Ilkeä äitipuoli on ahdistunut

[Sarianna]

Miehelläni on kaksi lasta,jotka asuvat äitinsä kanssa eri paikkakunnalla ja joita isä näkee silloin tällöin. Olemme seurustelleet kohta vuoden, kihlauduimme puolen vuoden seurustelun jälkeen. Lasten äidin kanssa rakkaudeton avoliitto katkesi pari-kolme vuotta sitten. Mies jäi roikkumaan suhteeseen lasten takia vaikka tunne naista kohtaan muistutti enemmän vihaa kuin välittämistä, rakkaudesta puhumattakaan.

Seurustelumme alkuaikoina eukko soitteli useaan otteeseen päivän aikana, joka kuitenkin laantui kun otin asian puheeksi mieheni kanssa. Nainen on yrittänyt miehen huomaamatta (madonna, ah niin viaton ja puhdas) tehdä taktisia liikkeitä ja ärsyttää minua, ihan vahingossa.. Lapsiin liittyviä puheluita voikin yhtäkkiä yhdistellä p*llu-aiheisiin viesteihin vaikka mielestäni p*llu ei enää liity lapsiin kun ne sieltä on jo ulos pulahtanut..

Ongelma on siinä, että kun lapset tulevat meille, olen kuin haamu ja tuntuu etten pysty hengittämään. Ahdistaa niin maan perkuleesti, ja nyt olo on ollut paska parin viikon ajan, koska olen odottanut tulevaa viikoloppua, jolloin tytöt tulevat meille. Haluan koko ajan ulos kodistani ja mua oksettaa jos ne tulee ees mun lähelle tai koskee muhun, ajattelen koko ajan lasten äitiä ja sitä kuinka näillä neljällä on ollut niin ihana perhe ja onnellisia ja plaaplaa vaikka ukko sanoo ettei ollut onnellinen oikeastaan missään vaiheessa..

Nuorempi ei muista nimeäni, saattaa kysyä että olenko Hanna (äidin nimi) ja tuleeko minusta Hanna kun saan lapsia. Joka kerta yritän hymyillä ja kertoa yhä uudestaan ja uudestaan nimeni, ja kertoa tytölle miksei minusta tule Hanna-niminen koskaan. Välillä hän puhuttelee minua Hannan siskon nimellä ja välillä kysyy taas uudestaan suoraan että mikä minun nimeni olikaan..!!

Noh, pikkuinen viaton lapsi, eihän minulla tulisi mieleenkään että hän tahallaan koittelisi hermojani... Kerran hän kysyi isältään että ""muistatko isi kun sä rakastat äitiä..""

En tiedä kuinka vaikuttava asia on se että isä saattoi silloin tällöin olosuhteiden pakosta punkata ""ex-perheensä"" luona ja näin ollen lapsille on muodostunut kuva että isi on taas kotona ja koko perhe taas saman katon alla.. Erosta kuitenkin on jo aikaa, eli luulisi että lapset olisivat jo oivaltaneet että isi ja äiti on nyt oikeesti eronnu..

Tiedän että tytöt käsittelee eroa omalla tavallaan, he kuulemma pitävät minusta paljon mutta itselläni ahdistaa niiiiinnn paljon tuleva viikonloppu ettei mitään rajaa..
Mieheni sanoi tänään että tämä on viimeinen kerta kun tytöt tulee meille kunnes minä olen valmis.. En tiedä mitä tuohon pitäisi sanoa, se on hänen oma ratkaisunsa sillä hän ei halua että olen ahdistunut jne..Eikä tule kuuloonkaan että lähtisin siksi aikaa muualle että saa olla lastensa kanssa keskenään.. Enkä minä ala rukoilemaan että lapset tulisivat meille jos kerta en itse siitä nauti tippaakaan..

Toinen ongelma on se _ex-akka_. Tuntuu välillä ku hän soittaa miehelleni, että raivostun niin että kiipeän linjoja pitkin sinne ja hakkaan sen siniseksi ja revin pään irti ja kaikkeeta mahdollista!! Nimenomaan silloin tulee tälläinen olotila ku kuulen heidän puhuvan muusta kuin lapsiin liittyvistä asioista.. Tai siis kuulen mieheni vastaavan hänelle, ja nopeasti hän vaihtaakin puheenaiheen sillä tietää kuinka pahalta se minusta tuntuu kun jaarittelee muista asioista. Tuo exä on ainut milloin koen hillitöntä mustasukkaisuutta, puhumattakaan tilanteesta kun olen muutaman kerran nähnyt hänet! Tuntui niin pahalta!

Meillä on vauvahaaveita, mutta mua niin sieppaa välillä etten saa olla se nainen joka puskee ulos miehen ensimmäisen lapsen.. (elkää kommentoiko tätä ollenkaan, sillä tiedän ettei teillä ole muuta sanottavaa kuin että elkää tehkö lapsia ku sä oot nii kypsymätön ja ukkokaan ei osaa kantaa vastuuta ja tekee uuden eukkonsa vuoksi kaikkeita paskoja uhrauksia ja laiminlyö lapsiaan..)

Rakastan miestäni yli kaiken, kuten hän minua ja tuntuu todellakin kohtuuttomalta että hän tekee tuollaisen ratkaisun minun takiani!!!

En halua kuulla mitää hirveetä moralisointia tai haukkumista, tää asia on tosi piinaava, haluan neuvoja kuinka selvitä viikonlopusta hengissä, kuinka kohdata se exä jne.. Kertokaa onko tässä maassa yhtä sairaita ihmisiä kuin minä ja miten asiat on menny ja kaikkeeta mahdollista.. Auttakaa, hätä on suuri..

 

[kia]

Kaikki mitä minulla tulee mieleen, on pelkkää moralisointia. Miksi sotkeennuit mieheen, jolla on exä ja lapsia ? Joudut heitä harvoin näkemään ja silti olet tyytyväinen, kun isä ei enää aio tavata heitä lainkaan, jotta sinä et ahdistuisi. Ei tuosta voi mitään hyvää seurata.

 

[ap]

Niinpä, en joudu paljoakaan olemaan tekemisissä mutta ahdistaa ja vituttaa ja masentaa aina kun tapaamme heidät. Lapset sinänsä ok tyyppejä, mutta mulla on _jatkuvasti_ mielessä heidän äitinsä jonka rinnalla itselläni on ""harmaavarpunen""-olo..

Hän vastaa juuri niitä kauneusihanteita/""tyylisuuntia"" joita itse (ja valitettavasti myös nyky-yhteiskunta) ""arvostan"" mutta joihin minulla ei ole varaa/mahdollisuutta. Kyseessä on siis jollain tapaa kateus ja sitä kautta mustasukkaisuus, sillä ajattelen että miehenikin pitää häntä upeampana ja kauniimpana ja ihanempana kuin minua.. Vaikka näin ei ole. Hän on vakuutellut minua siitä kuinka hänellä ei ole mitään tuntemuksia häntä kohtaan ja olen hänen mielestä maailman kaunein nainen jne..

Mulla on tosi surkee itsetunto ja viha itseäni kohtaan nousee vähän väliä pintaan koska koen olevani maailman rumin ja lihavin ja vastenmielisin nainen..

Alussa lasten suhteen minulla ei ollut mitään ongelmaa eikä myöskään exän suhteen, enkä tälläistä osannut kuules odottaa saatika toivoa..En osaa/pysty tämän takia ajattelemaan eroa minkäänlaisena vaihtoehtona..

 

[mies]

Ensimmäiseksi ajattelin, että lähde pakoon.
Seuraavaksi, että älkää ottako lapsia.
Mutta suhtaudu lapsiin positiivisesti, älä tyrkytä seuraasi, anna heidän itse tulla uteliaisuuttaan luoksesi kyselemään. tehkää yhdessä lättytaikinaa, anna tyttöjen vispata, lisätä jauhoja, paistakaa yhdessä...
Jos tunnet sieniä, niin menkää metsään niitä etsimään. Tehkää yhdessä asioita, niin silloin unohtuu puolin jos toisin paha olo.
Tytöt vaikuttavat vilkkailta, heidän kanssaan tulee kyllä toimeen, mutta yhteistä kivaa tekemistä pitää olla.
Kyllä sinä keksit, tsemppiä!

 

[ap]

Ne todellakin on vilkkaita ja vähän liiankin eloisia ""minun makuun"" (olen rauhaa ja hiljaisuutta rakastava) ja tulevat tekemään tuttavuutta ja haluaisi että tulen heidän kanssaan puistoon jne, mutta kun tämä ahdistus!
Olen kuin haamu, en pysty puhumaan mitään, laahustan perässä, puhun vain jos jotain kysytään. Normaalisti olen iloinen ja melko puhelias mutta muutun välittömästi kun tytöt saapuu seuraamme!

Vaikka yritän ja yritän psyykata itseäni että edes mieheni vuoksi voisin olla iloinen ja touhuta mutta ei aina onnistu. Kyllä viimeksi piirtelin heidän kanssaan ja letitin hiukset niiltä jne, mut sit se ahdistus taas tulee ja pakko lähtä pois! Ja koko ajan se kuva mielessä siitä exästä!! Se on niin raastavaa!!!

 

[mies]

Ei se syy taidakaan olla lapsissa. Asetat itsellesi joka suhteessa vaatimuksia ja se on saanut sinut tuntemaan itsesi riittämättömäksi.
Mitäpä jos antaisit itsesi olla oma itsesi. Hyväksy kapinasi ja pidä sitä normaalina asiana. Tulkitse sitä niin, että et pidä tilanteesta. Varmasti kaikki ovat jännittyneitä. Olet hankalassa tilanteessa eikä ihme , että oireilet.

Älä tee asiasta isoa numeroa ja pura tilannetta tekemiseen.

 

[ap]

Kyllä, olen erittäin tyytymätön itseeni ja kun näen sen exän, tuntuu entistä pahemmalta.. Itsetunto ihan maassa, kadehdin ja ihailen sitä eukkoa vaikka loppujen lopuksi ei mitään erityistä syytä ole!! Tai pitäisi olla, muuta kuin nämä ulkonäkökeskeiset seikat... Miten voisin olla tyytyväinen itseeni? Kertokaa miten sen teen!

 

[kia]

Voisitko keskittyä asioihin, joissa sinä olet hyvä (jopa parempi kuin ex, vaikka tuo vertailu sinun pitäisi heti unohtaa) ja sitä kautta saada onnistumisen tunteita. En voi kertoa, missä olet hyvä, koska en tunne sinua, mutta varmaan olet monessakin asiassa hyvä.

 

[kia]

Auttaisiko se, että yrittäisit nähdä lapsissa miestäsi, jota rakastat. Samaa näköä?
Varmaan miehesi voi tehdä jonkin aikaa jotakin lastensa kanssa ilman sinuakin? Ettei tule liian suurta annosta kerralla...
Olisiko lapsituttuja, jotka voisivat tulla hetkeksi leikkimään?

 

[kia]

Jotenkin tuntuu, että ongelma vain pahenee, jos estät lasten käymisen. Parempi kun totuttelet heihin ja mitä enemmän he oppivat tuntemaan sinua, sitä enemmän he varmaan sinusta pitävät kaverina, ei äitipuolena. Ja kun sinä tutustut heihin, pidät heitä erillisinä ihmisinä, eikä äitinsä jälkeläisinä.

 

[Jennica]

Ei sinulla mitään ongelmia ole lasten kanssa, olet vain koukussa exään. Jos voisin, tarjoaisin sinulle itseluottamuspillereitä. Miksihän tuo pari on eronnut, eiköhän rakkaus loppunut ulkonäöstä huolimatta.
Sinäkö pysyisit yhdessä adoniksen kanssa vaikka hän olisi tyhmä kuin saapas tai piikikäs inhoittava alistaja.
Kuule jos miehesi luotasi lähtee, tuskin hän tämän kaunottaren luokse takaisin menee, voipi etsiä vielä rumemman. Älä pilaa suhdettasi tuolla, käy vaikka muutama kerta keskustelemassa alan asiantuntijoiden kanssa, voisit myös lainata muutaman itsetuntoa käsittelevän kirjan.

 

[mies]

Jennica sanoi hyvin: ""Miksihän tuo pari on eronnut, eiköhän rakkaus loppunut ulkonäöstä huolimatta.""

Minulla on sinulle ap itseluottamuspilleri Ja se on:
Ajattele, sinä vedit kuitenkin pidemmän korren, sinussa on se jokin, mitä ei voi saada pinnallisesti. Ota siitä tosiseikasta selkänoja itsellesi ja ala käyttämään itsevarmuuttasi.
Jokainen normaali mies, joka on erehtynyt menemään naimisiin kanan kanssa, valitsisi toisella kierroksella herttaisen, luotettavan, tavallisen naisen.

 

[ELLI]

MUN MIELESTÄ SUN ÄIJÄS VOIS LOPETTAA VASTAILUT EXÄN PUHELUIHIN.VOIMIA JA TSEMPPIÄ SULLE,JA VAUVA VAAN ALULLE.KYLLÄ NE TYTÖT SIINÄ HELTYY KUN SAAVAT SISKON TAI VELJEN.TYTÖT EIVÄT OLE SE ONGELMA,ONGELMA ON SE EXÄ. KÄSKE NYT MIEHES PITÄÄ YHTÄ SUN KANSSA.HÄNEN PITÄÄ TUKEA SUA.ETHÄN VIELÄ MILLÄÄN OLE HEILLE ÄITI,OLE FRENDI

 

[Itsetuntoa]

Koita nyt hyvä ihminen tehdä jotain huonolle itsetunnollesi. Tutustu itseesi ja opettele pitämään siitä mitä olet. Harjoittele seisomaan omilla jaloillasi äläkä elä läheistesi kautta. Kun kaadut nouse pää pystyssä takaisin ylös ja paina eteenpäin. Lapset ei ole uhka sinulle nissään muodossa koskaan.

 

[Marleena]

Minulla on aikalailla sama tilanne, kuin sinulla. Mieheni lapsen äiti on kaikkien miesten unelma eli isotissinen blondi, ja minä taas jotain ihan muuta, joten en välillä ymmärrä miksi hän kuitenkin minun kanssani on mennyt naimisíin. Olemme olleet noin kaksi vuotta yhdessä ja silti asia vaivaa jatkuvasti. Toisaalta en voi ymmärtää miksi hän on mennyt tekemään lapsen sellaisen naisen kanssa, jota hän pitää täytenä idioottina. Kai se ulkonäkö sitten riittää.
Lapsista voin sanoa vain sen, että älä aseta itsellesi liian suuria odotuksia heidän suhteen. Ainut mitä voit tehdä on oppia sitämään niitä. Siihenkin menee aikaa, tiedän, mutta totuus on, että jos haluat miehesi pitää, niin se on ainut vaihtoehto. Tee miehellesi selväksi, että koska lapset ovat hänen, ne eivät sinun olemiseesi ja tekemisiisi saa vaikuttaa. Eli kun lapset tulevat kylään, niin teet kaiken samoin, kuin silloin kun niitä ei ole. Liika yrittäminen hermostuttaa vaan lisää. Joku neuvoi etsimään lapsista isänsä piirteitä ja se saattaakin olla ihan hyvä neuvo, jos niitä vain löytyy. Minä en tosin ole yhtään yhtäläisyyttä löytänyt, vaikka kuinka olen etsinyt...
Yritä aina muistaa, että miehesi on valinnut sinut, niin minäkin yritän ajatella. Kai se jossain vaiheessa helpottaa. Toivottavasti. Kaiken se kestää jne...

 

[Julma totuus]

Edellisen kanssa oli seksiä, intohimoa ja hyvät geenit. Sinä sovit siivoajaksi, lastenhoitajaksi ja kotipiiaksi. Ex-vaimon kanssa on kenenkään turha yrittääkään kilpailla. Tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku.

 

[Marleena]

Kyseessä on ex-tyttöystävä, ei vaimo. Enkä ole sen enempää siivooja, lastenhoitaja kuin kotipiikakaan. Mies kyllä hoitaa lapsensa ihan itse tämän meillä ollessa. Se kun ei mulle kuulu.
Mun kanssa se nyt kuitenkin haluaa olla ja lapsiakin tehdä, joten en kai ihan turha sitten kuitenkaan ole.

 

[Xena]

Voi kuinka tutultu tuo ahdistus tuntuu...mikää muu ei. Minulla ei ole itsetunto-ongelmia ja miehen exänkin kanssa välit ovat ihan hmm ok. Mutta kun tiedän että tyttö on tulossa meille niin minut valtaa mieletön ahdistus. Tykkään kovasti tytöstä ja yritän olla ns. normaali ja yleensä viikonlopun keskivaiheilla se jo onnistuu - sitten alan jo odottelemaan että tyttö lähtee. En käsitä näitä fiiliksiä, olen jollain tapaa perustellut sen siten, että en pääse tyttären kanssa ""kunnolla"" tutuiksi koska hän käy parin viikon välein pari yötä. Olenkin joskun miehelleni kommentoinut, että tilanne helpottuisi (itsekkäästi ajatellen) minun puoleltani jos tyttö asuisi meillä kokoajan. Onneksi hän alkaa jo ollan sen verran iso että saa itse päättää ja kulkea kenen luona milloinkin. Niin ja tämä ahdistus ei muuten ole helpottanut näiden viiden vuoden jälkeenkään yhtään vaikka alussa niin kuvittelinkin...

Sinulle en osaa muuta neuvoa sanoa, kuin että hoida suhteesi itseesi ensin kuntoon ja sitten keskityt tyttöihin. Miksi sinun on pakko nähdä exää? Asuuko samalla paikkakunnalla? (Minä en esim. ole nähnyt mieheni exää kolmeen vuoteen, alussa jopa kävin yhdesti kylässäkin hänen kodissaan..)

Olis kiva vaihtaa ajatuksia muidenkin lapsettomien pariskuntien kanssa jossa toisella on kaikki valmiina.

 

[Heli]

Hei, en ehtinyt lukea kaikkia vastauksia, ehkä joku jo tätä ehdottikin. Mene käymään tän sivun keskustelupalstalla: http://www.suomenuusperheellistenliitto.fi/homepage.htm

Todella hyvä palsta, itsekin siellä paljon olen kun samassa veneessä ollaan.

 

[Miekkonen]

Malliesimerkki siitä, kuinka vaikeaa on tänä päivänä löytää ns. täysjärkinen nainen, jonka kanssa voisi yrittää yhteiseloa.

Ap:n miesystävän Exä oli hyvännäköinen mallinukke. Ehkäpä mies kyllästyi itseään peilaavaan ja meikkaavaan tyhjäpäähän, jolla ei ollut henkisesti mitään annettavaa?

Mies löysi vaatimattomammalla ulkonäöllä varustetun ap:n, ja luuli että tässä olisi mahdollisuus. Vaan mitä tekee surkealla itsetunnolla varustettu ap? Niinpä niin.... Ajaa suhteen vaikeuksiin tekemällä elämän hankalaksi mustasukkaisuuttaan.

Kohta mies ymmärtää jättää ap:n, ja viimein tajuaa että ruman naisen kanssa eläminen voi olla ihan yhtä vaikeaa!

 

[!]

Lähde karkuun ja etsi mies jolla ei ole menneisyyttä. Anna miehen palata perheensä luo, niinhän pelkäät hänen tekevän kaiken aikaa. Jos hän ei palaa sinne, niin anna häenn etsiä itselleen itsetuntoisempi kumppani.

 

[xä]

Nostan vähän itsetuntoasi. Sinun takiasi mieheni jätti minut, rakastui sinuun. Olen kyllä tosi kiva, hyvän näköinen, älykäs ja ihan hyvä sängyssä.Luulin, että meillä oli hyvä olla yhdessä. Silti sinussa oli jotain, miksi mieheni sinuun rakastui, ja jätti minut kuin vanhan kertakäyttöastian.Ihan vähän minua lohduttaa, ettei elämänne lapsien kanssa olekaan niin auvoista kuin xmieheni on antanut ymmärtää. Olenkin ihmetellyt, että miten on mahdollista, että kaikki menee niin mahdottoman hyvin, ilman pienintäkään ristiriitaa. Tytöt ovat murrosiässä ja ainakin kotona se näkyy ja kuuluu.

 

[Sen virheen tehnyt]

Tekstisi olisi voinut olla minun kirjoittamani! Mieheni lapsiin minulla on kyllä hyvä suhde, elikä niiltä osin tarinamme eroavat. Heidän meillä olonsa ei minua ahdista, ainoastaan heidän äitinsä olemassaolo.

Tuo kohta tekstissäsi, joka liittyi p...uun on minun elämästäni suoraan! Skitsofreeninen ex-ämää kehtaa lähettää miehelleni viestiä, jossa ilmoittaa menevänsä pi..u-pesulle!!! Että kyllä niitä sekopäitä ex-vaimoja taitaa sittenkin olla enemmän, kuin tämä minun mieheni ex. Ämmä ei tunnu tajuavan, että heillä on yhteiset lapset, ei enää yhtään mitään muuta! Ja mieheni on niin heikko, että antaa ex-ämmänsä tehdä näitä älyttömyyksiään. Miksi? Koska ex-vaimo on niin lapsellinen, että kostaa miehelleni lasten kautta, jos mieheni kehtaa edes yrittää sanoa jossain vastaan.

Tämä miejeni ex-ämmä ei tunnu tajuavan, että mieheni ei ole mikään ""säälittävien ex-vaimojen auttava puhelin"" jos tällä muijalla joku nyt sattuu menemään huonosti. Ketä kiinnostaa, pääseekö hän työpäivän aikana syömään vai ei??? Tai, että onko hän taas riidellyt nykyisen kumppaninsa kanssa... Ja mitä V...UA se hänelle kuuluu, sujuuko uudessa sängyssämme NUK... ja NUS... -toiminnot??? SAIRASTA!

Ja viittaus yhteisen lapsen hankintaan... Minä tunnen samoin. Miksi minä en saakaan jakaa ensimmäisen lapsen syntymän tuomaa onnea yhdessä rakastamani mieheni kanssa... Noh tulipa minunkin tehty ihan itse valintani, kun lähdin eronneen isin matkaan.

Olisi mukava saada sähköpostiosoitteesi. Olisi kiva vaihtaa ajatuksia samassa tilanteessa olevan kanssa.

 

[karde]

Ongelma ei ole mies, ei exä eikä lapset, vaan sinä itse.

Mielestäni sinun kannattaisi pitää hieman väliä mieheen ja koko hänen entiseen perheeseensä. Selvität itsellesi, mikä sinua vaivaa, miksi olet kateellinen ja miksi sinulla on niin huono itsetunto ja vaadit itseltäsi koko ajan mahdottomia. Eihän kukaan pysty olemaan täydellinen, vähemmästäkin ihminen ahdistuu.

Lapset vaikuttavat iloisilta pikkutytöiltä eikä tuo entinen vaimokaan miltään syöjättäreltä vaikuta, vaan tavalliselta naiselta, joka joutuu olemaan miehen kanssa tekemisissä. Tämä sinun on ymmärrettävä. On lasten yhteisiä asioita, joita on hoidettava. Myös muista asioista (minun mielestäni) voi jutella, jos sille päälle sattuu. Ketä se haittaa. Olivathan he, herrajumala, sentään mies ja vaimo ja heillä on yhteisiä lapsia.

Neuvoni olisi, että muuttaisit hetkeksi omaan asuntoon ja pohtisit elämääsi ihan muusta näkökulmasta kuin tästä äitipuoli-asetelmasta. Unohdat miehen ja hänen juttunsa ja keskityt vain itseesi.

Itse en kyllä antaisi tyttärenä koskaan anteeksi sitä, että oma isä ei haluaisi minua luokseen (vaikka syy olisikin ymmärrettävä eli henkisesti sairas uusi vaimo). Missä ihmeessä isä sitten näitä tyttäriä tapaisi. Siellä tyttöjen kodissa vai? Tuskin se tilannettasi ainakaan parantaisi. Vai eikö isä tapaisi tyttäriään ollenkaan?

Aika mahdoton tilanne.

Eli suosittelen myös ammattiauttajan apua eli kipinkapin psykologin juttusille. Hän varmasti saa avattua joitain henkisiä solmuja, joita sinulla näyttäisi olevan.

 

[ap]

Kone tiltissä, siks en oo vastaillu..

Kia: Miehen sanojen mukaan meillä on parasta seksiä ikinä, exä oli ns. lahna. Olen kuulemma miljoona kertaa älykkäämpi, exä ei kuulemma mikään ruudinkeksijä ollut. Ulkonäön puolesta olen kuulemma jotain henkeäsalpaavan kaunista, ja ensimmäinen nainen joka on jurolta mieheltäni vienyt koskaan jalat alta. Vartaloni on kuulemma upein mitä hän on eläissään nähnyt saati uskaltanut unelmoida (mikä itseäni mietityttää, olenhan vain luomu enkä ole käynyt korjauttamassa itseäni vaikka _omasta_ mielestä tarvetta voisi ollakin..) Kaiken tämän mieheni on sanonut ilman ”tivaamista” eli oma-alotteisesti, ja tosi usein.. Eli tämän perusteella en ole ruma uus akka miten joku tuossa tuumaili..Koitan nähdä lapsissa heidän isänsä ja näenkin mutta sit tulee mieleen taas kuva siitä exästä..

Jennica: Oikein sanoit, olen koukussa siihen exään. Koen alemmuuden tunnetta jatkuvasti, etten olisi yhtä hyvä tai kaunis tai muuta..

Mies: Kiitos neuvosta, paras kaverini on sanonut samaa, mun kanssahan se mies on eikä sen akan! Mut ei lohduta ku koen etten siltikään ole yhtä hyvä nainen kuin hän.. (paitsi siinä mielessä olen hyvä että exä oli kuulemma pettänytkin suhteen alussa ukkoani, joten siinä tiedän ainakin olevani parempi… HEI, EDISTYSTÄ!!)

ELLI: Kyllä se pitääkin mun kans yhtä, ja ei ite esim. soittele sille tai muuta.. Mutta vastailee siksi että haluaa olla tietoinen mitä lasten elämässä tapahtuu, jonka ymmärränkin..

MARLEENA: ”Toisaalta en voi ymmärtää miksi hän on mennyt tekemään lapsen sellaisen naisen kanssa, jota hän pitää täytenä idioottina.” Tuo on niin totta!!!!! Kun lapset ovat täällä niin teenkin kaikkeeta sellaista mitä normaalistikin, en ole sidoksissa heidän juttuihin ja se on miehelle ok, vaikka tietysti pyytää minua ,mukaan puistoon jne..