Imettaminen ei minun juttu :-(

Onko täällä muita jotka ovat todenneet ettei imettäminen olekkaan ihanaa? Olen imettänyt nyt 2 viikkoa ja taidan vaihtaa korvikkeeseen, koska minusta vain tuntuu, ettei tämä imettäminen ole minun juttu. En osaa sanoa mikä siinä tökkii, mutta joku.

 

Ei se olekaan kaikkien juttu.
Vaihda vain korvikkeeseen äläkä pode huonoa omaatuntoa.

Itse olisin halunnut imettää, mutta tissit märkäni. :/

 

mä lopetin imettämisen kokonaan kun vauva oli 2,5 kk ja siihenkin asti tosi paljon annoin korviketta. En mäkään siitä tykännyt. Alkoi jotenkin ahdistamaan ja oksettamaan kun imetti.

 

älä sit imetä.
meillä terveet muksut 3kpl ja eivät yhtään tissiä saaneet

 

mä lopetin imettämisen kokonaan kun vauva oli 2,5 kk ja siihenkin asti tosi paljon annoin korviketta. En mäkään siitä tykännyt. Alkoi jotenkin ahdistamaan ja oksettamaan kun imetti.

mulla oli vähän sama tunne, sellanen ahdistus ja kuvotus. Imetin molempia lapsia hampaat irvessä noin 4kk ja täytyy myöntää, että se söi jonkin verran minun ja lasteni välistä kiintymystä silloin alussa.

 

Juu, älä ihmeessä imetä jos se tuntuu pahalta.

Terveisin se jonka juttu se ei ollenkaa ollu...

 

Mutta alkuun voi kyllä helposti tökkiä ja olla hankalaa, mutta kyllä se siitä sitten lähtee. Ainakin mulla näin. Mutta tietysti jos liikaa ahistaa, niin ei sekään ole hyvä.

 

Ei se varmaan ole kaikkien juttu, ja siinä tapauksessa ei kannata imeettää. Yhtä terveitä lapsia tuttelillakin kasvatetaan. Ja siitä ei todellakaan saa potea huonoa omaa tuntoa jos lopettaa imettämisen.
Mulla oli silleen et odotus aikana ajattelin et imettäminen ei ole minun juttu, ja kaikille sanoin et en ikinä tule imettää. mutta toisin kävi, imettäny olen jo 9kk ja nyt pikku hiljaa ollaan lopettelemassa.

 

Herumisrefleksi tuntuukin äärest ihnalta ainakin ekat neljä kuukautta.

Sitten siihen tottuu...

(ja se on paljon mukavampi kuin se että pitää nousta kylmään yöhön pulloa lämmittämään)

 

Korvikkeellaki tulee terveitä lapsia. Eikä siitä kannata itteesä syyllistää jos korviketta antaa. Jos susta tuntuu siltä niin korviketta vaan.

 

Esikoista imetin "pakolla" sen silloin määrätyn 3kk:ta, ei ollut kyllä mitään "ihanaa ja auvoisaa aikaa" :/. Kakkosesta imetys ei onnistunut ollenkaan, paino vaan tippui vauvalla, vaikka yritin mitä!! Meillä kävi neuvolastakin täti punniimassa ja opettamassa, aloin korvikkeen annon n. kk:n kuluttua synnytyksestä. Kolmatta imetin myös n. 3-4kk:ta, ja neljättä n. 2kk:ta, kävi sama homma kun toisen lapsen kanssa.... Hyvin ovat kasvaneet, eikä heillä ole mitään korvatulehduksia, tai muitakaan ongelmia joita väitetään korvikelapsilla olevan!

Eli, älä turhaan "aja itseäsi loppuun" tämän asian kanssa

 

Istualtaan imettäminen onnistuu melko hyvin, mutta makuulla se on yhtä tuskaa. Mun rinnat on niin pienet ja pyöreät sekä nänni niin matala, että vauva täytyy ottaa aivan iholle kiinni, jotta pysyy rinnassa kiinni. vähän jos liikahtaa niin heti putoaa.

 

Sähän voisit myös ottaa yhteyttä imetystukiryhmään jos niiltä tulis joku imetysihminen neuvomaan tai juttelisitten puhelimessa. Niillä on kyllä tosi hyviä vinkkejä ja voi imetyskin alkaa sujumaani hyvin

 

Minä jälkiviisaana totean, että olisin voinut antaa korviketta jo esim. vauvan ollessa 6 vkoa jolloin alkoi imemään tosi tiheään. Kulutin itseni loppuun imettämisen ja yöheräilyjen sekä stressin takia. Imetin siis n. 3 kk ja yhtään enempää en olis kestänyt. Vauva oli ja on ihana, ei ole siitä kiinni.. Mut imettäminen ei ole minun juttu!

 

mulla sattui 2kk imettäminen ja kyyneleet irvessä melkein itkin ja syötin.
sitten kipu helpotti. ei se imettäminen munkaan juttu oo mutta neiti on nyt 5,5kk ja on helppo ollut lähteä liikenteeseen kun ruoka on aina mukana ja "lämmintä". (edelleen täysimetyksellä ) .
todellisuudessa en tykkää imettämisestä mutta saanhan hetken levätä ja lukea kirjaa kun syötän vauvaa rinnasta.
Mutta jos se tuntuu ettet halua enempää yrittää niin lopeta ja älä pode huonoa omaatuntoa tai kuuntele muiden mielipiteitä.
se on täysin imettävän äidin asia.

 

Ei ollut minunkaan juttu, tätä toista en imetä ollenkaan. hay-d:tä peesatakseni imetys häiritsi meidän kohdalla kiintymystä lapsen kanssa kun väkipakolla imetin vaikka vaan itketti!! Mitä sitä kärsimään jos ei pakko ole.

 

täytyy yrittää lähteä käymään hieman ulkona kävelemään. jos se helpottaisi oloa, kun koko päivän olen vain vauvaa rinnalla pitänyt. jos tämä nyt suostuu tissistä luopumaan siksi aikaa.

 

Istualtaan imettäminen onnistuu melko hyvin, mutta makuulla se on yhtä tuskaa. Mun rinnat on niin pienet ja pyöreät sekä nänni niin matala, että vauva täytyy ottaa aivan iholle kiinni, jotta pysyy rinnassa kiinni. vähän jos liikahtaa niin heti putoaa.

Mulla sama ongelma et nänni niin matala ettei vauva saa kunnolla otetta ja sit kun saa niin sattuu rintaan kun imee niin kovaa. Mulla on käytössä rintakumi josta on paljon apua otteen saamiseen. On välillä itelläkin käynyt mielessä kokonaan korvikkeeseen siirtyminen vaikka vasta kolme vkoa imettänyt. Jotenkin tuntuu et olis helpompaa korvikkeen kans.

 

^joo minulla myös tuo rintalumi käytössä, että toinen saa edes jonkinlaisen otteen.

 

Niin ja käytössä myös rintapumppu josta paljon apua kun saa pumpattua ja sit voi myös mies osallistua syöttämiseen ja itse saa hetken hengähtää. Jos vaan ehtii pumppaamaan ku vauva välillä koko ajan rinnalla. Ja se vie aika paljon voimia.

 

eli mun rinnatkin on aivan väärin muodostuneet imetystä varten pitäisi varmaan olla riipputissit, jotta tämä imetys onnistuisi

 

eli mun rinnatkin on aivan väärin muodostuneet imetystä varten pitäisi varmaan olla riipputissit, jotta tämä imetys onnistuisi

Samalta tuntuu joskus. Koitan kyllä vielä jaksaa jonkun aikaa enkä ihan heti luovuta ja lopeta imetystä. Ensimmäisen kanssa ei onnistunut imetys ollenkaan. En ymmärrä miten jotkut nauttii imettämisestä.

 

Tee niin jos siltä tuntuu, se vaan ei ole kaikkien juttu.

Itse imetin poikaa 5kk, kuukauden ikäsestä puolivuotiaaksi. Ekan kuukauden sai siis pelkkää korviketta ja sairaalassa luovutettua maitoa. Tytyä imetin 3 viikkoa ja tuskaa oli sekin kun lapsi ei mitään siitä saanut, huusi vaan kun hullu.

 

Mä inhoon imettämistä ja viimeks sain kyllä synnärillä siittä kuullakkin :kieh: Kaikki kolme lasta terveitä ja pirteitä vaikka korviketta saikin ja pienin edelleen =)

 

Onko täällä muita jotka ovat todenneet ettei imettäminen olekkaan ihanaa? Olen imettänyt nyt 2 viikkoa ja taidan vaihtaa korvikkeeseen, koska minusta vain tuntuu, ettei tämä imettäminen ole minun juttu. En osaa sanoa mikä siinä tökkii, mutta joku.

No, et ole kokenut vielä tarpeeksi. Kaksi viikkoa oli minullakin todella tuskaista touhua molempien lasteni kanssa. Esikoisen kanssa kaksi kuukautta, itseasiassa. Silti en mistään ole niin kiitollinen kuin siitä, että jaksoin yrittää. Imetin molempia yli vuoden. Se vaiva todella palkitsee: Kiva oli havaita kesällä rannalla muiden äitien kanssa, miten oli helppoa vetää vaan bikiniliivi sivuun ja tissi suuhun. Säilyy maito tuoreena, on sopivan lämpöistä ja erittäin paljon terveellisempää ja ravitsevampaa lapselle kuin korvikemaito. Siinä rauhassa puun alla istuskellen ja imettäen seurasin, kun kaksi kaveria hösäsivät pullojaan, miettivät missä maidon voisi lämmittää, onko pullo puhdas, missä tutit ja muut värkit ja kauanko avattu maito säilyy. Ja vielä maksaa siitä! Vapaaehtoisesti. Hymyilytti.

Juuri luin kaksi 2000-luvun väitöstä liittyen äidinmaidon edullisiin ominaisuuksiin vauvan ravintona korvikkeeseen verrattuna. Lehmänmaitoproteiinin erittäin haitallinen vaikutus vastasyntyneen (alle 3kk) suolistonukan kehittymiselle, diabetesriskin moninkertaistumisesta on nyt tutkimustulosta, tiamiinia ei ole synteettisessä muodossa olemassakaan ja äidinmaito sisältää tätä lapsen aivojen ja muun keskushermoston kehittymiselle erittäin olennaista ainetta. Imetys vähentää rintasyöpäriskiä, voimistaa äidin ja lapsen varhaisen vuorovaikutuksen syntymistä ja vaikka mitä. Tässä vain ne asiat, jotka nyt hätäseen muistan ulkoa. Turha väittää, että tämä on propagandaa, koska tieteellistä näyttöä on ollut jo vuosia aiheesta.

Minulle nämä näytöt riittivät motivaation ylläpitämiseen. Miksi en tarjoaisi lapselleni parasta, jos se ei ole mahdotonta?