Ahdistunut petetty

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja oravanpyörässä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
O

oravanpyörässä

Vieras
melkein kolmekymmenen vuoden ikäinen liittomme huolestuttaa minua. Vuosia sitten puolisoni oli fyysisesti väkivaltainen sitä edeltäneen henkisen väkivallan vuosien jälkeen. Tämän jälkeen harkitsin eroa tosi vakavasti ja vetäydyin kuoreeni, ja en pystynyt aktiivisesti haluamaan seksiä mieheni kanssa. Tämän jälkeen mies hankki itselleen naispuoleisia ystäviä entistä enemmän ja sai tukea näiltä kertoen omia kantojaan heille, eritoten hellyyden puutteesta sekä laiskuudestani kotitöiden teossa. Olin vain niin väsynyt ja masentunut, kun tähän kuvioon tulivat myös toiset naiset. Mies sanoi, jos olisin kuin ennenkin; halukas seksiin ja pitäisin kodista ja lapsista parempaa huolta, kaikki olisi ok.
Välillä tässä onnistuinkin, mutta hyvin menneen ajanjakson jälkeen tuli isku naamalle, kun sain tietää rakkaussuhteista tänäkin aikana.
Mies ei ymmärrä ollenkaan, miten koen nämä naiset niin rankasti, nehän on minun itsensä aiheuttamia seurauksia. Hän on täysin oikeutettu näihin "ystäviin". Heille hän voi kertoa kaikki, ja purkaa sisintään. Hän myöntää, että on haukkunut minua kaikin mahdollisin tavoin näille omaa etuaan ajatellen. Jos joku kohta kotona on huonosti, esim. tiskipöytä, valokuva lähtee "ystäville".
Yhteiset tuttavamme tietävät näistä suhteista, ovat jopa olleet esim. samoilla matkoilla. Mieheni on erittäin hyvä kertomaan asiat parhain päin, ja luulempa, että tuttavat hyväksyvät nämä tekonsa.
Tekisi mieleni huutaa maailmalle, miten asiat oikeasti ovat! Miten läheisin ihminen voi käyttäytyä noin? Mieheni ei halua keskustella suhteistaan, jotka nujertavat minut. Ne ei ole mikään ongelma, haluan vain haastaa riitaa. Ja hän myöskin suuttuu tästä puheenaiheesta niin, ettei fyysinen väkivalta ole kaukana.
Se hyvä puoli hänestä on sanottava, että ennen jatkunut henkinen väkivalta tiuskimiseen ja huutamisineen on poissa. Mutta se on muuttunut tähän muotoon...
 
pettäjä on myös sanonut syykseen pettää, että hän suojelee perhettään. Eli hän voi paremmin , kun hän pettää ja hän on paremmalla tuulella kotona. Eiköhän sinun olisi aika nostaa kytkintä ja alkaa elämään omaa elämää jossakin toisessa osoitteessa...?
 
suojelee perhettään? Kumppaniinsa kohdistava raaka henkinen väkivaltako on suojelua mielestäsi? Jos oikein käsitin, tämä miespuoleinen on tehnyt pahoja kaiken aikaa, eikö hänen olisi syytä nostaa kytkintä ja jättää perhe rauhaan.
 
vuoksesi. Voin vain kuvitella osan tuskastasi. Olet nimimerkkisi mukaisesti oravanpyörässä ja pahassa sellaisessa.
Tulee mieleen inhorealistisesti, että olisiko sinullakin oikeutus "ystäviin", jolta saisi tukea ja lohdutusta. Uskon, että miehesi ei sitä hyväksyisi!? voin olla toki väärässä, mutta nyt ei varmaan kaukaa haeta, jos narsistisuudesta puhutaan.

Hänellä on oikeutus mihin tahansa toimiin, ihan uskomaton. Mutta jos saisi maistaa omaa myrkkyään, voisi jopa äityä väkivaltaiseksi...
Joten voisi olla viisainta saada herra itse tajuamaan paikkansa oven ulkopuolella...














Alkuperäinen kirjoittaja oravanpyörässä;10953136:
melkein kolmekymmenen vuoden ikäinen liittomme huolestuttaa minua. Vuosia sitten puolisoni oli fyysisesti väkivaltainen sitä edeltäneen henkisen väkivallan vuosien jälkeen. Tämän jälkeen harkitsin eroa tosi vakavasti ja vetäydyin kuoreeni, ja en pystynyt aktiivisesti haluamaan seksiä mieheni kanssa. Tämän jälkeen mies hankki itselleen naispuoleisia ystäviä entistä enemmän ja sai tukea näiltä kertoen omia kantojaan heille, eritoten hellyyden puutteesta sekä laiskuudestani kotitöiden teossa. Olin vain niin väsynyt ja masentunut, kun tähän kuvioon tulivat myös toiset naiset. Mies sanoi, jos olisin kuin ennenkin; halukas seksiin ja pitäisin kodista ja lapsista parempaa huolta, kaikki olisi ok.
Välillä tässä onnistuinkin, mutta hyvin menneen ajanjakson jälkeen tuli isku naamalle, kun sain tietää rakkaussuhteista tänäkin aikana.
Mies ei ymmärrä ollenkaan, miten koen nämä naiset niin rankasti, nehän on minun itsensä aiheuttamia seurauksia. Hän on täysin oikeutettu näihin "ystäviin". Heille hän voi kertoa kaikki, ja purkaa sisintään. Hän myöntää, että on haukkunut minua kaikin mahdollisin tavoin näille omaa etuaan ajatellen. Jos joku kohta kotona on huonosti, esim. tiskipöytä, valokuva lähtee "ystäville".
Yhteiset tuttavamme tietävät näistä suhteista, ovat jopa olleet esim. samoilla matkoilla. Mieheni on erittäin hyvä kertomaan asiat parhain päin, ja luulempa, että tuttavat hyväksyvät nämä tekonsa.
Tekisi mieleni huutaa maailmalle, miten asiat oikeasti ovat! Miten läheisin ihminen voi käyttäytyä noin? Mieheni ei halua keskustella suhteistaan, jotka nujertavat minut. Ne ei ole mikään ongelma, haluan vain haastaa riitaa. Ja hän myöskin suuttuu tästä puheenaiheesta niin, ettei fyysinen väkivalta ole kaukana.
Se hyvä puoli hänestä on sanottava, että ennen jatkunut henkinen väkivalta tiuskimiseen ja huutamisineen on poissa. Mutta se on muuttunut tähän muotoon...
 
Jos on kolkyt vuotta heittäy jo elämästään hukkaan niin eipä paljon kannata enää erotakkaan. Perintöä odotellessa sano. Marisemisesta ei ole hyötyä. Tekee itsestänsä vaan naurettavan.
 
Ei kolmekymmentä vuotta ole mennyt hukkaan. Jokaisella liitolla on hyviä, tavallisia, ja huonoja päiviä. kaksi viimeistä vuotta ovat olleet huonoja. Pitkä tunteminen ja yhdessäolo vaikuttaa varmaan molemmilla suhteeseen jäämiseen...
 
onpa outo peruste, väkivallalla lisää hyvää oloa??

Tarkoitin sitä, että pettäjä näkee tekonsa oikeutetuksi, koska hän on paremmalla tuulella ja näin ollen hyvä perhettään kohtaan. Tämä kuuluu niihin kliseisiin, joilla pettäjä puolustelee tekojaan. Tosin harvoin mies tuota noin tekee, mutta pettäjä-äidiltä sen voi hyvinkin kuulla.
 
Viimeksi muokattu:
"Vuosia sitten puolisoni oli fyysisesti väkivaltainen sitä edeltäneen henkisen väkivallan vuosien jälkeen. "
"kaksi viimeistä vuotta ovat olleet huonoja. "
Jos henkinen ja fyysinen väivalta ei ole mielestäs huonoa, mitä sitten itket? Jatka samaan malliisn vaan. Elämäs on täydellistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hölmpölöm;10953421:
"Vuosia sitten puolisoni oli fyysisesti väkivaltainen sitä edeltäneen henkisen väkivallan vuosien jälkeen. "
"kaksi viimeistä vuotta ovat olleet huonoja. "
Jos henkinen ja fyysinen väivalta ei ole mielestäs huonoa, mitä sitten itket? Jatka samaan malliisn vaan. Elämäs on täydellistä.

kiinnitin samaan huomiota. Nyt kun pitäisi toimia, niin menee pupu pöksyyn. Toinen vaihtoehto on se, että ei se elämä niin kamalaa ole ollutkaan.
Itse veikkaan ensimmäistä vaihtoehtoa.
 
Onpa ikävää luettavaa toisilta naisilta saadut vastauksesi. Tiedän kokemuksestani kuinka kauheaa on elää narsistin kanssa. Hän hämää ja lamaa sinut täysin. Tuttavat kehuvat, hän on saanut niiaavan lähipiirin. Luulet vain vaativasi liikaa, kumppanisi on mitä hienoin. Tuttua luettavaa on myös kuinka olet hänen mielestään huono ja kaiken syy. Hän kertoo, manipuloi toisille kuinka hirveä olet, ja monet pitävätkin häntä tosi herrasmiehenä, kun jaksaa moista akkaa, kuten sinä.
Narsistithan osaavat halutessaan käyttäytyä jopa uhriaan kohtaan hienosti. Näin on käynyt sinun kohdallasi. Se jos mikä saa aina toivomaan parempaan. Ja sitten kaikki romahtaa. Ja kun luulet, ettet voi enempää kestää, tulee uutta taakkaa niskaan.

Olet nyt joutunut viimeisinä yhdessä olon vuosinamme kokemaan kaiken tuon mahdollisen. En osaa antaa neuvoja, mutta ymmärrän tilanteesi täysin. Uskon, että sinua vaivaa eniten se, ettei miehellä tunnu olevan säälinripettäkään sinua kohtaan. Miten toinen voi olla niin julma?? Niin mietin minä aikanani, ja mietin edelleenkin, vaikka kumppanini on nyt jo kuollut. Hän tappoi itsensä kun viimein sain aikaiseksi avioeromme.
Säälistä sinun ei kuitenkaan hänen kanssaan kannata olla, hän ei sääli ketään paitsi itseään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja alkuperäinen;10953244:
Ei kolmekymmentä vuotta ole mennyt hukkaan. Jokaisella liitolla on hyviä, tavallisia, ja huonoja päiviä. kaksi viimeistä vuotta ovat olleet huonoja. Pitkä tunteminen ja yhdessäolo vaikuttaa varmaan molemmilla suhteeseen jäämiseen...


1.viestissä kertomasi perusteella olisipa tosi mielenkiintoista kuulla teidän hyvistä ja tavallisista päivistänne!
Millaiset päivät tuollaisessa liitossa koet hyviksi tai tavallisiksi?
Ja ennen kaikkea; miten kykenet 'hyvän' tai 'tavallisen' päivän ajaksi pistämään mielestäsi sivuun kokemasi fyysisen ja henkisen väkivallan ja jatkuvan pettämisen sekä alistamisen?
Sanot tuossa kaksi viimeistä vuotta olleen huonoja mutta aloituksessa kuitenkin mainitset: "vuosia sitten puolisoni oli fyysisesti väkivaltainen sitä edeltäneen henkisen väkivallan vuosien jälkeen..."??

Todella vaikea ymmärtää jäämisen motiivejasi tältä pohjalta. Miehellä eri tilanne sillä ilmeisesti saa jotain tyydytystä simputtamalla sinua.
 
Uskon, että sinua vaivaa eniten se, ettei miehellä tunnu olevan säälinripettäkään sinua kohtaan. Miten toinen voi olla niin julma??

Ap:n virhe on siinä, että hän kuvittelee miehen julmuuden olevan vähemmän olemassa, jos ap kieltää asioiden oikean tolan. Jos hän myöntäisi itselleen että mies on täysi psykopaattinarsisti jolla ei ole minkäänlaisia rakkauden tai edes välittämisen tunteita ap:ta kohtaan, tarkoittaisi se että ap ei ole ollut suhteessa vuosiin jos koskaan rakastettu, ja että hänen pitää joko tehdä asialle jotain tai kärsiä loppuikänsä. Niin kauan kuin asiaa ei myönnä, voi elätellä pientä toivon kipinää siitä että miehen käytös on vain väärinkäsitys, tai että sille on jokin muu syy kuin rakkauden puute.

Totuus sattuu, mutta parempi olisi kertariuhtaisu ja edes mahdollisuus onnellisempaan loppuelämään. Tuohon suhteeseen jäämällä paska loppuelämä on taattu.
 
Viimeksi muokattu:
alottaja tässä narsisti on. kolkytävuotta muka kärsiny ja nyt alottaa ruikuttamisen ja SÄÄLII ITSEÄÄN. heh.

Minusta taas aloittajan mies vaikuttaa narsistilta ja ap niiltä, jotka jää narsistin koukkuun. Ap unohtaa pahat päivät, kun on parempi kausi meneillään ja kuvittelee, että nyt kaikki kääntyy paremmaksi. Narsistin kanssa elät aina vuoristorataa ja kannattakin kysellä itseltään, miksi jatkaa. Valitettavasti pysyvää parannusta ei tule, vaan elämä jatkuu samanlaisena, narsistin lattialuuttuna.
 
Viimeksi muokattu:
Otan myös osaa tilanteesi johdosta! Täällä kommentoivat ilkeästikin sellaiset ihmiset joilla ei ole samantyyppistä kokemusta miehesi kaltaisista ihmisistä. Itse tiedän narsistisen ja itsekkään ihmisen kanssa seurustelleena kuinka vaikea tuollainen tilanne on.

Sitä jää kuin vankilaan pikkuhiljaa ja menee lukkoon. Vaikka itse tiedostaa tilanteen ankeuden siitä ei ole helppo irrottautua vaan tuudittautuu johonkin omaan "suojatilaan" aina kun loan heitto alkaa.

Sinäkin tiedostat hyvin kuinka huono tilanne on kannaltasi mutta aika on tehnyt tehtävänsä ja olet tavallaan "tottunut" elämään tuollaista elämää. Ihminen kun on sopeutuvainen, kyllä, myös tällaiseen tilanteeseen voi tottua kaikessa kaameudessaan kuten alkoholistin kanssakin eläessä.

Ajattelen niin että narsistisen mielialahäiriöisen ihmisen läheisyydessä elävät sairastuvat tavallaan itsekin jonkinlaiseen päättämättömyyden ja riippuvuuden tilaan. Suhde on sairas molemmilta puolilta katsottuna ja uhriksi joutunut pyristelee satimessa pystymättä kuitenkaan irrottautumaan ainakaan heti. Jossain kohtaa voi sitten mitta tulla totaalisesti täyteen, sen laukaisee jokin tilanne jota ei enää pysty käsittelemään tai poissulkemaan mielestään. Aivan kuin stoppi nappula menisi päälle.

Se ei auta jos joku kritisoi sinua kun et ole pystynyt irrottautumaan eikä se että kysytään mikset lähde? Tiedät kyllä itse tilanteen mielettömyyden ja se päätös lähteä sellittömästä vankilasta tulee sisältäpäin sitten kun aika on täynnä. Joskus käy niinkin ettei sitä aikaa koskaan tule, mikä on valitettavaa. Silloin suhteen sabotoija on saanut tahtonsa läpi ja olet alistunut hänen mielivaltansa alle. Et enää näe ulospääsyä vaikka olisi kuinka helppoa lähteä.

Toivon että sinulle se aika vielä tulee. Tuollaisten ihmisten käytös vain pahenee vuosien varrella koska he huomaavat kuinka helppoa heidän on toimia kuten toimivat ja toinen alistuu. Se ruokkii sairasta mieltä eikä kierre lopu kuin vasta hautaan.
 

Similar threads

Yhteistyössä