Isän yöunet

Äitien unista ja jaksamisesta kirjoitellaan paljon, mutta kyllä kai väsyneitä isiäkin on muitakin kuin minä. Pieni asunto niin ei pääse edes oikein toiseen huoneeseen karkuun ja kun on niin herkkäuninen, että herää joka inahdukseen... Aamulla soi kello taas kuudelta ja töistä kotiin aikaisintaan viideltä. Ajatuksia?

 

Jaa, mitähän tuohon sanoisi. Etkö siis itse hoida lasta ollenkaan öisin, vaan "vain" heräät, kun vaimosi ruokkii? Meillä mies (vaikka käy töissä) hoitaa ainakin toisen yösyötönkin eikä ole siitä mitenkään valitellut. Itse olen äitiyslomalla, mutta koska vauvanhoito on 24 h työtä, katson olevani töissä kotona. Ja totta kai mies osallistuu yöhoitoon siinä missä minäkin.

 

Meillä minä hoidan yöt ja mies nukkuu sillä minähän voin nukkua ne päivä unet lasten kanssa joita mies ei voi nukkua. Ja nukunhan minä aamulla pidempäänkin kuin mies...ei tarvitse lähteä puol kuudelta liikenteeseen vaan voi rauhassa heräillä aamuisin lasten kanssa.

 

juu se taitaa olla meidän äitien palsta enimmäkseen tämä...
itse olen hoitanut kahden lapsen kohdalla yöt ja olen saanutkin tukea eikä miestä olen häirinnyt äänet kun nukkuu kuin tukki,mutta nyt ongelmaksi on muodostunut esikoisen takertuminen isään ja yörytmikin on mennyt sekaisin,isä on ainut kenen vieressä nukkuu ja sitten taas tyttö leikkii ja kikattaa puoleenyöhön ja kun viimeinkin nukahtaa niin sitten potkii ja kiekkaa vieressä niin että isä on huomannut jälleen kerran nukkuneensa kunnolla pari tuntia..
tätä on jatkunut nyt monta viikkoa ja olen huolissani miehestäni koska työssäkin on käytävä,viikonloppuisinkaan iskä ei saa rauhaa kun esikoinen ns. potkii iskän ylös heti aamusta ja harvoin saan esikon pidettyä olohuoneessa aamupäivään asti ettei herättäisin iskää.tilannetta ei kyllä kauheasti auta se että tyttö kärsii jatkuvasta ikävästä kun iskän pitää olla töissä.mutta mitä tuollekkaan voi,ei voi tyttöparkaa kieltää ikävöimästä tai viettämästä aikaa iskän kanssa.
nyt olen kuitenkin miettinyt sitä että pitäisi varmaan ottaa lapsityranneista tutun nannyn ohje ja alkaa viemään tyttö vaan nukkumaan omaan huoneeseen pikkuveljen kanssa,juuri tänä aamuna herätin tytön tunti sitten että saisin rytmin takaisin.
eli aptiedän kyllä että sullakin on rankkaa! itse valvoin kuopuspojan kanssa 7kk ja vasta sen jälkeen kun poika alkoi nukkua kunnolla jaksoin huolehtia isän voinnista :ashamed:
sitä on niin helppo käpertyä itseensä kotona ja tulee otettua iskäkin liian itsestään selvyytenä. :/
mutta kun miettii tilannetta toisinpäin niin huomaa että kyllä iskälläkin voi olla yhtä rankkaa.
jos tilanne on se että kumpikaan ei jaksa niin silloin on haettava ulkopuolista apua jos tuntuu ettei enääyhtään jaksaisi joustaa missään.
itse vein välillä viikolla mummulaan yöksi että sain nukkua pitempään ja mies on pitänyt pekkasia ja olen silloin yrittänyt antaa iskän nukkua pitempään.
meillä oli pari viikkoa sitten lapset vkl yötä mummulla ja kyllä molemmat nautimme suuresti rauhasta koska oli mennyt jo useampi kuukausi edellisestä "vapaasta".

 

Harmi etten itse ole samanlainen superisä kuin "äidin" mies... Aika vähän tulee itseltä tuota maitoa, että yösyöttö on hiukan hankalaa. =) Minusta se on ihan oikeus ja kohtuus, että saisin nukkua yöni hyvin. Äiti voi päivällä nukkua jos haluaa, kun lapsi nukkuu päiväunia. Tai sitten hänellä on sitä kuuluisaa omaa aikaa silloin. Koskas isällä on omaa aikaa? Töistä tullessa olen tietysti lapsen kanssa sen koko illan kun hän vielä on hereillä (tämä on siis oikeus, ei velvollisuus) ja vaimo voi harrastaa omia juttujaan. Viikonloppuisin on minun vuoroni herätä yöllä lapsen kanssa ja herättää vaimo kun on ruoka-aika.

Turha pitää tätä minään marttyyrin puheena, mutta olen varma että meitä on muitakin miehiä jotka näkevät asian samanlailla.

Asia vain on niin, että miesten lepoaika vuorokaudessa on monessa tapauksessa monta tuntia lyhyempi kuin naisten. Riippuen tietysti lapsesta ja hänen aikatauluistaan.

 

\

Harmi etten itse ole samanlainen superisä kuin "äidin" mies... Aika vähän tulee itseltä tuota maitoa, että yösyöttö on hiukan hankalaa. =) Minusta se on ihan oikeus ja kohtuus, että saisin nukkua yöni hyvin. Äiti voi päivällä nukkua jos haluaa, kun lapsi nukkuu päiväunia. Tai sitten hänellä on sitä kuuluisaa omaa aikaa silloin. Koskas isällä on omaa aikaa? Töistä tullessa olen tietysti lapsen kanssa sen koko illan kun hän vielä on hereillä (tämä on siis oikeus, ei velvollisuus) ja vaimo voi harrastaa omia juttujaan. Viikonloppuisin on minun vuoroni herätä yöllä lapsen kanssa ja herättää vaimo kun on ruoka-aika.

Turha pitää tätä minään marttyyrin puheena, mutta olen varma että meitä on muitakin miehiä jotka näkevät asian samanlailla.

Asia vain on niin, että miesten lepoaika vuorokaudessa on monessa tapauksessa monta tuntia lyhyempi kuin naisten. Riippuen tietysti lapsesta ja hänen aikatauluistaan.

Samaa mieltä olen minä ja mieheni...meillä on kolme pientä lasta ja toissa yönä nousin 7 kertaa sängystä...milloin yksi näki painajaisia ja yhdellä oli vessahätä ja kolmannella yömaito,mutta silti teen sen mielelläni =)

 

Kyllä mä olin meirän ekan lapsen syntymän jäläkeen puolivuotta zombiena töis ku ei meillä öitä nukuttu.Hirvittävän raskasta,vaimosta ny puhumattakaa...

Tuota alakua ku muisteloo nii ihimettelen aina samalla,että kuinka jokku tohtii lapsia yrittääkkää

 

\

Harmi etten itse ole samanlainen superisä kuin "äidin" mies... Aika vähän tulee itseltä tuota maitoa, että yösyöttö on hiukan hankalaa. =) Minusta se on ihan oikeus ja kohtuus, että saisin nukkua yöni hyvin. Äiti voi päivällä nukkua jos haluaa, kun lapsi nukkuu päiväunia. Tai sitten hänellä on sitä kuuluisaa omaa aikaa silloin. Koskas isällä on omaa aikaa? Töistä tullessa olen tietysti lapsen kanssa sen koko illan kun hän vielä on hereillä (tämä on siis oikeus, ei velvollisuus) ja vaimo voi harrastaa omia juttujaan. Viikonloppuisin on minun vuoroni herätä yöllä lapsen kanssa ja herättää vaimo kun on ruoka-aika.

Turha pitää tätä minään marttyyrin puheena, mutta olen varma että meitä on muitakin miehiä jotka näkevät asian samanlailla.

Asia vain on niin, että miesten lepoaika vuorokaudessa on monessa tapauksessa monta tuntia lyhyempi kuin naisten. Riippuen tietysti lapsesta ja hänen aikatauluistaan.

Voi sentään, otan osaa kohtaloosi. :'( Samalla kuitenkin haluan oikaista vähän näkemyksiäsi. Minulla ei äitinä ole päivisin lainkaan omaa aikaa esim. nukkua. Jos mies ei hoitaisi yösyöttöjä, en nukkuisi kai koskaan. Lapsemme nukkuu päivällä vain puolen tunnin - tunnin pätkiä. En minä niin lyhyiksi ajoiksi unta saa. Kaikki unet on otettava öisin. Myös äiti tarvitsee unta, jotta hän voi hoitaa lasta turvallisesti päivällä. Itse en ole sellainen superäiti, kuten ilmeisesti sinun vaimosi, että siihen pystyisin ilman unta.
Toiseksi, ei minullakaan sitä maitoa niin paljon tule, että siitä riittäisi joka yöimetykseen. Miehen syöttövuorolla maito tulee pullosta (ihan totta, sellaisiakin on, vink vink). Imetän kyllä kaikkina muina syöttökertoina, mutta silloinkin lapsi joutuu ottamaan lisäksi korviketta. Täysimetyksessä oleville voidaan lypsää maitoa pulloon, jolloin isukkikin pystyy antamaan rintamaitoa öisin.
Meidän perheessämme vallitsee tasa-arvo ja kummallin on vapaa-aikaa suurin piirtein yhtä paljon tällä järjestelyllä.
Kysypäs vaimoltasi, miten hän jakselee.

 

\

Harmi etten itse ole samanlainen superisä kuin "äidin" mies... Aika vähän tulee itseltä tuota maitoa, että yösyöttö on hiukan hankalaa. =) Minusta se on ihan oikeus ja kohtuus, että saisin nukkua yöni hyvin. Äiti voi päivällä nukkua jos haluaa, kun lapsi nukkuu päiväunia. Tai sitten hänellä on sitä kuuluisaa omaa aikaa silloin. Koskas isällä on omaa aikaa? Töistä tullessa olen tietysti lapsen kanssa sen koko illan kun hän vielä on hereillä (tämä on siis oikeus, ei velvollisuus) ja vaimo voi harrastaa omia juttujaan. Viikonloppuisin on minun vuoroni herätä yöllä lapsen kanssa ja herättää vaimo kun on ruoka-aika.

Turha pitää tätä minään marttyyrin puheena, mutta olen varma että meitä on muitakin miehiä jotka näkevät asian samanlailla.

Asia vain on niin, että miesten lepoaika vuorokaudessa on monessa tapauksessa monta tuntia lyhyempi kuin naisten. Riippuen tietysti lapsesta ja hänen aikatauluistaan.

Hienoa että tämmöisiäkin miehiä löytyy!Mutta eikös meitä oo moneen junaan?Ja varmaan paha rueta laskemaan että montako mihkäkin..Mutta omasta ukosta voin kertoa että hän tekee yötyötä 3iltaa/yötä viikossa(6tuntia)Ja töistä riippumatta nukkuu useimmiten 12-13..Että aikas hyvin tulee viikossa nukuttua..Ainakin mun yöuniin verrattuna..Ok..mä voisin mennä nukkumaan klo 21 niinku tyttökin..Mutta ilman sitä "kuuluisaa omaa aikaa"en todellakaan jaksais tätä kotona touhuumista,siivous,pyykkäys,ruoanlaitto jne jne..No käyn mä 2kertaa viikossa puoltoista tuntia jumpassa..Revin sitä aikaa itelleni edes sen verran..Että näin täällä..

 

Osta korvatulppia vinopino kotia. Meillä toisen nukkumisongelma ratkaistiin yksinkertiasesti sillä.

 

kyllähän se on niin,että myös isä tarvii sitä omaa aikaa,ilman lapsia ja töitä...itselleni omaa aikaa on kyllä jo se jos pääsisi töihin välillä.on raskasta olla vastuussa lapsista koko päivä/ilta,se vastuu kun ei lopu edes silloin kun lapsi nukkuu,etenkin jos on kaksi tai useampi lapsi,jotka eivät enää päiväunia nuku.töissä kun on,sitä on vastuussa vain itsestään ja omista tekemisistään,kotona täytyy olla koko aika "hälyytysvalmiudessa" meillä myös nukutaan max tunnin unia päivisin ja se aika menee kodin järjestelyyn,pyykkeihin ja ruoan laittoon.kun esikoinen oli pieni (hieman alle 1v),menin iltatöihin ja kyllä se oli minulle ainakin selvä hengähdystauko! oli mukavaa kuulla kiitosta hyvin tehdystä työstä ja tehdä sitä ns. itselleen,olla vaan ihan oman itsensä kanssa (kotiäideille harvoin se on mahdollista)...ymmärrän hyvin,että myös isällä on rankaa,tietysti myös hänelle pitäisi suoda ilta_pari aikaa tehdä omia juttuja.meillä isäntä harvemmin herää yöllä,huvittaa oikein kun hän sanoo,että kyl mä nousen jos herään...kysehän on siitä että kun äiti tiedostaa sen,että herättävä on,hän nukkuu ikäänkuin koiran unta,valmiina palvelemaan lasta.jos meillä sovitaan että isä herää yöllä,minä nukun paljon paremmin koko yön enkä heräile vähän väliä.jos hän sanoo juuri noin,että nousen jos herään,niin en saa nukuttua ja herään aina nopeammin vastaamaan vauvan huutoon ja isä kuorsaa sängyssä autuaan tietämättömänä...minä en myöskään siis nuku päiväunia,esikoinen pitää siitä huolen,enkä kyllä ehtisikään.minulla ei ole omaa aikaa kun tunti viikossa,ehkä kerran kuuss isä hoitaa lapsia muutaman tunnin ja tietysti näistä syistä (kuopus on myös aina ollut tosi vaativa vauva) minä olen iltaisin aivan poikki,viimeisen puolen vuoden aikana olen valvonut yli kymmeneen ehkä just kymmenen kertaa...useammin meen nukkuun jo heti yhdeksältä...ja sehän tekee hyvää parisuhteelle että kyllä meitä vanhempia ja perheitä on niin monenlaisia ja jokaisella on varmasti jokin asia joka ei suju mielen mukaan.suosittelen,että istut vaimosi kanssa alas ja sovitte selvät säännöt hoitamisesta ja heräämisistä ja omasta ajasta,helpottaa varmasti molempien elämää jos saatte sovun aikaan.meillä tuo ei onnistunut,mutta uskoisin että isäkin on alkanut myös meillä avaamaan silmiään asioille,ei voi olla enää huomaamatta että MYÖS MINÄ voin väsyä onnea teille!

 

Pakko sanoa, että uskomattomalta kuulostaa! Kun meidän tyttö oli vauva ja minä äitiyslomalla, kyllä minusta isän kuului saada nukkua, että jaksaa töissä. Vapaapäivisin kyllä hoiteli yösyöttöjä, ja antoi minun nukkua. Kai oli tuuria, että oli kiltti vauva, joka nukkui päivällä 3 h päikkäreitä, että ite sain silloin nukuttua jos oli tarvis.

Kyllä minusta kotona olevan osapuolen kuuluu hoidella kotihommat pääsääntöisesti. Ei se nyt ole niin rankkaa pestä pyykkiä ja siivota, varmasti kaikilla on imurit ja pyykinpesukoneet ja jopa astianpesukoneet!

Oikeesti en ymmärrä noita ei jaksa juttuja!!!!!

 

ei sitä vaan aina jaksa,etenkin jos on isompiakin lapsia ja se sama rumba jatkuu 24/7.ei kaikkien miehet hoida öitä vapaapäivinä eikä kaikilla oo mahdollisuutta nukkua päiväunia vaik kuin ois hypänny yön vauvan kanssa :kieh: että meitä perheitä kuin myös vauvoja on niin erilaisia! ap:llä tosin tilanne on kohtuuton,pitäisi saada myös omaakin aikaa.

 

Meillä on kolme lasta, joista nuorimmat ovat 1, 5 vuotias ja kuukauden ikäinen vauva. Molemminpuolista joustoa tarvitaan, jotta kumpikin saisi nukkua edes joskus...

En siis aivan täysin allekirjoita sitä, että kotona olevan kuuluu herätä aina, koska hänellä on mahdollisuus nukkua päivisin. Itse en kyllä voi päivisin nukkua, koska lapset ovat niin eri rytmissä.

Olennaisinta on, että yrittää etukäteen neuvotella jonkinlaisen systeemin, jolla toimitaan. Ja sitten kumpikin joustaa, jos toinen on aivan väsynyt...

Meillä tämä systeemi toimii tällä hetkellä jotakuinkinkin näin:

Mies valvoo nuorimmaisen vatsan nipistelyt n. klo 12-01 joka yö. Illan virkkuna hänen on helppo valvoa ja katsoa telkkua. Minä menen nukkumaan klo 22 tai jotain. Mies tuo vauvan nukkumaan ja kömpii viereeni heti kun pääsee...Minä syötän vauvaa yöllä. Yleensä vauva herää ensimmäisen kerran syömään n. 03.00, sitten 06.00 ja 0.9.00. 1, 5 vuotias herää yleensä yhden kerran kello 03.00-0.600 välisenä aikana. Tällöin mies menee hänen huoneeseensa ja levittää patjan lattialle, nukkuu loppuyön siinä. Mis ei ole herkkäuninen, hän nukkuu missä vain ja milloin vaan. Yleensä minä tökkään häntä lempeästi kylkeen, kun 1,5 alkaa itkemään ja mies puoliunessa menee tenavan luo....Itse en voi lähteä, koska vauva nukkuu vieressäni/on tissillä. Aamulla sitten mies lähtee töihin n. 8.00 ja laittaa samalla esikoisen koulutielle. 1,5 vuotias heräilee samoihin aikoihin ja näinollen minäkin.

Täytyy sanoa, että nostan hattua miehelleni. Hän hoitelee yöheräämisiä tasapuolisesti kanssani ja hommasta ei tulisi yhtään mitään, jos niin ei tapahtuisi. Toimiva työpari ollaan. Ainoana miinuspuolena on se, että kahdenkeskeistä aikaa jää vähän. Kokemuksen tuomalla tuntumalla voin kuitenkin vannnoa, että sitä taas on, kunhan vauva kasvaa ja nukahtaa aiemmin illalla. Saihan vauvakin alkunsa, kun kakkonen oli 10 kk

Minun mielestäni jokaisessa perheessä sovitaan omat pelisäännöt ja toisten ei pidä alkaa syyttelemään/naputtamaan niistä. Ihmiset ovat erilaisia unentarpeeltaan ja toiset ovat herkkäunisempia/heidän voi olla vaikeaa saada unta. Itse olen hyvin herkkäuninen ja ajoittain minun on vaikea saada aamuyöllä unta, jos virkustun liikaa. Toisaalta tulen ehkä vähäisemmällä unenmäärällä toimeen kuin mieheni. Mies on taas hyvä nukahtamaan ja tarvitsee unta n.6-8 tuntia. Eikä haittaa, vaikka hän välillä heräisikin.

Väsyneitähän me molemmat ollaan ajoittain. Ja toki miehen työteho ei ehkä ole niin hyvä kuin normaalisti olisi, mutta onneksi tämä on tilapäistä. Mies on myös ollut saman työnantajan palveluksessa yli 10 vuotta ja vaikka homma on vaativa, osa siitä menee taatusti jo rutiinilla Toisaalta työssä on huomattavasti rauhallisempaa kuin kotona, joten ruoka/kahvitauot ovat kuulema nautintoja. (tosin luonaan jälkeen unettaa...) Oma työmaani on kotona ja pyykinpesu ei ole älyllisesti vaativaa (tiedän sen...), mutta tenavissa on haastetta. Jos heräilisin vielä enemmän, olisin varmasti pirttihirmu ja mies aavistaa sen ja jeesaa ehkä jo siksi...

Jokainen siis tyylilään. Olipas romaani

Alkuperäiselle, korvatulpat voisivat auttaa pulmaasi, kuten joku jo sanoikin. Itse välillä nukun korvatulpat korvilla, jos siihen on mahdollisuus.

 

Noin viikon unettomien öiden jälkeen alkaa taas muistumaan mieleen lasteni vauva-ajat...voi jesta millaiseksi hirviöksi melkein muutuin kun en saanut nukuttua...nyt asumme lasten kanssa kolmisin ja viimeaikoina (6v ja 3v) ovat nukkuneet tavallistakin huonommin..yöt on olleet ramppaamista mun sänkyyn..ensin toinen, sitten toinen...pelottaa kuulemma.Kumpaakin.
Sitten jossain vaiheessa mulle tulee kuuma enkä voi enää nukkua kahden lämpöpatterin litistyksessä ja vaihdan sänkyä ja juuri kun oon nukahtamaisillani kuuluu"Missä äiti on" tms.
Semmosta.
Jotain tolkkua kai tarttis saada tähän tilanteeseen kun tolkku alkaa taas karata päästä...
Uni ja nukkuminen vaan nyt on niin hirveän tärkeetä että jaksaa...elää ja iloita.Mut eiks Einsteinillekin riitänyt joku 3-5tuntia yössä...eli jos sitä vaik muuttuis neroks... B)

 

vaikka itselläni on ns. helppo lapsi, niin voinen sanoa, näin töihin palanneena, että siellä on helpompaa kuin koko ajan kotona...Siis kotona on ihanampaa oman murun kanssa, mutta työssä on tietyllä tavalla helpompaa. Ja olen siis korkeakoulutettu ja työtä saa ihan kyllä tehdä en lepää siis työssä. Kotona on kuitenkin kaikkea puuhaa koko ajan, ei vapaa aikaa. ONNEKSI meillä jaetaan heräilyt yms.

 

Korvatulppia kannattaa kokeilla ellet ole kokeillut. Kyllä sitä työssäkäyvällä isällä on oikeus nukkua.
En ymmärrä kaikenmaailman nipokommentteja täällä. Kysehän ei ole siitä, ettet välittäisi vauvanhoidosta tai äidin unentarpeesta yhtään.

Minun mieheni kyllä herää joskus yöllä vauvaa rauhoittelemaan tai vaipanvaihtoon ja sanoo, että saa herättää (hänellä paremmat unenlahjat kuin sulla =) ), mutta yleensä herään kuitenkin, ja jos mies nukkuu, niin ei musta ole mitään järkeä repiä ylös toista. Hän kuitenkin antaa sitten vapaapäivinään minun nukkua aamulla, ja eilen nukuin parin tunnin päiväunet miehen hoitaessa lasta. Tilanteen mukaan toimimme. Meidän puolivuotias herää 1-2 tunnin välein, että aika katkonaisiksi nuo unet jäävät äidiltä.

Vauvanhoito on 24h/vrk työtä, mutta kyllä isäkin tarvitsee omaa aikaa ja aikaa rentoutua siinä missä äitikin. Ei voi olettaa, että isä työpäivän päälle ja kaikki vapaapäivät hoitaisi vauvaa koko ajan, jotta äiti saisi omaa aikaa.

 

\

Pakko sanoa, että uskomattomalta kuulostaa! Kun meidän tyttö oli vauva ja minä äitiyslomalla, kyllä minusta isän kuului saada nukkua, että jaksaa töissä. Vapaapäivisin kyllä hoiteli yösyöttöjä, ja antoi minun nukkua. Kai oli tuuria, että oli kiltti vauva, joka nukkui päivällä 3 h päikkäreitä, että ite sain silloin nukuttua jos oli tarvis.

Kyllä minusta kotona olevan osapuolen kuuluu hoidella kotihommat pääsääntöisesti. Ei se nyt ole niin rankkaa pestä pyykkiä ja siivota, varmasti kaikilla on imurit ja pyykinpesukoneet ja jopa astianpesukoneet!

Oikeesti en ymmärrä noita ei jaksa juttuja!!!!!

Peesi! Kyllä sen osapuolen tehtävänä on herätä öisin, joka SAA OLLA päivänkin kotona. Tätä mieltä olen siitä huolimatta, että lapsemme on valvottanut ERITTÄIN PALJON sairastelujen jne. takia. Nyt, kun olemme molemmat vanhemmat työelämässä, se hoitaa yöllä, joka jaksaa paremmin. Tai sitten molemmat. Aika zombie on olo aamulla töissä, jos herää useammankin kerran yön aikana. Muistakaa tämä, armaat kanssasisaret!!!!

 

Arvasin, että tämä herättää keskustelu

Minä itse heräisin mielelläni yöllä jokaisen lapsen (meillä on kolme lasta) itkuihin, mutta miten se on käytännössä mahdollista? Nuorin on reilun yhden kuukauden ikäinen "tissillä roikkuja" ja keskimmäinen on puolitoistavuotias (jonka yöheräämiset (yleensä kerran yössä) isukki hoitaa. Valitettavasti nämä nuorimmaiset heräävät yleensä samaan aikaan....Siis vanhempi pienemmän itkuihin. Kirjoitin tuolla aiemmin kattavan kuvauksen meidän tilanteesta.

Mulla on huono omatunto siitä, että olen päivisin kotona ja miesraasu joutuu nousemaan ylös, vaikka käy töissä. Mies heräilee kyllä mielellään avuksi (vaikka on univelkaa hänelläkin). Lapset on yhdessä saatu ja hartaasti toivottuja ovat. Tämä on vain yksi elämänvaihe.

Kerokaahan TÄYDELLISET KOTIÄIDIT miten tällaiset pienet käytännön järjestelyt hoidetaan???

Eiköhän se niin ole, että jokaisessa perheessä on omat pelisääntönsä, joiden mukaan toimitaan.

En ole hajoamispisteessä, olisin varmasti jos minulla ei olisi joustavaa miestä kaverina. Ottaa päähän vaan tuollaiset "en ymmärrä, olethan kotona ja sinun tehtävänäsi on..." kirjoitukset.

Osoitteen voin antaa, niin sopii tulla neuvomaan uusavuttomia akateemisia käytännön järjestelyissä

 

\

Arvasin, että tämä herättää keskustelu

Minä itse heräisin mielelläni yöllä jokaisen lapsen (meillä on kolme lasta) itkuihin, mutta miten se on käytännössä mahdollista? Nuorin on reilun yhden kuukauden ikäinen "tissillä roikkuja" ja keskimmäinen on puolitoistavuotias (jonka yöheräämiset (yleensä kerran yössä) isukki hoitaa. Valitettavasti nämä nuorimmaiset heräävät yleensä samaan aikaan....Siis vanhempi pienemmän itkuihin. Kirjoitin tuolla aiemmin kattavan kuvauksen meidän tilanteesta.

Mulla on huono omatunto siitä, että olen päivisin kotona ja miesraasu joutuu nousemaan ylös, vaikka käy töissä. Mies heräilee kyllä mielellään avuksi (vaikka on univelkaa hänelläkin). Lapset on yhdessä saatu ja hartaasti toivottuja ovat. Tämä on vain yksi elämänvaihe.

Kerokaahan TÄYDELLISET KOTIÄIDIT miten tällaiset pienet käytännön järjestelyt hoidetaan???

Eiköhän se niin ole, että jokaisessa perheessä on omat pelisääntönsä, joiden mukaan toimitaan.

En ole hajoamispisteessä, olisin varmasti jos minulla ei olisi joustavaa miestä kaverina. Ottaa päähän vaan tuollaiset "en ymmärrä, olethan kotona ja sinun tehtävänäsi on..." kirjoitukset.

Osoitteen voin antaa, niin sopii tulla neuvomaan uusavuttomia akateemisia käytännön järjestelyissä

Totta on, että kyseessä on vain yksi elämänvaihe. Monilla tämä elämänvaihe vain on käynyt niin raskaaksi, että on ollut sitten parempi lähteä eri suuntiin. Minä en koe missään nimessä olevani täydellinen äiti (niin - käynhän jopa töissä, ja lapset on vieraalla hoidossa, joten miten olisinkaan!), mutta tässä joitakin ehdotuksia.

Miksi 1,5 vuotiaanne herää joka yö? Onko hänellä joku hätä, saako vielä maitopulloa tms.? Vai herääkö vain ääniin?

Pitäisin hänelle unikoulua eli ei palveluita jne. yöaikaan. Jos herää puhtaasti ääniin, niin kouluttaisin siinäkin suhteessa eli opettaisin nukkumaan niin, ettei ole aina täydellisen hiljaista (monet vanhemmathan ottavat tavakseen kuiskia toisilleen ja vierailleen silloin, kun lapset ovat unilla - lapsetkin voivat oppia nukkumaan vaikka normaalia puheääntä olisi taustalla).

Tai sitten muutos käytännön nukkumisjärjestelyihin. Keskimmäinen nukkumaan erilliseen huoneeseen tai sitten sänky ihan vanhempien sänkyyn kiinni = rauhoittaa lasta, eikä kenenkään tarvitse nousta ylös yöllä. Kannattaa kokeilla.

Ja eikun nukkumaan....

 

Ihan pikaisesti, kun on hetki aikaa...

Kiitos vastauksestasi!

1,5 vuotiaalla ei varsinaisesti ole mitään hätää. Hän on reagoinut voimakkaasti pienen syntymään, joten se luonnollisesti aiheuttaa osan tunteenpurkauksista. Jätkä on muutenkin tosi voimakas luonne. Olen itse ammattikasvattaja (jos tätä termiä voisi käyttää..) ja nyt on kyllä tunne, että suutarin lapsilla ei ole kenkiä...

Tämä nyt menee varmaan vähän aiheen vierestä (anteeksi AP), mutta kirjoittelempa kuitenkin.

Poika on myös todella herkkäuninen. Meillä se ei johdu siitä, että elellään "hissukseen" vaan ihan normaaleja ääniä kuuluu. Tuohon herkkäunisuuten on yritetty etsiä keinoa usealla tavalla. Terveydenhuollon ammattilaistenkin kanssa on puhuttu+neuvoa kyselty. Vuoden ikäisenä -vastoin kaikkia periaatteitamme- siirsimme pojan nukkumaan omaan huoneeseen ja se oli hyvä ratkaisu. Rauhoitti yöt(1-2 herätystä)pitkäksi aikaa.

Nyt sitten siskon syntymän jälkeen ongelmana on se, että nuorimies herää aina, kun sisko itkee/alkaa syömään. Näinollen mieheni "joutuu" nousemaan ja menemään viereiseen huoneeseen pojan luokse. Mies levittää patjan lattialle ja yleensä he nukkuvat siinä vierekkäin aamuun asti Tuohon herkkäunisuuteen olemme viime aikoina kokeilleet myös sitä, että pojan huoneeseen "taustameluksi" on laitettu klassista tms rauhallista musiikkia. Ei juurikaan vaikutusta. Samaan huoneeseen emme todenäköisesti enää asetu, sillä vaipanvaihdot+ muu hälinä olisi vielä suurempi ongelma.

Uutena juttuna on meillä ollut nyt se, että nuorukaisella on nukkumaan meno hieman vaikeaa ja talossa ei oikein nuku kukaan klo 21-24. On kokeiltu silittämiset, rauhoittavat sanat jne...

Nyt pitää mennä, mukava jässikkä poju kuitenkin on ja mieskin on mukava+ yhteistyö toimiii...Vaikka hermot ovat kummallakin kireällä välillä


Muutamina iltoina on

 

Ihmeellistä juttua?????
Lapsia tehdään, ne ovat toivottuja, eikö vain??????
Onko se sit niin kauheeta jos joutuu yöllä heräämään, mielestäni se on vanhemmuuden yksi tärkeä osa. Hävetkää kun tälläisia edes kirjoitatte. Vanhemmuus kunniaan ja lapsille annettava oma arvonsa. Ja jos yöllä herääminen on noin suuri ongelma nykyperheille, niin muistakaa ETTÄ LAPSEN TEKO ON VAPAASSA sUOMESSA VAPAAEHTOISTA.

 

\

Pakko sanoa, että uskomattomalta kuulostaa! Kun meidän tyttö oli vauva ja minä äitiyslomalla, kyllä minusta isän kuului saada nukkua, että jaksaa töissä. Vapaapäivisin kyllä hoiteli yösyöttöjä, ja antoi minun nukkua. Kai oli tuuria, että oli kiltti vauva, joka nukkui päivällä 3 h päikkäreitä, että ite sain silloin nukuttua jos oli tarvis.

Kyllä minusta kotona olevan osapuolen kuuluu hoidella kotihommat pääsääntöisesti. Ei se nyt ole niin rankkaa pestä pyykkiä ja siivota, varmasti kaikilla on imurit ja pyykinpesukoneet ja jopa astianpesukoneet!

Oikeesti en ymmärrä noita ei jaksa juttuja!!!!!

Peesi!

 

tämähän on mukavasti ihmisiä provosoiva aihe

"mies vastaa" juu, tiedetään että lapset heräilevät ja univelkaa tulee...Oma kirjoitukseni lähtikin ajatuksesta, kuinka tässä rumbassa voisin "tarjota" miehelleni täydellisen yöunen, kun kerta "olen vaan kotona ja kotona olevan kuuluu nousta ylös..." Tilanteemme takia, myös hän joutuu näet heräämään En minä lapsia syytä. Tottakai valvottuja öitä tulee, mutta niitä tulee tässä elämänvaiheessa molemmille kävipä sitte kodin ulkopuolella töissä tai sitten kotona.

Toisaalta taas meidän perheessä pitäisi jo kouluiässä olevalle esikoiselle taata yörauha ja se on kyseenalaista tällä hetkellä... No onneksi meillä on kaksi tasavertaista vanhempaa ratkomassa ongelmia.

Itse olen muuten lähinnä huvittunut tästä viestiketjusta. Musta on uskomatonta, että ihmiset näkevät asiat niin mustavalkoisesti "kotona olevan kuuluu nousta ylös jne..." Perheiden tilanteet ovat erilaisia ja itse ainakin puhuisin sen tasapuolisen työnjaon puolesta. Jos kotona oleva ei yksinkertaisesti kykene irrottautumaan jokaisen lapsen yöitkuun, on miehenkin noustava ylös. Itse en lähde tissillä olevan vauvan kanssa seikkailemaan ympäri taloa, koska siitä syntyisi vielä suurempi hulabaloo. 1,5 v. ei näet vielä edes ymmärrä, että äiti imettää vauvaa yöllä ja näin yöllä ei ole mustasukkaisuuskohtauksia, kun "iti" tulee viereen.

Edelleen, tervetuloa meille kertomaan, kuinka voin taata miehelleni täydet yöunet... Itse hän on väsynyt, mutta onnellinen kolmen lapsen iskä.

Ja vielä ettei tuosta "mies vastaa" kirjoituksesta kukaan esim. lapsettomuushoidoissa käynyt ja lapsensa sitä kautta saanut ihminen tuntisi syyllisyyttä. Eiköhän meistä jokainen tunne ajoittain väsymystä ja siitä saa sanoa ääneen. Vaikka lapset olisivat kuinka toivottuja, unentarve on yksi primitiivisistä tarpeista ja jos se jää täyttymättä (olipa sitten kotona töissä tai kodin ulkopuolella) ihminen saattaa tuntea väsymystä koko tilanteeseen. Äiti ja isä saavat olla väsyneitä.

 

No en varsinaisesti halunnut kommentoida vain sinun aloittamaa aihettsi.
Olen samaa mieltä kuin peesi kirjoittajani. Nykyään on pyykkikone, tiskikone, imuri, sähköliesi yms. kotityötä helpottavia laitteita. En ymmärrä näiden kirjoittajien ruikutusta. Lasta hankkiessa tiedetään jo, että yöllä joutuu heräämään, eikö? Miksi ei sitten voi suunnitella elämäänsä niin että lapset sopivat siihen ilman tällaisia vuodatuksia kirjoittelupalstoilla. HIRVEETÄ.

Laitan yhden esimerkin, minulla ja vaimollani on kolme poikaa, 10v, 13, ja 15v. Kun pojat olivat pienempiä, niin olimme tuttavien luona viettämässä iltaa yhdessä. Heillä oli pieni vauva ja sitten 5 v. tytär. Heidän vauva nukkui yöt tosi hyvin.
Sitten tuttavapariskuntamme kertoi meille että kyllä tuo vauva on kiltti kun nukkuu yönsä niin hyvin, mutta toista oli kun Iiris oli pieni. Sitten vielä kehuttiin että kyllä on kaunis vauva yms. Kun tulimme illalla kotiin niin yksi meidän pojista kysyi, että miksi Iiriksen vanhemmat eivät enää tykkää siitä vauvan tulon jälkeen!!!!!!

Että sillai sitten voi käydä kun tehdään kärpäsistä härkäsiä. Luulenpa ettei yksikään täällä palstalla vuodattava vanhempi ole valmis kertomaan lapselleen että kuinka oli vaikeaa silloin kun VALVOTTIIN SUN TÄHDEN!!!!!! Piti siitä oikein kirjoittaa nettisivuilla.

En kerta kaikkiaan voi ymmärtää tätä, anteeksi vaan. Nykyään on muutenkin vanhemmuus hukassa. Ei lapset tarvitse iskästä ja äidistä kaveria, vaan HE TARVITSEVAT VANHEMMAT JOTKA OVAT VALMIITA RAKASTAMAAN HEITÄ PYYTEETTÖMÄSTI, VALMIITA VALVOMAAN HEIDÄN PUOLESTAAN, VALMIITA OTTAMAAN AIKUISEN VASTUUN, VALMIITA TURVAAMAAN LASTEN TURVALLISEN KEHITYSYMPÄRISTÖN, VALMIITA TARVITTAESSA OHJAAMAAN JA OJENTAMAANKIN HEITÄ yms.