Isän yöunet

Herneet, herneet, herneet nenukkiin...

Kenelle ne meneekään niin syvälle ettei enää pois saakkaan...

Meillä taas on esikoinen juuri syntynyt ja para-aikaa ihmettelemme mitä tämä perhe-elämä oikein on. Nyt tänä iltana näyttää siltä että seuraavan yön valvomme vuorotellen, saas nähdä miten tämän hoidamme kun palaan taas töihin? No kait keksimme jotain?

Sen tiedän ennestään että jos en saa tarpeeksi nukutuksi vaikkapa viikon aikana niin seuraavalla viikolla on aivan turha mennä töihin, aivan sama kun olisi humalassa töissä.

Joskus hieman raskaampia töitä tehdessäni, tein siis töitä kuutena päivänä viikossa n. 140h/2 viikkoa, huomasin sen etten sinä ainoana vapaa päivänä jaksanut tehdä muuta kuin nukkua ja syödä. Minusta ei siis ollut kenellekään mitään iloa, tämän huomasi myös silloinen tyttöystäväni, joka edellä mainittuun vedoten laittoi poikki. :\|

Nyt tilanne on onneksi sikäli toinen etten enää ole niin raskaassa työssä. =)

 

\

Äitien unista ja jaksamisesta kirjoitellaan paljon, mutta kyllä kai väsyneitä isiäkin on muitakin kuin minä. Pieni asunto niin ei pääse edes oikein toiseen huoneeseen karkuun ja kun on niin herkkäuninen, että herää joka inahdukseen... Aamulla soi kello taas kuudelta ja töistä kotiin aikaisintaan viideltä. Ajatuksia?

Vastaan vähän niin kuin mieheni puolesta =)

On muitakin väsyneitä miehiä kuin sinä, omani on yksi niistä. Olemme viisihenkinen perhe ja lasten ikäjakauma on vauvasta murrosikään.. Asuntomme on meille alimitoitettu 70neliötä, joten seinät kaatuvat välillä jokaisella päälle...

Olemme yrittäneet järjestää meillä asioita näin:
Äitiyslomallani valvoin öisin ja mieheni nukkui korvatulppien yms. kanssa, että jaksoi töissä. Töiden jälkeen autteli lasten koulutehtävissä, siivouksissa, kokkaamisessa yms. minkä jaksoi..

Nyt kun olen taas töissä, niin yöheräämiset hoidamme vuorotellen ja kaikki kodinhoitoasiat menevät puoliksi.
Koululaiset, etenkin murrosikäinen aiheuttaa vauvan lisäksi omat väsyttävät juttunsa..

Olemme sopineet tietyt illat viikosta harrastusilloiksi -kumpikin käy tuulettumassa vuorollaan.. tämä helpottaa väsymystä paljonkin..

Olemme sopineet myös, että jos jompikumpi on joutunut valvomaan paljon ja tarvitsee päiväunet töiden jälkeen niin toinen vie koko konkkaronkan esim. kauppaan, kirjastoon tai ihan mihin tahansa pariksi tunniksi niin, että kotona todella on hiljaista.. tämä auttaa paljon..

Täydellinen parin päivän lepo pari kertaa vuodessa tekee ihmeitä.. mieheni lähtee tällöin luonnonhelmaan soutelemaan ja virveloimään, muutama bisse mukana ja oma rauha.. johan jaksaa taas...
minä teen vastaavasti jotain omalla vuorollani

Olemme myös sopineet, että lapset menevät kerta vuoteen mummolaan pariksi päiväksi niin, että saamme ladata akkuja kahden kesken.. meillä toimii loistavasti..

Jaksamista auttaa joustavuus, organisoiminen ja itsensä sekä toisen kuuntelu..

Rakastakaa toisianne :hug:

 

Moikka!

Tässä heräsi vaan koti-isille/äideille kysymys? Jos on yksi lapsi, niin tuleeko teillä tosiaan niin paljon pyykkiä, likaa ja astioita, että ne on ihan pakko hoitaa päivän aikana? Tämän ei siis ole tarkoitus olla mikään provo ja meillä oikeasti on ihan siistiä, mutta kun... Meidän tyttö on nyt 1v5kk ja ensimmäiset neljä-viisi kuukautta meni enemmän ja vähemmän valvoessa. Tyttö ei ole koskaan näiden kuukausien aikana nukkunut kunnon päikkäreitä, vaan torkkunut vartin tirsoja. Eli tänä aikana äiti ei nukkunut, mutta ei kyllä tehnyt hullun tavalla kotitöitäkään. Meillä valitettavasti iskä joutui valvomaan öisin, kun itsellä aktivoitui reuma niin pahaksi, että syötöistä ei tullut yksinkertaisesti mitään. Annoin kyllä sitten nukkua, kun tuli töistä. Töissä oli kuulemma tosiaan ihan zombiena, mutta sitten jossakin vaiheessa ne valvomiset vähenivät ja sai oikeasti omaa työtään tehokkaasti tehtyäkin. Kyllä mielestäni isät ansaitsevat lepoa töiden lisäksi, mutta niin äiditkin. Ainoa ero on, että aika usein äiti voi levätä lapsen päiväunien aikana, mutta isillä se on töissä vähän vaikeampaa. Mutta mielestäni kotitöiden kanssa kannattaa hieman relata. Ei ne varmasti sieltä mihinkään katoa ja aina voi lähteä vaikka kaverin luo niitä töitä karkuun. Tämä nyt tällaisena ajatuksena vain...

 

Meillä selkeä työnjako:
Viikolla minä hoidan syötöt su-ma, ti-ke ja to-pe öinä, isä saa nukkua vaikka korvatulpat korvissa.

Pumppaan valmiiksi yöksi maitoa ja korviketta käytetään isän syöttö-öinä joita on ma-ti ja ke-to. Ja silloin minä voin puolestani vaikka korvatulpat päässä nukkua.

Näin ollaan hyvin jaksettu. Viikonloppuvuorot hoidellaan yhdessä.

 

Yksi uusi näkökulma asioihin
Sanotaan, että kun niitä lapsia tehdään niin pitäisi tietää, että niiden kanssa tarvitsee myös valvoa.
Totta joka sana, mutta kuinka moni käytännössä tietää PALJONKO kunkin lapsen kanssa täytyy valvoa?

Mä olin esikoisen kanssa yksin alusta alkaen. Poika söi yöllä tunnin välein ja oli laiska syömään. Olisi ollut siis pullossa kiinni kokoajan.
2 kuukautta oli kulunut. Mä makasin makuuhuoneen lattialla ja tärisin ja itkin, pelkkää väsymystäni.

Masennukseen olen sairastunut jo 6 vuotta sitten. Kärsinyt unettomuudesta 7vuotta. Ei kaikki asiat ole kovin mustavalkoisia.

Tällä hetkellä, minä nousen vauvan kanssa öisin, koska haluan että mieheni jolla on hyvät unenlahjat saa nukkua, että jaksaa töissä. Hän kuitenkin tekee töitä perheen elatuksen eteen ja kunnioitan sitä.
Viikolla hän antaa mulle mahdollisuuden iltaisin mennä johonkin. Harvoin kuitenkaan jaksan lähteä.
Viikonloppuisin hän hoitaa yöt vauvaa jolloin minä saan levätä ja kerätä voimia taas seuraavalle viikolle.

Ei saisi väheksyä niitäkään äitejä jotka tuntevat itsensä väsyneeksi. Monesti masennus alkaa juuri niistä vähän nukutuistä öistä. Eikä siinä auta vaikka kuinka ketä syyteltäisiin.
Yksi vaihtoehto on pyytää kunnalta apua, että äiti pääsee vaikka päivällä lepäämään.
Meillä on niin onnellinen tilanne, että vauva nukkuu päivällä 4 tuntia päiväunia, joten minä kerkeen lepäämään päivällä ja hoitamaan myös kodin.

Koittakaa ottaa vain toisenne huomioon, älkääkä syytelkö muita siitä miten he hoitavat omat asiansa
Jokainen lapsi ja jokainen vanhempi on kuitenkin erilainen ja jokaisen voimavarat ovat rajallisia, ja erilaisia.

 

Mä en taaskaan ymmärrä, mitä vääntämistä tässäkin asiassa on? Yhdessä on lapsi/lapset tehty, niin yhdessä ne myös hoidetaan. Kunnioitetaan ja otetaan toinen huomioon, näin myös unen tarpeen suhteen. Se eka vauvavuosi on pakostakin (enemmän tai vähemmän) rankka, mutta kyllä se siittä helepottuu... Niin ku mun äiti aina lohduttaa 'Kyllä ne ennen rippikouluikää rupee nukkumaan'


Tsemppiä kaikille uupumuksen rajoilla vaeltaville ja muille yökukkujille.

 

Ja ap:lle : korvatulpat =)

 

Niinpä...

Itse olen hoitanut lasten yösyötöt ja muut yökukkumiset aina itse. Mies nukkuu kuin tukki, joten hän ei itkuihin ole herännyt. Nuorempi lapsista heräsi 8kk ikään saakka kahden tunnin välein. Sen jälkeen unet olleet jo pitempiä, ei kuitenkaan mitään klo 20.00-8.00. Vieläkin monet yöt ovat yhtä vääntämistä ja kääntämista. Itse herkkäunisena herään pienimpäänkin inahdukseen.
Viimeisen vuoden aikana omat uneni ovat olleet maksimissaan yhtäjaksoisesti 4 tuntia/yö. Ja viimeisen vuoden aikana minulla ei ole ollut juurikaan tuota nk. "omaa aikaa". Mies ei osallistu kotitöihin, muuta kuin sotkee lahjakkaasti. Lastenhoitoonkaan ei juurikaan osallistu. Hänellä on omaa aikaa sekä kotona, että töissä. Itse olisin tyytyväinen jo joskus saisin esim. aamukahvini juoda rauhassa.
Ja tuosta jatkuvasta vähäunisuudesta ja stressistä kärsin jo fyysisesti. Ei masennusta vaan muuta terveyteen liittyvää ongelmaa.
Joten on turha sanoa, että esim lasten päiväunet ovat äidin omaa aikaa. Kukkua sanon minä.

 

Kun meillä kuopus syntyi reilu vuosi sitten,olimme molemmat kotona koska mies oli työttömänä työssä sattuneen käsivamman takia+tähystysleikkaus.Tietenkään hän ei silloin voinut poikaa hoitaa kun toinen käsi paketissa vaikka olis kuinka halunnu.No,nyt hän on töissä ja mä kotona lasten kanssa ja siltikin hän nousee yöllä(tai nykyään enää 6 hujakoilla kun jäbä vaatii velliä)syöttämään tai muuhun itkuun hoitamaan.
Ja ei ne päiväunet ole aina niin varmoja.Joskus voi olla tilanne ettei lapsi nukukkaan,tai nukkuu vaan pienen hetken...tahi sit voi olla isompi lapsi joka ei nuku.Taikka sitten on vaan kotihommia tms. että ei voi äippäkään nukkua.Mieshän käy töissä kodin ulkopuolella yleensä n.8h päivässä.Nainen taas on töissä ja sidottuna kotiinsa n.24h/vrk. Mä ainakin oon sitä mieltä että välillä tuntuu että kodin ulkopuolella pääsisin helpommalla kuin kotona.

 

Mieshän käy töissä kodin ulkopuolella yleensä n.8h päivässä.Nainen taas on töissä ja sidottuna kotiinsa n.24h/vrk. Mä ainakin oon sitä mieltä että välillä tuntuu että kodin ulkopuolella pääsisin helpommalla kuin kotona.
[/quote]

Kyllä vaan. Töissä ollaan vastuussa vain omista tekemisistä.

 

Meidän perheessä homma toimii näin. Aamuvuoroon herään töihin klo 03.00 ja töistä tuun illalla vähän ennen neljää. Siinä ei oo paljoa aikaa enää muuta ku syödä, laittaa eväät seuraavaksi päiväksi ja leikkiä lasten kanssa, jos aikoo vielä nukkuaki. Omia harrastuksia ei siis oikeastaan ole. Muutenkaan en tahdo ehtiä nukkua ku 5-6 tuntia yössä, vaikka kuin yrittäs ajoissa päästä nukkumaan. Yhessä laitetaan lapset nukkumaan, muuten vaimo hoitaa yöajan yösyötöt ym. heräämiset.

Iltavuorosta tuun kotiin kahdentoista jälkeen jossain vaiheessa ja nukkumassa oon klo 01.00-02.00. Sillon pyrin nukkumaan aamulla 9-10 saakka. Kahden aikaan on jo sitten lähdettävä töihin. Päiväsaikaankin touhuan lasten kanssa sen minkä ehdin. Iltavuorossa otan siis pidemmät unet ja viikonloppuna pyrin nukkumaan vielä pidempiä unia.

Vaimon kanssa yhteinen aika on kortilla, sillä joka toinen viikko oon iltatuurissa, jolloin nähdään vain se lyhyt aika päivällä, jolloin lapset on hereillä. Aamutuuriviikolla taas pitäs laittaa ajoissa nukkumaan, n. 20.00 eli samaan aikaan ku lapsetki. Onneksi kuitenki viikonloput on pääsääntösesti vapaata.

ja ei kai sitä muuta sit auta tuumata ku että elämä on... =) =)

 

\

Meidän perheessä homma toimii näin. Aamuvuoroon herään töihin klo 03.00 ja töistä tuun illalla vähän ennen neljää. Siinä ei oo paljoa aikaa enää muuta ku syödä, laittaa eväät seuraavaksi päiväksi ja leikkiä lasten kanssa, jos aikoo vielä nukkuaki. Omia harrastuksia ei siis oikeastaan ole. Muutenkaan en tahdo ehtiä nukkua ku 5-6 tuntia yössä, vaikka kuin yrittäs ajoissa päästä nukkumaan. Yhessä laitetaan lapset nukkumaan, muuten vaimo hoitaa yöajan yösyötöt ym. heräämiset.

Iltavuorosta tuun kotiin kahdentoista jälkeen jossain vaiheessa ja nukkumassa oon klo 01.00-02.00. Sillon pyrin nukkumaan aamulla 9-10 saakka. Kahden aikaan on jo sitten lähdettävä töihin. Päiväsaikaankin touhuan lasten kanssa sen minkä ehdin. Iltavuorossa otan siis pidemmät unet ja viikonloppuna pyrin nukkumaan vielä pidempiä unia.

Vaimon kanssa yhteinen aika on kortilla, sillä joka toinen viikko oon iltatuurissa, jolloin nähdään vain se lyhyt aika päivällä, jolloin lapset on hereillä. Aamutuuriviikolla taas pitäs laittaa ajoissa nukkumaan, n. 20.00 eli samaan aikaan ku lapsetki. Onneksi kuitenki viikonloput on pääsääntösesti vapaata.

ja ei kai sitä muuta sit auta tuumata ku että elämä on... =) =)

Tuota tuota...mites sun vaimo jaksaa?Ihan sillä vaan kysyn kun joutuu kaikki yöt yksin hoitamaan heräilyt yms.Sitten päivät vielä kotihommia ja lapset.Ja raskasta on varmaan sekin kun sie et oo kotona melkeimpä muuta kuin nukkumassa ja syömässä.Saakos vaimosi koskaan sellaista aamua että sais nukkua pitkään?Jos sä kerta nukut viikonloppuinakin pitkään... Ei ymmärrä,ei :/ Onhan naisillakin oikeus levätä joskus mutta teidän tapauksessa mietityttää että milloin?

 

\

\Tuota tuota...mites sun vaimo jaksaa?Ihan sillä vaan kysyn kun joutuu kaikki yöt yksin hoitamaan heräilyt yms.Sitten päivät vielä kotihommia ja lapset.Ja raskasta on varmaan sekin kun sie et oo kotona melkeimpä muuta kuin nukkumassa ja syömässä.Saakos vaimosi koskaan sellaista aamua että sais nukkua pitkään?Jos sä kerta nukut viikonloppuinakin pitkään... Ei ymmärrä,ei :/ Onhan naisillakin oikeus levätä joskus mutta teidän tapauksessa mietityttää että milloin?

Mää oon se vaimo. Kyllähän sitä väsyny on itekkin, mutta lähinnä vaan siitä, kun miestä ei näe juuri koskaan töiden vuoksi. Viikonloppusin HePpU kyllä herää monesti lasten kanssa, jotta saan nukkua vähän pidempään. Tuo pidemmät yöunet tarkottaa lähinnä sitä, että menee aikasten nukkumaan, jotta saa nukuttua reilusti. Kuitenkin koko ajan, kun HePpu on kotona, niin touhuaa ihan samat asia, mitä minäkin lasten kanssa.

Yöheräilyistä. Tuo vauveli on sellanen, että on joskus kokeiltu v.loppusin, että mies sitä rauhottelis tutilla, mutta ei tahdo onnistua. Se on niin mamman tyttö ku vaan olla voi. Ja kun saattaa vielä (ikää 8kk) syödäkin pari kertaa yössä niin se on mun kuitenkin hoidettava, kun pulloa ei olla opetettu, vaan rintaa on annettava. Yleensä tosin rauhottuu sitten heti syönnin jälkeen nukkumaan. Isompi taas herää oikeastaan vaan sillon, jos herää vauvan ääniin tai sitten jos nukkuu omassa huoneessa ja hipsii yöllä keskeen. Sillon minä vaan nostan keskeen ja peittelen, mies kuin ei välttämättä siihen edes herää, tai sitten tuon työn vuoksi ei ole edes sillon kotona. Jos siis esim. herää kolmen jälkeen yöllä töihin tai sitten tulee vasta myöhään yöllä ja tyttö on ehtinyt jo herätä ja kömpiä viereen.

Mua oikeesti kyllä vaan lähinnä väsyttää se, että mulla ei tahdo iltasin olla juttuseuraa, kun olis kiva monesti kerrata päivän asiat, mitä lasten kanssa on ollut, puhua lastenkasvatuksesta ym. Mutta kun toinen joko on töissä tai sitten jo nukkumassa siinä vaiheessa kun lapset nukkus ja vois jo jutella rauhassa.

 

\

\

\Tuota tuota...mites sun vaimo jaksaa?Ihan sillä vaan kysyn kun joutuu kaikki yöt yksin hoitamaan heräilyt yms.Sitten päivät vielä kotihommia ja lapset.Ja raskasta on varmaan sekin kun sie et oo kotona melkeimpä muuta kuin nukkumassa ja syömässä.Saakos vaimosi koskaan sellaista aamua että sais nukkua pitkään?Jos sä kerta nukut viikonloppuinakin pitkään... Ei ymmärrä,ei :/ Onhan naisillakin oikeus levätä joskus mutta teidän tapauksessa mietityttää että milloin?

Mää oon se vaimo. Kyllähän sitä väsyny on itekkin, mutta lähinnä vaan siitä, kun miestä ei näe juuri koskaan töiden vuoksi. Viikonloppusin HePpU kyllä herää monesti lasten kanssa, jotta saan nukkua vähän pidempään. Tuo pidemmät yöunet tarkottaa lähinnä sitä, että menee aikasten nukkumaan, jotta saa nukuttua reilusti. Kuitenkin koko ajan, kun HePpu on kotona, niin touhuaa ihan samat asia, mitä minäkin lasten kanssa.

Yöheräilyistä. Tuo vauveli on sellanen, että on joskus kokeiltu v.loppusin, että mies sitä rauhottelis tutilla, mutta ei tahdo onnistua. Se on niin mamman tyttö ku vaan olla voi. Ja kun saattaa vielä (ikää 8kk) syödäkin pari kertaa yössä niin se on mun kuitenkin hoidettava, kun pulloa ei olla opetettu, vaan rintaa on annettava. Yleensä tosin rauhottuu sitten heti syönnin jälkeen nukkumaan. Isompi taas herää oikeastaan vaan sillon, jos herää vauvan ääniin tai sitten jos nukkuu omassa huoneessa ja hipsii yöllä keskeen. Sillon minä vaan nostan keskeen ja peittelen, mies kuin ei välttämättä siihen edes herää, tai sitten tuon työn vuoksi ei ole edes sillon kotona. Jos siis esim. herää kolmen jälkeen yöllä töihin tai sitten tulee vasta myöhään yöllä ja tyttö on ehtinyt jo herätä ja kömpiä viereen.

Mua oikeesti kyllä vaan lähinnä väsyttää se, että mulla ei tahdo iltasin olla juttuseuraa, kun olis kiva monesti kerrata päivän asiat, mitä lasten kanssa on ollut, puhua lastenkasvatuksesta ym. Mutta kun toinen joko on töissä tai sitten jo nukkumassa siinä vaiheessa kun lapset nukkus ja vois jo jutella rauhassa.

Hienosti sä kyllä jaksat kaiken :hug: Mie en jaksais :ashamed: ei toivookaan..
Tottakai on ymmärrettävää että kun toinen on töisä noin paljon ja vieläpä vuorotyössä niin pakkohan sitä on levätä.Musta vaan itestäni tuntuis todella rankalta aatella että pitäis iteksenn hoitaa melkein kaikki.Vaikka oonkin ent.yh heh...mutta tsemppiä teille ja voimia.Varmastikkin just se rassaa kaikkein eniten kun ei oo ketään seurana,ite huomasin että toisen lapsen kanssa oli huomattavasti helpompaa jo kuin esikoisen ja paljolti se johtui siitä ettei tarvinnut olla yksin,ilman toista aikuista.

 

\Hienosti sä kyllä jaksat kaiken :hug: Mie en jaksais :ashamed: ei toivookaan..
Tottakai on ymmärrettävää että kun toinen on töisä noin paljon ja vieläpä vuorotyössä niin pakkohan sitä on levätä.Musta vaan itestäni tuntuis todella rankalta aatella että pitäis iteksenn hoitaa melkein kaikki.Vaikka oonkin ent.yh heh...mutta tsemppiä teille ja voimia.Varmastikkin just se rassaa kaikkein eniten kun ei oo ketään seurana,ite huomasin että toisen lapsen kanssa oli huomattavasti helpompaa jo kuin esikoisen ja paljolti se johtui siitä ettei tarvinnut olla yksin,ilman toista aikuista.

[/quote]

No hienosti ja hienosti... Sen väsymyksenhän sitä sitten purkaa, keneen muuhunkas kuin, mieheen :ashamed: Mutta mä oon sellanen, että mun pitää päästää höyryt aina välillä muutenkin pihalle ja sit oon taas tyyni Mut en mä varmaan jaksaskaan sitten, jos mies ei kotona tekis mitään. Eli laittas lapsia iltasin nukkumaan jne. Tai no tietty, jos sitä yksinki olis niin pakkohan sitä olis jaksaa.

Nyt just onki iiiiiiiiihanaa ku mies on yli viikon putkeen kotona :heart: :heart: