I
Imettäjä?
Vieras
Minulla on 1,5 vuotias poika ja nyt olisi haaveissa alkaa yrittämään toista vauvaa. Mutta todelliseksi ongelmaksi on muodostunut imetys.
Jo laitokselta asti imetys on ollut minulle vaikeaa. Se teki todella kipeää ja vauvalla on pitkän aikaa väärä imuote. Ote kuitenkin korjaantui, mutta silti ensimmäiset kaksi kuukautta imetystä sattui uskomattoman paljon. Poika oli vauvan oikea tissitakiainen ja oli rinnalla ihan koko ajan. Joskus malttoi olla 10 minuuttia ilman rintaa. Joskus jos vauva nukkui esim tunnin, odotin vain kauhulla milloin joudun imettämään taas. Joka ikinen imetyskerta alussa tuotti vain itkua ja ahdistusta. Imetys aiheutti minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen. En siis nauttinut hommasta pätkääkään.
Lähisuku ja varsinkin äitini on sitä mieltä, että imetys on ainoa oikea tapa ruokkia lasta. En jaksa ruotia sitä sen tarkemmin, mutta joskus mietin ääneen, että huolisikohan vauva korviketta välillä, niin sain kamalat haukut niskaani.
Loppujen lopuksi imetin poikaa 1v 2kk. Lopussa imetystä oli vain muutamia kertoja päivässä ja silloin se oli ihan mukavaa.
Mutta nyt sitten mietin kauhuissani miten jaksaisin uuden vauvan kanssa saman rumban uudestaan. Ja jotenkin tuntuisi itsekkäältä antaa korviketta, jos omaa maitoakin tulee. Jopa vähän kateellisena kuuntelen ihmisiä jotka imettivät vain hetken ja aloittivat sitten pulloruokinnan. Olen ihan ristiriidassa tämän asian kanssa!
Toivottavasti joku ymmärsi pointtini... :/
Jo laitokselta asti imetys on ollut minulle vaikeaa. Se teki todella kipeää ja vauvalla on pitkän aikaa väärä imuote. Ote kuitenkin korjaantui, mutta silti ensimmäiset kaksi kuukautta imetystä sattui uskomattoman paljon. Poika oli vauvan oikea tissitakiainen ja oli rinnalla ihan koko ajan. Joskus malttoi olla 10 minuuttia ilman rintaa. Joskus jos vauva nukkui esim tunnin, odotin vain kauhulla milloin joudun imettämään taas. Joka ikinen imetyskerta alussa tuotti vain itkua ja ahdistusta. Imetys aiheutti minulle synnytyksen jälkeisen masennuksen. En siis nauttinut hommasta pätkääkään.
Lähisuku ja varsinkin äitini on sitä mieltä, että imetys on ainoa oikea tapa ruokkia lasta. En jaksa ruotia sitä sen tarkemmin, mutta joskus mietin ääneen, että huolisikohan vauva korviketta välillä, niin sain kamalat haukut niskaani.
Loppujen lopuksi imetin poikaa 1v 2kk. Lopussa imetystä oli vain muutamia kertoja päivässä ja silloin se oli ihan mukavaa.
Mutta nyt sitten mietin kauhuissani miten jaksaisin uuden vauvan kanssa saman rumban uudestaan. Ja jotenkin tuntuisi itsekkäältä antaa korviketta, jos omaa maitoakin tulee. Jopa vähän kateellisena kuuntelen ihmisiä jotka imettivät vain hetken ja aloittivat sitten pulloruokinnan. Olen ihan ristiriidassa tämän asian kanssa!
Toivottavasti joku ymmärsi pointtini... :/