Iskäikävä / Äiskäikävä

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Isä -
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
Lasten etu saattaa olla sekin, että luotat eksäsi älyyn ja olet ihan hiljaa.

(miksi hitossa teit lapsia naisen kanssa jonka kasvatuskykyyn et luota, pohdin vain)

Niinpä, tuota olen pohtinut itsekkin ja tosi moneen kertaan. :ashamed:

Mutta mistä tietäisi ennakkoon millainen vanhempi ihmisestä kehittyy?

Esim. mun yks kaveri sai teininä muksun ja se lapsen isä |O Aivan järkky tyyppi! Mutta niin vaan on aika sitä muuttanut ja se on sellainen isä ettei paremmasta väliä.

Kyllä mä voin iihan itseäni tässä suhteessa peilistä katsoa. Nykyisellä elämänkokemuksella ja -katsomuksella en alkaisi enää edes seurustelemaan vakavasti exäni tyyppisen ihmisen kanssa. :(

mutta alkaessasi seurustelemaan sinulla ei ollut tuota kokemusta, joka nyt on.

Eikä sitä seurustelun alussa osaa muutenkaan ehkä ajatella kovin kauaskatsoisesti.

 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
Lasten etu saattaa olla sekin, että luotat eksäsi älyyn ja olet ihan hiljaa.

(miksi hitossa teit lapsia naisen kanssa jonka kasvatuskykyyn et luota, pohdin vain)

Niinpä, tuota olen pohtinut itsekkin ja tosi moneen kertaan. :ashamed:

Mutta mistä tietäisi ennakkoon millainen vanhempi ihmisestä kehittyy?

Esim. mun yks kaveri sai teininä muksun ja se lapsen isä |O Aivan järkky tyyppi! Mutta niin vaan on aika sitä muuttanut ja se on sellainen isä ettei paremmasta väliä.

Kyllä mä voin iihan itseäni tässä suhteessa peilistä katsoa. Nykyisellä elämänkokemuksella ja -katsomuksella en alkaisi enää edes seurustelemaan vakavasti exäni tyyppisen ihmisen kanssa. :(

Mutta sillon aikanaan sulla ei ollut mahdollisuutta tietää tästä päivästä, ellet omista salaista kristallipalloa =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja r u u s a:
Lasten etu saattaa olla sekin, että luotat eksäsi älyyn ja olet ihan hiljaa.

(miksi hitossa teit lapsia naisen kanssa jonka kasvatuskykyyn et luota, pohdin vain)

Niinpä, tuota olen pohtinut itsekkin ja tosi moneen kertaan. :ashamed:

Hei, kyllähän ihminen vuosien myötä muuttuu ja äityys/isyys muuttaa ihmistä ja saattaa saada toisesta esiin epämiellyttäviäkin piirteitä.

Isä on mielestäni aika neutraalisti kommentoinut ex-puolisonsa "huonoja" piirteitä ja yrittänyt löytää täältä ratkaisua/näkökantoja ehkä arkaluontoiseenkin tilanteeseen. Uskon, että lapsesi tuntevat, että aidosti välität heistä ja heidän hyvinvoinnistaan, etkä mollaa äitiä huonoksi vanhemmaksi.

Kunhan etenet hiljaa ja varovaisesti, niin eiköhän esikoinenkin saa kaipaamansa huomion (jos ei äidiltään, niin ainakin sitten sinulta ISÄ)
 
Vielä; eikä sitä millainen toinen on kasvattajana ja vanhempana voi täysin ennakoida.
Kun ei itsestäänkään voi tietää. Oma raadollisuuteni on tullut kaikkein kipeimmin mulle julki äitiyden myötä.
 
Tämä ei taida liittyä ap;n tilanteeseen yhtään, mutta alla kuvaus isä-ikävästä:

Mä reagoin isä luona käydessä voimakkaasti ollessani noin 10-12 -vuotias. Kävin läpi varmaan jotain eroon liittyviä juttuja itsekseni. Itkin ennen ja jälkeen isä luo menoa ja usein sielläkin purskahtelin itkuun. Isän luona mikään ei ollut muuttunut, mutta mulla oli jotenkin enemmän isää ikävä kuin ennen. Kun isä kyseli multa huolissaan hänen luona lomaillessani mikä on hätänä, sain vain sanottua, että mulla on äitiä ikävä. Vaikka ei ollut yhtään. Mulla oli vaan koko ajan isää ikävä, vaikka hän olikin ihan siinä. No isä ei saanut koskaan tietää tätä. Hiljalleen mä sain surtua suruni siitä, että en nähnyt isää kuin joskus viikonloppuisin ja totuin siihen taas..
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tämä ei taida liittyä ap;n tilanteeseen yhtään, mutta alla kuvaus isä-ikävästä:

Mä reagoin isä luona käydessä voimakkaasti ollessani noin 10-12 -vuotias. Kävin läpi varmaan jotain eroon liittyviä juttuja itsekseni. Itkin ennen ja jälkeen isä luo menoa ja usein sielläkin purskahtelin itkuun. Isän luona mikään ei ollut muuttunut, mutta mulla oli jotenkin enemmän isää ikävä kuin ennen. Kun isä kyseli multa huolissaan hänen luona lomaillessani mikä on hätänä, sain vain sanottua, että mulla on äitiä ikävä. Vaikka ei ollut yhtään. Mulla oli vaan koko ajan isää ikävä, vaikka hän olikin ihan siinä. No isä ei saanut koskaan tietää tätä. Hiljalleen mä sain surtua suruni siitä, että en nähnyt isää kuin joskus viikonloppuisin ja totuin siihen taas..

Joo, lapset usein on tuommoisia. Eivät osaa sanoa ääneen sitä oikeaa huolta ja murhetta. Ei siis edes silloinkaan, kun sen tiedostavat. Välillä vanhempana olo on sellaista salapoliisityötä ettei pieni tosikaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tämä ei taida liittyä ap;n tilanteeseen yhtään, mutta alla kuvaus isä-ikävästä:

Mä reagoin isä luona käydessä voimakkaasti ollessani noin 10-12 -vuotias. Kävin läpi varmaan jotain eroon liittyviä juttuja itsekseni. Itkin ennen ja jälkeen isä luo menoa ja usein sielläkin purskahtelin itkuun. Isän luona mikään ei ollut muuttunut, mutta mulla oli jotenkin enemmän isää ikävä kuin ennen. Kun isä kyseli multa huolissaan hänen luona lomaillessani mikä on hätänä, sain vain sanottua, että mulla on äitiä ikävä. Vaikka ei ollut yhtään. Mulla oli vaan koko ajan isää ikävä, vaikka hän olikin ihan siinä. No isä ei saanut koskaan tietää tätä. Hiljalleen mä sain surtua suruni siitä, että en nähnyt isää kuin joskus viikonloppuisin ja totuin siihen taas..

Niin, lapsikin suree eroa omalla tavallaan. Siinä käydään isot tunneskaalat läpi ja jos vielä on murkku-ikä, niin asiat tuplaantuu. Varmaan lapsella just tulee pintaan huoli siitä toisesta vanhemmasta, joka jää paljon yksin. Tai, jos lapsi näkee vanhemman surevan eroa, kokee lapsikin sen ahdistavana.
 
Yhden nukutun yön jälkeen mietin sellaisia, että ei tässä oikein voi muuta kuin seurata tilannetta vierestä. Ehkä sopivassa välissä sopivalla tavalla kertoa exälle näistä tuumailuista esikoisen suhteen.

Ja samalla tietysti hoitaa se oma osuus vanhemmuudesta.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
vaikka kerran viikossa niin pääsisi hieman helpommalla ja voisi olla enemmän lasten kanssa

Palkkaisin exälle siivousapua :o

Älä vaan tee tuota virhettä!

Kyllä ottaisi kuka tahansa nenäänsä herneen jos exät alkaisi palkkaan siivousapua. Selkeesti antaisi sellaisen kuvan vahingossa, että "hei, teillä on tosi *askasta, tässä siivooja ku et ite viitti siivota"..

Parempi olla vallan neutraali varsinkin, kun tuo äiti-ei-ole-läsnä, on vain sun omaa ajatustasi. Totuus voi olla ihan toinen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Yhden nukutun yön jälkeen mietin sellaisia, että ei tässä oikein voi muuta kuin seurata tilannetta vierestä. Ehkä sopivassa välissä sopivalla tavalla kertoa exälle näistä tuumailuista esikoisen suhteen.

Ja samalla tietysti hoitaa se oma osuus vanhemmuudesta.

Tee noin vaan. Jos keskusteluissa tulee ihan selkeet tiedot murkulta, niin voit hienotunteisesti keskustella exäsi kanssa murkun tunteista, mutta ei missään nimessä syyttävästi tai "sinä sinä sinä sinä" meiningillä vaan aina "me me me me".
 
kyllä mä uskon että se voi mennä niin.. meilläkin menee välillä :ashamed: yksin kun huoltaa kaikki ruoanlaitosta rännien putsaukseen niin voimat ja aika lapsille jää vähiin. siksi mä yritän välillä pitää ns lapsipäiviä jolloin en mitään kotihommia tee vaan touhutaan lasten kanssa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
kyllä mä uskon että se voi mennä niin.. meilläkin menee välillä :ashamed: yksin kun huoltaa kaikki ruoanlaitosta rännien putsaukseen niin voimat ja aika lapsille jää vähiin. siksi mä yritän välillä pitää ns lapsipäiviä jolloin en mitään kotihommia tee vaan touhutaan lasten kanssa.

Mutta auttaisiko siihen, että joku toinen tulisi puuttumaan asioihin ja kertoisi, että sun pitäisi nyt vaan olla lapsen kanssa enemmän? vai tekiskö se vaan enemmän hallaa, kun tunnet itsesi riittämättömäksi ja vielä stressaantuneemmaksi, kun exä tulee arvostelemaan kasvattamisessasi/voimavaroissasi?

Ihmiset tekevät omien voimavarojen kanssa asiat. 14 vuotias on jo senverran iso, ettei tarvitse sellaista paapomista kuin joku 5-10v. Normaalin 14 vuotiaan kehitykseen kuuluu irtautuminen vahemmista siinä mielen, ettei ole enää niin kiinni vanhemmassa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Parempi olla vallan neutraali varsinkin, kun tuo äiti-ei-ole-läsnä, on vain sun omaa ajatustasi. Totuus voi olla ihan toinen.

Miten sä voit tietää, miten asiat todellisuudessa on siellä exän luona? :o

No ihan Isä-:n kirjoituksista. Enhän mää tiedäkään todellista laitaa ja siksi sanoinkin, että totuus _voi_ olla ihan toinen.

Ei se isä-:kään ole siellä exän luona meinaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja nöppönen:
kyllä mä uskon että se voi mennä niin.. meilläkin menee välillä :ashamed: yksin kun huoltaa kaikki ruoanlaitosta rännien putsaukseen niin voimat ja aika lapsille jää vähiin. siksi mä yritän välillä pitää ns lapsipäiviä jolloin en mitään kotihommia tee vaan touhutaan lasten kanssa.

Mutta auttaisiko siihen, että joku toinen tulisi puuttumaan asioihin ja kertoisi, että sun pitäisi nyt vaan olla lapsen kanssa enemmän? vai tekiskö se vaan enemmän hallaa, kun tunnet itsesi riittämättömäksi ja vielä stressaantuneemmaksi, kun exä tulee arvostelemaan kasvattamisessasi/voimavaroissasi?

Ihmiset tekevät omien voimavarojen kanssa asiat. 14 vuotias on jo senverran iso, ettei tarvitse sellaista paapomista kuin joku 5-10v. Normaalin 14 vuotiaan kehitykseen kuuluu irtautuminen vahemmista siinä mielen, ettei ole enää niin kiinni vanhemmassa.

joo ei.. suuttuisin luultavasti. musta joku tuolla hienosti ehdotti että niitä tapaamisia lisää, mutta silleen että jokainen lapsi saa vuorollaan vaikka olla yksin äidin tai isän kanssa. spesiaalia aikaa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Parempi olla vallan neutraali varsinkin, kun tuo äiti-ei-ole-läsnä, on vain sun omaa ajatustasi. Totuus voi olla ihan toinen.

Miten sä voit tietää, miten asiat todellisuudessa on siellä exän luona? :o

No ihan Isä-:n kirjoituksista. Enhän mää tiedäkään todellista laitaa ja siksi sanoinkin, että totuus _voi_ olla ihan toinen.

Ei se isä-:kään ole siellä exän luona meinaan.

Jos et huomaa, niin sä kyllä kirjoitit että äidin poissaolevuus on vain ap:n omaa ajatusta ja totuus voi olla jotain aivan muuta kuin mitä ap on ajatellut. Jos luet kirjoittamasi uudelleen, niin toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan.
 
Eli avain on siinä, että ap alkaa itse kiinnittämään huomiota miten viettää lasten kanssa aikaa. Mutta silti sanon entisenä yh:na, että jos ex olisi tullut mulle lähivanhemmalle harvemmin tapaavana urputtamaan, että pitäisikö sun olla enemmän läsnä, niin mä olisin vetänyt varmaankin sitä pataan.
Sitten on vielä sellainenkin, että jos ei kemiat natsaa jokaisen lapsen kanssa samalla tavalla niin sekin on elämää. Tietysti tasapuolinen pitää yrittää olla. Mutta mitä se läsnäolo on oikeasti mikä ap:n mielestä puuttuu?
En ymmärrä miksi ap ei voi kertoa hieman esimerkkiä? Muuten niin avoimesti kertoilee tässä kuitenkin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
Parempi olla vallan neutraali varsinkin, kun tuo äiti-ei-ole-läsnä, on vain sun omaa ajatustasi. Totuus voi olla ihan toinen.

Miten sä voit tietää, miten asiat todellisuudessa on siellä exän luona? :o

No ihan Isä-:n kirjoituksista. Enhän mää tiedäkään todellista laitaa ja siksi sanoinkin, että totuus _voi_ olla ihan toinen.

Ei se isä-:kään ole siellä exän luona meinaan.

Jos et huomaa, niin sä kyllä kirjoitit että äidin poissaolevuus on vain ap:n omaa ajatusta ja totuus voi olla jotain aivan muuta kuin mitä ap on ajatellut. Jos luet kirjoittamasi uudelleen, niin toivottavasti ymmärrät, mitä tarkoitan.

No sitten ymmärrät ihan mun pointtini, sellaisena kuin sen ajattelenkin ja tarkoitinkin tuoda esille. =) Äidin poissaolevuus voi olla ihan ap:n omaa ajatusta (kuten itsekin kirjoitti, kun siitä kysyin s.2 Isä-: "Mahdollisesti kuvittelen koko tilanteen, mutta vahvasti epäilen, että nytkään savua ei ole ilman tulta." ).

Ja totuus voi olla ihan toinen (eli äiti ei välttämättä ole poissaoleva ja murkun äidinkaipuu johtuu kasvusta, erosta tai jostain ihan muusta asiasta).

 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Eli avain on siinä, että ap alkaa itse kiinnittämään huomiota miten viettää lasten kanssa aikaa. Mutta silti sanon entisenä yh:na, että jos ex olisi tullut mulle lähivanhemmalle harvemmin tapaavana urputtamaan, että pitäisikö sun olla enemmän läsnä, niin mä olisin vetänyt varmaankin sitä pataan.

HÄH :o


Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Sitten on vielä sellainenkin, että jos ei kemiat natsaa jokaisen lapsen kanssa samalla tavalla niin sekin on elämää. Tietysti tasapuolinen pitää yrittää olla. Mutta mitä se läsnäolo on oikeasti mikä ap:n mielestä puuttuu?
En ymmärrä miksi ap ei voi kertoa hieman esimerkkiä? Muuten niin avoimesti kertoilee tässä kuitenkin.

Tarkoitan sellaista aitoa vanhemman läsnäoloa. Sitä että on saatavilla. Joku kirjoitti aikaisemmin, että hänelle oli enemmän kuin sata jänistä se, että isä kerran viikossa oli hänen kanssa. Vaikka eivät välttämättä puhuneet mistään yhtään mitään, niin hänen isänsä oli läsnä. Paikalla muutenkin kuin fyysisesti.

Enkä lähde heittämään esimerkkiä. Tällä palstalla siihen tartuttaisiin kuin nälkäinen susilauma eteen heitettyyn lihanpalaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Eli avain on siinä, että ap alkaa itse kiinnittämään huomiota miten viettää lasten kanssa aikaa. Mutta silti sanon entisenä yh:na, että jos ex olisi tullut mulle lähivanhemmalle harvemmin tapaavana urputtamaan, että pitäisikö sun olla enemmän läsnä, niin mä olisin vetänyt varmaankin sitä pataan.Sitten on vielä sellainenkin, että jos ei kemiat natsaa jokaisen lapsen kanssa samalla tavalla niin sekin on elämää. Tietysti tasapuolinen pitää yrittää olla. Mutta mitä se läsnäolo on oikeasti mikä ap:n mielestä puuttuu?
En ymmärrä miksi ap ei voi kertoa hieman esimerkkiä? Muuten niin avoimesti kertoilee tässä kuitenkin.

Näinhän se on. Jos toinen on vain pari kertaa kuussa edes näkyvissä on kyllä noloa alkaa keskustelemaan lähivanhemmalle, että olepas enemmän läsnä. Kyllä se pitää aluksi lähteä itsestä, ennenkuin voi vaatia toiseltakaan sitä. Tuskimpa se lähivanhempi sentään "ei-läsnä" vähempää on kuin etävanhempikaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja PipariSuu:
No sitten ymmärrät ihan mun pointtini, sellaisena kuin sen ajattelenkin ja tarkoitinkin tuoda esille. =) Äidin poissaolevuus voi olla ihan ap:n omaa ajatusta (kuten itsekin kirjoitti, kun siitä kysyin s.2 Isä-: "Mahdollisesti kuvittelen koko tilanteen, mutta vahvasti epäilen, että nytkään savua ei ole ilman tulta." ).

Ja totuus voi olla ihan toinen (eli äiti ei välttämättä ole poissaoleva ja murkun äidinkaipuu johtuu kasvusta, erosta tai jostain ihan muusta asiasta).

Siinä tapauksessa sulla uupuu sun aiemmasta pätkästä pieni, mutta tärkeä sana JOS. Nyt vain ilmoitit että asia ON¨.
 

Yhteistyössä