IRTI ÄITIKULTISTA: superäitiys luo epätasa-arvoa

Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
on se omituista että noita äitiyttä suorittavia täydellisiä mammoja tuntuu olevan vaikka missä ja äitiyskin voidaan kääntää naisen alistamiseksi sekä miesten syrjimiseksi milloin milläkin verukkeella.

Todellisuudessa en ole koskaan, ikinä, missään törmännyt näihin suorittajaäiteihin tai toisten valintojen moralisointiin, vaikka tuttavapiirissä on äitejä jotka vievät vauvan hoitoon pienenä, äitejä jotka ovat kotona vuosia, äitejä jotka antavat purkkiruokaa, taaperoimettäjiä, pulloruokkivia äitejä, kestovaippalijoita jne. En ole kuullut koskaan kenenkään paasaavan siitä kuinka hänen tekemisensä ovat se oikea ja paras tapa.
niitä äitejä löytyy vain keskustelupaltoilta jotka jaksavat kesityyä fanaattisesti ajamaan "lapsen etua" joka vaihtelee aina kulloisenkin kirjoittajan omien käsitysten mukaan.

toki on mahdollista että tuntemani ihmiset vain ovat sentasoisia paskahousuja että eivät kehtaa vouhottaa oikeassa elämässä omaa parasta tapaansa tehdä asiat ja purkavat sitten patoutumiaan palstalla.

Se ei kyllä ole mikään mielipideasia, että VAUVAN etu on olla kotihoidossa. Koko perheen etu saattaa jossain tilanteessa vaatia sen, että lapsi joutuu liian pienenä päivähoitoon, mutta se ei tarkoita että kyseessä olisi todellakaan mikään ihannetilanne.

löytyihän se palstafanaatikkokin heti kertomaan omaa ehdotonta mielipidettään joka ei tietenkään ole mielipideasia vaan ainoa oikea totuus :D

Minun mielipiteeni? Täällä oli kerran gallup siitä, onko alle 1v liian pieni hoitoon ja 4 sivun ketjussa jokainen vastasi, että on. Sitä mieltä ovat myös lukuiset tutkimukset. En itse asiassa tunne yhtäkään ihmistä, jonka mielestä päiväkoti/pph on lapselle parempi paikka kuin kotihoito. Surullista, jos mielestäsi vieras ihminen on parempi hoitaja lapselle kuin äiti/isä? :( Tunnen paljonkin äitejä, jotka ovat vieneet alle 1v:n hoitoon, mutta kukaan heistä ei ollut sitä mieltä, että se olisi ollut lapsen kannalta ihannetilanne vaan kyseessä oli aina jonkinlainen pakko.

missähän kohdassa väitin että mun mielipiteeni on että lapsen etu olisi mennä hoitoon vauvana tai että joku vieras ihminen olisi parempi vaihtoehto?
Mä en sanonut mitään muuta kuin että tämä palsta on ainoa paikka jossa ollaan niin kärkkäinä tuomitsemassa muiden tekemisiä siksi että omat mielipiteet ovat niitä ehdottoman oikeita ja siksi muiden olisi toimittava niiden mukaan. Tosielämässä ei hyökkäyksiä "lapsen edun nimissä" ole näkynyt koskaan, riippumatta siitä miten toiset elävät.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lapsi saa olla häntä rakastavan ihmisen hoidossa, joka tuntee hänet paremmin kuin kukaan muu eikä joudu ikävöimään, ei jää isompien jalkoihin, ei sairastele niin paljon, tutut rytmit pysyy, rauhallinen ympäristö (oma koti), ei koe hylkäämiskokemuksia, ei joudu kilpailemaan sylistä/huomiosta vaan pääsee aina syliin kun haluaa jne. Riittääkö nuo?

Mutta kun ihan yhtä tasapainoisia ja onnellisia lapsia kasvaa päivähoidossakin. Todistustaakka on ikävä kyllä sinulla, kun väität että kyseessä ei ole mielipideasia vaan vauvan etu. Se on aika rajusti sanottu, varsinkin kun jokainen perhe ja hoitopaikka on erilainen.
 
Minusta kotihoidon etuja ei mitenkään kumoa se, missä vaiheessa äidit muissa maissa palaavat töihin. Monissa maissa on sitäpaitsi paljon enemmän kotirouvia/kotiäitejä kuin täällä ja yhteisöllisyyttä enemmän, koko suku osallistuu lapsenhoitoon jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiivistäjä.:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lapsi saa olla häntä rakastavan ihmisen hoidossa, joka tuntee hänet paremmin kuin kukaan muu eikä joudu ikävöimään, ei jää isompien jalkoihin, ei sairastele niin paljon, tutut rytmit pysyy, rauhallinen ympäristö (oma koti), ei koe hylkäämiskokemuksia, ei joudu kilpailemaan sylistä/huomiosta vaan pääsee aina syliin kun haluaa jne. Riittääkö nuo?

Mutta kun ihan yhtä tasapainoisia ja onnellisia lapsia kasvaa päivähoidossakin. Todistustaakka on ikävä kyllä sinulla, kun väität että kyseessä ei ole mielipideasia vaan vauvan etu. Se on aika rajusti sanottu, varsinkin kun jokainen perhe ja hoitopaikka on erilainen.

Lapsen/yleensäkin ihmisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen vaikuttaa niin moni asia, ettet voi mielestäni sen varjolla kyseenalaistaa kotihoidon etuja. Lasten kasvatuksessa kyse on kokonaisuudesta, joka koostuu hyvistä, huonoista ja siitä välistä olevista valinnoista. Kotihoidon edut eivät ole yhtä helposti todistettavissa kuin äidinmaidon edut, mutta se ei tarkoita etteikö kotihoito olisi pienen lapsen etu. Ihan jo maalaisjärki sanoo, että se alle 1v valitsisi ennemmin oman äidin kuin hoitotädin, eli siinä vastaus. :)

 
Nikki Tiivistäjä: kyllähän ruumiillisesti kuritetyista lapsistakin voi kasvaa yhtä onnellisia ja tasapainoisia lapsia kuin niistä, joita ei ole kuritettu fyysisesti, mutta kumoaako tämä seikka sen, että ruumiillinen kuritus ei ole lapsen etu? Mielestäni ei.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lapsen/yleensäkin ihmisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen vaikuttaa niin moni asia, ettet voi mielestäni sen varjolla kyseenalaistaa kotihoidon etuja. Lasten kasvatuksessa kyse on kokonaisuudesta, joka koostuu hyvistä, huonoista ja siitä välistä olevista valinnoista. Kotihoidon edut eivät ole yhtä helposti todistettavissa kuin äidinmaidon edut, mutta se ei tarkoita etteikö kotihoito olisi pienen lapsen etu. Ihan jo maalaisjärki sanoo, että se alle 1v valitsisi ennemmin oman äidin kuin hoitotädin, eli siinä vastaus. :)

Juu, maalaisjärkihän se kertoo. Eli silkkaa mutua, kuten arvelinkin. Surullista vain se, miten sen mutun varjolla lyödään toisia ihmisiä, tietämättä minkälaisista kodeista ja minkälaisista hoitopaikoista kenenkin kohdalla on kysymys.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nikki Tiivistäjä: kyllähän ruumiillisesti kuritetyista lapsistakin voi kasvaa yhtä onnellisia ja tasapainoisia lapsia kuin niistä, joita ei ole kuritettu fyysisesti, mutta kumoaako tämä seikka sen, että ruumiillinen kuritus ei ole lapsen etu? Mielestäni ei.

Ruumiillinen kuritus on julmaa, hyödytöntä ja laissa kiellettyä. Superäitikultti taitaa elää vielä syvemmässä kuin kuvittelin, jos lapsen vieminen hoitoon on verrattavissa lapsen lyömiseen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiivistäjä.:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Lapsen/yleensäkin ihmisten hyvinvointiin ja onnellisuuteen vaikuttaa niin moni asia, ettet voi mielestäni sen varjolla kyseenalaistaa kotihoidon etuja. Lasten kasvatuksessa kyse on kokonaisuudesta, joka koostuu hyvistä, huonoista ja siitä välistä olevista valinnoista. Kotihoidon edut eivät ole yhtä helposti todistettavissa kuin äidinmaidon edut, mutta se ei tarkoita etteikö kotihoito olisi pienen lapsen etu. Ihan jo maalaisjärki sanoo, että se alle 1v valitsisi ennemmin oman äidin kuin hoitotädin, eli siinä vastaus. :)

Juu, maalaisjärkihän se kertoo. Eli silkkaa mutua, kuten arvelinkin. Surullista vain se, miten sen mutun varjolla lyödään toisia ihmisiä, tietämättä minkälaisista kodeista ja minkälaisista hoitopaikoista kenenkin kohdalla on kysymys.

Häh? Sinustako on mutua, että ns. normaalissa perheessä oma vanhempi on lapselle tärkeämpi kuin vieras ihminen? :o

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Häh? Sinustako on mutua, että ns. normaalissa perheessä oma vanhempi on lapselle tärkeämpi kuin vieras ihminen? :o

Missä vaiheessa minä olen väittänyt tuollaista? Sinä sen sijaan olet väittänyt, että pienen lapsen etu kaikissa olosuhteissa on olla kotihoidossa. Ja minä olen pyytänyt perusteluja, koska noinkin rankat yleistykset mielestäni sellaisia vaativat. Ja lisäksi olen yrittänyt selvittää, mitä tuo "lapsen etu" käytännössä tarkoittaa ja miten se ilmenee - muuten kuin äidin puheissa ja mielikuvissa.

Juuri tästä asiasta Helsingin Sanomien kirjoituksessakin oli kysymys. Äitikultissa tietyt asiat otetaan kategorisina, kyseenalaistamattomina, "luonnollisina" totuuksina. Ja niihin, jotka eivät oikealla tavalla toimi, kohdistetaan täysin järjenvastainen paheksunnan ryöppy.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiivistäjä. :
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Nikki Tiivistäjä: kyllähän ruumiillisesti kuritetyista lapsistakin voi kasvaa yhtä onnellisia ja tasapainoisia lapsia kuin niistä, joita ei ole kuritettu fyysisesti, mutta kumoaako tämä seikka sen, että ruumiillinen kuritus ei ole lapsen etu? Mielestäni ei.

Ruumiillinen kuritus on julmaa, hyödytöntä ja laissa kiellettyä. Superäitikultti taitaa elää vielä syvemmässä kuin kuvittelin, jos lapsen vieminen hoitoon on verrattavissa lapsen lyömiseen.

Kyseessä oli vertaus. Iso osa ihmisistä valitettavasti hyväksyy edelleenkin ruumiillisen kurituksen ja saattaisi yhtä lailla olla sitä mieltä, että tuo on vain sinun mielipiteesi ja mutua. Väitäthän sinäkin mutu-tiedoksi sitä, että oma vanhempi on lapselle tärkeämpi kuin vieras ihminen (vaikka tämä on fakta, koska lapsi kiintyy poikkeuksetta häntä hoitaviin ihmisiin).

 
Ja lisätään vielä: jos näiltä äitikultin edustajilta pyytää minkäänlaisia tieteellisiä viitteitä, esiin nousee aina tunteisiin vetoavaa tekstiä laativa kiintymyspsykologi, joka on korotettu jumalan tasolle.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiivistäjä. :
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Häh? Sinustako on mutua, että ns. normaalissa perheessä oma vanhempi on lapselle tärkeämpi kuin vieras ihminen? :o

Missä vaiheessa minä olen väittänyt tuollaista? Sinä sen sijaan olet väittänyt, että pienen lapsen etu kaikissa olosuhteissa on olla kotihoidossa. Ja minä olen pyytänyt perusteluja, koska noinkin rankat yleistykset mielestäni sellaisia vaativat. Ja lisäksi olen yrittänyt selvittää, mitä tuo "lapsen etu" käytännössä tarkoittaa ja miten se ilmenee - muuten kuin äidin puheissa ja mielikuvissa.

Juuri tästä asiasta Helsingin Sanomien kirjoituksessakin oli kysymys. Äitikultissa tietyt asiat otetaan kategorisina, kyseenalaistamattomina, "luonnollisina" totuuksina. Ja niihin, jotka eivät oikealla tavalla toimi, kohdistetaan täysin järjenvastainen paheksunnan ryöppy.

Sinä vääristelet sanomisiani. Olen sanonut, että _lähtökohtaisesti_ pienelle lapselle parasta on kotihoito ja se, että äiti/isä tai vaikkapa läheinen mummo hoitaa häntä. En sanonut, ettei olisi olemassa tilanteita, jolloin päivähoito ei olisi lapselle parempi vaihtoehto. Mutta se ei ole ihannetilanne sen pienen lapsen kannalta! Tietenkään ei ole lapsen etu olla kotihoidossa, jos siellä kotona ei ole kaikki hyvin tai on jokin muu syy, jonka takia koko perheen etua ajatellen äidin on palattava töihin. Aivan kuten korvikekin on hyvä vaihtoehto, jos imetys ei onnistu. En ole koskaan sanonut, että päivähoito olisi huono vaihtoehto kaikissa tilanteissa, vaikka ensisijaisesti pienen lapsen etu on _yleensä_ kotihoito. Luonnollisuus on muuten melko vahva peruste monille asioille, kuten imetykselle ja äidinmaidolle.

Kyllä aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia. Esim. Liisa Keltinkangas-Järvinen (kirjoitettiinko se noin?) on kirjoittanut paljon kotihoidon eduista. En ole vielä törmännyt tutkimukseen, joka puoltaisi esim. alle 1v:n tai 1v:n päivähoitoon viemistä. Ei tämä siis mitään pelkkää mutua ole. Kehityspsykologiaa lukemalla saat runsaasti tietoa kiintymyssuhteista, hylkäämiskokemuksista jne. jne.

 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyseessä oli vertaus. Iso osa ihmisistä valitettavasti hyväksyy edelleenkin ruumiillisen kurituksen ja saattaisi yhtä lailla olla sitä mieltä, että tuo on vain sinun mielipiteesi ja mutua. Väitäthän sinäkin mutu-tiedoksi sitä, että oma vanhempi on lapselle tärkeämpi kuin vieras ihminen (vaikka tämä on fakta, koska lapsi kiintyy poikkeuksetta häntä hoitaviin ihmisiin).

En edelleenkään ole väittänyt mutu-tiedoksi sitä, että oma vanhempi on lapselle tärkeämpi kuin vieras ihminen. (vaikka en toisaalta sitä kivenkovaksi faktaksikaan väittäisi - voihan oma biologinen vanhempikin olla lapselle vieras ihminen, jos joku muu on hänen hoitajansa)

Olen väittänyt mututiedoksi sitä, että perustellaan "maalaisjärjellä" ja "luonnollisena asiana" sitä, että lapsen etu kaikissa perheissä ja kaikissa oloissa on olla kotihoidossa. Riippumatta siitä, millainen koti ja millainen hoitopaikka on kyseessä.

Vieroksun aina sitä, kun aletaan kovin kovalla äänellä puhua "luonnollisuudesta" ja samalla suljetaan toisia asioita pois "luonnottomina". Ihmisen lajityypillinen ominaisuus on, että hän tekee asiat toisin kuin luonto. Hänellä on kulttuuri. Siksi hän on voinut sanoutua irti vahvimman laista ja muista "luonnollisuuksista", oppia toimimaan inhimillisesti.

Ja kyllä, minäkin omalla kohdallani pidän pienen lapsen kotihoitoa inhimillisesti hyvänä asiana. Mutta en tiedä, kuinka kaikkien muiden maailman ihmisten pitäisi toimia. Enkä aio heille sitä kertoa.
 
"Ja kyllä, minäkin omalla kohdallani pidän pienen lapsen kotihoitoa inhimillisesti hyvänä asiana."

Tiivistäjä: miksi pidät, jos kerran se ei mielestäsi ole lapsen etu eikä sinun mukaasi mitkään tutkimukset sitä tue kun kerran päiväkotilapset on yhtä onnellisia ja tasapainoisia? (tosin edelleenkään tuo ei mielestäni yksiselitteisesti kumoa kotihoidon etuja).
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Kyllä aiheesta on tehty lukuisia tutkimuksia. Esim. Liisa Keltinkangas-Järvinen (kirjoitettiinko se noin?) on kirjoittanut paljon kotihoidon eduista. En ole vielä törmännyt tutkimukseen, joka puoltaisi esim. alle 1v:n tai 1v:n päivähoitoon viemistä. Ei tämä siis mitään pelkkää mutua ole. Kehityspsykologiaa lukemalla saat runsaasti tietoa kiintymyssuhteista, hylkäämiskokemuksista jne. jne.

No hih, sieltähän se tulikin! Edelleenkään minun ei tarvitse osoittaa tutkimusta, joka puoltaisi alle yksivuotiaan päivähoitoon viemistä. Vaan sinun pitäisi osoittaa jokin tutkimus, joka todistaisi päivähoidosta olevan jotakin haittaa. Ikävä kyllä tämä nyt menee näin päin.

Ja oikeasti tutkimus ei tarkoita sitä, että joku on kirjoittanut miltä tästä vauvasta nyt ehkä tuntuu tässä iässä.
 
Tiivistäjä: kaikkea ei voi aina kiistattomasti todistaa. Eihän ruumiillisen kurituksenkaan haittoja voi kaikkien mielestä todistaa vaikka minäkin pidän sitä ihan faktana, että se on huono kasvatuskeino. Sekin on minun silmissäni fakta, että alle 1-vuotiaalle kotihoito ja rakastavan, terveen vanhemman hoito (joka myös haluaa lastaan hoitaa) on paras vaihtoehto ja lapsen etu.
 
Tiivistäjä: myönnätkö, ettet sinäkään voi todistaa etteikö päivähoidosta olisi lapselle/vauvalle mitään haittaa? (tai lähinnä siitä, että vauva on jatkuvasti erossa äidistä ) Tai toisaalta sitä, etteikö kotihoito pääsääntöisesti olisi pienen lapsen etu?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
"Ja kyllä, minäkin omalla kohdallani pidän pienen lapsen kotihoitoa inhimillisesti hyvänä asiana."

Tiivistäjä: miksi pidät, jos kerran se ei mielestäsi ole lapsen etu eikä sinun mukaasi mitkään tutkimukset sitä tue kun kerran päiväkotilapset on yhtä onnellisia ja tasapainoisia? (tosin edelleenkään tuo ei mielestäni yksiselitteisesti kumoa kotihoidon etuja).

Mielestäni kotihoito on inhimillisesti hyvä asia, jos vanhemmat ovat siihen motivoituneet ja nauttivat siitä. Mutta en millään ymmärrä, miksi joka ainoan mamman (ja nimenomaan mamman, Keltikangas-Järvisen maailmaanhan mahtuu vain yksi kiintymyssuhde) pitää vaikka hammasta purren olla kotona, masentua, ahdistua ja kokea riittämättömyyttä "lapsen edun" nimissä. Tässä keskustelussahan se huomattiin: puhutaan kuinka niidenkin, jotka eivät nauti kotona olemisesta, pitää olla valmis "luopumaan" kolmesta vuodesta lapsen tähden. Onko lapsellekaan hyvä asia olla sellaisen aikuisen kanssa, joka katsoo lapsen kanssa vietetyn ajan hukatuksi ajaksi?

Minä kaipaan monenlaisia roolimalleja, isien vastuuta ja äitien erilaisuuden hyväksymistä. Minun mielestäni sinä et kirjoituksillasi edesauta äitien erilaisuuden hyväksymistä.
 
Puhut Tiivistäjä hiukkasen ristiriitaisesti. Kun kerrat totesit tuossa, että lapsen kasvattaja (yleensä vanhempi) on lapselle tärkeämpi niin eikö se sitten juuri tarkoita sitä, että tuon ko. ihmisen hoidossa oleminen on lapsen etu? Kun on siis kyseessä niin pieni lapsi, ettei osaa vielä kaivata leikkikavereita tai muuta, mitä kotihoidossa puuttuisi.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Tiivistäjä: myönnätkö, ettet sinäkään voi todistaa etteikö päivähoidosta olisi lapselle/vauvalle mitään haittaa? (tai lähinnä siitä, että vauva on jatkuvasti erossa äidistä ) Tai toisaalta sitä, etteikö kotihoito pääsääntöisesti olisi pienen lapsen etu?

Myönnän, etten voi asiaa todistaa. Mutta eipä minun onneksi tarvitsekaan todistaa, koska en ole väittänyt minkään yksittäisen asian olevan "lapsen etu".

Joskus minäkin ajattelin mustavalkoisesti, että jos lapsia tekee, niin totta kai niiden kanssa haluaa olla, tai muuten ei ole niitä ansainnut. Sitten olen tutustunut läheisesti pariinkin äitiin, joille pienten lasten kotihoito on vain monotonisuudessaan liian uuvuttavaa. Hienoja, luovia, lahjakkaita ihmisiä, rakastavia äitejä ja viisaita ihmisiä, vaikka heidät tällä palstalla varmasti kivitettäisiin moneen kertaan, koska heidän henkinen rakenteensa ei vain kestä jatkuvaa ruoanlaiton ja pyllynpesun kierrettä.




 
Alkuperäinen kirjoittaja Tiivistäjä. :
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
"Ja kyllä, minäkin omalla kohdallani pidän pienen lapsen kotihoitoa inhimillisesti hyvänä asiana."

Tiivistäjä: miksi pidät, jos kerran se ei mielestäsi ole lapsen etu eikä sinun mukaasi mitkään tutkimukset sitä tue kun kerran päiväkotilapset on yhtä onnellisia ja tasapainoisia? (tosin edelleenkään tuo ei mielestäni yksiselitteisesti kumoa kotihoidon etuja).

Mielestäni kotihoito on inhimillisesti hyvä asia, jos vanhemmat ovat siihen motivoituneet ja nauttivat siitä. Mutta en millään ymmärrä, miksi joka ainoan mamman (ja nimenomaan mamman, Keltikangas-Järvisen maailmaanhan mahtuu vain yksi kiintymyssuhde) pitää vaikka hammasta purren olla kotona, masentua, ahdistua ja kokea riittämättömyyttä "lapsen edun" nimissä. Tässä keskustelussahan se huomattiin: puhutaan kuinka niidenkin, jotka eivät nauti kotona olemisesta, pitää olla valmis "luopumaan" kolmesta vuodesta lapsen tähden. Onko lapsellekaan hyvä asia olla sellaisen aikuisen kanssa, joka katsoo lapsen kanssa vietetyn ajan hukatuksi ajaksi?

Minä kaipaan monenlaisia roolimalleja, isien vastuuta ja äitien erilaisuuden hyväksymistä. Minun mielestäni sinä et kirjoituksillasi edesauta äitien erilaisuuden hyväksymistä.

Mutta vanhemmuushan on aina luopumista jostakin. Niitä vaippojakin on vaihdettava, vaikkei se niin kivaa olisikaan. Loppujen lopuksi olen kanssasi melko samoilla linjoilla siinä, että lapsen etu on olla kotihoidossa mikäli hän kasvaa hyvässä kodissa ja vanhempi on motivoitunut kasvattamaan hänet itse. Eroamme siinä, että minun mielestäni ei pitäisi mennä aina siitä, mistä aita on matalin ja kannustaisin ihmisiä pohtimaan arvojaan. Jos vanhempi katsoo lapsen kanssa vietetyn ajan "hukatuksi ajaksi" kuten kirjoitit niin näkisin, että jotain on perustavanlaatuisesti pielessä laajemminkin. Sellaista äitiä en missään nimessä kehottaisikaan jäämään kotiäidiksi.

 
Alkuperäinen kirjoittaja gesso:
Psykologinen tutkimustieto ei kyllä vahvista sitä, että alle kolmivuotiaan paikka olisi kotona. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan varhaisesta päivähoidosta voi olla jopa hyötyä lapselle ja uusimman suomalaisen tutkimuksen mukaan kotona tai päivähoidossa olleiden lasten hyvinvoinnissa, sosiaalisessa kompetenssissa tai koulumenestyksessä ei ole eroa. Lapsen paikka voi siis yhtä lailla olla kotona tai päivähoidossa. Järkevää on varmaan kuunnella itseään.

linkki suomalaiseen tutkimukseen:
http://www.psykologienkustannus.fi/sps/abstraktit/abstract_509364-377.htm

Ruotsalaista tutkimusta löydätte googlaamalla vaikka tutkijan nimen eli "Bengt-Erik Andersson". (ohjelma ei salli kuin url-linkin per viesti)

Joo, en tiedä...mutta onhan se näppärää vahvistaa tätä 'myyttiä' ihan 'virallisilla' tutkimuksilla, etenkin tässä taloudellisessa tilanteessa. Kotona hoidettavat lapset kun tulevat halvemmiksi. =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Puhut Tiivistäjä hiukkasen ristiriitaisesti. Kun kerrat totesit tuossa, että lapsen kasvattaja (yleensä vanhempi) on lapselle tärkeämpi niin eikö se sitten juuri tarkoita sitä, että tuon ko. ihmisen hoidossa oleminen on lapsen etu? Kun on siis kyseessä niin pieni lapsi, ettei osaa vielä kaivata leikkikavereita tai muuta, mitä kotihoidossa puuttuisi.

Puhut sinäkin ristiriitaisesti. Taannoin totesit, että kotihoito on perusteltua, koska alle yksivuotias lapsi itse valitsisi äidin hoitajakseen. Ikävä kyllä vanhemmuuteen kuuluu tehdä paljon ikäviä päätöksiä. Lapsi ei saa karkkia päivälliseksi eikä hyppiä sängyllä, vaikka itse taatusti valitsisi niin. Ylipäätään on hullunkurinen ajatus, että alle yksivuotias "valitsisi hoitajansa".

Varmasti on monella tavalla ideaalinen tilanne, jos lapsi on kotona vanhempansa kanssa ja vanhempi nauttii siitä. Mutta muut mallit voivat kokonaisuuden kannalta olla toimivampia. Keksin monen monituista syytä, miksi joskus voi olla tarpeellista viedä alle yksivuotias päivähoitoon. Enkä todellakaan näe mitään pahaa siinä, että tuttu ja läheinen hoitaja hoitaa lasta rauhallisessa ympäristössä.

Sekin minua ihmetyttää tässä äitikultissa, miksi alle yksivuotiaiden kotihoidosta on tehty elämää suurempi kysymys, mutta kouluikäiset suomalaislapset viettävät suunnilleen Euroopan vähiten aikaa vanhempiensa kanssa. Ja nuoriso voi pahoin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Mutta vanhemmuushan on aina luopumista jostakin. Niitä vaippojakin on vaihdettava, vaikkei se niin kivaa olisikaan. Loppujen lopuksi olen kanssasi melko samoilla linjoilla siinä, että lapsen etu on olla kotihoidossa mikäli hän kasvaa hyvässä kodissa ja vanhempi on motivoitunut kasvattamaan hänet itse. Eroamme siinä, että minun mielestäni ei pitäisi mennä aina siitä, mistä aita on matalin ja kannustaisin ihmisiä pohtimaan arvojaan. Jos vanhempi katsoo lapsen kanssa vietetyn ajan "hukatuksi ajaksi" kuten kirjoitit niin näkisin, että jotain on perustavanlaatuisesti pielessä laajemminkin. Sellaista äitiä en missään nimessä kehottaisikaan jäämään kotiäidiksi.

Näinhän se on. Ja lisätään vielä, että Suomessa on tavattoman paljon hyviä hoitopaikkoja ja aidosti työstään välittäviä hoitajia. Niin kuin hyviä ja kotona olosta nauttivia vanhempiankin. Kiitos keskustelusta!
 
Tiivistäjä: kiteytän nyt mielipiteeni tähän ja sen jälkeen en enää jaksa jankata asiasta. Väitän, että jos ajattelisi vain lapsen etua niin lähtökohtaisesti (totta kai) pienelle lapselle olisi parasta kasvaa alkuajat kotihoidossa, rakastavan vanhemman kanssa. Se ei silti tarkoita etteikö olisi olemassa tilanteita, joissa on päädyttävä lapsen kannalta toisteksi parhaaseen vaihtoehtoon ( päivähoitoon), esim. äidin jaksamisen tai koko perheen edun takia. Esimerkiksi nikki Poikia3 toi hyviä pointteja esiin. Ainoastaan ideaalimaailmassa asioita voidaan ajatella pelkästään lapsen kannalta...normaalisti pitää myös ajatella äidin ja koko perheen kannalta. En silti allekirjoita sitä, että kaikki ajattelisivat aina tarpeeksi lapsen etua tässäkään asiassa. Joskus jostain täytyy luopua, tehdä kompromisseja, muuttaa asennettaan, sopeutua jne. Täytyyhän sen pienen lapsenkin sopeutua päivähoitoon.

Hyvät illan jatkot kaikille kotiäideille ja työäideille! :)
 

Yhteistyössä