Ikuinen aihe: kotitöiden jako

Kuka hullu imettää 10 kk:n ikäistä kahdeksan tuntia sinä aikana kun työssäkäyvät ovat töissä? Pitäisiköhän alkaa miettimään jotain muuta sen tissin lisäksi? :O

Unohtui että ap:lla tosiaan oli jo noin "vanha" vauva Tuon ikäisen kanssa luulisi saavan jotain tehtyäkin, mutta en yhtään ihmettele jos pienen vauvan äiti ei ehdi kahdeksan tunnin aikana siivota asuntoa.

 

kyllä se tasaantuu sitten kun lapsi on isompi. silloin hommaa on vähempi, ja kun lapsi alkaa puhumaan ja ottamaan kontakita ympäristöönsä niin mies saattaa saada heräämisen hnen kanssaan puuhasteluun. vauvan kanssa voi miesten joskus olla vaikea leikkiä/ ottaa kontaktia.

höllää vähän kuria, älä pese sitä pyykkiä joka päivä, älä tee ruokaa joka päivä, älä siivoa joka päivä. meillä homma sujuu helpotinen niin että pestään n 8 koneelista pyykkiä yhten päivänä parin viikon välein. joku koneellinen jos tulee pissa/kakkavahinkoa saatetaan pestä siinä välissä. taloyhtiössä on kuivaushuone, joten tämä on mahdollista meille. ruokaa tehdään isoja annosia kerrallaan pakkaseen ja syödään parina päivänä samaa ruokaa, lähinnä tähteitä lounaaksi, tai sitten pakkasesta. lounasaikaan en koskaan laita ruokaa.
kaupassa käydään kerran viikossa jne.

mun mies on ihana lasten kanssa ja auttavainen, mutta kotihommissa olen todennut toimivaksi semmoisen, että illalla sanon vaikka, laitatko sinä tiskikoneen jos minä kerään lelut. tai siivoatko sinä vessan jos minä imuroin eteisen, tms. jotenkin sitä itsekin tekee mieluummin kun tietää että toinen tekee samalla jotain hyödyllistä.

voit myöskin keskustella miehen kanssa että mitä hän toivoo sinulta, haluaako mies että koti on tiptop ja lapsi heitteillä vai toisinpäin? miehen oma äiti on varmaan kerinnyt hoitaa kodin tiptop aina, mutta 'ennenvanhaan' lasten kanssa ei juuri leikitty/luettu tms vaan lapset leikkivät itsekseen kun äidit hoitivat taloutta..

 

[QUOTE="vieras";24541493]Unohtui että ap:lla tosiaan oli jo noin "vanha" vauva Tuon ikäisen kanssa luulisi saavan jotain tehtyäkin, mutta en yhtään ihmettele jos pienen vauvan äiti ei ehdi kahdeksan tunnin aikana siivota asuntoa.[/QUOTE]

Saan mä "jotain tehtyä". Eihän tässä aloituksessa siitä ollut kyse.

 

kyllä se tasaantuu sitten kun lapsi on isompi. silloin hommaa on vähempi, ja kun lapsi alkaa puhumaan ja ottamaan kontakita ympäristöönsä niin mies saattaa saada heräämisen hnen kanssaan puuhasteluun. vauvan kanssa voi miesten joskus olla vaikea leikkiä/ ottaa kontaktia.

höllää vähän kuria, älä pese sitä pyykkiä joka päivä, älä tee ruokaa joka päivä, älä siivoa joka päivä. meillä homma sujuu helpotinen niin että pestään n 8 koneelista pyykkiä yhten päivänä parin viikon välein. joku koneellinen jos tulee pissa/kakkavahinkoa saatetaan pestä siinä välissä. taloyhtiössä on kuivaushuone, joten tämä on mahdollista meille. ruokaa tehdään isoja annosia kerrallaan pakkaseen ja syödään parina päivänä samaa ruokaa, lähinnä tähteitä lounaaksi, tai sitten pakkasesta. lounasaikaan en koskaan laita ruokaa.
kaupassa käydään kerran viikossa jne.

mun mies on ihana lasten kanssa ja auttavainen, mutta kotihommissa olen todennut toimivaksi semmoisen, että illalla sanon vaikka, laitatko sinä tiskikoneen jos minä kerään lelut. tai siivoatko sinä vessan jos minä imuroin eteisen, tms. jotenkin sitä itsekin tekee mieluummin kun tietää että toinen tekee samalla jotain hyödyllistä.

voit myöskin keskustella miehen kanssa että mitä hän toivoo sinulta, haluaako mies että koti on tiptop ja lapsi heitteillä vai toisinpäin? miehen oma äiti on varmaan kerinnyt hoitaa kodin tiptop aina, mutta 'ennenvanhaan' lasten kanssa ei juuri leikitty/luettu tms vaan lapset leikkivät itsekseen kun äidit hoitivat taloutta..

Hyviä pointteja ja ajattelemisen aihetta. Kiitos

 

voi vitsi mikä eepos tuli, mutta jatkan vielä. mie oon nyt päätyny siihen että vauva on meillä syöttöutolissa kun siivoan keittiötä, ruoanjälkeen annan sille kurkkua tai jotain hedelmää tms käteen niin saan rauhassa laittaa tiskikoneen ja siivota jäljet. kun muuten tuo kaveri kiipeä jatkuvasti sinne tiskikoneeseen yms. vauva kuitenkin näkee minut koko ajan ja sormiruoan kanssa jaksaa touhuta siinä tuolissaan.

myöskin pinnasänkyä voi käyttää leikkikehänä esim pyykin viikkauksen ajan kun laittaa sinne kosolti leluja mukaan ja on itse siinä lähettyvillä.

 

voi vitsi mikä eepos tuli, mutta jatkan vielä. mie oon nyt päätyny siihen että vauva on meillä syöttöutolissa kun siivoan keittiötä, ruoanjälkeen annan sille kurkkua tai jotain hedelmää tms käteen niin saan rauhassa laittaa tiskikoneen ja siivota jäljet. kun muuten tuo kaveri kiipeä jatkuvasti sinne tiskikoneeseen yms. vauva kuitenkin näkee minut koko ajan ja sormiruoan kanssa jaksaa touhuta siinä tuolissaan.

myöskin pinnasänkyä voi käyttää leikkikehänä esim pyykin viikkauksen ajan kun laittaa sinne kosolti leluja mukaan ja on itse siinä lähettyvillä.

Meillä samat jutut käytössä Nyt vaan vauvalla joku "äiti-vaihe" ja huutaa kun sireeni, jos jätän pinnasänkyyn hetkeksikin lelujen kanssa. Aiemmin sain pikaisesti näin käytyä esim suihkussa / laitettua vaatteet päälle.

 

Se tekee, joka ehtii.
Meillä mies on kotona lasten kanssa, mä käyn töissä.

Mitään kauhean tarkkaa jakoa ei ole, mutta monesti kumpikin tarttuu niihin hommiin, joista itse enemmän tykkää. Selvää kuitenkin on, että kun molemmat ollaan kotona, niin kumpikin touhuaa ihan yhtälailla.

Hommaa on, noh, rehellisesti sanoen aika paljon.
Vanha hirsitalo, 4 lasta, pari koiraa, muutama kissa, muutama marsu, kani, pieni kanala, 6-8 hevosta (vaihtelee vuodenajan mukaan)...

Mutta tykätään kumpikin enemmän tehdä kuin olla toimettomana. Perussiivous on ainoa, mikä ei täällä tahdo huvittaa ketään, mutta sekin saadaan pakon edessä hoidettua ihan kimpassa ja enimmäkseen sovussa.

Ja osataan kyllä kumpikin antaa toisillemme ja ottaa itsellemme ja yhdessä aikaa, jolloin tehdään ihan pakolliset ja lojutaan ilta sohvalla katsomassa leffaa tai riennetään omissa jutuissamme.

 

Se tekee, joka ehtii.
Meillä mies on kotona lasten kanssa, mä käyn töissä.

Mitään kauhean tarkkaa jakoa ei ole, mutta monesti kumpikin tarttuu niihin hommiin, joista itse enemmän tykkää. Selvää kuitenkin on, että kun molemmat ollaan kotona, niin kumpikin touhuaa ihan yhtälailla.

Hommaa on, noh, rehellisesti sanoen aika paljon.
Vanha hirsitalo, 4 lasta, pari koiraa, muutama kissa, muutama marsu, kani, pieni kanala, 6-8 hevosta (vaihtelee vuodenajan mukaan)...

Mutta tykätään kumpikin enemmän tehdä kuin olla toimettomana. Perussiivous on ainoa, mikä ei täällä tahdo huvittaa ketään, mutta sekin saadaan pakon edessä hoidettua ihan kimpassa ja enimmäkseen sovussa.

Ja osataan kyllä kumpikin antaa toisillemme ja ottaa itsellemme ja yhdessä aikaa, jolloin tehdään ihan pakolliset ja lojutaan ilta sohvalla katsomassa leffaa tai riennetään omissa jutuissamme.

Tuutteko te pitämään meille jonkun esitelmän toimivasta mallista? Meiltä puuttuu toi eläintarhakin ja silti tulee riitaa.

 

Saan mä "jotain tehtyä". Eihän tässä aloituksessa siitä ollut kyse.

En mä tarkoittanutkaan niin, tuli vähän tyhmästi tuo vastaus tuolle toiselle kirjoittajalle

Mä en myöskään pyykkää tai laita ruokaa joka päivä, vaan suunnittelen aina seuraavalle päivälle hommia niin että hoidan kerralla enemmän vaatejuttuja ja jonain päivänä laitan isommat annokset ruokaa ja teen soseita. Tiskit koitan laittaa samantien koneeseen. Meillä tehdään usein niin, että mä kerään lattiat tyhjiksi (leluista ja miehen vaatteista, hmmph...) ennen kuin mies tulee, ja hän imuroi sillä aikaa kun mä viihdytän vauvaa.

 

Minusta oli aika mielenkiintoista, että ap:n mies tokaisee asumuseroehdotukseen vain, että ap olisi sitten yksin vastuussa 24/7. Minusta kuullostaa siltä, että hän on jo nyt yksin vastuussa, joutuu vain siivoamaan miehenkin jäljet ja ruokkimaan yhden suun lisää. Vai luuleeko se mies, että haisevat jalat olohuoneen pöydällä jotenkin saa ap:n musertumaan rakkauden painosta? Minua jaksaa kyllä kestovituttaa nämä äijät, jotka ei tee mitään ja sitten vielä vähättelee ja vaatii naistaan tekemään kaiken valmiiksi heille, että voivat itse asua kuninkaina linnassaan. Palkkaisi perkele jonkun, ei kukaan asumis- ja ruokapalkalla ole siivooja, lastenhoitaja ja huora, mutta sellaista monet miehet vaimoiltaan odottaa.

 

Minusta oli aika mielenkiintoista, että ap:n mies tokaisee asumuseroehdotukseen vain, että ap olisi sitten yksin vastuussa 24/7. Minusta kuullostaa siltä, että hän on jo nyt yksin vastuussa, joutuu vain siivoamaan miehenkin jäljet ja ruokkimaan yhden suun lisää. Vai luuleeko se mies, että haisevat jalat olohuoneen pöydällä jotenkin saa ap:n musertumaan rakkauden painosta? Minua jaksaa kyllä kestovituttaa nämä äijät, jotka ei tee mitään ja sitten vielä vähättelee ja vaatii naistaan tekemään kaiken valmiiksi heille, että voivat itse asua kuninkaina linnassaan. Palkkaisi perkele jonkun, ei kukaan asumis- ja ruokapalkalla ole siivooja, lastenhoitaja ja huora, mutta sellaista monet miehet vaimoiltaan odottaa.

Mustakin se oli mielenkiintoista. Huonolla tavalla. Suutuksissaan sen toki sanoi, mutta kai sillä nyt jokin tollanen idea on "selvinpäinkin". Pitää keskustella tosta kun viilennytän. En yhtään tykännyt kommentista.

 

Ihme juttu jos ei ehdi kotona kahdeksassa tunnissa laittaa ruokaa, siivota ja pestä pyykkiä. Vaikka siinä yksi lapsi onkin, niin kyllä nuo hommat pitäisi pystyä hoitamaan. Siis jos ei ole aivan kädetön kodin- ja lastenhoidossa. Enkä tosiaankaan laittaisi kotona lapsen kanssa oloa ja oikeiden töiden tekemistä samalle viivalle.

Tavallaan olen samaa mieltä. Juuri tänään totesin, miten helppoa, huoletonta ja ihanaa mulla onkaan lapsen kanssa kotona. Heräiltiin kahdeksalta, syötiin aamupalat ja lähdettiin ulkoilemaan. Sisälle tullessamme lapsi sai ruokaa ja meni sitten päiväunille. Itse keitin kahvia ja rentouduin tietsikan ääressä.

Mutta tällä hetkellä mulla onkin vain yksi pieni lapsonen helmoissani. Joka sattuu olemaan aika helppo tapaus (loppujen lopuksi) ja mulla on "vanhana" äitinä niin sanotusti homma hanskassa *paukuttelee henkseleitään*.

Reilu 10 vuotta sitten mulla oli kolme pientä hoidettavana. Yksi heistä oli nykykielen mukaan haastava lapsi. Univelka oli ääretön. Silloin oli raskasta, en jaksanut siivota ym, tein vain välttämättömimmät asiat. Se kävi kyllä työstä, ihan "oikeasta" työstä, usko pois.

Nyt, kun elelemme uusioperheenä, nämä isommat lapset ovat säännöllisesti isällään, ja minä hoitelen iltatähteäni kotona. Olemme silloin päivät kahdestaan miehen ollessa töissä. Se tuntuu kyllä lomailulta, mutta en tunne pienintäkään syyllisyyttä, miksi ihmeessä pitäisi? (tämä viimeinen lause ei ole suoranaisesti tarkoitettu sulle, vaan vastineeksi yleiseen mielipiteeseen kotiäitien loisimisesta)

 

Tuutteko te pitämään meille jonkun esitelmän toimivasta mallista? Meiltä puuttuu toi eläintarhakin ja silti tulee riitaa.

No kun se on just ehkä se, että tällä porukalla on pakko ottaa aika löysin rantein, eikä parane vetää liian kireetä pipoo päähän .

Mä en sano koskaan mitään, vaikka töistä kotiutuessa lapsilla olisi sukkahousut sekä nurin, että väärinpäin, eivätpähän palele.

Vaikka toisin voisi kuvitella, meillä ei ole mikään koskaan kauhean tarkkaa. Ruoka-ajat voi heittää tunnilla tai kahdella, kunhan kenenkään ei tarvitse nälkää nähdä. Koululaisen unirytmiä vähän vahditaan, muut menee nukkumaan, kun väsyttää. Ja jos tuntuu siltä, niin iskän tai äiskän kainaloon saa sohvalle nukahtaa, kannetaan siitä sitten sänkyyn.

Me ei kuolla eikä saada myrkytystilaa, vaikka joku päivä syötäisiin jotain puolivalmista tai einestä, ja jos ei just ehdi tai jaksa imuroida, niin kyllä niitä villakoiria voi potkia sohvan alle vielä huomiseen asti...

Lapset kulkee mukana lähes kaikessa touhussa. Tänään 7v. ja 4v. täyttivät ja käärivät pekoniin herkkusieniä grillattavaksi, ja tekivät salaatin. Pikkasen oli pekonit vinossa ja kurkunpalat isohkoja, mutta mitäpä tuosta.

Tyhjensin astianpesukoneen nuorimmaisen kanssa (1v.3kk). Vähän hidasta, ja jouduin neuvottelemaan, saako siinä koneen luukun päällä istua, mutta kyllä kai sekin vähän painoa kestää.

3v. täytti pyykkikoneen. En katsonut mitä sinne meni, ja voi olla että vedän kohta koneesta ison kasan vaaleanpunaisia vaatteita. Mukaanlukien ne t-paidat, jotka vielä eilen oli valkoisia. Mutta meneehän ne kotikäytössä sitten...

Ja me tosiaan harvoin tapellaan kotihommista, kun kumpikin tietää että molempien on pakko tehdä. Ja kumpikin ymmärtää, että kukaan ei aina jaksa, vaan joskus vaan jätetään huomiotta kaikki se "pitäis-tarttis-olis korkea aika"

 

No kun se on just ehkä se, että tällä porukalla on pakko ottaa aika löysin rantein, eikä parane vetää liian kireetä pipoo päähän .

Mä en sano koskaan mitään, vaikka töistä kotiutuessa lapsilla olisi sukkahousut sekä nurin, että väärinpäin, eivätpähän palele.

Vaikka toisin voisi kuvitella, meillä ei ole mikään koskaan kauhean tarkkaa. Ruoka-ajat voi heittää tunnilla tai kahdella, kunhan kenenkään ei tarvitse nälkää nähdä. Koululaisen unirytmiä vähän vahditaan, muut menee nukkumaan, kun väsyttää. Ja jos tuntuu siltä, niin iskän tai äiskän kainaloon saa sohvalle nukahtaa, kannetaan siitä sitten sänkyyn.

Me ei kuolla eikä saada myrkytystilaa, vaikka joku päivä syötäisiin jotain puolivalmista tai einestä, ja jos ei just ehdi tai jaksa imuroida, niin kyllä niitä villakoiria voi potkia sohvan alle vielä huomiseen asti...

Lapset kulkee mukana lähes kaikessa touhussa. Tänään 7v. ja 4v. täyttivät ja käärivät pekoniin herkkusieniä grillattavaksi, ja tekivät salaatin. Pikkasen oli pekonit vinossa ja kurkunpalat isohkoja, mutta mitäpä tuosta.

Tyhjensin astianpesukoneen nuorimmaisen kanssa (1v.3kk). Vähän hidasta, ja jouduin neuvottelemaan, saako siinä koneen luukun päällä istua, mutta kyllä kai sekin vähän painoa kestää.

3v. täytti pyykkikoneen. En katsonut mitä sinne meni, ja voi olla että vedän kohta koneesta ison kasan vaaleanpunaisia vaatteita. Mukaanlukien ne t-paidat, jotka vielä eilen oli valkoisia. Mutta meneehän ne kotikäytössä sitten...

Ja me tosiaan harvoin tapellaan kotihommista, kun kumpikin tietää että molempien on pakko tehdä. Ja kumpikin ymmärtää, että kukaan ei aina jaksa, vaan joskus vaan jätetään huomiotta kaikki se "pitäis-tarttis-olis korkea aika"

uuuh...ihailtavaa :heart:

 

Ihme juttu jos ei ehdi kotona kahdeksassa tunnissa laittaa ruokaa, siivota ja pestä pyykkiä. Vaikka siinä yksi lapsi onkin, niin kyllä nuo hommat pitäisi pystyä hoitamaan. Siis jos ei ole aivan kädetön kodin- ja lastenhoidossa. Enkä tosiaankaan laittaisi kotona lapsen kanssa oloa ja oikeiden töiden tekemistä samalle viivalle.

Peesiä tähän. Itse pyöräytän ne kolmen alle kouluikäisen kanssa, eikä taloudessa edes ole miestä joka on iltaisin missään apuna.

Aplla siis yksi lapsi ja hän kokee, että se 8 tuntia täytyy käyttää jatkuvaan lapsen viihdyttämiseen? I dont get it! Lapselle kauha käteen ja viereen katsomaan kokkailua, pyykin ripustamista yms. Uusavutontako ap haluaa lapsestakin kasvattaa?

 

[QUOTE="vieras";24541367]Vauvaa saattaa joutua imettämään helposti sen kahdeksan tuntia...[/QUOTE]

No ei kyllä enää 10kk ikäistä pahintakaan tissitakiaista.

 

[QUOTE="Kolmen äitee";24541872]Peesiä tähän. Itse pyöräytän ne kolmen alle kouluikäisen kanssa, eikä taloudessa edes ole miestä joka on iltaisin missään apuna.

Aplla siis yksi lapsi ja hän kokee, että se 8 tuntia täytyy käyttää jatkuvaan lapsen viihdyttämiseen? I dont get it! Lapselle kauha käteen ja viereen katsomaan kokkailua, pyykin ripustamista yms. Uusavutontako ap haluaa lapsestakin kasvattaa?[/QUOTE]

Aaaah.....

 

[QUOTE="Kolmen äitee";24541872]Peesiä tähän. Itse pyöräytän ne kolmen alle kouluikäisen kanssa, eikä taloudessa edes ole miestä joka on iltaisin missään apuna.

Aplla siis yksi lapsi ja hän kokee, että se 8 tuntia täytyy käyttää jatkuvaan lapsen viihdyttämiseen? I dont get it! Lapselle kauha käteen ja viereen katsomaan kokkailua, pyykin ripustamista yms. Uusavutontako ap haluaa lapsestakin kasvattaa?[/QUOTE]
Kyllä nyt varman pitäisi taas mitali antaa? Lapset on erilaisia, huushollit on erilaisia ja ensimmäisen lapsen kanssa on harvemmin sujuvia rutiineja vielä. Ja saihan ap paljon aikaan, ei vaan ehdi tehdä kämpästä kiiltävää palatsia miehelleen, joka ei käsiään kotitöihin likaa. Hieman eri asia.

 

Minä hoidan kotityöt, joskus mies täyttää tiskikoneen, ehkä 2krt viikossa. Minä hoidan meidän 6 hevosta, 2 lammasta, koiran (mies ruokkii kyllä kaikkia joskus), kanin ja lemmikkihiiret. Musta on kiva touhuta. Joskus en ehdi siivoamaan mutta mitä sitten? Oon kuitekin vauva kanssa kotosalla joten ehdin mainiosti.
Lapset on 6v.,8v. ja nuorin 5kk

 

ei kai 3-henkisessä perheessä tule paljon mitää työtä. ja nukkuuhan se lapsi päikkärit. ja kyllä lapsen kanssa voi tehdä kaikki kotityöt.

 

siis periaatteessa ymmärtäisin, jos olisi vielä leikki-ikäinen viihdytettävänä, ja lapsilla eri rytmit, ei ollenkaan lapsivapaata aikaa. Mutta yksi lapsi?

 

[QUOTE="hmmm";24542009]ei kai 3-henkisessä perheessä tule paljon mitää työtä. ja nukkuuhan se lapsi päikkärit. ja kyllä lapsen kanssa voi tehdä kaikki kotityöt.[/QUOTE]

Nukkuuko? ja totta, ei tulekaan - kunhan laiskottelen ja vedätän miestä.

 

[QUOTE="Kolmen äitee";24541872]Peesiä tähän. Itse pyöräytän ne kolmen alle kouluikäisen kanssa, eikä taloudessa edes ole miestä joka on iltaisin missään apuna.

Aplla siis yksi lapsi ja hän kokee, että se 8 tuntia täytyy käyttää jatkuvaan lapsen viihdyttämiseen? I dont get it! Lapselle kauha käteen ja viereen katsomaan kokkailua, pyykin ripustamista yms. Uusavutontako ap haluaa lapsestakin kasvattaa?[/QUOTE]

Mutta kun se nyt on niin, että lapset on erilaisia, aikuiset on erilaisia, olosuhteet on erilaisia ja vaikeuden kokemus subjektiivinen.
Se nyt vaan ei maailmassa mene niin, että koska jollain on vielä vaikeampaa ja sekin selviää, niin kukaan jolla (ulospäin näkyvästi) on helpompaa, ei saisi kokea elämää vaikeaksi.

Mulla oli huomattavasti vaikeampaa yhden lapsen ja yhden koiran kanssa kaupungissa rivitaloasunnossa, kuin mitä nyt tässä hitonmoisessa sirkuksessa. Lapsiin on tullut tietynlainen tottumus ja rutiini, kun niitä on syntynyt enemmän ja isommat on siinä samalla kasvaneet.
Samoin kun tekemistä on vähän enemmän kuin tarpeeksi, olen ihan eri tavalla oppinut olemaan noteeraamatta ne asiat, millä ei ole väliä (tai ainakin on vähiten väliä).
Ja kun lapsia on enemmän kuin yksi, niin ne vaan ihan oikeasti toisinaan myös leikkivät tai tappelevat keskenään, eivätkä edes kaipaa mua siihen viihdyttämään, päinvastoin, häätävät pois jaloista. Sille yhdelle piti virikettä keksiä ihan erilailla.

 

Ai että joskus kadehdin noita vasemmalla kädellä ja leikiten kaikista maailman vaikeuksista selviäviä superihmisiä. Mä voin rehellisesti tunnustaa, että esikoisen vauva-aika oli mulle aivan äärimmäisen raskas. Kyseessä erittäin vaativa koliikkilapsi, joka ei nukkunut klo 7-23.30 juuri varttituntia pidempiä pätkiä, ja yölläkin heräili vähän väliä. Hereillä ollessaan vaati jatkuvaa kantamista ja heijaamista, ja itki silti paljon. Lapsenhoitorutiinit eivät ensikertalaisella olleet vielä hallussa, ja kotityöt tottavieköön kinostuivat. Helpottaa alkoi vasta puolen vuoden jälkeen, mutta paljon seuraa ja tarkkaa rutiineista kiinni pitämistä lapsi vaati vielä lähes vuoden ikään, joten ei siinä liikoja suursiivouksia tehty.

Paljon meni varmaan kokemattomuudenkin piikkiin, mutta olosuhteet, lapset ja vanhempien voimavarat ovat niin erilaisia, että ihan turha on kenenkään tulla esim. ap:lle jeesustelemaan, että miten et YHDEN lapsen kanssa ehdi (kun tästä ei tainnut edes olla kyse vaan siitä, että mies ei koe olevansa missään vastuussa mistään perheeseensä liittyvästä toiminnasta).

Uhg, olen puhunut.

 

Kyllä nyt varman pitäisi taas mitali antaa? Lapset on erilaisia, huushollit on erilaisia ja ensimmäisen lapsen kanssa on harvemmin sujuvia rutiineja vielä. Ja saihan ap paljon aikaan, ei vaan ehdi tehdä kämpästä kiiltävää palatsia miehelleen, joka ei käsiään kotitöihin likaa. Hieman eri asia.

Unohdit tärkeimmän: äidit ovat erilaisia! Toiset vaan osaa ja pärjää, toiset ei sitten millään vaan tekevät asiat hankalammiksi kuin oikeasti ovatkaan. No, onhan sitä mukava olla marttyyri...