Ilkeitä lapsia naapurissa:'(

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Surullinen äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Alkuperäinen kirjoittaja ehdotus:
Kyllä minäkin olen sitä mieltä, että ketään ei saa kiusata. Toki sekin on totta, ettei kaikista voi pitää ( eikä vanhemmat voi pakottaa kenestäkään tykkäämään ) mutta sekään ei oiekuta haukkumaan ja kiusaamaan. Kiusaaminen olisi ollut sellainen syy, jonka takia olisin saattanut lapsiani jopa kurittaa, en ikinä hyväksyisi sitä, että lapseni jotain kiusaisivat puhumattakaan että vähättelisin asiaa jos lapseni paljastuisivat kiusaajiksi. Joutuisivat kyllä vastaamaan teoistaan.

Niin ja tää höpötys siitä kuinka "kenestäkään ei voi pakottaa tykkäämään" vois jo loppua, kun puusilmät sitä sit jauhaa, kun oma lapsi paljastuu kiusaajaksi. Tietenkään kenestäkään ei voi pakottaa tykkäämään-daa. Mutta se ei varsinaisesti liity tähän puheenaiheeseen mitenkään. Kaikkien kanssa on kuitenkin opeteltava tulemaan toimeen, ja siis ketään ei suljeta yhteisen leikin ulkopuolelle. Sieltä pihoilta lähtee nekin sosiaaliset tavat, joita sitten työelämässä tavitaan. Itse olen ottanut vanhanaikaisen linjan, kasvatan myös kylän lapsia. Ihan sama onko porukan ulkopuolelle jäänyt tai kiusaaja oma vai vieras lapsi, jos olen aikuisena paikalla, katson oikeudekseni tilanteeseen puuttua. Ja hyvin on ainakin toistaiseksi toiminut. Omat lapseni eivät jätä ketään leikin ulkopuolelle, eikä heitäkään ole jätetty vaikka äiti ei olisi "vahtimassa" vaan palautetta on tullut opeilta, että ovat mieluisia leikkikavereita porukassa. Enkä tosiaankaan suostu vieressä ihmettelemään, jos joku lapsi jää leikin ulkopuolelle. Ihmeen paljon löytyykin aikuisia joiden mielestä se on ihan jees.
 
Huoh. Olipas tästä tullut pitkä ketju.
Olen siis käyttänyt lastani kerhossa, olen nykyään vienyt hänet sinne puoliväkisin koska ei haluaisi lähteä. Siellä eräs naapurin poika tuli hänelle pari viikkoa sitten sanomaan mm. että on ruma. Olin ilkeä täti ja puhuttelin poikaa ja kysyin oliko hänen mielestään hyvää käytöstä..

Hyvä etten itkua vääntänyt kun luin joidenkin teidän vastauksianne. Minun lapseni on kiltti ja ujo poika, en edes halua opettaa hänestä nyrkein ja haistattelemalla pärjäävää kovista! Olen myös ollut pihalla lapseni kanssa ja yrittänyt saada naapurin lapsia leikkimään, juuri silloin lapset sanoivat etteivät halua leikkiä lapseni kanssa (kannustin lapseni kysymään tulisivatko mukaan) ja jatkoimme leikkimistä kahdestaan. En ehkä saisi luovuttaa helpolla,mutta päätin mielessäni että jos tilanne ei muutu kuukauden-parin sisällä niin muutamme pois.

Kaikista ei tarvitse tykätä,mutta kaikkien kanssa voi leikkiä. Niin minut on kasvatettu ja niin kasvatan oman lapseni. Ja kukaan ei hauku ketään kusipääksi tai muuksikaan, tykkäsi sitten tai ei!! En voi uskoa joitain lukemiani tekstejä aikuisten kirjottamaksi.
 
En jaksanu lukea koko ketjua, mutta meidän kerrostalon pihalla on vähän samanlaista meininkiä. ja asumme väliaikaisesti kaupungin vuokratalossa (odotellaan pääsyä omaan). Talossa tosi paljon yksinhuoltajien, eronneiden ja karanneiden lapsia ja tosi huonokäytöksisiä ja monenkaan tekemisiä ei mitenkään valvota. Täytyy sanoa, että onneksi tässä ei tarvi kauaa asua...
Tuli vaan tästä mieleen, että asuuko ap:kin jossain vuokratalossa?
 
Musta tuntuu ettei teidän kannata olla tekemisissä tuon perheen kanssa. Vaikuttavat aika omituisilta ja erittäin huonoa käytöstä, liekö jotain roskasakkia jos suoraan sanon. Itse en haluaisi lapselleni tuollaisia kavereita, jotka heti ovat haukkumassa ja kiusaamassa.
 
Kyllä. Valitettavasti asumme juurikin tällaisessa kaupungin vuokratalossa! Olen kaikkeni tehnyt että lapseni olisi kiva muita kohtaan ja sitten hän saa vain paskaa niskaansa kun on muille mukava.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Kyllä. Valitettavasti asumme juurikin tällaisessa kaupungin vuokratalossa! Olen kaikkeni tehnyt että lapseni olisi kiva muita kohtaan ja sitten hän saa vain paskaa niskaansa kun on muille mukava.

Mä tiedän, että tästä vetää nyt moni herneen nenään, mutta itse oon kokemuksen kautta huomannu, että on aika paljon eroa, asutko kaupungin vuokratalossa vai omakotialueella tai muulla vastaavalla. Ollaan nyt asuttu sekä että ja kyllä nää vuokratalojen mukulat on paljon levottomampia ja huonokäytöksisempiä kuin omakotialueella. Odottelen kuin kuuta nousevaa, että päästään muuttamaan pois tästä. Ja kiitän Luojaani siitä, että tää on meille vain väliaikaisasunto.

Olisko teillä mahdollista muuttaa johonkin muualle asumaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja minna:
Onko kyseessä joku huonomaineinen kaupungin vuokratalo? Mun yks tuttu asuu sellasessa ja porukka pihalla on kyllä sellasta että omia lapsiani en joukkoon päästäisi!! En väitä että kaikki on sellasia,mutta tää ainakin on. Tuttunikin yrittää sieltä pois päästä heti kuin mahdollista!

noi on kamalia paikkoja. kakarat 3v ylöspäin menee kuin pellossa. isommista otetaan mallia, räitään, kiroillaan ja jutut muutenkin sellaista tasoa ettei minusta kuulu lasten korviin. sitten kun sinne sekaan menee joku "normaali" lapsi, niin kuin siskoni lapset raksan venymisen takia, huomaa mistä puusta nuo lapset on tehty. mitään tapoja tai rajoja ei ole eikä yleensä ketään kuka haluaisi sellaisia asettaa. kiusaaminen, nimittely, jopa väkivaltaisuus on ok.

muutaman kerran pääsin näitä nicoliinoja seuraamaan ja luojan kiitos ei tarvitse ikinä enää tuollaiseen paikkaan mennä. jos omat puhuisivat minulle kerrankin niin kuin nämä lapset omille vanhemmilleen, tai edes yrittäisivät käyttäytyä niin, katsoisin kyllä tiukasti peiliin. niin varmaan tekevät nuo asukitkin tuolla, mutta näkevät vain syyn pistää lisää sikiämään tai poiketa kenties ensin lähikaupan kautta kaljaostoksilla.

!

Miksi te olette tuollaiseen paikkaan edes muuttaneet?

 
Juurikin tuossa edellä sanoin että eilen päätin että muutamme pois jos/kun tilanne jatkuu.

Kuvottaa vaan joidenkin palstalaistenkin kommentit,joiden mukaan vika olisi minussa tai lapsessani. Selvä, en olisi saanut mennä mukaan kysymään lapsilta että leikkisivätkö omani kanssa, mutta lapseni ei yksin uskaltanut..
Mulla on kamalan paha olo tämän asian takia ja ehkä helpointa muuttaa tästä pois.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ap:
Juurikin tuossa edellä sanoin että eilen päätin että muutamme pois jos/kun tilanne jatkuu.

Kuvottaa vaan joidenkin palstalaistenkin kommentit,joiden mukaan vika olisi minussa tai lapsessani. Selvä, en olisi saanut mennä mukaan kysymään lapsilta että leikkisivätkö omani kanssa, mutta lapseni ei yksin uskaltanut..
Mulla on kamalan paha olo tämän asian takia ja ehkä helpointa muuttaa tästä pois.

Ei siinä sun lapsessasi ole vikaa. :) Rohkeutta ja muuta tulee ajan myötä, ei niitä noin pienellä lapsella vielä tarvitsekaan olla tuossa mittakaavassa mitä noilla pihoilla tarvittaisiin.

Me asuttiin erinäisistä syistä tuollaisessa paikassa kun esikoinen syntyi, ja kyllä huokaisin helpotuksesta kun sieltä päästiin pois. Juuri lapsen takia; hän oli tuolloin alle 2v eli ei ehtinyt tuolla hankkimaan "tapoja". Aikani sitä menoa katselin ja päätin että teen mitä tahansa sen eteen ettei tarvitse lastani tuollaisessa paikassa kasvattaa.

Nämä monet lapsesi syyllistäjät ovat samanlaisia juntteja tod.näk. itsekin; juntilla tarkoitan juuri näitä ihmisiä jotka kasvattavat lapsistaan puolitarkoituksella kiusaajia, räyhääjiä ja kunnon kyynärpäätaktikoita JA vielä ylpeilevät aikaansaannoksellaan. Löytyyhän noita myös paremmilta alueilta, mutta nuo vuokratalot on kyllä oikein keskittymiä.

Veikkaan, että jos muuttaisitte saisit lapsellesi paljon mukavamman kasvuympäristön ja tervepäisempää seuraa muutenkin, noiden alueiden teiniporukatkaan ei yleensä mitään toivottua seuraa ole.
 
Me ollaan asuttu aiemmin kerrostaloissa useammissakin ja luokan kiitos ei tuollaista menoa ole ollut. Yleensä on piiloleikkeihin, kirppiksiin, pallopeleihin yms. kaikki päässeet mukaan. Nyt asutaan omakotialueella ja täälläkin ollaan vaan innoissaan, että saadaan uusia lapsia leikkeihin mukaan. Mulla noi isommat on poikia ja ainakin poikien kanssa on kaikki yleensä huolittu mukaan. Toki haukkumisia ja tönimisiä yms. on sillointällöin ollut, mutta kertaakaan en ole kuullut että uutta tulokasta olisi alettu suorilta syrjimään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja km:
En jaksanu lukea koko ketjua, mutta meidän kerrostalon pihalla on vähän samanlaista meininkiä. ja asumme väliaikaisesti kaupungin vuokratalossa (odotellaan pääsyä omaan). Talossa tosi paljon yksinhuoltajien, eronneiden ja karanneiden lapsia ja tosi huonokäytöksisiä ja monenkaan tekemisiä ei mitenkään valvota. Täytyy sanoa, että onneksi tässä ei tarvi kauaa asua...
Tuli vaan tästä mieleen, että asuuko ap:kin jossain vuokratalossa?

Hohhoijaa taas tota yleistämistä :D
Mä kasvatan lapsistani ei-kiusaajia mun parisuhdetaustasta huolimatta :xmas:

Yhdessä asiassa olen samaa mieltä, mäkin muutan tästä pois kun löydän paremman asunnon.
Mä en tykkää yhtään asua kerrostalossa, vaikka rauhallinen talo onkin.
 
Voi hyvänen aika, siis ei kaikkien tarvi olla kaikkien kaveri eikä jokaisen kanssa tarvi väkisin leikkiä. MUTTA ketään ei saa haukkua kusipääksi. Ei ikinä tai koskaan. Mä myös opetan mun lapsille että uusiin lapsiin tutustutaan ensin ja sitten vasta päätetään tuleeko kavereita vai ei. Ja ihan ennakkoluulottomasti. Vaikka lapsista ei kavereita tulisikaan, kyllä mä silti käytöstapoja edellytän. Eli tervehditään kun kohdataan jne.

Kuvitelkaa nyt vaikka että olet uusi työntekijän ja työpaikan taukohuoneessa kaikki muut istuu samassa pöydässä ja ei päästä sua siihen pöytään istumaan. Kuiskivat ja nauravat yhdessä ja kutsuvat sua kusipääksi. Toihan täyttäisi ihan heti työpaikkakiusaamisen kriteerit, mutta leikkikentällä toi onkin vaan "lapset nyt on lapsia, älä kasvata tuollaista nyhveröä" ??? Edelleen, ei tarvi kaikkien kanssa paras kaveri olla mutta olipa toinen millainen tossukka, nyhverö, joukossa pärjäämätön tahansa, niin ei ketään saa silti nimitellä.
 
Sympatiat sinulle ap, kasvatat pojastasi taatusti pärjäävämmän kuin nuo pihanne kiusankappaleet koskaan. Nykypäivänä työelämässä - kuin myös tietenkin ihmissuhteissa - korostuvat erityisesti sosiaaliset ja vuorovaikutustaidot, alalla kuin alalla. Fiksut menestyvät. Jos vanhempienkin suhtautuminen on tuota tasoa niin hakeutukaa ihmeessä muiden seuraan. Mukaviakin aikuisia (ja heidän kasvattamiaan lapsiaan) on, en ikipäivänä ole törmännyt vastaavaan. Jaksamista, kyllä se siitä. Oma tyttönikin on kiltti ja ujo ja eskarin aloitus oli takkusi. Nyt eskarin päättyessä on yksi suosituimmista leikkikavereista, eli kyllä muutenkin ryhmässä pärjää kuin vain viidakon lakeja noudattaen...
 
Entäs jos menisit mukaan leikkiin? Aikuisellekin on joskus hauskaa leikkiä piilosta/kirkonrottaa tms. Lapsiseurueessa selvästikään ei ole ketään aikuista "valvomassa" läheltä, jos toisia kohdellaan tuolla tavalla.

Tai tee lapsesi kanssa jotain niin kivaa että toisetkin kiinnostuvat. Meillä saatiin yksi hankala kiusaajalapsi "kuriin" sillä että hän sai lainata katuliitujamme - piirtää yhdessä oman lapsemme kanssa. Sitten kun tuli seuraava kiusaamistapaus, niin muistutin että miksi kiusaat tätä toista lasta, hänhän ei ole tehnyt sinulle mitään pahaa vaan antoi jopa lainata katuliitujaan.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Surullinen äiti:
Muutimme vasta lapseni (6v.) kanssa uuteen kaupunkiin. Lapseni on aina ollut todella epävarma itsestään ja ujo. Edellisessä asuinpaikassa hän leikki naapurissa olevien lasten kanssa ja jokainen otettiin leikkiin mukaan.
Nyt uudessa paikassa hän on käynyt kahdelta lapsiporukalta kysymässä pääsisikö mukaan ja molemmilla kerroilla vastaus on ollut; me ei leikitä sun kanssa. Lapseni on näinä päivinä itkenyt illan kotona ja sanonut että on niin tyhmä ettei kukaan halua hänen kanssaan leikkiä:(

Toissapäivänä huomasi vastapäisen kerrostalon pihalla olevien lasten leikkivän piilosta ja kysyi minulta saisiko mennä kysymään pääsisikö hän mukaan, annoin luvan (joskin minua pelotti että lapseni joutuisi taas pettymään). Lähdin lapseni kanssa kysymään ja hän saikin sitten mennä mukaan :) Olin todella iloinen lapseni puolesta kunnes hän tuli kotiin...sanoi minulle että muut lapset olivat kutsuneet häntä omituisella nimellä; kusipää. Muutenkin kysellessäni leikin kulkua tajusin että lapseni on ymmärtämättään joutunut kiusatuksi.
Olin kauhuissani ja tuntui että sydämeni särkyy. Lapseni ei tiedä kyseisen sanan merkitystä ja ei ymmärtänyt sanan pahuutta:( Kävin sanomassa haukkuneiden lasten isälle asiasta ja arvatkaa mikä oli vastaus? "Mitäs lapsesi halusi leikkimään meidän lasten kanssa,älä seuraavalla kerralla päästä. Ei meidän lasten ole pakko tykätä kaikista." Kiehuin raivosta.

Nyt edessä olisi sanan selittäminen omalle lapselle. En vain kestä tilannetta; lapseni luulee vihdoinkin saaneensa kavereita ja on aivan innoissaan asiasta, joudun nyt murskaamaan hänen ilonsa. Kyllä tässä tilanteessa äidin sydän itkee..


Onko tämä nykypäivää? Kun minä olin pieni niin moinen ei olisi tullut kysymykseenkään :(


No hyi helvetti millainen isäkin, hyi hitto. Ilmankos on lapsetkin mitä on, kun niitä on varmaan tosi hyvin "kasvatettu". :kieh: :kieh: :kieh:


Lapsellesi iso :hug:
 
Ei kyllä kuulosta miltään perus käytökseltä, en jaksanut kahlata ketjua läpi. Mutta käyttekö leikkipuistossa jossain vähän etäämällä vaikka, että lapsi tutustuisi muihin lapsiin ja saisi vaikka kaverin? Kyllä varmasti itselläkin kävisi muuttaminen mielessä. Ei ketään saa kohdella huonosti, tai ystävyys suhteet perustua siihen porukan kiusattavana olemiseen että vain saa kavereita. Millaisen viestin se antaa lapselle, ja millaisen itsetunnon. Ja vaikka hiljaisemmat, ja ujot tuntuvat välillä jäävän jalkoihin eivät ne kyynerpäätaktikoijat elämässä aina pitkälle pötki. Jokaiselle lapselle on tärkeää tulla hyväksytyksi juuri sellaisena kuin on.
 
Ihmettelen monissa viesteissä tuota sanaa "nykyään". Ainahan se on ollut samanlaista lapsilla (ja isommillakin)
Tosin, nyt ihmettelen omaa käyttämääni sanaa "aina".

Mutta kun munkin lapsuudessa oli samanlaista, niin en osaa mieltää sitä ihan "nykyisyydeksi".

On toki maailma muuttunut mun lapsuudesta, mutta tuon tapaisia juttuja oli sillonkin. Lapset ei leiki kaikkien lasten kanssa, vaikka kuinka opetettaisi. Eikä tarvitsekaan.

Aikuisten mielestä se on julmaa. Mutta vaikka me ollaan kuin pehmeitä arvoissamme, se ei tarkoita, että ihmisluonto olisi sitä heti synnyttyämme.

Kiusaaminen on sitten ihan eri asia, siis sellainen järjestelmällinen kiusaaminen.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Vieras:
Ihmettelen monissa viesteissä tuota sanaa "nykyään". Ainahan se on ollut samanlaista lapsilla (ja isommillakin)
Tosin, nyt ihmettelen omaa käyttämääni sanaa "aina".

Mutta kun munkin lapsuudessa oli samanlaista, niin en osaa mieltää sitä ihan "nykyisyydeksi".

On toki maailma muuttunut mun lapsuudesta, mutta tuon tapaisia juttuja oli sillonkin. Lapset ei leiki kaikkien lasten kanssa, vaikka kuinka opetettaisi. Eikä tarvitsekaan.

Aikuisten mielestä se on julmaa. Mutta vaikka me ollaan kuin pehmeitä arvoissamme, se ei tarkoita, että ihmisluonto olisi sitä heti synnyttyämme.

Kiusaaminen on sitten ihan eri asia, siis sellainen järjestelmällinen kiusaaminen.

Ihminen on eläin. Ja kuten kaikilla laumaeläimillä, lapsillakin julmin sekä vahingollisinkin mahdollinen kiusaamisen muoto on sulkea lauman ulkopuolelle.
 
Lyhyesti: AP:lle tsemppiä, hienoa että näet niin paljon vaivaa lapsesi takia, että pohdit pois muuttoa. Minäkin muuttaisin. Olin eron jälkeen tilanteessa, jossa piti valita asuinlähiö. Kyllä se niin on, että asumme nyt ahtaammin mutta onnellisemmin, kuin jos olisimme muuttaneet kaupungin halpaan vuokra-kolmioon. Nyt on äidillä ja tyttärelle mukavia ystäviä! Kannattaa katkaista tuo kiusaamisen kierre heti ennen kuin se vaikuttaa lapsen identiteettiin!

Suosittelen, että minne sitten mietittekin muuttoa, käykää yhdessä kävelemässä lähiseudulla ja tsekatkaa puistot ym. aktiviteetit. Tämäkin on rumasti stereotypisoitu, tiedän, mutta kannattaa muuttaa lapsen takia vuokralle paikkaan, jossa suuri osaa omistamissaan asunnoissa. Siitä voi suoraan päätellä jotakin kotien tasosta. Tiedän, että yleistystä. Olenhan itsekin vuokralla asuva yh!

 

Yhteistyössä