Moi!
Onko sulla kuinka monta lasta - eli kuinka paljon pystyt uuden tekemiseen aikaa irrottamaan. Mulla on itsellä uuden tekemisestä hyvä kokemus, mutta sitä ei varmaan oikein ison perheen kanssa ehdi toteuttaa.
Ainokainen syntyi, kun oli 39 v. Olin heti yksinhuoltaja (ihan yksin, en omasta tahdosta). Olin työtön ennen lapsen syntymää.
Tuli aika iso huoli siitä, että musta tuli isona työtön yksinhuoltaja.
Pyrin ammattikorkeakouluun ja pääsin. Olin pyrkinyt kouluihin myös nuorempana moneen kertaan ja jäänyt kauas perälle. Vauvan kanssa tuli käytettyä lukuhetket niin tehokkaasti, että opiskelupaikka tuli.
Nyt on PAALJOON tarjolla kaikille mahdollisille eri pohjakoulutus- ja työkokemustaustoille aikuiskoulutusta, jotka toteutetaan siten että koululla on lähiopetusta muutama päivä kuukaudessa (yleensä viikonloppuja) ja sitten tehdään itselle sopivina hetkinä varsinainen oppiminen etänä ja netissä.
Jälkeen päin olen siitäkin hyvilläni, että koulun takia oli totuttava jättämään lapsi jo pienestä aina silloin tällöin viikonlopuksi hoitoon.
Toimeen tultiin sillä, että kotihoidontuki hoitolisineen ei syö opintotukea eikä päinvaistoin. Ja kun nämä on ainoat tulot, sain asumistuen. Kituuttamista se vaati, mutta työttömyyteen tottuneelle oli elintason kohennus kuitenkin.
Opiskeluajaksi löydettiin hyvä kotirytmi. Kun tehtäviä teki säännöllisesti monessa palassa joka päivä, tulosta syhtyi varsin hyvin.
Hoitovapaan aikana (tässä siis vain ja nimenomaan rahallisen tuen merkityksessä, mistään työstähän hoitovapaalla ollut) sain opiskelun loppusuoralle.
Onnistuin myös osa-aikapätkätuntityöllistymään opiskelun aikana (hain rohkeasti nuorille opiskelijoille suunnattuun harjoitteluun).
Sain tälleen vanhoilla päivillä eri ikäisten ja etätoteutuksen takia vaikka mistä puolelta Suomea eri elämän tilanteista tulevilta opiskelukavereilta niin huikeasti uutta energiaa, että hoh hoh, jos olisin vaan ollut kotona ne samat ajat.
Muistelen noita yhteisiä päiviä pikkulapsen ja aina välillä verrkokurssitehtävien parissa elämäni kaikkein parhaina vuosina.
Terkkuja: Tiittu
