Ilmeisesti olen tehnyt suurta vääryyttä, kun olen opiskellut ja ansainnut rahaa ja hyvän elintason ennen lasta.

Opiskelin, tein kaikkea kivaa itsekseni ja miehen kanssa, nautimme elämästä kahdestaan, teimme töitä. Saatuamme tarpeeksemme yritimme lasta, saimme lapsen. Ei ole rahasta pulaa, on varaa kaikkeen kivaan, ei todellakaan tarvitse laskea joka penniä. Tienasin mukavasti ennen äippälomaa ja nyt on varaa nauttia lapsesta miehen kanssa. Käytämme siivouspalvelua ja puutarhuria, koska emme kummatkaan erityisemmin rakasta siivousta tai kodin laittamista. Ei se edes ole niin kallista.

Mutta voi luoja mitä arvostelua ja mulkoilua olemme saaneet osaksemme. Ei paljoa enää tee mieli käydäesim. mammakerhoissa tutustumassa uusiin ihmisiin. Ilmeisesti elämän tulisi olla jatkuvaa kituuttelua ja pennin venyttämistä kerrostalokaksiossa. Meillä on liikaa aikaa ja rahaa. Vielä oudompaa on, miksi haluan palata töihin, kun pärjäisimme miehenkin palkalla. Huoh. Ikinä en ole lesoillut koulutuksellani tai rahoillani, mutta keskusteluissa asumismuodot, koulutus jne. tulee aina jossain vaiheessa ilmi. Mulla on liian helppoa ja itsenäistä. Tästä lähtien pidän suuni kiinni.

 

Tuotko todellakin esille kaiken kertomasi käydessäsi mammakerhoissa?

En ihmettele että mulkoillaan =)

Olen hyvin koulutettu ja palkattu, mutta jostain kumman syystä en ole tuntenut tarvetta tuoda sitä esille.

 

Sitä en ymmärrä miksi teillä käy puutarhuri.
Itselle rakkaimpia kesäharrastuksia.

 

[QUOTE="vieras";22245830]Tuotko todellakin esille kaiken kertomasi käydessäsi mammakerhoissa?

En ihmettele että mulkoillaan =)

Olen hyvin koulutettu ja palkattu, mutta jostain kumman syystä en ole tuntenut tarvetta tuoda sitä esille.[/QUOTE]

Sanoinko jossain kohtaa, että tuon sen esille? Ei, en todellakaan tuo, mutta en toki ala valehdella jos kysytään.

 

Joo yleensä just nää tukihuijarit jotka ei ees tv-lupia maksa on ne jotka katto nokkavartta pitkin. Niiden pitäis saada kaikki ilmaseks, ei ne tajua että jos viittisivät, voisivat itsekin päästä samaan.

 

Joo ja vaikka olisit opiskelijaäiti, vanhana lapsen saanut, monilapsisen perheen äiti, yhden lapsen äiti, nuori äiti jnejne. saat sitä paskaa kyllä niskaasi että parempi totutella siihen.
Minä en koe että sinulla olisi kovinkaan kamala kohtalo, jos joku katsoo pahalla sinun toimintaasi koska yhtälailla sitä katsotaan muidenkin erilaisessa elämäntilanteessa olevien äitien kohdalla.

 

Juu, oot tosi pahis.
Jos olisit se teillä käyvä siivooja (Huom! ei siivousalan yrittäjä, vaan tekisit siivouskeikkaa silloin tällöin, kun lapsia hoitaa joku todella luotettava hoitaja, kuten alle 45-vuotias mummo), niin olisit jo paljon parempi Äiti.

 

Sitä en ymmärrä miksi teillä käy puutarhuri.
Itselle rakkaimpia kesäharrastuksia.

Noo... emme kummatkaan erityisemmin nauti puutarhan laitosta. Mies välillä laittelee, mutta pääsääntöisesti olemme ulkoistaneet sen hoidon. Eikä oikein ole ylimääräistä aikaa kesäisin

 

Sanoinko jossain kohtaa, että tuon sen esille? Ei, en todellakaan tuo, mutta en toki ala valehdella jos kysytään.

Vaikea kuvitella että pelkän koulutuksen perusteella ketään mulkoillaan?

Eri asia on taas se miten esiinnyt, valittelet liian rahan kanssa pärjäämistä. Jos joku tuskailee siivouksen kanssa kerrot heti että teillä käy siivooja, koska inhoat siiavoamista jne...

Palkkaani en ole koskaan kertonut.

 

Suomi on kateellisia pullollaan. Anna tuon kaiken mennä toisesta korvasta ulos.

 

Sanoinko jossain kohtaa, että tuon sen esille? Ei, en todellakaan tuo, mutta en toki ala valehdella jos kysytään.

Kukaan ole kysynyt mitään, elät valheessa itsesi kanssa, ole mitä olet kunhan olet sitä itseksesi.

 

Mun tilanne ei oo ihan täsmälleen sama, kun sun, mutta aika samantyylinen kuitenkin. Oon huomannut saman ilmiön, enkä erityisesti viihdykään mammakerhoissa. Sen sijaan vietän aikaa vanhojen tuttujeni kanssa, jotka ymmärtää mun tilanteeni selittelemättäkin.

 

[QUOTE="vieras";22245860]Vaikea kuvitella että pelkän koulutuksen perusteella ketään mulkoillaan?

Eri asia on taas se miten esiinnyt, valittelet liian rahan kanssa pärjäämistä. Jos joku tuskailee siivouksen kanssa kerrot heti että teillä käy siivooja, koska inhoat siiavoamista jne...

Palkkaani en ole koskaan kertonut.[/QUOTE]

Just joo. Ikinähän ei saa sanoa jos hyvin menee. Aina pitää vaan valittaa jostain ettei vaan kukaan tuu kateelliseks ja pahalle mielelle.

 

Mun tilanne ei oo ihan täsmälleen sama, kun sun, mutta aika samantyylinen kuitenkin. Oon huomannut saman ilmiön, enkä erityisesti viihdykään mammakerhoissa. Sen sijaan vietän aikaa vanhojen tuttujeni kanssa, jotka ymmärtää mun tilanteeni selittelemättäkin.

Tai sitten golfkentällä Marian kanssa, tai Ninan

 

EVVK mammakerhot. Minua ei sellaiseen tasapäistämishelvettiin saisi maksustakaan.

 

Mikä sä muuten oot koulutukseltasi?

 

Kukaan ole kysynyt mitään, elät valheessa itsesi kanssa, ole mitä olet kunhan olet sitä itseksesi.

Ei sitä tarvi kuule edes kysyä, mutta kun monta kertaa käy niin, että ei vaan yksinkertasesti oo sielä mammakerhossa mitään sanottavaa keskusteluun, jos joku vaikka alkaa puhua siitä, mitä Duplot maksaa Vapaa Valinnassa ja saako niitä Ellokselta halvemmalla jne. Jos haluan lapselleni Duploja, niin menen lähimpään kauppaan, otan hyllystä sen paketin, minkä haluan ja maksan sen. Ei mua kiinnosta, olisiko sen saanut jostain toisesta kaupasta halvemmalla, jos olisin lähtenyt oikein erikseen hakemaan toiselta puolelta kaupunkia. Sitten ihan pelkästään se, että ei osallistu keskusteluun tai vaihtaa hetken kuluttua keskustelunaihetta Duploista muualle, saattaa aiheuttaa paheksuntaa ja mulkoilua, jos lapsella sattuu vielä olemaan päällä vaikka Marimekkoa tms. mun mielestä ihan tavallista lastenvaatetta...

 

Nämä provot epäonnistuvat, kun ihminen esittää olevansa järkyttynyt toisten häneen kohdistamasta arvostelusta, mutta itse kuitenkin tuomitsee omissa viesteissään muiden toisenlaiset tavat elää.

Sen takia en jaksa ihmisiin kauheasti pitää yhteyksiä. Teen mitä tykkään, koska se on minusta hyvä niin, mitä muut ajattelevat ei minua kiinnosta eikä minun tarvitse kiinnostua toisten tekemisistä.

 

Tavallaan ymmärrän ap:ta tässä asiassa. Mulla on oikeastaan välillä ongelmia sekä näiden parempituloisten ihmisten että pienituloisten kanssa. Ensinmain
itut ei ymmärrä että lastenvaatteita ostaa käytettynä ja jälkimmäiset ei sitä että suht pienistä tuloista huolimatta asutaan omaa isoa omakotitaloa. En siis kuulu kumpaankaan porukkaan, vaikka olen työllä ja säästöillä omaisuuteni ansainnut sitä katsotaan pahalla.

Toiseen jengiin liian "rikas" ja toiseen köyhä. Mitähän tässä pitäisi tehdä?

 

öö.. millä tavalla tuo kaikki tulee esille?
Ei multa vaan koskaan kysytä mitkä meidän tulot on jne
Tai käykö meillä puutarhuri...en ole ikinä kuullut että tuollasesta moitittas ketään joten jotain muuta tuossa nyt on.

 

Minä olen törmännyt samaan jopa ystäväpiirissäni. Ihania ystäviä muuten (meitä on siis kolme ystävystä), mutta raha-asioista en halua heidän kanssaan puhua. Nykyään tosin ystäväni ovat ymmärtäneet, että on parempi ettemme edes keskustele esim. siitä mistä lasten talvihaalarit on hankittu tai mitä ruoasta kannattaa maksaa yms, vaan kunnioitamme toistemme tilanteita ja tapoja. Siinä vaiheessa kun odotimme vauvoja ja he olivat alle vuoden ikäisiä otimme kuitenkin muutaman kerran aika tiukastikin yhteen. Minä en jaksa koluta kirpputoreja etsien säällisiä talvihaalareita ynnä muita vaatteita, vaan ostan kirpparilta jos satun jotain mukavaa löytämään ja jos en, niin menen kauppaan ja maksan sen mitä pyydetään. Kaverini taas ostaa paljon kirppareilta ja suuri osa lasten vaatteista on käytettyjä, koska heillä on sukulaislapsi joka on pari vuotta vanhempi ja jolta jää paljon. Kolmas taas kierrättää omilla lapsillaan, ostaa uutena, mutta mahdollisimman edullisesti. Samoin se, että me käytimme samansuuruisen asuntolainan uuden kerrostaloasunnon ostoon, kuin minkä toinen kaveri käytti vanhan omakotitalon ostoon tuntui herättävän närkästystä, sekä se etten halunnut palata töihin kun lapsi oli alle vuoden, kun taas molemmat ystäväni palasivat viimeistään vanhempainvapaan loputtua. Mutta koska kyse on ystävistä ja olemme tunteneet toisemme todella pitkään, osaamme suhteuttaa nämä asiat ja ajatella, että ne ovat meidän henkilökohtaisia valintoja ja ammatinvalintakysymyksiä. Mammakerhoissa huomasin myös samoja juttuja, mutta niissä en edes välittänyt puuttua asioihin, minulle on ihan sama mitä tuntemattomat ihmiset meistä ajattelevat.

 

Onko tämä vaan joku äitien no life juttu kun en vielä toistaseksi ole törmänny tällaseen. (vauva tosin niin pieni etten kerhoissa vielä ollu)
Mihinköhän kastiin me sitten kuulutaan...hmm

 

meillä on aivan mahtava mammapiiri.seittämän äitiä ja nähään viikoittain..sulle on varmaan vaan sattunu veemäisiä ihmisiä kohdalle..

 

öö.. millä tavalla tuo kaikki tulee esille?
Ei multa vaan koskaan kysytä mitkä meidän tulot on jne
Tai käykö meillä puutarhuri...en ole ikinä kuullut että tuollasesta moitittas ketään joten jotain muuta tuossa nyt on.

En ole kerhoissa käynyt, mutta muskarissa käydessä lapsen ja minun vaatetustani seurattiin, samoin vaunuja ja jopa kännykkääni kerran kommentoitiin. Minulle tuli tekstiviesti jonka luin murkarin päätyttyä (muskarin jälkeen ei ollut enää muita ryhmiä, joten usein jäimme vielä juttelemaan ja esim vaihtamaan vaippaa ja syöttämään ennen pois lähtöä), kun eräs äiti tuumi, että hän ei edes osaisi käyttää tuollaista puhelinta ja taitavat olla tosi kalliitakin. Kerran ulkovaatteita pukiessa eräs äiti näki tarpeelliseksi ilmoittaa, että hän ei ole nähnyt tarpeelliseksi panostaa noin vuodenikäisen talvihaalariin, kun se mahtuu niin vähän aikaa eikä sen ikäinen tarvitse mitään ominaisuuksia vielä. Olimme kahden. Samoin kerran kuljimme yhden äidin kanssa vähän matkaa samaa matkaa kotiin näki tarpeelliseksi kommentoida vaunujamme kuinka nuo oovat niin arvokkaita ja kuinka he olivat päätyneet kuomurattaisiin ja lämpöpussiin, kun on paljon edullisempaa ja pitkäikäisempää ja kuulemma tulen vielä huomaaman että meidän vaunut ovat olleet tuhlausta.

Hämmennyin niin, etten saanut sanottua mitään. Puhelin on älypuhelin, koska tarvitsen monia sen ominaisuuksia työssäni ja harrastuksessani. Lapsen talvihaalarin olimme saaneet kaverilta lainaan (hän oli ostanut sen omalleen, jolle haalari oli käynyt nopeasti pieneksi, eikä sitä oltu käytetty kuin vaunuissa). Vaunut olivat Brion Kombit, jotka anoppi vaatimalla vaati saada maksaa, vaikka olimme itse niihin säästäneet viimeiset matkakorvaukseni ennen äitiyslomaa ja todellakin niitä käytetään vielä melkein kolmevuotiaallakin, emmekä todellakaan kaipaa kuomurattaita. Ihmiset vain jostain syystä kokevat tarvetta kommentoida toisia ja tehdä omia johtopäätöksiään kerran viikossa tapahtuvan tapaamisen perusteella.

 

Sitä en ymmärrä miksi teillä käy puutarhuri.
Itselle rakkaimpia kesäharrastuksia.

jos mulla olisi varaa, ottaisin ehdottomasti puutarhurin, en itse välitä tonkia kukkapuskia.
siivoajaa voisin myös käyttää muutaman kerran kuussa, tai ehkä joka viikkokin.

hyvähän se on, että on ihmisiä jotka käyttävät näitä kotipalveluita, työllistävät ihmisiä