee silloin piston jossain. Minä ainakin haluan AINA tietää kaiken lasteni elämään liittyvän, kyllä he mulle niin tärkeitä on. Sen takia ex ei tosiaan ole kuin "joku naapuri", koska sille on pystyttävä sanomaan kaikista lapsiin liittyvistä asioista. Ja hän tosiaan ei välttämättä itse huomaa koko asiaa, ja ainakin minä oisin mahdottoman tyytyväinen, jos joku avaisi silmäni mikäli käyttäytyisin lastani kohtaan jotenkin noin...

 

[Isän tyttö]

Mulle tuli sellanen mieleen, että vaikka mun vanhempien eron jälkeen mun äiti oli se lähi vanhempi, niin se oli mulle todella kaukainen ja etäinen. Tuntui että se keskittyi enemmän mun nuoriin sisaruksiin ja omaan napaan. Se nyt on aina ollut sellanen, eikä sitä asiaa ois voinut sillonkaan mikään muuttaa. Mun "orpoutta" helpotti sillon todella paljon se, että kerran viikossa mun isä tuli hakemaan mua ja mentiin esim. kahestaan johonki kahville, rantaan istumaan tai ihan vaan ajeltiin kahestaan autolla - ei välttämättä edes puhuttu yhtään mitään. Mun Isä kun ei koskaan ollut niitä puhemiehiä Noista on jäänyt ihana muisto - tunne, että joku välitti.

 

[Isä -]

Näitä tekstejä katsellessa on tullut sellainen kuva, että lapsi ottaa kodissaan jo 14vuotiaana paljon vastuuta tahtomattaan tai ihan itse tahtoen ja tässä samalla juuri kaipaa edelleen sitä "lapsuus" tilaa, että sai olla vailla murheita/vastuita ja että äiti vieläkin silittelis hiuksia yms. Kuitenkaan äidin sitä tehdessään, ei välttämättä ottaisi sitä vastaan. Ristiriitaista, mutta niin tuossa iässä voi tuntua. Se ei välttämättä riipu yhtään oikeasti äidin tekemisiin tai huomioimattomuuteen.

Tässä on varmasti vinha perä.

 

[r u u s a]

Niin, mä taisin ilmaista hieman epäselvästi.

Kun mä olin lapsena hirmusti mummolla, alkoi tuossa vaiheessa vaivata se, kun tajusi toisen (tai toisten) kaipaavan silloin kun ei ole läsnä.
Ja muutenkin kaikesta alkoi tulla vaikeaa...

Nuoruus. Paskamainen ikä, eikä siinä välttämättä ole äidissä mitään vikaa, silloin vaan tahtoo väkisinkin ihmissuhteet käydä mutkikkaiksi ja hankaliksi.

 

[keppälerttu]

mä ehdottaisin sen lapsen kanssa keskustelua, siis kysyt ihan suoraan, etkä kautta rantain, et mitä sille kuuluu, onko sillä kaikki hyvin, onko se onnellinen jne
ole aidosti kiinnostunut (niinkuin oletkin, mut kerro se sille lapselle itselleen ) hänen asioistaan ja painota sitä et jos joku asia askarruttaa niin olet aina valmis kuuntelemaan.

 

[Isä -]

Mulle tuli sellanen mieleen, että vaikka mun vanhempien eron jälkeen mun äiti oli se lähi vanhempi, niin se oli mulle todella kaukainen ja etäinen. Tuntui että se keskittyi enemmän mun nuoriin sisaruksiin ja omaan napaan. Se nyt on aina ollut sellanen, eikä sitä asiaa ois voinut sillonkaan mikään muuttaa. Mun "orpoutta" helpotti sillon todella paljon se, että kerran viikossa mun isä tuli hakemaan mua ja mentiin esim. kahestaan johonki kahville, rantaan istumaan tai ihan vaan ajeltiin kahestaan autolla - ei välttämättä edes puhuttu yhtään mitään. Mun Isä kun ei koskaan ollut niitä puhemiehiä Noista on jäänyt ihana muisto - tunne, että joku välitti.

Mulla on fiilis, että exän ei paljoa tartte muuttaa linjaansa, niin hänkin voi olla enempi läsnä vanhempana myös esikoiselle. Tai ainakin toivon niin, että hän vain ei ole hokannut tätä asiaa.

Toivoisin tosi paljon, että olisi molemmat vanhemmat noilla kakaroilla. Mutta onhan se toki parempi, että on edes yksi vanhempi kuin ei yhtään vanhempaa. :|

 

[Isän tyttö]

Mulla on fiilis, että exän ei paljoa tartte muuttaa linjaansa, niin hänkin voi olla enempi läsnä vanhempana myös esikoiselle. Tai ainakin toivon niin, että hän vain ei ole hokannut tätä asiaa.

Toivoisin tosi paljon, että olisi molemmat vanhemmat noilla kakaroilla. Mutta onhan se toki parempi, että on edes yksi vanhempi kuin ei yhtään vanhempaa. :|

Toivotaan, että sun ex osaisi tiedostaa ja ymmärtää tilanteen. Jos mun isä ois joskus jostain tuollaisesta jotain mun äidille yrittänyt puhua, olis mun äiti saanut raivokohtauksen. Se ei edelleenkään osaa katsoa asioita oman napansa ulkopuolelta, jatkuvasti saan kuulla kun se kehuu mulle, kuinka ihana ja hyvä äiti se on aina ollut. Ja mulla meinaa tulla oksennus sitä kuunnellessa. Ite oon vaan ilonen, että mulla on mun omasta mielestäni aivan mahtava isä, ei täydellinen, mutta paras mulle

Totta on, että parempi yksi huolehtiva vanhempi, kun ei yhtään. Tärkeintä kun kuitenkin on, että joku välittää.

 

[äiti]

Sanon tämän jämptisti anteeksi jos loukkaan, mutta olen ollut minäkin myös yh ja etävanhempi oli lapsen kanssa saman verrain kuin sinä, eli joka toinen viikonloppu ja yksi arkipäivä. Miksi ihmeessä et näe lapsiasi useammin jos sinulla on huoli, ettei äiti ole riittävä vanhempi. Jotenkin viesteistäsi pursuaa inho ja katkeruus, anteeksi vaan.

 

[Isä -]

Sanon tämän jämptisti anteeksi jos loukkaan, mutta olen ollut minäkin myös yh ja etävanhempi oli lapsen kanssa saman verrain kuin sinä, eli joka toinen viikonloppu ja yksi arkipäivä. Miksi ihmeessä et näe lapsiasi useammin jos sinulla on huoli, ettei äiti ole riittävä vanhempi. Jotenkin viesteistäsi pursuaa inho ja katkeruus, anteeksi vaan.

Kyllähän mä olisin mielelläni enemmän lasteni kanssa. Vuosi sitten kun erottiin, niin olin täysin valmis ja halukas lähivanhemmuuteenkin. Mutta jos mä alan ottaa sen vanhemman roolia tässä enemmän, niin teenkö samalla karhunpalveluksen exälleni eli sitä kautta lapsilleni? Kun kysymys voi olla ihan pienestä muutoksesta, minkä jälkeen lapsilla olisi kaksi vanhempaa....

Kyllähän tähänkin eroon liittyy vihan ja katkeruuden tunteita - molemmin puolin. Ymmärrän, että tämmöisestä pohdiskelusta helposti saa sellaisen mielikuvan, että mustamaalaan exääni. Siihen mustamaalaamiseen ehkä olisi aihettakin, mutta kyllä yritän tässä miettiä ja toimia ihan lasten etua ajatellen.

 

[r u u s a]

Lasten etu saattaa olla sekin, että luotat eksäsi älyyn ja olet ihan hiljaa.

(miksi hitossa teit lapsia naisen kanssa jonka kasvatuskykyyn et luota, pohdin vain)

 

[Isä -]

Lasten etu saattaa olla sekin, että luotat eksäsi älyyn ja olet ihan hiljaa.

(miksi hitossa teit lapsia naisen kanssa jonka kasvatuskykyyn et luota, pohdin vain)

Niinpä, tuota olen pohtinut itsekkin ja tosi moneen kertaan. :ashamed:

 

[Klonkku]

Lasten etu saattaa olla sekin, että luotat eksäsi älyyn ja olet ihan hiljaa.

(miksi hitossa teit lapsia naisen kanssa jonka kasvatuskykyyn et luota, pohdin vain)

Niinpä, tuota olen pohtinut itsekkin ja tosi moneen kertaan. :ashamed:

Mutta mistä tietäisi ennakkoon millainen vanhempi ihmisestä kehittyy?

Esim. mun yks kaveri sai teininä muksun ja se lapsen isä |O Aivan järkky tyyppi! Mutta niin vaan on aika sitä muuttanut ja se on sellainen isä ettei paremmasta väliä.

 

[Isä -]

Lasten etu saattaa olla sekin, että luotat eksäsi älyyn ja olet ihan hiljaa.

(miksi hitossa teit lapsia naisen kanssa jonka kasvatuskykyyn et luota, pohdin vain)

Niinpä, tuota olen pohtinut itsekkin ja tosi moneen kertaan. :ashamed:

Mutta mistä tietäisi ennakkoon millainen vanhempi ihmisestä kehittyy?

Esim. mun yks kaveri sai teininä muksun ja se lapsen isä |O Aivan järkky tyyppi! Mutta niin vaan on aika sitä muuttanut ja se on sellainen isä ettei paremmasta väliä.

Kyllä mä voin iihan itseäni tässä suhteessa peilistä katsoa. Nykyisellä elämänkokemuksella ja -katsomuksella en alkaisi enää edes seurustelemaan vakavasti exäni tyyppisen ihmisen kanssa.