No kun se on just ehkä se, että tällä porukalla on pakko ottaa aika löysin rantein, eikä parane vetää liian kireetä pipoo päähän
.
Mä en sano koskaan mitään, vaikka töistä kotiutuessa lapsilla olisi sukkahousut sekä nurin, että väärinpäin, eivätpähän palele.
Vaikka toisin voisi kuvitella, meillä ei ole mikään koskaan kauhean tarkkaa. Ruoka-ajat voi heittää tunnilla tai kahdella, kunhan kenenkään ei tarvitse nälkää nähdä. Koululaisen unirytmiä vähän vahditaan, muut menee nukkumaan, kun väsyttää. Ja jos tuntuu siltä, niin iskän tai äiskän kainaloon saa sohvalle nukahtaa, kannetaan siitä sitten sänkyyn.
Me ei kuolla eikä saada myrkytystilaa, vaikka joku päivä syötäisiin jotain puolivalmista tai einestä, ja jos ei just ehdi tai jaksa imuroida, niin kyllä niitä villakoiria voi potkia sohvan alle vielä huomiseen asti...
Lapset kulkee mukana lähes kaikessa touhussa. Tänään 7v. ja 4v. täyttivät ja käärivät pekoniin herkkusieniä grillattavaksi, ja tekivät salaatin. Pikkasen oli pekonit vinossa ja kurkunpalat isohkoja, mutta mitäpä tuosta.
Tyhjensin astianpesukoneen nuorimmaisen kanssa (1v.3kk). Vähän hidasta, ja jouduin neuvottelemaan, saako siinä koneen luukun päällä istua, mutta kyllä kai sekin vähän painoa kestää.
3v. täytti pyykkikoneen. En katsonut mitä sinne meni, ja voi olla että vedän kohta koneesta ison kasan vaaleanpunaisia vaatteita. Mukaanlukien ne t-paidat, jotka vielä eilen oli valkoisia. Mutta meneehän ne kotikäytössä sitten...
Ja me tosiaan harvoin tapellaan kotihommista, kun kumpikin tietää että molempien on pakko tehdä. Ja kumpikin ymmärtää, että kukaan ei aina jaksa, vaan joskus vaan jätetään huomiotta kaikki se "pitäis-tarttis-olis korkea aika"