Hei!
Etsiskelin pitkään keskustelua, mikä sopisi omaan tilanteeseen ja löysin sitten tämän. Hetki meni, kun ensin kahlailin läpi koko nivaskan, jotta pääsisi kärryille missä mennään
Omaa taustaa.... Itse olen 33v. ja avopsoni 24v., kummallakaan ei ole lapsia ennestään eli ensimmäistä lasta ollaan yritetty nyt vuosi tuloksetta. Joo tiedetään, vuosi on lyhyt aika yritystä, mutta minulla itselläni on tuloksetonta yritystä edellisestä liitosta takana 2v. eli itse olen yrittänyt saada lasta tuloksetta 3v.
Tutkimuksiin ja hoitoihin hakeuduttiin alkukesästä Väestöliittoon, sillä me ei haluttu mennä julkiselle puolelle jonottamaan, koska mulla tulee kohta ikä vastaan. Hoidot lähti aika pian ensikäynnin ja pson spermanäytteen jälkeen alkuun, sillä lääkäri ei nähnyt tarpeelliseksi tehdä mulle kaikki tutkimuksia uudestaan mitkä oli tehty 2v. aikaisemmin. Multa katsottiin vain labrat. >> kummastakaan ei suoranaista selittävää syytä löytynyt, miehen spermanäytteessä normaalirakenteisiä siittiöitä oli vain 2% mutta kokonaismäärä oli niin iso, että lääkärin mielestä sperma oli silti riittävän hyvä.
Hoidot alkoivat hyvin kevyinä eli sain clomit 1 tbl annostuksella ja toimivat erittäin hyvin, munarakkuloita kehittyi hyvin, mutta ei onneksi liikaa. Sitten vaan oikein ajoitettua yhdyntää. Näin mentiin 2 kiertoa. Ja jo toisessa kierroksessa clomi annostus tiputettiin puolikkaaseen, kun niitä munarakkuloita tuntu tulevan melkein liiankin hyvin. Eli 2 kiertoa mentiin clomituella ja ajoitetulla yhdynnällä ilman tulosta.
3. clomikiertoon lääkäri sitten halusi yhdistää inseminaation ja tuo ensimmäinen inseminaatio sitten tehtiinkin viime torstaina. Inseminaatiossa selvisi, että miehen sperma oli hieman parempaa, kuin alkututkimuksissa ja määrä vieläkin suurempi
Nyt siis on menossa dpo5 ja millään ei malttaisi odottaa ensi viikkoon. Vatsaa on nipistellyt ja turvottanut oikeastaan koko ajan inseminaation jälkeen. Ei mitään suurta, mutta sellaista pientä nippailua. Se mikä on erilaista aiempiin kiertoihin, on että rinnat ei ole aristaneet ollenkaan vaikka normaalisti aristusta alkaa esiintyä melko nopeasti ovulaation jälkeen
Oon nyt yrittänyt pitää jalat maassa omien ajatusten suhteen ja olla odottamatta suurempia, ettei se pettymys sitten olisi niin kova.
Jatkosuunnitelmista... Inseminaatiossa lääkäri oli sitä mieltä, että jos nyt ei ala raskaus, niin seuraavassa kierrossa tehtäisiin vielä toinen inseminaatio mutta sillä kertaa mukaan otettaisiin pistoshoidot ja jätettäisiin clomit pois. Ja jos toinenkaan IUI ei tuota tulosta, niin sitten harkitaan vakasti jo siirtymistä koeputkihedelmöitykseen. Hurjaa!
Toistaiseksi pysytellään hoitojen suhteen yksityisellä sektorilla, sillä täällä pk-seudulla julkisen puolen jonot on sairaan pitkät!
Nyt tuli todella paljon omaa juttua, enkä aiokaan ottaa kantaa teidän muiden teksteihin ykstyiskohtaisemmin tällä hetkellä, kun en millään muista teidän kaikkien tarinoita, kun teitä on niin monta...Anteeksi siis siitä. Ehkä mä vielä joku päivä pääsen kunnolla kärryille jokaisen teidän kuvioista
On ollut kiva lukea teidän kaikkien kokemuksista ja tunteista mitä tähän koko prosessiin liittyy. Voin samaistua niin monen teidän kanssa!
Hirmuisen paljon Onnea teille tässä ketjussa, jotka olette onnistuneet yrityksessänne ja odotatte omaa nyyttiänne! Toivon todella, että kaikki menee raskauksissanne hyvin loppuun asti! Ja isot tsempit kaikille muille jotka jatkavat yrittämistä! Yritetään pitää mieli korkealla ja toivoa yllä, vaikka tuntuisikin että kaikki on menetetty. Rankkaa se on, mutta pakko jaksaa uskoa!
