ikuinen puheenaihe..lapsiluvusta

[MySelene]

päätin nyt vihdoinkin "tulla kaapista ulos".

mua ärsyttää noi "eiks sulla oo jo ihan tarpeeks"-kommenttit. eikä mieskään ymmärrä miltä musta tuntuu. kun olis vielä tilaa sydämessä ja ajatuskin ettei tuu enää ahistaa. haluaisin vielä muutama lapsi.

ja millä tavalla se on muiden asia montako lasta meillä on? tekeekö se musta automaattisesti huonon äidin koska olen nuori? pitääkö nykyään tehä vaan se pari ja olla niin ku muut haluu. töitä, töitä ja töitä. muut stressaa siitä ettei mulla oo töitä. ja ei oo koulutustakaan..itellekin iskee kohta paniikki etten voi olla niin ku pitäis.

milloinkohan musta tulee kunnon kansalainen?

niin vaikeita asioita...eniten haluun olla kotiäiti..niin ku jotain 100v sitten. nainen hoiti kodin ja mies kävi töissä. itkettää ihan oikeesti... :'(

löytyyköhän muitakin joilla samoja ajatuksia..? :|

 

[pikku-lumikko]

Montako lasta sulla on?

 

[mamma-73]

Mulla sama juttu, mut ikä tulee mulla vastaan. No on mulla duuni odottamassa, mut en haluais vielä mennä. Yritä jutella miehesi kanssa.

 

[PangPang]

No hei mulla on kyllä jokseenkin samoja ajatuksia kanssasi.. :/ meillä on nyt neljä lasta ja jotkut kyllä jo sitäkin kauhistelee. Nuorin on nyt 6viikon ikäinen. vanhin 8v. Mullakin olisi vielä sylissä tilaa ainakin yhdelle lapselle, mutta kun alkaa tosiaan tulla vastaan talous ja talon neliöt :/ eli meidän perhe on tässä. Ja se ajatus toisaalta vetää mielen surulliseksi ja just sen takai , että se tuntuu niin lopulliselta. Minäkin kuitenkin vasta 27v. Mutta jospa sitä rikastuis ja ois joskus tilanne sellainen että vois vielä haaveilla iltatähdestä Kun siis mä tahdon että lapsille pystyy myös takaamaan suhteellisen hyvän elintason.. voin suoraan snoa että meidän tuloilla jo 4 lapsenkin kanssa mennään rimaa hipoen..

 

[Khimaira]

Olen sun kanssasi samoilla linjoilla =)

Meillä on nyt kolme ja neljäs on tervetullut milloin vain :headwall:

Muutama sukulainen on jopa päivitellyt sitä miten mä tulen jaksamaan ja aionko edes älytä hankkia siivous,ym. apua Me vain rakastetaan näitä lapsukaisia niin paljon ja tilaa on vielä yhdelle, joten mitä se silloin muille kuuluu??

Kuten kaverilleni oli joku vieras sanonut kaupassa hänen lapsensa kiukutellessa: "noin siinä läy kun lapset saa lapsia" Ja kaverini oli silloin 23-v..

Niin joo: mulla on ammatti ja jatkuvasti kysellän milloin aion mennä töihin. Ollaan kuitenkin päätetty ettei pienintä viedä hoitoon ennenkuin 3-v.

 

[Rieputarallaa]

Mul on nyt yksi lapsi, ja vaikka toisinaan jo kaipaan uutta vauvaa hoivattavaksi, just nyt en haluaisi tulla raskaaksi. Haluan meinaan valmistua nyt ihan ensiksi. Tiedän, että haluaisin vielä joskus toisen lapsen, mutta tuskin enempää. Yllätys sinänsä tämäkin tunne, sillä ennen poikani syntymää ajattelin aina haluavani ainakin viisi lasta. Ehkäpä traumaattinen synnytys ja masennuskausi pojan vauva-aikana aiheuttavat tällaista alitajuista (?) vastustusta, sillä poikaani rakastan yli kaiken ja elämä hänen kanssaan on ylittänyt kaikki odotukset.

 

[Malviina]

Mulla on neljä ja lisää haluaisin, mies myös, mutta kummastuttaa todellakin monien kommentit, että vieläkö ja meinaatko täyttää koko maan...

 

[PahaSilmä]

Nykyaikana pitäis just olla valta elää, miten haluaa.(lain puitteissa) Se on sinun päätös ja jos sinä sitä haluat, niin sinun kuuluu niin saada tehdä.

 

[joSSSu]

miulla on vähän toisinpäin. ne ikuiset "millos tulee veli tai sisko" kysymykset ottaa iha tuhottomasti aivoon. tuntuu että välillä ihmiset ei tajua ettei sinne kaikkien sydämmiin mahdu kuin se yksi rakas. eli oli se sit niinpäin tai näinpäin, aina on purnattavaa.

 

[pintelin]

Mut hei voi se kummastelu olla toisinkinpäin. Ainakin meille kauhisteltiin sitä että ihanko totta ette tee enempää lapsia vaan kaksi riittää. Ja kun kerroin tekeväni vielä sterilisaation(tehtiin kolme viikkoa sitten)sitäkään ei ymmärretty. :headwall:

 

[kangasajuruoho]

Aina muilla on sanomista, parasta elää kuten itse haluaa. =)

 

[näinhän se on]

Olen huomannut että kun on:
- yksi lapsi kysellään että koskas toinen .....
- kaksi lasta se on jotenkin "normaalia"
- kolmas tulossa ihmetellään oliko vahinko
- neljä lasta ihmetellään miten pärjäätte ja ette voi jaksaa millään hoitaa kaikkia.

 

[Molly Weasley]

no mä haluaisin kolmannen lapsen, ja kommentteja oon saanu tyyliin "ooks aivan hullu", "kai sulla on etes se hormoni kierukka ettei vaan enää kolmatta tule.."jne jne.. että oikein "iloisia" kommenteja on tullu... pistää vaan niin ihmettelemään että kuinka jotku etes kehtaa puhua noin toisille?!!

 

[PahaMYY]

Suunnilleen samoja ajatuksia täälläkin.
Lapsia on 5 ja suku suunnilleen kauhuissaan ja jaksavat jankata, ettei missään nimessä saa tulla enempää lapsia, myös todella ilkeitä kommentteja, vaikkei meillä tällä hetkellä ole edes suunnitteila lisätä lapsilukua.
Mua ahdistaa myös ajatus siitä, ettei meille tulisi enään lisää lapsia, toisaalta mieskin on vähän sitä mieltä, että nämä riittää, mutta haluaisin antaa vielä tilaa ajatukselle, että ehkä meille vielä joskus saattaisi perheenlisäystä tulla.

Tuntuu pahalle, kun läheiset ilmoittavat ilkeästikin, ettei lisää saisi tulla. Asia ei heille tietenkään kuulu, mutta kyllä minulle ainakin läheiset ihmiset ja lähisuku ovat tärkeitä, samoin lapsille.

Erittäin vaikea asia.

 

[Salama McQueen]

Ymmärrän. :hug: :hug: Mä olen 29 v ja meillä on kaksi lasta. Mä haluaisin kyllä jossain vaiheessa (vaikka vuoden päästä yritystä alkaan) kolmannen, mies ei halua eikä ympäristö käsitä, miksi pitäisi. "Kaksi lasta on hyvä", "teillä on jo tyttö ja poika" "sitten menis asunto vaihtoon" jne. |O Jäkätijäk.

Mulla on opinnot vielä kesken, haluan kuitenkin olla lasten kanssa kotona ja jos hyvä tuuri käy, meidän lapset eivät "joudu" koskaan hoitoon (miehellä hyvät työajat, pystyisin opiskelemaan niin ettei hoitopaikkaa tarvi). Mies mielellään meidät elättää eikä siitä itse ole pahoillaan, tiukilla ollaan tottakai välillä, mutta mistään ei ole puutetta.

Mulle on tärkeää hoitaa lapset kotona, töitä ja opintoja ehtii sitten myöhemmin.

 

[SaSaSi]

samat ajatukset täällä. =) rakastan lapsia, ja hoitaisin heitä mielelläni kotona vuosia. neljättä kuumeillaan meillä. pelottaa kyllä jo etukäteen mitä kaikki ihmiset sanoisivat jos tärppäisi.

eikä kyse todellakaan ole laiskuudesta, että en tahtoisi töihin. että muka elättäisin itseni lastenteolla (miten helvetissä se on mahdollista, ei ne lapsilisät voi ketään elättää?). olen vaan aina tahtonut ison perheen, ja parempi se on pienillä ikäeroilla. että sitten kerkeää vielä työelämäänkin takaisin. =)

 

[pikku-lumikko]

Kun odotin ekaa,vanhempieni kommentti oli: Tehän rakennatte ja sä kerkeet vasta valmistua. Vakipaikka ensiksi.
No toista odottaessa oli kommentti, että jaa näin pian toinen, huh,huh ja että kuinkas se vaki paikka?
Kolmas oli että, just pitääkö ittensä niin kiriälle laittaa, et turha marista jos ei jaksa.
Ja tähän neljänteen kommentit oli: ootteko alkaneet lestadiolaisiksi?

Mun veljelle ne taasen on aina sanoneet että mahtavaa ja nytkin välistä,että koska kolmas tulisi?
Että näin :/

 

[MySelene]

oho...onpas "kivaa" kun muilla samoja fiiliksiä. :hug: muillekin. mulla 3 ja meillä on miehen kaa 1 yhteinen. oon minä kiitolline näistä mutta kun sydämessä olis tilaa. ja olen aina haaveillu isosta perheestä. :snotty:

lisään nyt tähän vielä semmonen tietoisku että meillä siis yhteensä 3. kirjoitin niin hassusti että kuulostaa siltä että meillä olis 4. siis meillä vaan 3. =)

 

[MySelene]

Olen huomannut että kun on:
- yksi lapsi kysellään että koskas toinen .....
- kaksi lasta se on jotenkin "normaalia"
- kolmas tulossa ihmetellään oliko vahinko
- neljä lasta ihmetellään miten pärjäätte ja ette voi jaksaa millään hoitaa kaikkia.

tää on niin totta!
meillä suurin ongelma on ehkä se ettei mies haluu enempää. vuos sitten sanoi että katotaan sit joskus mutta nyt
on ehdoton ei. ei ikinä enää. ja olen vaan 23v ja tiedän että tää vauvakuume vaan kasvaa. tai sanotaanko mielummin lapsekuume koska se vauvaaika on niin lyhyt. pahalta tuntuu...ihan kuin jotain puuttuis...

 

[Estu]

Mä olen aina arvostanut kotiäitiyttä ja haluaisin olla kotiäiti vielä vuosia, mutta tämä kolmas lapsi, jota odotan, on näillä näkymin viimeisemme. Kun sain plussan, niin tuli kamala haikeuden tunne, että tässäkö tämä sitten on (toki olin/olimme molemmat ääretömän iloisia ja onnellisia plussasta)...ei ikinä enää sitä odotuksen ihanuutta, synnytystä, vauvan ekaa kirkaisua ym ym. Nyt olen sitten miettinyt, että ehkä sitä joskus kolmevitosena voisi vielä yhden tai jopa kaksi lasta tehdä. Tosin, mukavuudenhalu voi silloin jo olla sitä luokkaa, ettei enää "jaksaisi"...en tiedä...haikealta ajatus lapsiluvun täyttymisestä kuitenkin tuntuu.

 

[Nadia]

Kaksi on aivan max meillä! Nyt vaan nämä hyvin eväin maailmaan! Näille on vielä mahdollista antaa kaikki ja on myös helposti järkeiltävissä meille aikuisille omaa aikaa. Rakkautta ei voi sanoin kuvata, mutta huolta en jaksa enää kolmannesta kantaa.
Nostan hattua, jotta tiedät mitä haluat! Minulla on ystävä, jolla on 6 lasta, on 29 ja elää täyttä elämää!

 

[Sokerihelmi]

Kuulostaa ihan tutulta. Kun esikoinen oli vajaa kaksivuotias, aloin haaveilemaan toisesta. Naurettavimmat kommentit oli, "et sä mitään ammattia sitten ikinä ajatellu hankkia" tai muuta järjetöntä. Olen itsekkin ilman ammattia, mutta pidin pääni, nyt neitokainen on melkein vuoden ja ammattikoulunkoulun kolmas viikko alkoi (että kerkeää sitä nuorena äidiksi ryhtyneetkin opiskella....). Mistä tulikin mieleen että nyt menee kone kiinni ja nappaan nuo omat mussukkani syliin, johan olen tunnin verran tässä istunut. :heart: :heart:

 

[villiviina]

Mulla on neljä ja lisää haluaisin, mies myös, mutta kummastuttaa todellakin monien kommentit, että vieläkö ja meinaatko täyttää koko maan...

Tätä on hyvä peestata...

 

[titinalle]

Olen saanut 4 lasta 2.5v:ssa. Nyt kaksoset 1v7kk. Sovimme miehen kanssa alkuvuodesta kun oli hieman raskasta että enää ei meille tule. Laitoin kierrukan. Olen vuoden ollut työelämässä ja lapset vasta 2kk pph:ssa. Nyt alkaisi taas kotielämä maistua. Vauvakuume iskenyt. En tiedä mistä tämä johtuu kun noita lapsia ja eläimiä on jo. Yritänkö täyttää jotain tyhjiötä.. Tuntuu siltä että ihankuin pelkäisin että kohta ei ole enää ketää joka tarvisisi mua. Vaikka nytkin on 3 alle kolme vuotiasta. Miehelle en ole puhunut mitään koska sais härslaakin ainakin hetkellisesti. hän itse joutui unohtamaan oman vauvakuumeensa kun tein selväksi ettei enää. emme ole lestadiolaisia, lasten hoito vaan niin veressä ettei mikään muu tärkeempää.

 

[Rieputarallaa]

Mun on pakko kans vähän peesata Lunaticia nyt. Tietysti on jokaisen oma asia miten ison perheen tahtoo, ei siihen ole muilla nokan koputtamista. Samoin oma valinta on se, kouluttautuuko johonkin ammattiin vai ei. MUTTA. Jokaisen järkevän ja itseään kunnioittavan naisen pitäisi mun näkemykseni mukaan turvata oma (ja lastensa) elanto siltä varalta, että miehelle sattuu jotakin tai avioliitto hajoaa. Toisen varaan ei saa jättäytyä kokonaan, elämästä kun ei koskaan tiedä miten käy.

Jokaisen äidin soisi myös tarkasti miettivän, mihin omat voimavarat riittävät, niin henkiset kuin fyysisetkin. On kamalaa nähdä elämäänsä tyytymättömiä, suorastaan katkeroituneita suurten perheiden kotiäitejä, jotka lasten kasvaessa huomaavat, että jotakin on jäänyt puuttumaan, nimittäin oma elämä. Valitettavasti tällaisia naisia riittää.