inhoan itseäni, vihaan miestäni

[täysin paha ja kamala?]

Olen niin tätä kaikkea syyttelyä (puolin ja toisin) täynnä! Sisämmässäni kiehuu sellainen raivo. Inhoan ja vihaan miestäni. Inhoan hänen juomistaan! Se on suurin syy onnettomuuteeni. Inhoan hänen tapaa suhtautua minuun: kaikille ystävilleen puhuu minusta kuin olisin kaiken pahan alku ja juuri. Kaikki on aina minun vika! Miten voi olla? Hän syyttää minua kaikesta, ihan kaikesta! Ja kun kysyn, miksi syytät minua kaikesta, miten kaikki voi olla minun vika? hän sanoo, "joo en syytäkkää!" Hän syyttää tuosta kommentista huolimatta minua aivan kaikesta. Oksennan niiden sovinististen vitsien "hauskuuden" vuoksi! Hän puhuu minustakin todella rumasti ystävilleen! Kukaan naistaan rakastava ja kunnioittava mies ei puhu puolisostaan. Minusta tuntuu, ettei mieheni puhu kuin huonoista puolistani. Entäs ne hyvät. Miksi käyttäisin niitä, jos niillä ei ole merkitystä. tuntuu ettei loppujen lopuksi minulla ole merkitystä.niin. Eihän ystäviltä tietenkään salailla mitään, eikö niin? Epäilen hänen rakkauttaan, enkä suotta. Tänään/eilen eräs ystävämme kysyi "rakastatko sinä vaimoasi" mieheni vastasi "kai jollakin tavalla". Aijaa. No ei väkisin. En myöskään nykyään kuule olevani kaunis, mielenkiintoinen saatika seksikäs. Eihän mikään laki tietenkään velvoita tuollaisia sanomaankaan. Ei kukaan pakota miestäni kiinnostumaan minun asioistani, harrastuksistani. Ei tietenkään ole pakko, jossei kerta kiinnosta. Vetäköön kaljaa kitusiin, niin kyllä se siitä.

Olen itse nykyään niin vitun sekasin kaikesta. Kokoajan olen onneton. Olen kokoajan surullinen, raivoissani, sisukseni on vihan ja aggression syövyttämät ja saastuttamat. Saan paniikki ja raivokohtauksia. Olen hankala ja paha ihminen. Kiukuttelen, äkäilen, raivoan.

Haluaisin kuolla.

Tämä kaikki olisi niin helppo muuttaa: Olisin ystävällisempi, iloisempi, tekisin kotona enemmän töitä, en kiukkuaisi turhasta, en huutaisi, en raivoaisi...

Minä taas en vaatisi mitään muuta, kuin halauksen ovella ja yhden ainoan suukon. Yksi ainoa halaus ja yksi ainoa suukko. Vähän, vain vähän enemmän hellyyttä. Se kun nyt on vain niin vitun vaikea laittaa kädet silleen, että mahdun siihen väliin. Huulien laittaminen tötterolle, jotta niillä voisi suudella, on jo ylivoimainen tehtävä.

Miksi? Miksi se on meidän niin vitun vaikea olla toisillemme mukavia.

Mieheni puhuu kuolleesta tyttöystävästään (kuoli n.10 vuotta sitten) kuin tämä olisi ollut täysin virheetön... täysin täydellinen... ja minä olen täysin paha. Edes joskus haluaisin kuulla itsestäni jotain hyvää. En ole mustasukkainen. Hän on ollut varmasti ihana tyttö. En vain kestä tätä hyvä- paha asetelmaa enää. En kestä sitä kuinka hän on niin ihana ollut ja minä aiheutan pelkkää pahaa. Kumpa voisimme vaihtaa osia sen täydellisen tytön kanssa.

 

[panosta itseesi]

Teillä molemmilla on ongelmia. Ota tämä kirjoitus ja vie se perheterapeutille ja miettikää yhdessä, mikä sinua pitää tässä liitossa. Jotain hyvää täytyy olla, mutten lähtisit jo. Keskity nyt hetkeksi pitämään itsesi kauniina ja hemmottelemaan itseäsi. Sen voi tehdä itsekin, jos läheisin ei sitä osaa/ymmärrä tehdä.

 

[n22]

Ap: "Tämä kaikki olisi niin helppo muuttaa: Olisin ystävällisempi, iloisempi, tekisin kotona enemmän töitä, en kiukkuaisi turhasta, en huutaisi, en raivoaisi..."


Ei kyse ole siitä. Sanoit itsekkin ettet tunne hyvien puoliesi tarpeellisuutta, koska niitä ei arvosteta. Mitä kertoo se, että miehesi saa sinusta esiin pahimman? Eikö parhaimpien puolien korostuminen ole hedelmällisen suhteen pointti? Eikö voi vetää yksinkertaisen päätelmän siitä, ettette vain sovi toisillenne..?

En tiedä miten aiemmin on ollut, mutta olet oikeassa siinä, ettei puolisosta saa puhua pahaa toisille. Jos on jotain sanottavaa, se sanotaan parisuhteessa eikä jaeta ystäville (vielä yhteisille!!?). Se on kuin puhuisi pahaa itsestään.

Tottakai, aika kultaa muistot, ja haavat tietty siihen päälle. Ei yksin toinen ole syypää, et taatusti aiheuta pelkkää pahaa. Tiedän sen siksi, että haluat häntä yhä, rakastat häntä yhä ja kaipaat häntä yhä, eikä silloin voi tehdä pahaa.