Ilkeä äitipuoli on ahdistunut

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sarianna
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Xena: ”Niin ja tämä ahdistus ei muuten ole helpottanut näiden viiden vuoden jälkeenkään yhtään vaikka alussa niin kuvittelinkin...” Ai ihan aikuisten oikeesti? Voi herrajumala miten mun kohdalla käy…
Muuten ei tarvi olla tekemisis muuta ku sillon ku haetaan tytöt tai viedään ne takasin kotiin, mutta istua nökötän autossa sillon.. Ja kun ukko tulee takas autoon nii hyvä etten itkuun purskahda kun tuntuu niin pahalta nähdä entinen ah niin onnellinen perhe yhdessä... Asutaan niiden kans eri paikkakunnalla mutta ollaan menos jonnekin muualleki samal nii sen takia joudun olemaan ”näköyhteydessä” siihen akkaan..

Xä: ”Nostan vähän itsetuntoasi. Sinun takiasi mieheni jätti minut, rakastui sinuun. Olen kyllä tosi kiva, hyvän näköinen, älykäs ja ihan hyvä sängyssä.Luulin, että meillä oli hyvä olla yhdessä. Silti sinussa oli jotain, miksi mieheni sinuun rakastui, ja jätti minut kuin vanhan kertakäyttöastian” Ovat eronneet pari-kolme vuotta siten… Eikä siis minun takiani..

Sen virheen tehnyt: Eikö olekin raivostuttavaa!!!! Miten se saatanan pillu enää liittyy lapsiin, ne lapset on sieltä kerran ulos tullut, eikä enää pitäisi olla liitoksissa mitenkään mihinkään…

Karde: Kyllä kiitos olen menossa päälekurille ja toivon saavani jonkinlaista apua itselleni. Mies kertoi että aikoo olla yhteydessä lapsiin jatkossakin, mutta niin kauan kuin minulla tämä ahdistus on niin hän ei niitä kotiimme ota. Ehdotin että itse menisin siksi aikaa muualle kun he ovat täällä, ei käy koska ikävöisi niin paljon ja skitsoilisi että missä olen ja mitä teen (mustasukkaista laatua myös..) eikä käynyt ehdotukseni että hän menisi mummolaan niiden kanssa, ei.. Sinne exänsä kotiin hän ei todellakaan olisi halukas menemään lapsia tapaamaan.. En tiedä miten tässä käy, yhdessä joka tapauksessa ollaan enkä muuta pois eikä muuta miehenikään, koska rakkautta edelleen on.

Hän perusteli päätöstään siten, että rakastaa minua niin paljon eikä halua tehdä mitään mikä aiheuttaa suhteessamme ongelmia/riitoja/ahdistusta ja katsoo oikeudeksensa että koska hän on elämässään ensimmäistä kertaa rakastunut, että myös hänellä on oikeus nauttia elämästään ja olla ihmisen kanssa jota rakastaa yli kaiken. Elämänsä ennen minun astumista kuvioihin oli kuulemma pelkkää päivä kerrallaan elämistä, huonoista lähtökohdista kasvaneen miehen epätoivoista yritystä jaksaa odottaa jos elämällä olisi jotain tarjottavaa hänellekin, eikä hän koskaan uskonut että rakastuisi puhumattakaan siitä että löytäisi naisen jonka eteen olisi valmis tekemään ihan mitä tahansa ja jonka kanssa haluisi elää koko loppuelämänsä. Hän sanoi että vaikka hänellä onkin ne lapset, niin hänelläkin on oikeus elää.
 
Yritä miettiä syytä siihen, miksi et voi uskoa asioita, mitä miehesi sinusta sanoo. Ja sitä, että hän on rakastunut sinuun. Sinulla ja hänellä olisi nyt kaikki mahdollisuudet nauttia toisistanne ja onnestanne. Kaikki kuvitelmat exästä ja hänen paremmuudestaan ovat vaan sinun korvien välissä, eivät varmaan totta missään suhteessa.Ala tehdä positiivisia affirmaatioita itsestäsi. Printtaa vaikka tuo, mitä kirjoitit siitä mitä miehesi sinusta sanoo, laita se seinälle ja lue joka aamu ja ilta ja ala uskoa siihen.Ps. Etkä vaikuta yhtään ilkeältä, pikemminkin liian kiltiltä.
 
Miehesi ei vaikuta kyllä jättipotilta. ""hänellä on oikeus elää ja olla onnellinen"". Mitä sitten vaikka samalla särkyy kahden pienen viattoman tytön sydän ja itsetunto, kun isä ei voi nähdä enää. Sehän ei varmaan jätä jälkiä tyttöjen elämään. Kuule lehmä, kasva aikuiseksi, mene hoitoon, mutta muista että jos annat miehesi tehdä niin, hän tulee syyttämään sinua aina siitä että suhde tyttöihin katkesi.
 
Kyllä...ihan aikuisten oikeesti ahdistus ei ole vuosien saatossa helpottunut. Tiedätkö mikä helpottaa minun ahdistustani ""tilanteen ollessa päällä""? Se, että itse pääsen tytön kanssa viettämäään aikaa ihan kahdestaan. Toki vietämme aikaa myös kolmistaan ja isä + tyttö kaksistaan. Kun usein tuntuu siltä että sitä itse arkea emme pääse viettämään, emme riitele jne. enkä voi väittää että olisin tytön kanssa hirveän läheinen. Olisi ihanaa joskus kokea olevansa tarvittu, että hän jakaisi huoliaan ja murheitaan myös minun kanssani. No, tuo murkkuikä lähestyy - ehkäpä hän sitten avautuu myös minulle. En nyt tietenkään tarkoita että toivoisin hänellä mitään murheita olevan...


Joku tuossa aiemmin mainitsi, että harvemmin mies minkään ""idiootin"" kanssa yleensäkään mene naimisiin tai tekee lapsia. Idiootiksi en kyllä oman mieheni exää ala haukkumaan (muutakuin joskus omassa päässäni!) - onhan hän ollut mieheni ensirakkaus ja muutenkin ihan fiksu. Ei todellakaan lähettele mitään p-viestejä jne. vaan kaikki hoituu asiallisesti. No toisaalta muistan omista nuoruuskokemuksistani kun rakkauden takia riuduin, että melko hirviöksi sitä voi muuttua vaikka muuten ihan ""järkevä"" onkin...


Kaikkea hyvää sinulle ap, voimia ja valoa tulevaisuuteen.
 
Toivottavasti emme miehen kanssa eroa. Tuollaisen ämmän luo en lapsiani anna! vaikka isukki kuinka viehtynyt olisi uuteen femakkoonsa.

Kyllä lapset ovat etusijalla AINA. Kyllä kuule ongelma on sinun pääsi sisällä! Vai tuntuu pahalta kun näet onnellisen perheen. No voi perkele. Kyllä siitä taitaa olla onnellisuus olla kaukana. Niin äidillä kuin isällä ja lapsillakin tuossa tilanteessa! AJATTELE vaikka hetkisen miltä tuo tilanne heistä tuntuu??!!

Vai tuntuu pahalta kun näet ""onnellisen"" perheidyllin. Tuo nyt oli uskomattominta potaskaa mitä koskaan olen lukenut. Ei sulla todellakaan ole mitään hajua ihmisten tunne-elämästä vai? Muusta kuin omastasi, ilmeisesti! Voi pyhät pyssyt, kuinka typerää ja oma napaista..
 
Niin no tästä tuli sellainen ei-toivottu haukkumaviesti. Eikö olisi sitten paremi jos lapset harvoin näkevät isäänsä. Että olisit sitten yksinkertaisesti poissa kotoa!!

Kaipa nyt herranen aika tekemistä keksit yhdeksi harvoin osuvaksi viikonlopuksi. Parempi sekin kun että ""typerästi"" haudot hirveitä typeriä ajatuksia päässäsi ahdistukseen asti!

Miltäs kuullostaa, pakkoko sinun on paikalla olla? Ole erossa ainakin sen aikaa että tapaamisviikonloput alkavat helpottaa. Ihan turhasta ei kannata ottaa tuollaista stressiä ja märehtiä tuosta asiasta.
 
Alkuperäiselle kirjoittajalle. Koita ymmärtää asia niin, että vika on sinun mustasukkaisuudessasi ja se on asia jolle et enää saa antaa ylivaltaa jos haluat onnea elämältä. Liika mustasukkaisuus on kuin ydinase joka tuhoaa kaiken eteensä osuvan.

Veljeni, pienien lasten yksinhuoltajaisä, löysi lupaavan ja ihanan naisen elämäänsä, tekivät yhteisen lapsenkin. Lapset pitivät äitipuolestaan ja hänellä olisi ollut paljon kaunista annettavaa lapsille.

Tämä nainen antoi mustasukkaisuudelle ylivallan ja näki piruja siellä missä niitä ei ollut. Varsinkin miehen ex-vaimo oli ""pelottava mörkö"" vaikka kukaan muu ei nähnyt hänessä uhkatekijää uuden upean naisen rinnalla. Mustasukkaisuus riistäytyi täysin hallinnasta ja siinä myrskyssä suhdekin ajautui karille ja tuli taas yksi hajonneen perheen lapsi lisää. Nainen uhkailee vieläkin veljeni ex-vaimoa, veljeäni ja tämän lapsia. On käynyt julkisella paikalla kimppuunkin. Hän on luonut itselleen noidankehän josta päästään irti vasta siinä vaiheessa kun hänen mielenterveytensä on niin säpäleinä, että hänet otetaan pakkohoitoon. Minun nähdäkseni siihen ei mene enää pitkää aikaa ja minua viiltää ajatella sitä pientä lasta siellä äitinsä hallitsemattomien puuskien jaloissa.

Voisi ajatella, että kirjoitan tätä pahalla, mutta niin en tee. Kirjoitan tämän varoituksena siitä mitä voi tapahtua jos antaa pirulle pikkusormen. Ihmisen PITÄÄ kontrolloida sellaisia tunteitaan jotka tekevät tuhoa ylivallan saatuaan. Tällä hetkellä veljeni tilanteessa ei ole yhtäkään voittajaa vaan monta surullista häviäjää ja jälkiä joudutaan paikkailemaan pitkään. Olisin suonut heidän onnistuvan, sillä nainen oli mustasukkaisuuttaan lukuunottamatta todellinen unelma äitipuoleksi.

Älä siis päästä itseäsi yhtä säälittävään jamaan. Miehesi rakastaa sinua, mutta sinä saatat omalla mustasukkaisuudellasi tehdä yhdessäolon mahdottomaksi rakkaudesta huolimatta. Älä tee sitä virhettä! Valta on sinulla itselläsi. Hae vaikka keskusteluapua jollet muuten pysty kontrolloimaan ajatuksiasi. Ne miehesi exän viestit ja puheet ovat vain yksipuolisia ja ehkä tarkoitettukin vain sinun kiusaksesi tai miehesi epäonneksi. Älä lankea menemään niin huonoon lankaan vaan jätä naisen ala-arvoisuudet omaan arvoonsa.

Pää pystyyn siellä!
 
Kyllä ihmetyttää alkuperäisen tunne-elämän kehittymättömyys täälläkin. Ja tuo ""onnellinen perheidylli"" muotoutuu ilmeisesti alkuperäisen apua tarvitsevassa päänupissa.

Olen eronnut, miehellä on uusi nainen (oli jo silloin kun olimme naimisissa, useitakin) ja en TODELLAKAAN voi sanoa, että pitäisin ex-miehestä kaiken sen jälkeen mitä hän teki vuosien mittaan minulle ja lapsille. Voin sanoa suoraan, että vihaan, inhoan ja halveksin miestä ja hänen likaista epärehellistä maailmaansa. Uuteen naiseen minulla ei ole mitään tunteita, en jaksa edes halveksia häntä sen vuoksi että tiesi miehen olevan naimisissa aloittaessaan seurustelun mieheni kanssa.

MUTTA: lapsille en ikinä näytä vihaani heidän isäänsä kohtaan. Lapset tietävät totuuden siitä että isä lähti toisen naisen vuoksi, sitä en heille ole kaunistellut tai valehdellut. Mutta kun isä tulee hakemaan lapsia, juttelemme, nauramme, olemme ""normaaleja"" nähdessämme, kerrataan lasten koulukuulumiset, harrastukset ja kuumeilut. Se tapahtuu pihassa ja uusi nainen minun puolestani saa istua autossa odottamassa ja nähdä sen ""perheidyllinä"" jos pää sellaisen näkymän tästä tuottaa.

Totuus on kuitenkin se, että haluan lasteni näkevän minut tuossakin tilanteessa turvallisena aikuisena, joka on kyennyt nousemaan asian yläpuolelle ja pystyy kanssakäymiseen oman isän kanssa.

Ja kas kummaa: minä olen kiistatta se kauniimpi, hoikempi, sievempi verrattuna uuteen naiseen. En ole tullut koskaan edes ajatelleeksi, että ulkonäköni tuottaisi uusionaiselle ongelmia. Mutta mistäpä sen voi tietää, mitä sielläkin näennäisen uuden onnen sisällä kuohuaa.

Alkuperäisellä on ISO ongelma, mutta se ongelma ei ole exän synnyttämät lapset, ei edes se exä vaan ihan oma pääkoppa. Nyt kipinkapin lääkäriin!

 
""Totuus on kuitenkin se, että haluan lasteni näkevän minut tuossakin tilanteessa turvallisena aikuisena, joka on kyennyt nousemaan asian yläpuolelle ja pystyy kanssakäymiseen oman isän kanssa.""

Hienosti sanottu. Ap:n teksti on melko tökeröä luettavaa.

Ei meillä eronneilla naisilla ole mitään hätää. Sääliksi käy nuo uudet naiset. Ei ole helppoa heilläkään.

Onneksi erosimme, kun lapset olivat jo toisella kymmenellä.
En ole antanut lapsiamme ap:n tyyppisen neurootikon hoitoon.

 
Aika jännää. Mä itse en ole ennen tavannutkaan miestä, joka hylkäisi omat lapsensa muijan takia. Taidatte olla kaikki hulluja.

Ainoa asia, mitä säälin, on noi lapset. Omia vanhempiaanhan ei voi valita. Mutta luulen, että kunhan tytöt tuosta vielä kasvavat, tuskinpa he ovat juurikaan kiinnostuneita isästä ja tämän skitsomuijasta. Turha sitten on isäpapan ruikuttaa, että kun ei kutsua ylioppilasjuhliin tai miksi ette tule koskaan käymään.

Todennäköisesti suhde lapsiin tuhoutuu. Lapset kun sattuvat olemaan aika tarkkanäköisiä, vaikkeivat aina osaa asioita sanoiksi pukeakaan. Siinäpähän sitten äiti taas saa selittää, miksei 'isi nyt pystykään tapaamaan tyttäriään'.

Pari vuotta ja teidänkin juttunne on todennäköisesti vainaata. Kyllä silloin ukolle tulee mieleen, että 'ai niin, mullahan oli lapsia'.

Itse en edes haluaisi olla moisen vellihousun ja typeryksen kanssa, joka ei pysty pitämään lapsistaan huolta.

Niinkuin joku kirjoitti, että jos lasten äiti ei voisi pitää tyttöjä, koska uusi mies on hullu ja ahistuu ihan niin mahottomasti. Voe kauheeta, kun voi pikkuihmistä ahistaa tää juttu.

 
Luin yhden ap:n kirjoituksen tuolla ylempänä, ja aika kamalalta tuntuu, että ex-vaimo sai tämän uuden naisen suussa nimityksen ""se saatanan pillu"".

Huvittaa vaan, tällä tavallako minuakin nimitellään entiselle miehelleni: minussa on vain jäljellä pillu ja se uhkaa uuden naisen mielenterveyttä.

Minulla on aivotkin, ihan toimivat ja sydän paikallaan. Luulen että niin on noiden tyttöjen äidilläkin. Joltain muulta taitaa kyseiset elimet puuttua. Ja juuri niiden avulla se itsetuntokin nousisi, eikä tarvitsisi pelätä niin kamalasti miehen menneisyyttä.
 
Minun lasteni isä sanoi enomme jälkeen että, koska olen hänen lastensa äiti tulen aina säilyttämään tietyn paikan hänen sydämessään ja lastenkin parhaaksi on se, että äiti voi hyvin. Siksi hän huolehtii monista asioistani edelleen, vaikka hänen uusi vaimonsa ei sitä hyväksykään. Nykyisin hän tosin tekee sen hienovaraisesti niin ettei hänen vaimonsa tiedä milloin hän on käynyt luonani tai soittanut minulle. Kumma juttu, ettei hänen nykyisensä tajua, että ei meistä kahdesta koskaan enää paria tule ja suotta hän purkaa energiaansa tuhotakseen miehensä lasten vanhempien välit. Siitä kun ei hyödy kukaan.
 
Lapset oli viikolopun meillä ja ahdistusta ei ollu havaittavissa! Ikävää että kirjoitukseni perusteella minut haukuttiin lehmäksi jne.. Vaikka milestäni se ei välttämättä oikea ilmaisu ole.. Mutta ei tässä tämän kummempaa, mukava viikonloppu oli, tehtiin yhdessä kaikkeeta kivaa ja osallistuin enemmän kuin edellisellä kerralla ja oli mukavaa. Olen tytöille kuin ylijumala, laitoin niiden hiuksia ja käytiin puistossa ja ne oli koko ajan mussa kiinni, enemmän ku isässään.. En löydä motivaatiota kertoa enempää uusista positiivisista tuntemuksistani, koska osan reaktiot ovat kuitenkin sitä alempaa luokkaa. Mutta kaikille ketkä antoivat hyviä neuvoja ja tsemppasivat, lämmin kiitos teille ja ihanaa syksyn jatkoa.. (etenkin sille joka ehdotti että koita nähdä isä niissä lapsissa, se auttoi jollain ihmeen konstilla..)
Kaikille muille, tsemppiä teidän henkisessä kasvussanne.. Toivottavasti teillä ei tule koskaan mitään ongelmaa jota täällä puitte koska voi olla että teidätkin haukutaan lehmäksi jne..
 
Hienoa että ahdistuksesi on laantumaan päin, toivottavasti on pysyvää :) Mulla on tilanne ihan täydellisen samanlainen kuin sulla, ihan kuin olisit minun tunteita purkanut.. Elä välitä noista jotka tuomitsee sut ihan sekopääksi, jaksamista. Lapsilla on oikeus tavata isääsä, eli helpompi tyttökulta jos pystyt pitämään ton ahdistumattomuuden tunteen yllä että tytöt voisivat tulla uudelleenkin.. Ja merkkaa ihan helvetisti miehelles, trust me.. :)
 
Kuules ap,

on hivenen yksisilmäistä loukkaantua joidenkin vastaajien sävystä, jos itse olet kutsunut lasten äitiä mm. termeillä akka ja saatanan pillu.

Onko sinun todellakin mahdotonta nähdä tämä miehen ex-puoliso ihmisenä ilman demonisointia?
 
No huh-huh.Suosittelen alkuperäiselle lämpimästi terapiaa.Kuinka aikuinen ihminen voi kadehtia miehen mennyttä elämää??? Sinuako hänen olisi pitänyt osata odotella.Toivottavasti mies huomaa millainen naikkonen olet ja et tosiaan ole häntä ansainnut!
 
öö,missä välissä ap kutsui ex-eukkoa ""saatanan pilluksi""? Yritin lukea tarkkaan, mutta ainut pillu-juttu oli se missä hän sanoi että exä lähettelee miehelle pillu-aiheisia tekstiviestejä.. Kuka uskaltaa nostaa käden ylös ja sanoa että tykkäisi tuollaisesta?? Outoa sakkia..

Musta ap:n kannattaa edelleen harkita juttelua ammattiauttajan kanssa, mutta hieman kummastuttaa tällänen ett kaikki sättii ja haukkuu ap:tä, vaikka just kertoi että viikonloppu meni hienosti jne.. Ja eikö se niin ollut että lasten etua tärkeintä?? Mitä helvettiä se haittaa jos ajattelee exästä mitä tahansa, jos ei niitä ääneen sano, eikä lapset joudu kärsiin..?
 
Mä en ainakaan tykännyt yhtään ett mun ukon exä lähetteli jtn kyseisiä alapää-viestejä ukolleni, ja soitteli MONTA KERTAA PÄIVÄSSÄ.. Muka lapsiin liittyvissä asioissa. Miten ei riitä jos soittaa vaikka kerran illassa? Vanhemmalla tytöllä puhelin ja aika paljon sen kautta on isi ollu yhteyksis tyttöö, ja tyttö enemmän isiin. Joskus saattaa äitiki tulla puhelimeen, ja täytyy myöntää että joskus kuuntelen korva tarkkana, ett mitä puhutaan.. mut asiallisempaan suuntaan menny ku ukko sillon sano (eikä tarvinu ees käskee :) ) eukolle ettei tarvi tollasia lähetellä ja koko ajan olla soittamassa. Mut tietty edelleen tärkeistä asioista jutellaan ja homma ok..

Tsemppiä ap, kyllä se siitä pikkuhiljaa :)
 

Yhteistyössä