Iskäikävä / Äiskäikävä
- Viestiketjun aloittaja Isä -
- Ensimmäinen viesti
Sit mulla tuli mieleen et esikoista voi painaa murrosiän tuomat jutut, ihastukset, ulkonäköpaineet, ei välttämättä uskalla/halua puhua näistä äidille, vaikka kuitenkin haluaisi..
Alkuperäinen kirjoittaja Klonkku:
Tarvii koittaa juu, sillähän se selviää.
Rupesin vain miettimään, että onkohan sillä keskimmäiselläkin äiskäikävää.... Kun on sellainen hassu tilanne, että kuopus on jostain syystä äidin "lellikki" (näin on lapset mulle kertoneet suoraan). Itse en tykkää siitä, että lapsista joku/jotkut on eriarvoisessa asemassa, mutta näin viikonloppuvanhempana en ole lähtenyt puuttumaan tähän asiaan ollenkaan.
Kuopuksella ei ole erityistä äiskäikävää, koska "lellikkinä" saa kyllä huomiota äidiltään. Tuosta keskimmäisestä en osaa sanoa, heräsin koko ajatukseen vasta nyt. Kaksi vanhempaahan on "toistensa kurkuissa" alituiseen, sitä ah niin ihanaa sisarrakkautta...
Oletko sä jutellut sen esikoisen kanssa?
En nyt tarkoita, että lähtisin kyselemään äitisuhteesta, vaan yleisesti ottaen selvittelemään että mikä mättää. Mä ehkä lähtisin itse sitä kautta purkamaan tilannetta, onhan se kuitenkin aika selvä varmaan, että toinen voi reagoida aika voimakkaasti jos tullaan sanomaan ettei ole riittävästi läsnä lapsilleen. Ja sitä väsymistäkin voi olla monella tapaa.
En nyt tarkoita, että lähtisin kyselemään äitisuhteesta, vaan yleisesti ottaen selvittelemään että mikä mättää. Mä ehkä lähtisin itse sitä kautta purkamaan tilannetta, onhan se kuitenkin aika selvä varmaan, että toinen voi reagoida aika voimakkaasti jos tullaan sanomaan ettei ole riittävästi läsnä lapsilleen. Ja sitä väsymistäkin voi olla monella tapaa.
Alkuperäinen kirjoittaja siperia:
Olen kyllä jutellut esikoisen ja muidenkin lasten kanssa kautta rantain että missä mennään. Siitä mulle onkin tullut tämä intuitio koko äiskäikävä-jutusta.
Joskus mietin, että olisiko parempi että juttelisin tämmöisistä asioista jonkun exän ystävän kanssa ja tämä sitten ottaisi exäni kanssa asian ystävänä puheeksi. Siitäkin voi tulla äkkiä sellainen fiilis, että mä vaan koitan mustamaalata exää "puhumalla pahaa" tämän selän takaa ... you know.
V
vieras
Vieras
niin ehkäpä voisitkin auttaa esim järjestämällä äidille siivousapua niin se helpottaisi kummasti yksinhuoltajan arkea ja aikaa todella jäisi enemmän lapsille. Se on rankkaa olla yksin päävastuussa lapsista ja kodista. Lapset sotkee, on pyykkiä, pitää laittaa ruokaa. Erot on vaan semmoisia et lapset kärsii ja vanhemmalla on aikaa vähemmän kun täytyy hoitaa kaikki yksin työn lisäksi. Mieti miten voit todella auttaa ja toimi sen mukaan. Kiva et isätkin ajttelee tälläisiä asioita
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Joo, mä ehkä kilahtaisin, jos ex tunkeis siivoamaan tänne, kysyisin ekana et mitä etsit
Ä
äiti
Vieras
puhu exäsi kaverille asiasta. Mä loukkaantuisin niin pahasti, ettei mitään rajaa. En kyllä suosittele tuota siivousapuakaan. Osaatko nätisti puhua ja kertoa, että sinulla on vähän huoli esikoisesta? Ja pitäisikö meidän etsiä hänelle spesiaaliaikaa. Minä kaiken perhekeskeisyyden lisäksi vietän molempien lasten kanssa 1ilta kuussa ihan kaksin. On kysyttyjä iltoja lapsille : )
Alkuperäinen kirjoittaja NannaIhana:
Onko tää idea vallan poissuljettu? Ettei tuollaisesta ole kyse?
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Jutskaappa näistä esikoisen kanssa. Ja vaivihkaa voit äidiltä kysellä, että puhuuko esikoinen noista asioista hänelle ollenkaan..
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Onko esikko tyttö vai poika? Tälläkin on sinänsä merkitystä, koska äitisuhde tuossa iässä on erilaista erisukupuolisella.
Normaalimurrosikäkin voi tehdä tepposia. Halutaan kapinoida vanhempiaan kohtaan (lähinnä läheisintä eli lähivanhempaa), mutta kuitenkin halutaan sitä läheisyyttä valtavasti...
Jos ap irrottaisi asian kokonaan erostaan, jos miettisi miten toimisi jos olisi kyseessä yhdessä elävä perhe, minusta tuo kuulostaa enemmän teinin omalta elämän"kaaokselta" kuin äidin tai isän toimista tai läsnäolosta. Toki kaikki vaikuttaa kaikkeen, mutta kun siellä ihan tavallisessa ydinperheessäkin on näitä ihan samoja juttuja. Äh, ajatukseni katosi, jos sitä olikaan =) Miehen tyttären kanssa aikoinaan näitä samoja mietitty.
Alkuperäinen kirjoittaja fanta:
No mä koitankin kyllä suhtautua asiaan niin, että exällä on nyt se perhe siinä muodossaan kuin se on, ja heidän asiansa ei sinällään ole yhtään sen enempää mun asioita kuin vaikkapa naapurin asiat.
Sen verran tunnen exääni, että enköhän jossain sopivassa välissä jollain sopivalla tavalla osaa tämän huoleni hänelle rakentavasti esittää. Mutta ajatuksia tästä teemasta kyllä mielelläni kuulen lisää. Tämäkään tuskin on mikään harvinainen juttu.
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Meillä on nyt nuo kuohuvat vuodet takana, miehen tytär aikuinen jo. Joskus mietin sitä, että kuinka ulkopuolella minun pitää älytä pysyä, kun tyttö pisti hyrskyn myrskyn, teillä ilmeisesti on paljon rauhallisempi tapaus =)
Ä
äiti
Vieras
ja ajattelet heistä kuin mistä tahansa naapurin perheestä? Minä käyttäisin me-muotoa kasvatuskumppanille asuu tai ei hän yhteisen katon alla. En ymmärrä mitä ajat takaa? Miksi et voi nätisti puhua, että sinulla on pojasta huoli ja kertoa mitä olet havainnu exällesi jne.
Ä
äiti
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja Isä -:
Siis miten sä paapoisit jos tasavertaisena kasvattajana ja lastesi vanhempana otat asian rakentavasti esille. Jos ulkoistat itsesi tuosta tilanteesta teet hallaa ja exä ottaa asian arvosteluna. Tässä on esimerkillinen tilanne ja meillä syy miksi me emme eroa. Väljähtäneen parisuhteen kestää, lasten ikävää ei.
Alkuperäinen kirjoittaja äiti:
Sitähän mä tässä yritän just kysyä, että koska tilanne on sellainen, että etävanhemman tulisi/saisi puuttua lähivanhemman tilanteeseen - yhteisistä lapsista kuitenkin on kysymys.
Mä mitään ole itseäni ulkoistanut 100% tilanteesta :headwall:
Ä
äiti
Vieras
että puhuisit ME-muodossa. Mitä ME voisimme tehdä, että esikoisen olo paranisi jne. Ei niin, että mitä EX voisi tehdä toisin.
