Imetys ahdistaa:(

[aprillivauva]

Onko muita keitä on alkanut ahdistamaan imetys ennen kun vauva on edes syntynyt?

Mua on ruvennut ahdistamaan kun joka paikassa touhotetaan tästä imetyksestä imetä imetä imetä, rintatulehus, haavautuneet nännit, anna aina tissiä kun vauva haluaa jne jne jne. Mulle on tullut sellainen olo ettei mun vauvan syntymän jälkeen muuta kuulu tehdä kun kulkea rinnat paljaana/vereslihalla vauva niissä kiinni. Tottakai lapseni ruokin, siitä ei ole kiinni, mut jotenkin se vouhotus mitä joka lehdessä ja neuvolassa on, on alkanut ahistaa.

Ja samaten mua ahdistaa tää julkinen imetys, ok se on ihan luonnollista tiedän! mut jotenkin vaan en tunne omakseni ajatusta että imetän vauvaa ja siinä on kymmenen ihmistä vierellä katsomassa et mites sujuu ja kyttäämässä mun rintoja... esim. tällaisen tilanteen voisin kuvitella sairaalassa. Jotenkin sitä on suurinpiirtein ainakin ennen kuvitellut että rinnat ovat yksityisaluetta.

 

[Capri]

Omasta kokemuksesta voin sanoa, että alku oli ikävää. Mulla maito nousi oikein kunnolla ja nännit rikkoontui, joten kipeää teki. Mutta kun pääs alusta yli, niin se oli jotenkin niin luonnollista. Eikä ainakaan mua kukaan sairaalassa kytännyt. Niillä on sen verran kiire, etteivät kerkeä. Tokia neuvoja halutessa saa. Lohdutukseksi voin sanoa, ettei siinä paljon rintaa näy, kun vähän paitaa nostaa ja vauva tissiin kiinni. Mutta ei kannata stressata. Jokainen imettää niin kauan kun voi / pystyy / haluaa.

 

[Nimetön]

Minä en paljoo ees ajatellut odotusaikana imetystä, sen vaikeutta tai muutakaan. Tietty neuvolassa kysyttiin, meinaanko imettää. Ekan kerran tarjosin vauvalle rintaa synnytyssalissa, ja aattelin että näinkö helppoa tää onkin.

No, sitten kun se maito alkoi kunnolla nousemaan ja vauva oli useesti rinnalla, niin menihän ne nännit kipeeks, mutta sit hankin rintakumit, jotka helpotti ja jotain voidetta kans.

Sit sitä alettiin kyselemään nauvolassa ja tututkin kysyi aina et imetätkö ja miten sujuu, mut yksityisyyttä sain kyl kun vaan sanoin että vauva haluaa rauhassa syödä, et voisittekos poistua hetkeks.
Sairaalassakaan ei niitä tuijottajia ollut kuin hetken 1 hoitaja joka vaan katsoi että vauva saa otteen ja sit jatkoi töitään. Eikä se rinta sielt paljo näy muutenkaan.

En stressannut sen imettämisen kans, ajattelin vaan et jos maitoo tulee ja vauva malttaa juoda, niin mikäs siinä. Mut jos ei onnistu niin sit ei. Oli vaikeita aikojakin tuon imetyksen kans, mut n.9kk ehdin imettää kaikkiaan ja sit piti lopettaa kun sain lääkekuurin jonka aikana ei saanut imettää.

 

[Martza]

Ei sun tarvi imetellä muiden aikana, mulla oli vähän samoja fiiliksiä kun sain ekani(4v sitten) ja nyt saan pian toisen. Yleensä ainakin menin vaavinkans makkariin syöpötteleen et sai olla rauhassa, joskus nyt esim äitini tm aikana imetin, eihän siinä silleen mitään oo, mut enkans mielelläni itteeni "näyttele" kaikkien aikana, ja ainakaan jos just kytätään miten se sujuu! mulla tuli muutenkin imetyksestä vähän semmonen outo olo, entiä, kuulostaa ehkä pahalta mut mua ei jotenkaa haitannu kun maitoa tuli vain 2kk.. tunsin itteni jotenkin niin "lehmäks" kun lypsin tissejäni jne, hormonitoiminta tietenkin siinä sekotti.

 

[Rodeoraattori]

Voithan sinä vetää rajan siihen touhotukseen jos aiot imettää. Tutkaile nyt imetysopasta ja katso siitä vinkkejä, jos haluat tietää jotain etukäteen imetyksestä. Ja jos tarvitset apua sairaalassa, niin pyydät sitä. Rennolla asenteella pääsee pitkälle.

Ja kyllä, ne rinnat saattavat mennä kovastikin ruvelle alussa. Ja niihin saattaa sattua todella paljon maidon noustessa sairaalassa. Mutta kumpikin tapaa tasoittua ja rauhoittua nopeasti. Toista odottaessani harjasin nänninpäitä suihkussa hellästi hammasharjalla noin kaksi kuukautta ennen synnytystä, eivätkä ne kipeytyneet tai haavautuneet lainkaan imetyksestä. Nyt en sitä tehnyt ja oli kyllä aika kivuliasta imettää viikon verran. Sitten ne rintatulehdusriskit jne. Mutta se on vain elämää, ei sen enempää. Nyt kun oma tissi alkaa olla taas kunnossa, on imettäminen kivaa (oli jokin tiehyt tukossa vähän aikaa sitten, eipä ole ennen sattunut ). Minulle se imettäminen on aina ollut jotenkin itsestään selvyys.

Mutta jos se sinua ahdistaa niin paljon, niin mieti tarkkaan haluatko imettää. Voithan sinä sitä kokeilla sairaalassa. Ja jos lähtee käyntiin ja tuntuukin ihan mukavalle, niin mikäs siinä? Mutta vaihtoehtona on myös imettämättömyys. Ja jos päätät toimia viimeisen vaihtoehdon mukaan, niin muista ettet ota siitä tunnontuskia. Itsesyytökset ovat vain riippakivi. Äläkä siis kuuntele myöskään muiden saarnoja asiasta. Jokainen omien voimiensa ja tuntojensa mukaan.

 

[jupida]

Täällä kirjoittelee yksi äiti jota inhotti ajatus imettämisestä raskausaikana. Suorastaan ällötti kun ajattelin asiaa, vaikka lapsen ruokintahan on yksi maailman luonnollisemmista asioista! inhosin perhevalmennuksissakin imetyksestä puhumista ja videon katsoin melko vastahakoisesti. Mietin jo usein että kuinka huono äiti olisin jos en lastani imettäisi.

Nyt olen kaksi kuukautta imetellyt tuota kääröä ja hyvin on mennyt. Mulla auttoi se kun lapsesta tuli "todellinen" syntymän jälkeen. Imetys tuntuikin täysin luonnolliselta ja nykyään jopa pidän siitä. Toisinaan on kuitenkin hetkiä, jolloin ajatus imetyksestä ahdistaa. Niitä ei ole usein, mutta on kuitenkin. Nämä hetket tulevat yleensä sellaisina päivinä kun lapsi syökin normaalia useammin. Silloin mieheni ruokkii lapsen, joko aiemmin lypsämälläni maidolla tai korvikkeella. En pode tästä mitään tunnon tuskia, uskon että hyvin voiva äiti on lapsellekin parhaaksi.
Sitä paitsi on lohdullista tietää kun lähtee käymään vaikkapa ruokakaupassa että lapsi huolii ruokaa pullostakin ja että neiti ja isi pärjäävät kyllä keskenäänkin.

En siis sano että sinullekin varmasti tulee käymään näin, mutta voihan se olla mahdollista. Nyt kannattaisikin lakata stressaamasta tuota asiaa etukäteen, näet sitten myöhemmin kuinka asiat sujuvat. Keskity pitämään huolta itsestäsi, imetys ei vielä ole ajankohtaista. :hug:
Jätä lukematta ne kaiken maailman lippuset ja lappuset imetyksestä ja neuvolassakaan siitä ei ole pakko keskustella.

Ja piti vieläs sanoa tuosta julkisesta imettämisestä: itsekään en tykkää imettää kuin lähimpien ystävien/perheenjäsenten läsnä ollessa. Ja ennen omaa lasta kahviloissa ja muualla näkyvästi imettävät häiritsivät minuakin, tosin ei enää. Nykyään mulla on aina pumpattua maitoa/ korviketta mukana kun lähdetään kaupungille tai kylään. Koen helpommaksi lämmittää vaikkapa kyläpaikassa maidon ja syöttää tytön pullolla kuin koittaa löytää rauhallista paikkaa. Näinkin tämä sujuu loistavasti
Tsemppiä loppuodotukseen!

Ja lisäänpä vielä ettei niitä rintatulehduksia ja haavaumia välttämättä kaikille tule.. Ei ole mullakaan näkynyt vaikka maitoa tulee yli tarpeen.. :wave: <br><br>

 

[wanha guru]

Kolme lasta, kaikkien raskaus ja imetysaika erilaista.

Ensimmäisen kanssa maito nousi jo odotusaikana, eikä imettämisessä ollut mitään ongelmia.

Toisen kanssa samantyyppisesti. En kuitenkaan samalla tavalla nauttinut imetyksestä, vaikka urheasti sitä teinkin. Ehkä osasyynsä oli hankala parisuhde jo tuolloin.

Tuohon aikaan suitsutettiin rintaruokintaa ja neuvolassa "painostettiin" imetykseen, "korvikkeita" pidettiin pahana.

En itsekään tykännyt julki-imetyksestä, halusin imettää rauhassa, ja ällötti kun anoppi tunki tuijottamaan, en uskaltanut tai osannut olla rohkea ja sanoa, että menkää pois. Tulivat, vaikka laitoin oven kiinni kun menin makuuhuoneeseen yksin kotona tai jossain kylässä imettämään.

En halunnut edes sitä miestä toljottamaan, imetys oli minusta kuitenkin hyvi intiimi juttu, kahden lapsen kanssa..

Kolmas lapsi on nyt wanhoilla päivillä saatu ja suhtautuminen on erilaista, en välitä niin muiden mielipiteistä.
Imetyksen autuutta hoetaan, ei niinkään neuvolassa, mutta joka puolella muualla.

Minun imetys ei lähtenyt sujumaan ollenkaan. Maitoa oli, rinnat oli täynnä ja kipeät, mutta vauva imasi vaan sen verran että pahin nälkä lähti. Minulla rinnat täynnä, vauva ei huoli lisää. Puolen tunnin - tunnin kuluttua oli taas nälkä... Sain neuvoja: se tankkaa nyt, imetä vaan jne.
Miten jaksan olla rinnat täynnä maitoa, rinnat kipeinä ja odottaa, että puolen tunnin päästä taas pari imasua.. ja vauva imi todella napakasti, se sattui !! :/ Imu tuntui varpaissa asti, kipuna.

Totesin, että imetyksen ihanuudet on kahdesti koettu, en ala tätä. Menin vauvan kanssa ja ostin rintapumpun. Lupsin rintani tyhjiksi ja annoin pullosta. Eihän se riittänyt mihinkään, puolet vuorokauden nälän / maidon tarpeesta piti antaa tuttelina.

Lypsin niin, ettei ollut ketään häiritsemässä, edes miestä en halunnut seuraamaan tapahtumaa.

Nuorin on siis ihan pullovauva. Rinnalla - imetyksellä oli noin viikon, sitten sai rintamaitoa - tuttelia pullosta ja omaa maitoa riitti noin 1 kk ikään asti, sitten se loppui. Se harmitti, luulin että lypsämälläkin maitoa riittäisi edes sen 2-3 kk.

Kiinteät pöperot aloitin varovasti noin 3,5 kk ikäisenä, koska silloin, kun oli nuo kaksi "ensimmäistä", kiinteät aloitettiin 3 kk ikäisenä. Suositukset on siis muuttuneet.
Lapsi ainakin on kasvanut hyvin, on nyt leikki-ikäinen. :heart: Ei ole ikinä tarvinnut huolehtia, saako riittävästi maitoa, riittääkö.. kuten esikoisen kanssa.. kun näkee määrät mitä lapsi juo.

 

[kikka]

Kaikkeen tottuu! Ensin se sattuu (ainakin mulla, kun oli rintatulehduksia miljoona ja nännit haavoilla), sit siihen tottuu niin ettei sitä huomaakaan. Mut toi vuosi on sun elämästäs lyhyt aika ja jos sillä säästät lapsesi yhdeltäkin sairastamiselta, allergialta tms. niin se on sen arvoista! Meidän ukkeli ei sairastanu kertaakaan ensimmäisenä vuotenaan, ja täysimetin sen 6kk ja toiset 6kk osittaisimetin. Imetystietoutta on hurjasti netissä ja ei sun todellakaan tarvii päästää ketään katselemaan sun imetystä jos et halua, se on sun ja vauvan oma juttu!

 

[vö]

Ihan tuttu tunne! Minuakin ajatus imetyksestä on aina ällöttänyt. B) Silti olen kaikkia neljää lastani imettänyt niin paljon kuin on tuntunut kivalta.

Raskausaikana se varsinkin tuntui erityisen inhottavalta. Ihan kuvotti ajatella, että minun pitää pukea päälle imetysliivit, enkä siksi niitä saanut osteetakaan ennen vauvan syntymää.

Nyt 3vk vauvan äitinä tunnen usein olevani lehmä! No sillon käsken iskän syöttää pullosta ja siten se ajatus meneekin nopsaa ohi. Hyvänä apuna tähän tunnetilaan olen huomannut uusien "naisellisten" vaatteiden ostamisen ja pelkästään uusista hienoista rintsikoista haaveilemisen. Kunhan tämä imetys loppuu, niin rintsikka kaupassa käynti on vuoden kohokohta!

Tsemppiä! :hug:

 

[wanha guru]

\

Kaikkeen tottuu! Ensin se sattuu (ainakin mulla, kun oli rintatulehduksia miljoona ja nännit haavoilla), sit siihen tottuu niin ettei sitä huomaakaan. Mut toi vuosi on sun elämästäs lyhyt aika ja jos sillä säästät lapsesi yhdeltäkin sairastamiselta, allergialta tms. niin se on sen arvoista! Meidän ukkeli ei sairastanu kertaakaan ensimmäisenä vuotenaan, ja täysimetin sen 6kk ja toiset 6kk osittaisimetin. Imetystietoutta on hurjasti netissä ja ei sun todellakaan tarvii päästää ketään katselemaan sun imetystä jos et halua, se on sun ja vauvan oma juttu!

Minä kyllä kritisoin tuota että vain ja ainoastaan se imetys olisi se juttu mikä estää allergioiden ja sairauksien puhkeamisen. Väitän, että näitä tulee, jos on tullakseen, jos on esim, perinnöllinen alttius, vaikka miten imettäisi.
Toisaalta koen että sillä myös syyllistetään niitä äitejä jotka ei onnistu imetyksessään. Minulla alkoi jo sairaalassa se, että vauva vaan imasi pahimman nälkänsä pois ja oli puolen tunnin päästä taas nälkäinen. En jaksanut valvoa öitä, olla pelkkä syöttökone.

Meillä alkoi korvatulehduskierre kun lapsi meni päiväkotiin 2-vuotiaana. Nyt on 3,5 v. Koko ajan on hoettu, että kun ikää tulee niin vahvistuu. .. jaa-aa.
Allergioiden syyksi väitän perinnöllisyyden: lapsen isä on varsin allerginen. Siitäkin hoetaan: iän myötä... mutta , mies oli lapsena siedätyshoidoissa, ja siitä huolimatta edelleen on tiettyjen ruoka-aineiden suhteen allergiaoireita. Aikuinen välttää niitä ruokia: pähkinä, viinirypäle, tomaatti, raaka omena ja porkkana, raaka peruna (ei pysty kuorimaan, alkaa kädet kutista).

En siis usko, että meidän tapaus olisi vähemmillä allergioilla vaikka imetys olisikin onnistunut, sillä perintötekijöissä on näinkin vahva tekijä allergioiden suuntaan.

Oma lukunsa on nämä etelä-suomen ilmanlaatu, pienhiukkasta on ilmassa eri tavalla kuin pohjoisessa.

Ei muutama ruoka-aineallergi lapsesta tee "huonoa" tai "heikkoa", eikä vain ja ainoastaan imettäminen tee äidistä sitä hyvää äitiä.

Toki suositan jokaiselle imetystä jolle se luonnistuu tai onnistuu yms, ja parempi se kuin ns. korvikkeet, mutta olen itse kurkkuani myöten täynnä tätä imeytysintoilua, ei ole mikään ihme että se ällöttää nuoria ensisynnyttäjiä kun se minuakin, neljättä odottavaa, tympäsee.

 

[henkariikka]

mulla syntyi poika keskosena ja oli sairaalassa pari kuukautta.
mulla ei mitenkään pysynyt maidontulo yllä vaikka kuinka yritin, sitten vielä ihana anoppi soitti JOKA PÄIVÄ että tuleeko maitoa, kuinka paljon sitä on tullu, koita syödä, juo, syö, lypsä, juo syö lypsä. mulla meni hermot!
sitten on vieraat kyselly, kun alat poikaa syöttää että mikset sinä anna hänelle rintaa... hohoi! kai mä nyt antaisin jos niistä jotain tulis ja mitä siitä nyt kyselemään. mulle ainakin arka paikka... :ashamed:

 

[larvae]

Minuakin ahdistaa imetys...tai siis pikemminkin se, että jos en sitten pysty imettämään, kun vauva syntyy. Tuntuu, että nykyään täysimettämisestä on tehty äidin mitta ja jos ei siihen yllä, on huono äiti ja ei rakasta lastaan. Korviketta jos antaa, niin on itsekäs ja mukavuudenhaluinen. Mietin, että mitä sitten, jos ei maito riitäkään ja miltä sitten tuntuu ja mitä teen...

Tavallaan ihan naurettavaa, että tätä pelkään. En pelkää synnytystä, en kipua enkä sitä, että kivut jatkuisivat synnytyksen jälkeen, en pelkää edes yövalvomisia. Pelkään, että maitorauhaseni eivät eritä tarpeeksi maitoa! Tai pikemminkin pelkään sitä, että minut tuomitaan, jos maitoa ei tule. En luultavasti osaa nauttia imetyksestä, koska koko ajan pelkään, että maito loppuu... Miksi tästä asiasta on tehty niin iso kysymys? Miksi äitejä, jotka eivät pysty täysimettämään, syyllistetään?

 

[kaksoset]

Meillä on 5kk ikäiset esikoiskaksoset ja imetys oli sairaalassa todella vaikeaa,imetin imetystyynyn kanssa,molemmat yhtäaikaa,vauvojen jalat kainaloiden alta. Imuote ei pitänyt ja hoitajat olivat välillä todella ilkeitä kun pyysin apua. Kotiin päästyä pelkäsin että koska heräävät nälkäsinä ja pitää imettää,en imettänyt jos joku oli käymässä tai jos olin kylässä koska se oli niin hankalaa ja ärsytti vahtaaminen. Miehen avustuksella lähti imetys käyntiin,hän jaksoi kannustaa ja auttaa nostamaan vauvoja rinnalle vaikka itse jo välillä itkin kun oli niin hankalaa. Vauvat kasvoivat ja oli helpompi saada ne itse rintaan kiinni ja kaikki ongelmat loppuivat,tyhjäävät niin hyvin rinnat että tulehduksia ei pääse tulemaan ja muutenkin nautin "täysin rinnoin" imetyksestä ja aion jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu! Ei kannata stressata,korvikkeet on keksitty jos ei onnistu!

 

[kaksoset]

Meillä on 5kk ikäiset esikoiskaksoset ja imetys oli sairaalassa todella vaikeaa,imetin imetystyynyn kanssa,molemmat yhtäaikaa,vauvojen jalat kainaloiden alta. Imuote ei pitänyt ja hoitajat olivat välillä todella ilkeitä kun pyysin apua. Kotiin päästyä pelkäsin että koska heräävät nälkäsinä ja pitää imettää,en imettänyt jos joku oli käymässä tai jos olin kylässä koska se oli niin hankalaa ja ärsytti vahtaaminen. Miehen avustuksella lähti imetys käyntiin,hän jaksoi kannustaa ja auttaa nostamaan vauvoja rinnalle vaikka itse jo välillä itkin kun oli niin hankalaa. Vauvat kasvoivat ja oli helpompi saada ne itse rintaan kiinni ja kaikki ongelmat loppuivat,tyhjäävät niin hyvin rinnat että tulehduksia ei pääse tulemaan ja muutenkin nautin "täysin rinnoin" imetyksestä ja aion jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu! Ei kannata stressata,korvikkeet on keksitty jos ei onnistu!

 

[kaksoset]

Meillä on 5kk ikäiset esikoiskaksoset ja imetys oli sairaalassa todella vaikeaa,imetin imetystyynyn kanssa,molemmat yhtäaikaa,vauvojen jalat kainaloiden alta. Imuote ei pitänyt ja hoitajat olivat välillä todella ilkeitä kun pyysin apua. Kotiin päästyä pelkäsin että koska heräävät nälkäsinä ja pitää imettää,en imettänyt jos joku oli käymässä tai jos olin kylässä koska se oli niin hankalaa ja ärsytti vahtaaminen. Miehen avustuksella lähti imetys käyntiin,hän jaksoi kannustaa ja auttaa nostamaan vauvoja rinnalle vaikka itse jo välillä itkin kun oli niin hankalaa. Vauvat kasvoivat ja oli helpompi saada ne itse rintaan kiinni ja kaikki ongelmat loppuivat,tyhjäävät niin hyvin rinnat että tulehduksia ei pääse tulemaan ja muutenkin nautin "täysin rinnoin" imetyksestä ja aion jatkaa niin kauan kuin hyvältä tuntuu! Ei kannata stressata,korvikkeet on keksitty jos ei onnistu!

 

[laija61]

Olen pitänyt imettämisestä,5 lasta.Mutta ei se joka kerralla ole onnistunut yhtä hyvin.Ensimmäistä imetin 3 kk,toista10kk(ei meinannut millään lopettaa)seuraavalle riitti vaan 3 kk,nuorimmat 2 noin puoli vuotta.Tunsin paljon helpommaksi imettää kuin ruveta yöllä lämmittämään maitoa ja kun se lämpeni,niin vauva jo taas nukkuikin.Myöskin olen imettänyt toisten paikalla ollessa(ottanut huomioon muiden mahdollisen hämääntymisen)kaikki muut ei välttämättä suhtaudu luontevasti.Ja kokemuksesta voin sanoa,ettei se tissi siinä näy kun on sopivat vaatteet.

 

[Aprillivauva]

Tiksu, sama täällä. Ei ahdista synnytys eikä muukaan, mut imetys!

Eikä yhtään helpottanut kun omat vanhempani + anoppi ja käly olivat viikonloppuna miehen synttärikahveilla ja käly huutaa kovaan ääneen että "sun kannattaa jo hyvissä ajoin ruveta ärsyttämään ja repimään niitä nännejä ihan vaan kunnolla että sitten ei ole niin kovaa kun vauva alkaa niitä imemään ja puremaan" No kiva, kiitti vinkistä... :/

Mä olen kyllä jo aikaa päättänyt et jos ei maitoa tule niin sitten sitä ei vaan tule ja pakko siirtyä korvikkeisiin. Mun mielestä on naurettavaa pitää "äidin mittana" imettämistä. Mut pitäähän jotkut sitäkin et mitä kautta sitä synnyttää ja paljonko käyttää kipulääkkeitä... :\| Eiköhän ne "äidin mitat" mitata sitten jostain ihan muualta kuin että imetitkö niinkuin ohjeissa sanottiin ja otitko epiduraalin vai et.

 

[RouvaHuu]

miua ei ahdistanut ajatus imettämisestä ennen syntymää, päinvastoin, näin uniakin että imetys onnistuis heti. kovia kipuja ei ollut kuin yhtenä päivänä maidon noustessa, vauva söi 10min kerrallaan ja nukkui sitten 3-4h. kahdesti muistan imettäneeni 40min, silloinkin ikää oli lähemmäs 6vkoa, jolloin imetys loppui meillä.
kasvuongelmien takia täysimetystä kesti vain muutama viikkon, eikä lypsäminen auttanut lisätuotantoon tai muutkaan imetystukihlön kertomat vinkit.
6 viikon iässä luulin pojan saaneen rintaraivareita vain, (voiko noin pieni edes saada, en tiedä) meillä itkettiin viikko ainakun tissiä tarjottiin. koitettiin yöllä ja päivällä ja vaikka millaisessa asennoissa, ennen pulloa, pullosta syömisen jälkeen, tippa pullosta, tissiä, pulloa taas. kamala itkeminen joka kerta, eikä rauhoittunut. joten totesin että turhaa tässä tapellaan, kasvaa se lapsi vaikka pullolle joutuisikin.
miusta imetys ei koskaan ollut kivaa tai ihanaa, mutta lapsen piti saada jostain ruokaa joten toki imetin. en kyllä ollut yhtään arka, ronskisti kavoin rintaa esille missävain vauva halusi.
nyt 7kk iässä eka pöpö tuli jostain, yskää ja kuumetta. että se siitä, että ämmä on ehdoton pöpöjen torjuja ja ilman sitä sairastellaan

 

[Hay-D]

ap: ei kannata pilata vauva-aikaa sillä, että väkisin yrittää imettää. Tottakai kannattaa kokeilla imetystä, eikä ihan heti luovuttaa, mutta jos homma ei lähde sujumaan, niin anna pullosta ja nauttikaa vauvanne kanssa yhdessä olosta.

Esikoisen kanssa imetys meni plörinäksi, siitä ei nauttinut enää vauvakaan. "yleisön" painostuksesta kuitenkin yritin ja yritin, lopputuloksena synnytyksen jälkeinen masennus :/
Nyt on kotona toinen vastasyntynyt ja kas kummaa, imetys onnistuukin ihan hienosti, vaikka kuinka epäilin että kannattaako edes yrittää.