I
isin tyttö
Vieras
Isäni kuoli pari päivää sitten. Se oli tiedossa ja odotettavissa pitkän sairastelun jälkeen. Hyvästelin hänet saattohuoneessa ja kävin vielä hyvästelemässä ruumiinkin kuoleman jälkeen.
Minkä takia siis en usko että isäni kuoli? Mikä mua vaivaa? Odotan että isä soittaa ja turistaan puhelimessa niinkuin ennenkin, että hän tulee käymään ja keitetään kahvit. Itkukaan ei ole ottanut tullakseen kun en jotenkin ole tajunnut koko juttua.
Hautajaisjärjestelyt piti jo aloittaa ja vaikka näin ruumiin, en silti pysty tajuamaan sitä etten enää ikinä näe isääni. Tuntuu että kaikki muut kyllä on tajunneet asian paitsi meikäläinen... Elän ihan kuin jossain sumussa, teen vain pakolliset hommat enkä jaksaisi tehdä edes niitä. Mitään ei jaksa ajatella eikä yhtään haluaisi mennä sinne hautajaisiin, liian rankkaa edes ajatella joutua hautaamaan isänsä.
2 lastani ja mies ja muu lähisuku on syitä miksi jaksan edes herätä aamuisin, auttaa edes vähän että on tietyt päivärutiinit lasten kanssa. Niistä hautajaisista on hirveä stressi kun muutenkin on vaikeaa, ei jaksaisi yhtään tehdä mitään järjestelyitä, sinnekin on tulossa niin hirveästi porukkaa ja mieluiten olisin vain kotona kääriytyneenä peittoon kun en jaksaisi ottaa surunvalitteluja vastaan kaikilta puolitutuilta...
Minkä takia siis en usko että isäni kuoli? Mikä mua vaivaa? Odotan että isä soittaa ja turistaan puhelimessa niinkuin ennenkin, että hän tulee käymään ja keitetään kahvit. Itkukaan ei ole ottanut tullakseen kun en jotenkin ole tajunnut koko juttua.
Hautajaisjärjestelyt piti jo aloittaa ja vaikka näin ruumiin, en silti pysty tajuamaan sitä etten enää ikinä näe isääni. Tuntuu että kaikki muut kyllä on tajunneet asian paitsi meikäläinen... Elän ihan kuin jossain sumussa, teen vain pakolliset hommat enkä jaksaisi tehdä edes niitä. Mitään ei jaksa ajatella eikä yhtään haluaisi mennä sinne hautajaisiin, liian rankkaa edes ajatella joutua hautaamaan isänsä.
2 lastani ja mies ja muu lähisuku on syitä miksi jaksan edes herätä aamuisin, auttaa edes vähän että on tietyt päivärutiinit lasten kanssa. Niistä hautajaisista on hirveä stressi kun muutenkin on vaikeaa, ei jaksaisi yhtään tehdä mitään järjestelyitä, sinnekin on tulossa niin hirveästi porukkaa ja mieluiten olisin vain kotona kääriytyneenä peittoon kun en jaksaisi ottaa surunvalitteluja vastaan kaikilta puolitutuilta...