Ikuinen aihe: kotitöiden jako

Unohdit tärkeimmän: äidit ovat erilaisia! Toiset vaan osaa ja pärjää, toiset ei sitten millään vaan tekevät asiat hankalammiksi kuin oikeasti ovatkaan. No, onhan sitä mukava olla marttyyri...

Niin Timppa, maailmassa on karkealla jaolla hyviä ja huonoja ihmisiä. Sellaista se vaan on.

 

Unohdit tärkeimmän: äidit ovat erilaisia! Toiset vaan osaa ja pärjää, toiset ei sitten millään vaan tekevät asiat hankalammiksi kuin oikeasti ovatkaan. No, onhan sitä mukava olla marttyyri...

Minusta ei ole hedelmällistä leimata marttyyriksi ihmistä, joka on vaan erilainen. Osaatko sinä kaikki hommat täydellisesti? Etkä ole surkea vaikka sairastuessasi tai stressantuessasi? Olet kova heiluttelemaan tätä marttyyrikorttia ja väittämään kuinka ihmiset vain tekevät itse asioita vaikeaksi, kun todellisuudessa eri ihmiset kokevat eri asiat eri tavalla. Yhtälailla voimme heittää sinua marttyyrikortilla joka kerta kun avat suusi ilmaistaksesi jotakin negatiivista.

 

Unohdit tärkeimmän: äidit ovat erilaisia! Toiset vaan osaa ja pärjää, toiset ei sitten millään vaan tekevät asiat hankalammiksi kuin oikeasti ovatkaan. No, onhan sitä mukava olla marttyyri...

Jos se kotona oleminen, kotitöiden tekeminen ja lapsen hoitaminen on pelkkää lomaa JOTA oikealla asenteella kuka tahansa jaksaa vuorokaudet ympäri ihan ilman toisen apua tehdä, niin eikö perheen isä vois myös kehittää itselleen tätä oikeaa osaavaa ja pärjäävää asennetta ja lakata tekemästä asioita hankalammaksi kuin ne oikeasti on. Koska jos tuo kotiarki käy lomailusta, niin mitä kodin ulkopuolista virkistystä se isäkään sitten tarvitsee työpäivän jälkeen? Rentoutuisi ja lataisi akkujaan vaan siellä kotona soppakattilaa hämmennellen ja lapsi jalassa roikkuen. Ei siihen mitään omia harrastuksia tai kavereita tarvita kun sen vaan OSAA.

 

Kumpikin tekee kotitöitä, mies tiskaa enemmän ja mie siivooan enemmän.
Molemmat tekee ruokaa ja leipoo.Aikasemmin mie pesin pyykkiä enemmän,nyt mies
hoitaa enemmän pyykinpesua.
Molemmat myös käy kaupassa.

 

Minä hoidan pyykit, tiskit, imuroinnin, tavaroiden viennin paikoilleen. Olen itse liian tarkka ja tykkään kun asiat ovat juuri niinkuin haluan = järjestyksessä. Mies elättää minut ja lapsen, toki osallistun ruokiin ja lapsen tavaroihin itsekkin, mutta käytännössä kaikki raha mitä saan on "minun"(mutta menee kuitenkin meihin) en maksa vuokraa yhtään.
Miehelleni ei siisteys ole niin tärkeää, tottakai tykkää kun tulee töistä, että koti on siisti ja puhtaita vaatteita on. Toimii meillä, ei kaikilla. Suursiivouksessa pesee vessat ja vie matot ulos.
Vauva 6kk. Yleensä laitan ruokaa silloin kun mieskin on kotona, tykkään kokata rauhassa ja nautin uusista ruuista. Jonkun makaroonilaatikon voi helposti väsätä jos vauva on unilla, sen ihmeempää en ala tekemään jos pienokaisen kanssa olemme kahdestaan.

 

Mies on päivät töissä, tulee yleensä klo 17 aikaan suoraan ruokapöytään.

Mä oon kotona kahden pienen lapsen kanssa ja välillä tuntuu, et siivoomiselle ei ole loppua.

Mä hoidan kaupassakäynnin, ruuanlaiton, pyykit ja siivoomisen(imurointi, järjestely, vessat yms.). Yleensä päivisin, paitsi imuroinnin teen silloin kun mies on kotona.

Mies hoitaa oman työnsä, roskien viennin, astioiden pesun. Illallalla leikittää lapsia ja hoitoo niiden syömiset ja iltapesut pääosin.

Meillä työt on jaettu tasapuolisesti, eikä ongelmia ole.

 

Hmm...meillä on neljä lasta, okt ja nyt jo molemmat töissä...
Esikoisen ollessa vauva, muista tosiaan tuon tunteen, etten "ehdi" tehdä mitään, kaikki aika meni lapsen hoitoon, kun toiinen syntyi, esikoinen oli 1v11kk, ehdin leipomaan, siivoamaan pesemään pyykit...
Kolmonen oli "haastava" vauva, nelonen taas superhelppo. Univelkaa on ollut, sotkuakin torpassa.

Okt:ssa mies hoitaa pääsääntööisesti "miesten työt"= ruohonleikkuu, autojen pesut, huollot tms. istutusten hoito, kodin pienet remonttihommat
Mulle jää ruuanlaitto, pyykkihuolto ja kaupassakäynti lähes 100%
Siivous ja lastenhoito jakautuu aika tasan

Ja nyt kun molemmat ollaan töissä, se siivoaa, jota sotku alkaa ekana haitata, mies tekee ruuat, jos on illan kotona lasten kanssa, minä muuten.

Kyllhän se neuvottelua vaatii, lapsen syntymä sekoittaa sitä parisuhdepakkaa aina, koittakaahan päästä sopuun kuitenkin, jos kotityöt on ainoa riidan aihe (en jaksanu niin huolella lukea ketjua läpi)

 

Niin kauan, kun mä oon kotona, pyrin tekemään kaikki kotityöt, selvä asia mulle.

 

se tekee joka ehtii JA jaksaa. koska mies on töissä ja tekee tällä hetkellä pitkää päivää plus viikonloput vielä päälle niin on luonnollista että mä ehin ja jaksan tehdä kotityöt. mielestäni saan jopa enemmän aikaseks kun mies ei ole kotona pyörimässä. ehdin jopa notkua täälläkin. :saint: 4 lastakin löytyy jotka auttaa mielellään kun iskee rahaa tiskiin.

 

Itse olen lapsen 1v kanssa kotona. Minä olen se joka hoitaa kaikki kotityöt ja lapsenhoidon. Vaikka olisi viikonloppu ym. niin kotityöt on täysin minun vastuulla ja lapsikin pääosin.
Mitään eroa en huomaa sillä ajalla onko arki vai viikonloppu, olenko itsekseni lapsen kanssa vai onko mies kotona.
Kotitöiden ajattelenkin kuuluvan minulle kun olen kotona. Muutaman kerran olen pyytänyt mieheltä apua eli olemaan lapsen kanssa että saan rauhassa esim. siivota vaatekaapit, pestä lattiat tai tehdä jotain ns.isompaa. Ja kertaakaan ei ole näin tapahtunut. Ja syy tähän on yksinkertaisesti se että mies olettaa hänen työnsä riittävän hänelle ja se arvokas oma aika alkaa sillä sekunnilla kun hän astuu ovesta sisälle.
Minun työtäni on lapsenhoito 24/7, ihan sama monta yötä olen valvonut, olenko itse kipeänä jne. Kahdesti olen vuoden aikana "päässyt" jonnekin ilman lasta(kävin vaatekaupoissa)muuten olen lapsen kanssa.
En usko että mies ymmärtää tämän "kotiäidin" roolia. Moni muukin pitää sitä vain lomailuna. Ainoana ratkaisuna näkisin roolienvaihdon ja jos tilanne ei muutu niin minä palaan juosten takaisin töihini ja sen jälkeen kerta olisimme samalla viivalla niin luulisi lastenhoidon ja kotitöidenkin jakaantuvan tasan.

 

mitä kotityöt sisältää, kotitaloustöistäkö ne entisajan naistentyöt? miyä ilmeisimmin. pitäskö alkaa puhumaan pwrheen töistä että miehenkin tekemät nousis esiin. kotitaloustyöt kauppaa ja lasten ulkoiluttamista lknottamatta tapahtuu siinä keskiössä, mies taas häärää kauempana.ei voi oikeesti olla myöskään kauan niin että se kuka jaksaa muutpin toinen väsyy.ongelman juurisyihin on paneuduttava, eikö molemmat pysty tekemään- työ(matka), sairaus tms,
onko kaikki työ välttämätöntä onko ns ylim. tekemisen luonne, voiko järkeistää, täytyykö kaikki jakaa puoliks jos toinen on tautavampi/tykkää nimeenomaan toisesta työstä ehkä ajankäytöltään voisi olla suht tasan silloin kun työt on loppu

 

kotona oleminen koko päivän ja normaalit elämiseen liittyvät asiat on työssäkäyvälle LOMA.