Iskäikävä / Äiskäikävä

[Isä -]

Itse olen etävanhempi ja siis se perinteinen "viikonloppuisä" joka on lasten kanssa sen joka toinen viikonloppu. Ymmärrän, että lapsilla on iskäikävä, ja exän kanssa ollaan kyllä ihan yhteistyössä panostettu sen asian hoitamiseen.

Nyt vaan tuossa huomasin, että ehkä tuolla esikoisella (14v) on ehkä enempi äiskäikävä kuin iskäikävä - vaikka asuukin äitinsä kanssa samassa taloudessa. Esikoisen asema kun on olla perheen 2. vanhin ja ehkä liiaksi sitä kautta saa ja/tai ottaa itselleen aikuisen vastuuta. Samalla äidin huomio tahtomattaan on ehkä niissä kahdessa nuoremmassa ja tämä esikoinen siis tavallaan jää tarvitsemaansa huomiota vaille.

Kuulostaa varmasti hassulta, mutta helpostikkos sitä käy niin, että vaikka äiti on paikalla fyysisesti niin ei ole kuitenkaan henkisesti läsnä sillä tavalla, kuin lapsi haluaisi vanhempansa olevan. Ruoka- ja pyykkihuolto yms toimii, mutta voiko käydä niin että lapsi kokee ettei se lähivanhempi ole läsnä?

 

[NannaIhana]

Tottakai. Ja monesti se äiti ei osaa/kerkiä oleen läsnä, muuta ajateltavaa, ehkä paineita, stressiä ym..

 

[Klonkku]

Voi käydä.

 

[vieras]

mää ymmärrän sun pointin.
pystyisiksää olemaan useemmin esikoises elämässä, tapaisit enempi, ni sais enempi huomioo ees jommaltakummalta vanhemmalt?

 

[Honostooppari]

Olisko mahdollista, että pienemmät olisivat sun luona esim. jonain arki-iltana ja se ilta olisi äidin ja esikoisen ilta?

 

[Klonkku]

Olisko mahdollista, että pienemmät olisivat sun luona esim. jonain arki-iltana ja se ilta olisi äidin ja esikoisen ilta?

Ellei äiti sitten pitäisi tällaista omana ansaittuna vapaa-aikanaan....

 

[Honostooppari]

Olisko mahdollista, että pienemmät olisivat sun luona esim. jonain arki-iltana ja se ilta olisi äidin ja esikoisen ilta?

Ellei äiti sitten pitäisi tällaista omana ansaittuna vapaa-aikanaan....

Niin, äitejä on monenlaisia...

 

[Klonkku]

Olisko mahdollista, että pienemmät olisivat sun luona esim. jonain arki-iltana ja se ilta olisi äidin ja esikoisen ilta?

Ellei äiti sitten pitäisi tällaista omana ansaittuna vapaa-aikanaan....

Niin, äitejä on monenlaisia...

Valitettavasti :|

 

[r u u s a]

Tai sitten esikoinen osaa jo huomioida sen, että äidilläkin on ikävä.

Se vaikuttaa ihmeesti.

 

[Rukoilijasirkka]

Mutta voihan se äidinikävä johtua siitäkin, että kun on tottunut olla enemmän äidin kanssa, niin ei tunne ihan samallatavalla olevansa kotonaan sen toisen vanhemman luona?

 

[Isä -]

Olisko mahdollista, että pienemmät olisivat sun luona esim. jonain arki-iltana ja se ilta olisi äidin ja esikoisen ilta?

Ellei äiti sitten pitäisi tällaista omana ansaittuna vapaa-aikanaan....

En usko, että exäni noin suoraan kuittaisi tilanteesta itselleen vapaa-aikaa. Enemmänkin koen, että hänenkin pitäisi tiedostaa se, että vaikka on paikalla niin ei ole riittävällä tasolla läsnä esikoiselle. Ehkä hän ei ole edes ajatellut asiaa tuolta kantilta.

Valitettavasti meillä tökkii ihan yhtä pahasti kommunikaatio näin eron jälkeen kuin avioliitossakin. Asian otin esiin jo sivulauseessa, mutta ymmärrätte varmaan että moisesta voi provosoitua helposti.

 

[NannaIhana]

Valitettavasti meillä tökkii ihan yhtä pahasti kommunikaatio näin eron jälkeen kuin avioliitossakin. Asian otin esiin jo sivulauseessa, mutta ymmärrätte varmaan että moisesta voi provosoitua helposti.

Niin tuttua :snotty: meillä provosoituu vaan joku muu kun minä

 

[Isä -]

Mutta voihan se äidinikävä johtua siitäkin, että kun on tottunut olla enemmän äidin kanssa, niin ei tunne ihan smallatavalla olevansa kotonaan sen toisen vanhemman luona?

Tarkoitin kyllä toisenlaista ikävää, eli meillä menee iskäviikonloput vallan mainiosti eikä mitään näkyvää ikävöintiä esikoisella ole äitinsä perään.

Oikeastaan mun pointti tässä äiskä-ikävässä on se, että äiti ei vanhempana ehkä ole tarpeeksi läsnä esikoiselle arjessa.

 

[Rukoilijasirkka]

Mutta voihan se äidinikävä johtua siitäkin, että kun on tottunut olla enemmän äidin kanssa, niin ei tunne ihan smallatavalla olevansa kotonaan sen toisen vanhemman luona?

Tarkoitin kyllä toisenlaista ikävää, eli meillä menee iskäviikonloput vallan mainiosti eikä mitään näkyvää ikävöintiä esikoisella ole äitinsä perään.

Oikeastaan mun pointti tässä äiskä-ikävässä on se, että äiti ei vanhempana ehkä ole tarpeeksi läsnä esikoiselle arjessa.

Jos se ei jaksa, kun ne lapset on sillä enemmän?
Voihan se olla, ettei se edes halua, en tiedä.

 

[NannaIhana]

Oikeastaan mun pointti tässä äiskä-ikävässä on se, että äiti ei vanhempana ehkä ole tarpeeksi läsnä esikoiselle arjessa.

Ja murkkuikä on muutenki "pahaa" aikaa. Silloin pitäisi just olla läsnä, ja kysellä kuulumisia ja muutenkin asioita, koittaa päästä "pintaa syvemmälle"

 

[Isä -]

Tai sitten esikoinen osaa jo huomioida sen, että äidilläkin on ikävä.

Se vaikuttaa ihmeesti.

Öö.. äidillä ikävä ketä? Esikoistako?

 

[Isä -]

Olisko mahdollista, että pienemmät olisivat sun luona esim. jonain arki-iltana ja se ilta olisi äidin ja esikoisen ilta?

Meillä on kuopuksen kanssa sellainen systeemi, että hän on yhden päivän joka viikko minun kanssani, tulee siis koulusta minulle ja lähtee luotani seuraavana aamua kouluun. Hänellä iskäikävä oli niin kova, että tämä järjestely sopi itsestäänselvyytenä niin minulle kuin exälleni.

Tuohon extra-iskäpäivään voisi ottaa myös sen keskimmäisen mukaan, jolloin esikoiselle jäisi ehdotuksen mukaisesti yksi ilta ihan omaa äiskä-aikaa. Mutta onko se sitten tältä kuopukselta pois...?

 

[äiti]

Meillä 12v pojalla on jatkuvasti ikävä samoin 4v pojalla äitiä ja isää. JOhtuu siitä, että olemme hyvin perhekeskeisiä. Olen kotiäitinä. Jotkut ihmiset vain kaipaavat kovasti toisiaan vaikka olisivat yhdessä paljon. Ilman että olisivat läheisriippuvaisia. Henk. koht. itse en viikonloppuvanhempana menisi neuvomaan lähivanhempaa vanhemmuudessa.

 

[Klonkku]

Olisko mahdollista, että pienemmät olisivat sun luona esim. jonain arki-iltana ja se ilta olisi äidin ja esikoisen ilta?

Meillä on kuopuksen kanssa sellainen systeemi, että hän on yhden päivän joka viikko minun kanssani, tulee siis koulusta minulle ja lähtee luotani seuraavana aamua kouluun. Hänellä iskäikävä oli niin kova, että tämä järjestely sopi itsestäänselvyytenä niin minulle kuin exälleni.

Tuohon extra-iskäpäivään voisi ottaa myös sen keskimmäisen mukaan, jolloin esikoiselle jäisi ehdotuksen mukaisesti yksi ilta ihan omaa äiskä-aikaa. Mutta onko se sitten tältä kuopukselta pois...?

Mun mielestä toi ois ihan hyvä ratkaisu, en usko että kuopus siitä kärsisi.

 

[Isä -]

Jos se ei jaksa, kun ne lapset on sillä enemmän?
Voihan se olla, ettei se edes halua, en tiedä.

En usko että kysymys on jaksamisesta sinällään ja yksinään, mielestäni enemmän asennekysymyksestä on kysymys. Tai siitä, että hän ei yksinkertaisesti huomaa arjen tiimellyksessä, että pelkkä fyysinen läsnäolo ja huushollaaminen ei riitä esikoiselle.

 

[NannaIhana]

Kannattaahan sitä koittaa, jos kuopus ei sopeudu, niin sit kannattaa miettiä uudelleen.

 

[Isä -]

Meillä 12v pojalla on jatkuvasti ikävä samoin 4v pojalla äitiä ja isää. JOhtuu siitä, että olemme hyvin perhekeskeisiä. Olen kotiäitinä. Jotkut ihmiset vain kaipaavat kovasti toisiaan vaikka olisivat yhdessä paljon. Ilman että olisivat läheisriippuvaisia. Henk. koht. itse en viikonloppuvanhempana menisi neuvomaan lähivanhempaa vanhemmuudessa.

Samaa mieltä tästä. Enkä olekkaan mennyt neuvomaan mitenkään missään asiassa, ellei erikseen ole kysytty. Mutta tässä onkin se kysymys, että milloin joku asia on niin iso/merkittävä, että etävanhemmankin tulisi nostaa kissa pöydälle? :/

 

[siperia]

Miten se tulee esille?

 

[Klonkku]

Mulle tuli sellanen mieleen, et josko kysyisit hienovarasesti siltä exältä, että onko se esim. huomannut, että esikko on muuttunut etäisemmäki/ sulkeutuneemmaksi ja olisiko jotain, jolla voisit auttaa tilanteessa ja ehdottaisit sitten vaikka sitä, että keskimmäinenkin tulisi sun luo samaan aikaan viikolla, kuin kuopus. Olisiko tuossa mitään järkeä?

 

[äiti]

Toki on asioita joissa täytyy sanoakin, mutta mieti tarkoin se sävy ja tilanne, ehkä voisit tarjota exälle kupin kahvia jossain ja jutella niitä näitä ja sitten kertoa, että olet huomannut tällaista ja mitähän asialle voisi tehdä.