IRTI ÄITIKULTISTA: superäitiys luo epätasa-arvoa

[poikia3]

Kirjoituksasi rinnastat hyvän äidin ja hyvän itsetunnon. Siis äiti on hyvä jos hänellä on hyvä itsetunto, hän on itsevarma ja luottaa itseensä. Käänteisesti, jos äiti on epävarma itsestään ja valinnoistaan, hän on huono äiti. Huomaatko jo syyllistävän asenteesi? Ensin huutelet täällä, että miksei äidit voi olla kotona edes sitä kolmea vuotta. Sen jälkeen ikään kuin peset kätesi sanomalla, että ei hyvä äiti ota paineita toisten sanomisista. Kaikki äidit eivät ole itsevarmoja, eivätkä hyvä itsetuntoisia. Ovatko he siis huonoja, kun syyllistyvät sinun kommenteistasi? Kirjoituksistasi päätellen ovat, sinun mielestäsi. Eli siis et tunnu ymmärtävän, miltä omat sanomisesi muiden korviin kuulostaa. Kannataa oikeasti miettiä, mitä suustaan päästelee - kaikilla kun ei ole sitä hyvää itsetuntoa ja itsevarmuutta. He syyllistyvät kommenteistasi, joista sinä itse olet vastuussa.

Tuon sun käänteisteoriasi voit unohtaa, niin en ole missään sanonut. Kirjoitin, että "Jos äiti on itsevarma ja luottaa itseensä, häntä ei hetkauta ulkopuolisten asettamat äitiyden mitat". Toisessa lauseessa taas sanoin, "Jos äiti tietää olevansa hyvä äiti, hän ei ota paineita mistään ulkopuolisista seikoista".

Ei kannata yhdistellä lauseita oman mielen mukaan, ja tehdä niistä johtopäätöksiä mitkä ei pidä paikkaansa.

Jos äiti vie lapsensa hoitoon ä-lomansa jälkeen, ja on asian kanssa sujut, niin ei häntä hetkauta tuon taivaallista muiden sanomiset. Vaikka itsetunto ei olisi hyvä, voi silti olla varma valinnoistaan. Mutta mä -edelleen-, puhuisin (ja puhunkin) lasten oikeuksista, ja heidän asemastaan tässä asiassa.

Minä jo aiemmin tähän kirjoitin, mutta toistan edelleen.

Minusta on erittäin omituninen asenne, se, että toista saa syyllistää, sillä eihän tämä syyllisty, jos on hyvä omatunto valinnastaan.

Eikö sinun omiin tekemisiisi koko ajan vaikuta se, mitä tapahtuu. Eikö yhdellä hetkellä tehty päätös saata olla oikea sillä hetkellä, mutta seuraavalla hetkellä, jokin asia muuttuu ja siksi päätöstäkin pitää muuttaa. Jos esimerkiksi kotihoidon tuen maksaminen lopetettaisiin, pitäisi sinunkin ehkä miettiä uudelleen, kykenetkö rahoittamaan kotona olosi. Tai jos lääkäri suosittelisi lapsen hoitoon viemistä kuntouttavana toimenpiteenä, varmasti sitä harkitsisit.

Ihan samalla lailla minä työssäkäyvänä äitinä, arvioin jatkuvasti sitä missä mennään, miten lapseni voivat, miten työni ja perhe-elämän voin parhaiten sovittaa yhteen ja mitä mahdollisesti tarvitsisi muuttaa.

Siksi minä en ole kuuro myöskään muiden arvosteluille, vaikka aina, joka joka tilanteessa omaa perhettäni koskevat päätökset tehdään meidän perheen tarpeista lähtien.

Siksi minusta on äärimmäisen loukkaavaa kuunnella esimerkiksi jonkun 'faktoja' siitä, että kyllä teidän rahat riittäisivät kotona oloon, jos vain haluaisitte. Tai että alle 3-vuotiaan paikka on kotona.

 

[?]

Miten kestovaipat lisää epätasa-arvoa?! Kyl meiän lasten iskä on osannu harson taitella ja laittaa vaippaan, sieltä pois ja koneeseen, kone päälle. Yhtä lailla kuin kertisvaipan on osannut taitella roskikseen..

 

[vierass]

Miten kestovaipat lisää epätasa-arvoa?! Kyl meiän lasten iskä on osannu harson taitella ja laittaa vaippaan, sieltä pois ja koneeseen, kone päälle. Yhtä lailla kuin kertisvaipan on osannut taitella roskikseen..

No vaikkapa sillä tavalla, että naisia, jotka eivät käytä lapsillaan kestiksiä, haukutaan tälläkin palstalla yleisesti.

Semmosta.

 

[vieras]

Asiaahan Kamala puhuu! Tottahan se on, että pienen lapsen etu on olla kotihoidossa, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos siis lapsi asuu hyvässä kodissa ja äidin/isän mielenterveys kestää kotona olemisen. Siitä voidaankin jo kiistellä, minkä ikäinen lapsi on tarpeeksi vanha kodin ulkopuoliseen hoitoon, mutta ei kai kukaan kiistä sitä, että esim. alle 1-vuotias on liian pieni päiväkotiin? Tai että kotihoito on parempi vaihtoehto alle 1v:lle.

 

[vieras]

Asiaahan Kamala puhuu! Tottahan se on, että pienen lapsen etu on olla kotihoidossa, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos siis lapsi asuu hyvässä kodissa ja äidin/isän mielenterveys kestää kotona olemisen. Siitä voidaankin jo kiistellä, minkä ikäinen lapsi on tarpeeksi vanha kodin ulkopuoliseen hoitoon, mutta ei kai kukaan kiistä sitä, että esim. alle 1-vuotias on liian pieni päiväkotiin? Tai että kotihoito on parempi vaihtoehto alle 1v:lle.

Mutta mitä sanot, jos äiti kaipaa työelämään? PITÄÄKÖ kaikkien mennä samaan muottiin?

 

[poikia3]

Asiaahan Kamala puhuu! Tottahan se on, että pienen lapsen etu on olla kotihoidossa, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos siis lapsi asuu hyvässä kodissa ja äidin/isän mielenterveys kestää kotona olemisen. Siitä voidaankin jo kiistellä, minkä ikäinen lapsi on tarpeeksi vanha kodin ulkopuoliseen hoitoon, mutta ei kai kukaan kiistä sitä, että esim. alle 1-vuotias on liian pieni päiväkotiin? Tai että kotihoito on parempi vaihtoehto alle 1v:lle.

Mutta kuka ja mikä pakottaa äidin jäämään lasta hoitamaan, ja syyllistämään äitiä siitä, ettei hän jää lasta kotiin hoitamaan? Miksei yhtä lailla syyllistetä isää?

Ja edelleen kukaan muu, kuin itse perhe, tietää heidän valintansa todelliset syyt, silloin on vierestä ihan turha puhua yhtään mitään!

 

[ZäDäM]

Olettaisin että "täti" haluaa vain aiheuttaa ihmisissä pohdintaa ja omien toimintatapojen kyseenalaistamista.

Miksi jotkut nyt yrittävät kiivaasti kumota "tädin" mietteet?

Ensimmäinen lapsen kohdalla olin vuoden poissa töistä, tavat ja systeemit olivat aika lailla muuttuneet. Toisen lapsen "takia" olin 3 vuotta pois töistä. Tavat ja systeemit olivat vielä enemmän muuttuneet. Oli ihan himppasen vaan totuttelemista töihin ja löytää se oma sosiaalinen paikkansa uudestaan työyhteisössä.
Että kyllä olen sitä mieltä että vähempikin "kotona olo" riittää.

 

[Kamala]

Minä jo aiemmin tähän kirjoitin, mutta toistan edelleen.

Minusta on erittäin omituninen asenne, se, että toista saa syyllistää, sillä eihän tämä syyllisty, jos on hyvä omatunto valinnastaan.

Eikö sinun omiin tekemisiisi koko ajan vaikuta se, mitä tapahtuu. Eikö yhdellä hetkellä tehty päätös saata olla oikea sillä hetkellä, mutta seuraavalla hetkellä, jokin asia muuttuu ja siksi päätöstäkin pitää muuttaa. Jos esimerkiksi kotihoidon tuen maksaminen lopetettaisiin, pitäisi sinunkin ehkä miettiä uudelleen, kykenetkö rahoittamaan kotona olosi. Tai jos lääkäri suosittelisi lapsen hoitoon viemistä kuntouttavana toimenpiteenä, varmasti sitä harkitsisit.

Ihan samalla lailla minä työssäkäyvänä äitinä, arvioin jatkuvasti sitä missä mennään, miten lapseni voivat, miten työni ja perhe-elämän voin parhaiten sovittaa yhteen ja mitä mahdollisesti tarvitsisi muuttaa.

Siksi minä en ole kuuro myöskään muiden arvosteluille, vaikka aina, joka joka tilanteessa omaa perhettäni koskevat päätökset tehdään meidän perheen tarpeista lähtien.

Siksi minusta on äärimmäisen loukkaavaa kuunnella esimerkiksi jonkun 'faktoja' siitä, että kyllä teidän rahat riittäisivät kotona oloon, jos vain haluaisitte. Tai että alle 3-vuotiaan paikka on kotona.

Joku ottaa sen syyllistämisenä kun sanon mielipiteeni ja perustelen sen, sille en voi mitään. Ketään en ole suoraan syyttänyt, vaan puhunut tästä asiasta nimenomaan yleisellä tasolla.

Sanoin, että vaihtoehtoja on varmasti lähes kaikilla, jos on valmis myöskin luopumaan isommista tuloista tai muusta "turhuudesta". Kaikki eivät ole siihen valmiita, ja se on mielestäni sitten arvokysymys.

 

[Kamala]

Asiaahan Kamala puhuu! Tottahan se on, että pienen lapsen etu on olla kotihoidossa, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos siis lapsi asuu hyvässä kodissa ja äidin/isän mielenterveys kestää kotona olemisen. Siitä voidaankin jo kiistellä, minkä ikäinen lapsi on tarpeeksi vanha kodin ulkopuoliseen hoitoon, mutta ei kai kukaan kiistä sitä, että esim. alle 1-vuotias on liian pieni päiväkotiin? Tai että kotihoito on parempi vaihtoehto alle 1v:lle.

Mutta mitä sanot, jos äiti kaipaa työelämään? PITÄÄKÖ kaikkien mennä samaan muottiin?

Mitä se sitten on, jos ei työn asettamista lapsen etujen edelle?

 

[vieras]

Asiaahan Kamala puhuu! Tottahan se on, että pienen lapsen etu on olla kotihoidossa, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos siis lapsi asuu hyvässä kodissa ja äidin/isän mielenterveys kestää kotona olemisen. Siitä voidaankin jo kiistellä, minkä ikäinen lapsi on tarpeeksi vanha kodin ulkopuoliseen hoitoon, mutta ei kai kukaan kiistä sitä, että esim. alle 1-vuotias on liian pieni päiväkotiin? Tai että kotihoito on parempi vaihtoehto alle 1v:lle.

Mutta mitä sanot, jos äiti kaipaa työelämään? PITÄÄKÖ kaikkien mennä samaan muottiin?

Mitä se sitten on, jos ei työn asettamista lapsen etujen edelle?

Äidin itsensä etu?

 

[vieras]

"Ranskalaisfilosofi on luonnollisesti muokannut teesistä provosoivaa tekstiä."

 

[haloo!]

Kirjoituksasi rinnastat hyvän äidin ja hyvän itsetunnon. Siis äiti on hyvä jos hänellä on hyvä itsetunto, hän on itsevarma ja luottaa itseensä. Käänteisesti, jos äiti on epävarma itsestään ja valinnoistaan, hän on huono äiti. Huomaatko jo syyllistävän asenteesi? Ensin huutelet täällä, että miksei äidit voi olla kotona edes sitä kolmea vuotta. Sen jälkeen ikään kuin peset kätesi sanomalla, että ei hyvä äiti ota paineita toisten sanomisista. Kaikki äidit eivät ole itsevarmoja, eivätkä hyvä itsetuntoisia. Ovatko he siis huonoja, kun syyllistyvät sinun kommenteistasi? Kirjoituksistasi päätellen ovat, sinun mielestäsi. Eli siis et tunnu ymmärtävän, miltä omat sanomisesi muiden korviin kuulostaa. Kannataa oikeasti miettiä, mitä suustaan päästelee - kaikilla kun ei ole sitä hyvää itsetuntoa ja itsevarmuutta. He syyllistyvät kommenteistasi, joista sinä itse olet vastuussa.

Tuon sun käänteisteoriasi voit unohtaa, niin en ole missään sanonut. Kirjoitin, että "Jos äiti on itsevarma ja luottaa itseensä, häntä ei hetkauta ulkopuolisten asettamat äitiyden mitat". Toisessa lauseessa taas sanoin, "Jos äiti tietää olevansa hyvä äiti, hän ei ota paineita mistään ulkopuolisista seikoista".

Ei kannata yhdistellä lauseita oman mielen mukaan, ja tehdä niistä johtopäätöksiä mitkä ei pidä paikkaansa.

Jos äiti vie lapsensa hoitoon ä-lomansa jälkeen, ja on asian kanssa sujut, niin ei häntä hetkauta tuon taivaallista muiden sanomiset. Vaikka itsetunto ei olisi hyvä, voi silti olla varma valinnoistaan. Mutta mä -edelleen-, puhuisin (ja puhunkin) lasten oikeuksista, ja heidän asemastaan tässä asiassa.

Syyllistäminen on juuri sitä, että jättää rivien väliin asioita, jotka tietää muiden sieltä löytävän, mutta yhtä aikaa voi pestä kätensä ja puhdistaa omantuntonsa sanomalla, että "en ole sanonut sellaista". Sitä se syyllistäminen juuri on, ja siitähän tässä keskustelussa juuri on kyse. Juuri esittämäsi muka viattomasti heitetyt kommentit ovat omiaan lisäämään itsestään epävarmojen äitien takkaa. Jos tietäisit yhdenkin ihmisen syyllistyvän kommenteistasi ja pahoittavan mielensä, jättäisitkö sen sanomatta? Enpä usko. Koska silloin voisit taas todeta, että tämähän oli vain minun mielipiteeni, ei itsestään ja valinnoistaan varma, hyvä äiti syyllisty. Ja niin on valmis tällainen mihinkään johtamaton jaarittelu, joka ei pääty, koska jokin tarve sinulla kuitenkin on tuoda esille se, että omat ratkaisusi ovat sinun mielestäsi kuitenkin parempia kuin muiden.

En halua riidellä kanssasi enempää, vaan toivoin, että voisit ymmärtää, miksi kommenttisi aiheuttavat närää - muidenkin kuin minun mielestäni, kuten huomaat.

 

[vieras]

Asiaahan Kamala puhuu! Tottahan se on, että pienen lapsen etu on olla kotihoidossa, jos se vain suinkin on mahdollista. Jos siis lapsi asuu hyvässä kodissa ja äidin/isän mielenterveys kestää kotona olemisen. Siitä voidaankin jo kiistellä, minkä ikäinen lapsi on tarpeeksi vanha kodin ulkopuoliseen hoitoon, mutta ei kai kukaan kiistä sitä, että esim. alle 1-vuotias on liian pieni päiväkotiin? Tai että kotihoito on parempi vaihtoehto alle 1v:lle.

Mutta mitä sanot, jos äiti kaipaa työelämään? PITÄÄKÖ kaikkien mennä samaan muottiin?

Minusta on väärin viedä alle 1v kodin ulkopuoliseen hoitoon, jos ei ole ihan pakko. Kyseessä todellakin on lähinnä asennekysymys, jos äiti/isä on ihan terve eikä taustalla ole masennusta tms. Ei äidin töihinkaipuu saisi mennä lapsen edun edelle. En tarkoita, että kotona pitäisi olla 3 vuotta, mutta lapsi on liian pieni hoitoon, jos ei vielä ikänsä takia kykene ymmärtämään, että vanhempi ei hylkää häntä vaan hakee hänet töiden jälkeen takaisin kotiin, osaa ilmaista itseään mitenkään jne. Minusta on hienoa, jos pystyy olla vaikka 1,5 vuotta kotona. Ja huom, lasta voi hoitaa myös isä tai esim. mummo. Äidin/isän paras ei AINA ole=lapsen paras. Toki koko perheen tilannetta täytyy ajatella, mutta minusta on väärin kieltää se asia etteikö kotihoito noin lähtökohtaisesti olisi pienelle lapselle paras vaihtoehto. Eikös tuossa artikkelissakin lukenut, että jopa 75% pitää lapsensa kotihoidossa 3 vuotta? Vain aniharva vie alle 1v:n päiväkotiin/pph:lle. Muistutan vielä, että vaikka kotihoito on lapselle parasta, voi joskus tulla kyseeseen myös se toisiksi paras (eikä välttämättä mitenkään traumatisoiva) vaihtoehto, eli päivähoito mikäli koko perheen etu sitä vaatii. Samoin kuin korvike on ihan hyvä olla olemassa mikäli imetys ei onnistu.

 

[no huh]

Jospa ennen vauvan saamista ei tiedä ahdistuvansa vauva-aikana?
Pitääkö äideillä olla roolimalleja, vai saako etsiä sitä omaa kultaista tietä?
En tiennyt inhoavani imetystä, vasta vauvan imiessä tiesin, että se oli _minulle_ inhotuksenaihe.
Kertikset oli mulle aina selviö.. Onneksi ei ollut tätä foorumia, kun lapsiani kasvatin

Jos äiti ahdistuu, niin on syytä hakea apua.

Niin usein äidit vaan sanoo, että "kotiäitiys ei oo mun juttu". Asennemuutos siihen(kin) asiaan auttaa kummasti. (jos ei ole ahdistunut/masentunut).

Et ole tosissasi? Eli kuitenkin se kotiäitiys on se ainoa ja paras ratkaisu vai? Että on vain asenteesta kiinni?

 

[vieras]

Nimimerkille haloo!, hienosti kirjoitit auki sen, mitä tuolla tulee esiin näiden sivujen aikana. Mielestäni Kamala on ollut tässä ketjussa aika nimimerkkinsä veroinen.

 

[vieras]

Jospa ennen vauvan saamista ei tiedä ahdistuvansa vauva-aikana?
Pitääkö äideillä olla roolimalleja, vai saako etsiä sitä omaa kultaista tietä?
En tiennyt inhoavani imetystä, vasta vauvan imiessä tiesin, että se oli _minulle_ inhotuksenaihe.
Kertikset oli mulle aina selviö.. Onneksi ei ollut tätä foorumia, kun lapsiani kasvatin

Jos äiti ahdistuu, niin on syytä hakea apua.

Niin usein äidit vaan sanoo, että "kotiäitiys ei oo mun juttu". Asennemuutos siihen(kin) asiaan auttaa kummasti. (jos ei ole ahdistunut/masentunut).

Et ole tosissasi? Eli kuitenkin se kotiäitiys on se ainoa ja paras ratkaisu vai? Että on vain asenteesta kiinni?

No kerros, miten esim. 1v:lle päivähoito olisi kotihoitoa parempi ratkaisu?

 

[Kamala]

Syyllistäminen on juuri sitä, että jättää rivien väliin asioita, jotka tietää muiden sieltä löytävän, mutta yhtä aikaa voi pestä kätensä ja puhdistaa omantuntonsa sanomalla, että "en ole sanonut sellaista". Sitä se syyllistäminen juuri on, ja siitähän tässä keskustelussa juuri on kyse. Juuri esittämäsi muka viattomasti heitetyt kommentit ovat omiaan lisäämään itsestään epävarmojen äitien takkaa. Jos tietäisit yhdenkin ihmisen syyllistyvän kommenteistasi ja pahoittavan mielensä, jättäisitkö sen sanomatta? Enpä usko. Koska silloin voisit taas todeta, että tämähän oli vain minun mielipiteeni, ei itsestään ja valinnoistaan varma, hyvä äiti syyllisty. Ja niin on valmis tällainen mihinkään johtamaton jaarittelu, joka ei pääty, koska jokin tarve sinulla kuitenkin on tuoda esille se, että omat ratkaisusi ovat sinun mielestäsi kuitenkin parempia kuin muiden.

En halua riidellä kanssasi enempää, vaan toivoin, että voisit ymmärtää, miksi kommenttisi aiheuttavat närää - muidenkin kuin minun mielestäni, kuten huomaat.

On ihmisiä, jotka syyllistyvät asioista mitä ei missään lue, tai mitä ei edes ole tarkoitettu. Mitä keskustelua sellainen on, jossa vaan myötäillään toisen sanomisia? En minäkään riidellä halua, vaan -edelleen-, puhua lasten oikeuksista ja siitä, mikä heille on parasta. Yleisellä tasolla.

 

[vieras]

No kerros, miten esim. 1v:lle päivähoito olisi kotihoitoa parempi ratkaisu?

Jos sillä tavoin lapsi saa onnellisen äidin?

 

[Kamala]

Jospa ennen vauvan saamista ei tiedä ahdistuvansa vauva-aikana?
Pitääkö äideillä olla roolimalleja, vai saako etsiä sitä omaa kultaista tietä?
En tiennyt inhoavani imetystä, vasta vauvan imiessä tiesin, että se oli _minulle_ inhotuksenaihe.
Kertikset oli mulle aina selviö.. Onneksi ei ollut tätä foorumia, kun lapsiani kasvatin

Jos äiti ahdistuu, niin on syytä hakea apua.

Niin usein äidit vaan sanoo, että "kotiäitiys ei oo mun juttu". Asennemuutos siihen(kin) asiaan auttaa kummasti. (jos ei ole ahdistunut/masentunut).

Et ole tosissasi? Eli kuitenkin se kotiäitiys on se ainoa ja paras ratkaisu vai? Että on vain asenteesta kiinni?

Kotiäitys tai koti-isyys, eli lapsen kotihoito, on paras vaihtoehto pienelle. Kyllä.

 

[vieras]

Kotiäitys tai koti-isyys, eli lapsen kotihoito, on paras vaihtoehto pienelle. Kyllä.

Ja muita saa syyllistää?

 

[Kamala]

Kotiäitys tai koti-isyys, eli lapsen kotihoito, on paras vaihtoehto pienelle. Kyllä.

Ja muita saa syyllistää?

Miten? Sanomalla että se on lapselle parasta? Että jokaisella on vaihtoehtoja? Että kh-tuki on meidän jokaisen oikeus? Että se on myöskin arvokysymys?

En ole tässä ketjussa huomannut kenenkään sanovan, että pienen lapsen on parasta olla päivähoidossa.

 

[vieras]

Kotiäitys tai koti-isyys, eli lapsen kotihoito, on paras vaihtoehto pienelle. Kyllä.

Ja muita saa syyllistää?

Miten? Sanomalla että se on lapselle parasta? Että jokaisella on vaihtoehtoja? Että kh-tuki on meidän jokaisen oikeus? Että se on myöskin arvokysymys?

En ole tässä ketjussa huomannut kenenkään sanovan, että pienen lapsen on parasta olla päivähoidossa.

Mielestäni juuri sinun jutuistasi paistaa, että vaihtoehtoja EI ole. Entä jos on äidille parasta olla töissä? Jos äiti tulee siitä onnelliseksi? Se on myös vaihtoehto, ja lapsen etu.

 

[vieras]

No kerros, miten esim. 1v:lle päivähoito olisi kotihoitoa parempi ratkaisu?

Jos sillä tavoin lapsi saa onnellisen äidin?

Toisaalta onnellisuuskin on asennekysymys osittain (jos ei ole masennusta). Lapselle on myös isä. Huomaat siis itsekin, että noin lähtökohtaisesti kotihoito on 1v lapselle parempi ratkaisu ja päivähoito vain äidin onnellisuuden kautta. Eikö ensisijaisesti kannattaisi tukea äitiä olemaan vielä hetken kotona, jotta lapsi olisi valmis hoitoon? Enkä taaskaan tarkoita kolmea vuotta. Vaikea selittää, mitä ajan takaa.

 

[vieras]

Kotiäitys tai koti-isyys, eli lapsen kotihoito, on paras vaihtoehto pienelle. Kyllä.

Ja muita saa syyllistää?

Miten? Sanomalla että se on lapselle parasta? Että jokaisella on vaihtoehtoja? Että kh-tuki on meidän jokaisen oikeus? Että se on myöskin arvokysymys?

En ole tässä ketjussa huomannut kenenkään sanovan, että pienen lapsen on parasta olla päivähoidossa.

Mielestäni juuri sinun jutuistasi paistaa, että vaihtoehtoja EI ole. Entä jos on äidille parasta olla töissä? Jos äiti tulee siitä onnelliseksi? Se on myös vaihtoehto, ja lapsen etu.

Myös isä voi olla hetken kotona lapsen kanssa, ettei 1v:n tarvitsisi vielä mennä päivähoitoon. On paljon erilaisia vaihtoehtoja. Äiti voi myös esim. mennä osa-aikatyöhön, jos pää ei kestä pelkkää kotona olemista. Kun harva on sitä mieltä, että kotona pitäisi olla juuri se 3 vuotta. Miksi pitäisi aina mennä siitä, mistä aita on matalin? Milloin itsekkyys on liiallista? Eroavia parejakin usein kannustetaan vielä (lapsen takia) yrittämään ja tekemään työtä suhteensa eteen ja vasta sitten eroamaan, jos mikään ei auta. Miksei äitejä kannusteta yrittämään? Tai vaihtoehtoisesti isiä?

 

[poikia3]

Joku ottaa sen syyllistämisenä kun sanon mielipiteeni ja perustelen sen, sille en voi mitään. Ketään en ole suoraan syyttänyt, vaan puhunut tästä asiasta nimenomaan yleisellä tasolla.

Sanoin, että vaihtoehtoja on varmasti lähes kaikilla, jos on valmis myöskin luopumaan isommista tuloista tai muusta "turhuudesta". Kaikki eivät ole siihen valmiita, ja se on mielestäni sitten arvokysymys.

Sieltä se nyt sitten tuli, luopumaan jostakin. Entä jos ei ole mistä luopua? Esim. kun meidän kolmas syntyi asuttiin vuokralla - asunnon vuokra oli tuolloin n. 1000 euroa, halvempia vuokra-asuntoja ei alueella todellakaan ollut - tuo oli asumisoikeusasunto, ja siis todellakin alueen halvimpia asuntoja.

Niin - käytännössä, meillä säästäminen olisi voinut toteutua niin, että oltaisiin muutettu pois alueelta, silloin esikoinen olisi joutunut vaihtamaan koulua, menettämään koulukaverinsa. Ja samalla muuttamalla myös huomattavasti pienempään asuntoon, ja ei 200 euron säästö olisi riittänyt kotiin jäämiselle, olisi pitänyt säästää 500 euroa, juu olisi meidän 5 henkinen perhe saanut täältä Espoosta sillä rahalla yksiön.

Meillä vaatteita on ostettu ja ostetaan edelleen kirpputorilta, käytettiin kestovaippoja, siis rahat on todellakin laskettu mihin on varaa ja mihin ei.

Minä olen katsonut koko perheen etua - meillä se totetui siten, että äiti meni töihin neljäksi päiväksi viikossa, lapset saivat olla kotona 3 päivää viikossa, ja se koululainen esikoinenkin sai yhtenä päivänä viikossa tulla kotiin, jossa äiti odotti. Silti rahat riitti siihen, että esikoinen sai pitää oman huoneensa, sai jatkaa koulua tuttujen luokkakavereiden kanssa. Ja ne 2 muuta lasta pääsivät päivähoitoon, jossa olivat mahdollisimman lyhyitä päiviä, kun toinen vanhemmista vei ja toinen haki.