U
uraäiti
Vieras
Edellinen: monessa suomalaisperheessä isä on äitiä niin paljon parempituloisempi, että isän jääminen Kelan tuille ei ole realistinen vaihtoehto. Tai sitten ei vielä mene läpi miesten maailmassa, miehen työpaikalla. Kysyin omalta mieheltäni, jäisikö hän kahden lapsen kanssa hetkeksi kotiin tilanteessa, jossa minä ansaitsisin häntä selkeästi enemmän. Miehen vastaus oli"hell no". Ja mies on kuitenkin hyvä, osallistuva ja kestovaipat kiltisti vaihtava mies.
Itse koin Badinterin kirjoituksen raikkaana ja totena. Olen hyvätuloinen korkeakoulutettu nainen, ja äitiyskilpailu ja pitkät perhevapaat eivät ole minua varten. Kuten muutama muukin täällä, työni on kiinnostavaa ja palkitsevaa, ja haluan päästä ainakin osaksi aikaa sen pariin mahdollisimman pian. Olen tehnyt töitä äitiyslomillanikin, vaikka lapsi on minulle tärkeä. Mutta oman jaksamiseni vuoksi tarvitsen älyllisen henkireiän, jonka työelämä minulle tarjoaa. (Ja palstan mustavalkoilijoille - töissä voi olla myös osa-aikaisesti. Itse jäin osa-aikaiselle hoitovapaalle, ja olen ollut äitiyslomilla 6 päivää viikossa).
Minusta valtakulttuuri Suomessa on nyt sen suuntainen että saan monelta taholta vahvoja viestejä että olen huono ihminen, jos en kestovaippaile, imetä pitkään ja ole maksimiaikaa lapsen kanssa kotona. Mutta kuinka monella teistä mies osallistuu aktiivisesti kestovaippojen hankintaan ja huoltoon? Minulle lapsen soseiden keittely itse ja bambuhamppuimujen päärmäily on kyllä huonoiten tuntipalkattua hommaa jota olen tehnyt vuosikymmeniin. En koe sitä mielekkääksi tavaksi käyttää aikaani ja osaamistani, vaikka uskon että monelle muulle naiselle tällainen puuha voi tuottaa suurta mielihyvää. En vain halua että nuo asiat nostetaan normatiiviseksi äitiyden malliksi kaikille.
Imetän lasta tätä kirjoittaessani. Musta on hassua, että on niin vaikea ymmärtää, että jokin asia voi olla samalla hyvä ja huono. Imetys on varmasti hieno juttu sekä lapsen terveyden että äidin ja lapsen suhteen kehittymisen kannalta. Mutta samalla minusta imetys tekee parisuhteestamme epätasa-arvoisemman, kun miehellä ei ole rintoja. Imetys jumittaa minut vuodeksi kotiini, vie paljon aikaani ja sitoo usein myös käteni muista töistä. Entä jos mies antaa pullosta korviketta silloin kun minä en ehdi, jaksa tai halua imettää? Silloin lipsahtaisin pois täysimetyksestä, ja Suomessa tällä keinolla pääsee helposti jo arveluttavalle huono äiti -vyöhykkeelle...
Itse haluaisin olla äiti, jolle työ ja lapset ovat tasa-arvoisesti elämässä tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti juuri minunlaiseni äiti ei Suomessa ole lupa olla.
Itse koin Badinterin kirjoituksen raikkaana ja totena. Olen hyvätuloinen korkeakoulutettu nainen, ja äitiyskilpailu ja pitkät perhevapaat eivät ole minua varten. Kuten muutama muukin täällä, työni on kiinnostavaa ja palkitsevaa, ja haluan päästä ainakin osaksi aikaa sen pariin mahdollisimman pian. Olen tehnyt töitä äitiyslomillanikin, vaikka lapsi on minulle tärkeä. Mutta oman jaksamiseni vuoksi tarvitsen älyllisen henkireiän, jonka työelämä minulle tarjoaa. (Ja palstan mustavalkoilijoille - töissä voi olla myös osa-aikaisesti. Itse jäin osa-aikaiselle hoitovapaalle, ja olen ollut äitiyslomilla 6 päivää viikossa).
Minusta valtakulttuuri Suomessa on nyt sen suuntainen että saan monelta taholta vahvoja viestejä että olen huono ihminen, jos en kestovaippaile, imetä pitkään ja ole maksimiaikaa lapsen kanssa kotona. Mutta kuinka monella teistä mies osallistuu aktiivisesti kestovaippojen hankintaan ja huoltoon? Minulle lapsen soseiden keittely itse ja bambuhamppuimujen päärmäily on kyllä huonoiten tuntipalkattua hommaa jota olen tehnyt vuosikymmeniin. En koe sitä mielekkääksi tavaksi käyttää aikaani ja osaamistani, vaikka uskon että monelle muulle naiselle tällainen puuha voi tuottaa suurta mielihyvää. En vain halua että nuo asiat nostetaan normatiiviseksi äitiyden malliksi kaikille.
Imetän lasta tätä kirjoittaessani. Musta on hassua, että on niin vaikea ymmärtää, että jokin asia voi olla samalla hyvä ja huono. Imetys on varmasti hieno juttu sekä lapsen terveyden että äidin ja lapsen suhteen kehittymisen kannalta. Mutta samalla minusta imetys tekee parisuhteestamme epätasa-arvoisemman, kun miehellä ei ole rintoja. Imetys jumittaa minut vuodeksi kotiini, vie paljon aikaani ja sitoo usein myös käteni muista töistä. Entä jos mies antaa pullosta korviketta silloin kun minä en ehdi, jaksa tai halua imettää? Silloin lipsahtaisin pois täysimetyksestä, ja Suomessa tällä keinolla pääsee helposti jo arveluttavalle huono äiti -vyöhykkeelle...
Itse haluaisin olla äiti, jolle työ ja lapset ovat tasa-arvoisesti elämässä tärkeitä asioita. Mutta ilmeisesti juuri minunlaiseni äiti ei Suomessa ole lupa olla.
Olet järjestänyt asiat niin kuin parhaaksi katsot etkä mitenkään itsekkäästi.
Tunnen paljonkin äitejä, jotka ovat vieneet alle 1v:n hoitoon, mutta kukaan heistä ei ollut sitä mieltä, että se olisi ollut lapsen kannalta ihannetilanne vaan kyseessä oli aina jonkinlainen pakko.