Me saimme vähän lisää tietoa tilanteestamme, mutta jatko ei tunnu oikein selvältä. Minulle tehtiin nyt uudelleen munatorvien aukiolotutkimus, koska edellisestä on reilusti yli kymmenen vuotta aikaa. Minulla on kaksi hoidoilla saatua lasta edellisestä avioliitosta, ja torvet olivat siis auki silloin kauan sitten. Koska tutkimuksesta on niin kauan, se uusittiin nyt. Onneksi menetelmät ovat kehittyneet, viimeksi se oli muistaakseni todella epämiellyttävä ja kivulias ja nyt aivan superhelppo toimenpide.
Vasen puoli oli auki, mutta oikealle ei neste virrannut. Joko oikeanpuoleinen torvi on tukossa, tai sitten spasmi eli lihaskouristus tukki torven tilapäisesti tutkimuksen aikana. Tutkimuksen tehnyt lääkäri ei ollut vakituinen hoitava lääkärimme, joten nyt pitäisi varmaan varata puhelinaikaa ensi viikolle omalta hoitavalta lääkäriltämme ja keskustella jatkosta.
Olisin mielelläni vielä kokeillut inseminaation tai pari, mutta onko siinä nyt järkeä, jos oikea puoli ei ehkä ole auki? Tietysti jos follikkeli sattuisi kasvamaan vasemmalle (kuten kahdessa viimeisimmässä inseminaatiossa peräkkäin), inssi olisi vielä varmaan ihan hyvä hoitomuoto. Mutta onko ihan hölmöä lähteä stimuloimaan lääkkeillä, kun rakkula voi hyvinkin kasvaa myös oikealle, ja jos se puoli onkin tukossa? IVF tietysti olisi ratkaisu tähänkin, mutta olin toivonut, ettei niin "raskaita" hoitoja tarvittaisi.
Tutkimuksen tehnyt lääkäri muistutteli vielä, että ei kannata kovin paljon aikailla, kun ikä huonontaa niitä IVF-tuloksiakin... Täytän tänä vuonna 36.
Mitähän tässä kannattaisi tehdä. Mitä te tekisitte?