ilman o: ta

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja nainen 30
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
N

nainen 30

Vieras
Täällä yhdessä jutussa mies paasaa (ihan aiheestakin), mutta tietämättä millaista naisella voi parisuhteessa olla seksin kannalta.

Itse olen pitänyt yhtä lasteni isän kanssa nyt noin 12 vuotta (eli h..vetisti liian kauan jo).

Minä olen tässä suhteessa saanut orgasmin tasan yhden kerran, kun mieheni on saanut sen joka kerta (Montakohan yhdyntää mahtuu kahteentoista vuoteen; voipi olla, että kahdesti viikossa tahdissa muutamia tuhansia, en ole lähelläkään matikka nero, joten laskekaapa itse.

Viimeksi yritin kerrankin olla itsekäs, ja ""ottaa"" se orkku vaikka oman käden kautta (koska itsetyydyttäen saan sen jos haluan)- ja pyysin miestäni hieromaan eräänlaisella sauvalla. Panemalla hän tulee aikalailla nopeasti - ja nukahtaakiin sen jälkeen nopeasti. Eikä esilämmittelyistä tietoakaan - melkein väkisinmakaa, jos en anna.

Niinpä pyysin hieromaan. Hetken aikaa jaksoi laiskasti (- ei kuuntele mitä pyydän juuri ikinä.) Ja vähän ajan päästä lähti keittiöön (itsellä alkoi taas toivo hiipua)- ja niin oli hakenut jääkaapista jotain syötävää ja tuli mässyttämään sitä sänkyyn. Kyllä pisti vihaksi!!....

Kun kiukkuissani käänsin selkää, enkä antanutkaan tällä kertaa ""Herra Omahyväisyydelle"" ihmetteli hän miksi nyt käyttäydyn moisesti - ja että nyt kun ""olen tyytyväinen"" niin en anna hälle- eikä ole reilua.. Voi helvetti.

Niin, että nautin toki seksistä ilman orgasmiakin, mutta tärkeää on, että mies huomioi naisen edes joskus- ja pääsisin minäkin huippuun edes joskus. Eikö vaan.
Ja suihinkin ottaisin, jos haluaisi, muttei ole halukas- tai ei ole koskaan antanut vinkkiä siihen suuntaan. Muuten kyllä ollaan eri asentoja ym. kokeiltu. Itse hän ei minua nuole- enkä välitäkään siitä.

Itsekkään ja omahyväisen miehen perikuva kai. En enää ole edes kostunut hänen kanssaan moneen vuoteen. Ei innosta yhtään.



 
Lasten takia. En haluaisi rikkoa perhettä, mutta en haluaisi myöskään elää elämääni säästöliekillä.

Mies on muuten luotettava, mutta valitettavasti myös lähes työnarkomaani. Olen ollut yksin lasteni kanssa jo useimmat viikonlopun illat- nyt jo pari vuotta, ja viikonpäivienkin illat, kun mies on paahtanut työtä. Eikä sitä rahaa edes koskaan näy, emmekä ikinä käy missään lomalla. Ne rahat menevät autojen vakuutuksiin ja korjauksiin ym ym. Ilmeisesti auton kiillottaminen on tärkeämpää kuin naisen tyytyväisenä pitäminen. Eikä puhe auta.

 
Ja sitä rahaa menee myös kaljaan- ja paljon. Joka päivä juo ja makaa sohvalla. Ei juuri osallistu mihinkään kotiaskareeseen- eikä lasten hoitoon. Osoittaa vaan sormella, mitä voisin tehdä.
 
Voi olla itsekäs mies. Ajattele nyt nainen, mies ajattelee vain omia halujaan ei sinua. Missä on ylpeytesi ja millaisen naiskuvan annat itsestäsi lapsille. Olet miehellesi vain käyttöesine, jota otetaan ja käytetään. Tällaisia miehiä löytyy vielä suomenmaasta...
 
Tunnen tyypin. Just.Jonkinlainen vamma tuollainen on ihmismielessä.Tuollainen mies ei opi koskaan eikä mistään.

Sinulla on kaksi mahdollisuutta:

1. Suunnittelet eron ja osituksen ja pläjäytät suunnitelman heti nokan eteen kun sitä ennen olet laittanut avioeron vireille. Tee se yksin.
2. Kun lapsesi on noin pieni, toimit toisin. Kerrot miehelle, että et enää odota häneltä mitään, etkä aio itsekän enää pitää avioliittosopimusta. Alat elää kuin vapaa, ja jos et uskalla yksin lähteä, etsi itsellesi kunnon mies. Sadat miehet etsivät sinunlaistasi naista parhaillaan.

Etsi se uusi mies avioliitossa ja kaikessa rauhassa. Tuollainen körmy kuin sinun ei lähde mihinkään toimintaan. Saat ihan rauhassa häärätä.Toimi ystävällisesti ja vakaasti. Hoida lapsi ja koti hyvin, mutta pillu loppuu nyt ja sen tyrkytys.

Sinun ja lapsen on parempi kahdestaan. Eihän tuo voi lastakaan hoitaa, ei millään, ihan tunteeton veikko. Mieti, mikä on aikataulu, mutta älä tuhoa ja tuhlaa ainokaista elämääsi.
Katkeraksi älä tule. Kun toimit, se on terapiaa.
 
Kaikki on suhteellista, voisithan sinä yksinhuoltajana alkaa etsimään elämäsi miestä. Vaihtoehdot ovat eronneet, karanneet tai ikuiset poikamiehet. Tai sitten te voisitte ihan vakavissanne alkaa keskustelemaan suhteestanne. Mutta aika vaikealta kuulostaa, kun keskusteluihin lähdettäessä on annettavana vain pitkä vaatimuslista...
 
Se, että haluaa edes joskus orgasmin ja kunnollisen miehen = pitkä vaatimuslista?

Missä on suhteellisuudentaju?

Sama juttu kuin sulle valittais siitä, jos sulle ei kelpais nainen, joka ei koskaan anna sinun laueta, eikä tee kotona mitään ja juoksee vain baareissa.

Kelpaako?
 
AP:

Miehesi selvästikin kipuilee suhteessanne. Hän varmasti pakenee tilannettanne töihin, ja sinä käytökselläsi luot hänelle lisää paineita. Otatko häntä huomioon riittävästi?
 
En tiedä kipuileeko.
Minä kipuilin aluksi, kun jouduin kesätkin viettämään lasteni kanssa yksin mieheni tehdessä töitä ""paremman elannon eteen"".
Nyt en enää välitä - ja vietän mielellään iltani itsekseni, sillä saan huomiota eräältä mieheltä, jonka kanssa ollaan puhelimitse yhteydessä. Ja kun mies huomasi, että en välitä ja annan piu paut hänen menoilleen ja poissaololleen niin lopettikin iltatyöt (sanoin hänelle suoraan, etten välitä enää piiruakaan, jos ei ole kotona. Kyllä minä seurani saan)

Ja kyllä minä nalkutankin. esimerkiksi siitä, ettei mies tee edes miesten töitä kotona, vaan kaikki saa repsottaa rauhassa. Voin kuulemma pyytää talkkaria apuun; työ kuuluu sille.

Mutta erittäin vaikea on erota, sillä tunneside on vahva (luottamus, että toinen kuitenkin loppujenlopuksi välittää, ystävyys), sekä tietysti lapset.

Hyvät neuvot olisi kalliit. Jos eroamme niin mies on tehnyt minut jo ""syylliseksi"" eroon valittamalla sukulaisille, että muka juon (muutama siideri viikossa!..) ja että haluan liikaa vapautta (=juoksen baareissa - jota teen oikeasti ehkä kerran kuukaudessa. Vaihtoehtona on, että vietän iltani yksin kotona!)

Voi olla, että miehenikin löytäisi paremman rinnalleen, sellaisen, joka jaksaa häntä passata ja pitää hyvänään. Minä olen jo sen verran katkera, ettei kiinnosta.
 
Oikeassa olet, ettei hän opi - eikä varsinkaan kuuntele neuvoja. Itsepäinen kuin mikä.

Ystävyyssuhteet kodin ulkopuolella ovat hänelle tärkeämpiä kuin minä ja varsinkin kavereiden auttaminen aina tarpeentullen. Häntä on muiden helppo käyttää hyväksi. Mutta minulle ei kodin ja lasten hoidosta koskaan kiitoksen sanaa heru.

Avioeroa ei tarvitsisi ottaa, sillä ei ole kosinut, vaikka aina naimisiinmenosta puhuu. Sitä en enää halua.
 
On se ihme, että täällä miehet puollustelevat tuollaista junttia. Tottakai miehelle pitää antaa paineita, jos hän jättää naisensa tyydyttämättä. Jos ei mies niitä paineita kestä, niin ostakoon hameen.
 
On mies, jolle minä olen kuulemma hänen elämänsä rakkaus (eikä tämä ole nykyinen).
Hän saa minut kiihottumaan jo pelkästään silläkin, että ottaa minut naisena huomioon.
Olen antanut itselleni luvan nähdä tätä miestä silloin, kun mahdollista. En, monista syistä johtuen, pysty muuttamaan erilleen vielä, mutta tarkoituksena on.

Mieheni tietää, että olen ollut yhteydessä kys. henkilöön ja on mustis kai.. Minun puolesta olkoot. Olen kai naisena jo niin katkeroitunut, etten välitä. Haluan Elää- ja Tuntea. Uuden miehen kanssa pystyn saamaan orgasminkin - ja varmaan Monta lisää.
Lasten isään olen niin täysin tympiintynyt tällä saralla- kun tietää, että hän vähät välittää saanko - kunhan vain itse tulee.

Voiko mies olla vain kertakaikkisesti Tyhmä? Vai välinpitämätön? Vai mitä? -Ettei välitä saako nainen/onko tyytyväinen
Vastatkaa te miehet.
 
No nyt selvis. Olet rakastunut toiseen ja teet miehellesi vaatimuksi, joita et edes toivo hänen täyttävän. Seksistä kieltäytyminen kuuluu kuvioon. Jonkin ajan kuluttua olet ajanut liittosi niin metsään, että ero on pakollinen. Miehesi on pihalla kuvioista kuin lumiukko. Olet katkera akka, etkä herttainen vaimo, siinä on vissi ero. Llopeta miehen syyttely ja ala etsimään vikoja ensin itsestäsi.

 
En ole kieltäytynyt seksistä - saa pistää siemenensä edelleen. Olen vain neutralisoitunut asialle.
Ajan kyllä liittoani metsään- yritän kovasti. Olen silti liian kiltti osatakseni sanoa suorat sanat. Hän kuvittelee voivansa pompotella minua miten tahtoo -ja on pompotellutkin ja tehnyt itse mitä lystää välittämästä siitä, mitä toivon- tähän asti.
Ja oikein - en toivo edes hänen enää täyttävän yhtäkään toivettani - siihen kun en usko (enkä halua enää tuottaa pettymyksiä itselleni). On liian itsekäs ihminen.

Olen herttainen nainen, vaan tätä menoa katkera akka. Tiedän sen itsekin.
 
Itselläni tilanne on myös ristiriitainen. Lapsiani rakastan, tunteet viilenneet heidän äitinsä kanssa. Pidän arvossa sitä, että nainen saa orgasmin rakastellessa. En välttämättä tuota sitä aina yhdynnän yhteydessä, vaan pitkä esileikki. Tykkään käyttää kieltä ja minua kiihottaisi suuresti jos naiseni käyttäisi apuvälineitä. Meillä on seksi ollut hyvin samalla konseptilla toteutettua. Yli 7 vuotta yhdessä, niin se alkaa puuduttamaan.. Hänellä kyllä villejä fantasioita.. Niitä ei vain toteuteta:-(
 
Just normaalia, mie..s, ihan niinkuin naisessa olisi muka kaksi eri ihmistä samassa kehossa... Minä olen opiskellut omaa naistani 20 vuotta... oppiakseni vain että opiskelu on tylsää.
 
No perhana...ettekö ole itse yhtä tylsiä ja saamattomia, kun niitä fantasioita ei toteuteta???? Toisen syyttämisellä ei pitkälle pötkitä - eikä suhdetta paranneta. Noin lähtökohtana.
 
Kyllä niistä löytyy useammankin persoonan ominaisuuksia. Miten muuten luulet naisten pystyvän pyörittämään kotitaloutta, käymään töissä ja toimia vielä psykiatrina ystävilleen vapaa-aikanaan? Nainen on kuin harvinainen veistos, kun luulet tuntevasi sen läpikotaisin, niin se muuttaa olomuotoaan ja koostumustaan. Tosin naisissakin on eronsa...
 

Yhteistyössä