Ihmisistä on tullut ilkeitä.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja vierailija
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
V

vierailija

Vieras
Toiselle, jopa lähes puolituntemattomalle, voidaan mennä sanomaan päin naamaa jotain vittuilua.


Mulla on tapana joskus hengailla ruokakaupassa. Kuljen pitkin hyllyvälejä ja katson mitä siellä on. Että onko jotain uutta ja erikoista, myöskin ammattini (ravintolakokki) puolesta. Satuin sitten pysähtymään maustehyllykön eteen. Silmät vaeltelivat pitkin etikettejä.
No siihen tuli joku mies ja sanoi että "mitä siinä niitä purkkeja tuijotat?".

-Öö.. WTF?

Enkä siis ollut ollut siinä kuin ihan hetken. Päässyt ehkä ylimmäisen rivin loppuun. Mies oli mulle täysin tuntematon.

Sitten nämä ihmisten "vitsailut", jotka ovatkin jotain piilovittuilua. Anoppi varsinkin harrastaa tätä. Meillä vaihdettiin ikkunat ja ennen tätä Rakas Anoppini sanoi, että minä voisin sitten kulkea täällä pitsihepeneet päällä, että ikkunanvaihtofirman pojilla olisi jotain katseltavaa.

Oikeasti, minkälainen ihminen menee sanomaan jotain tuollaista? Olen vakaassa parisuhteessa ja yritämme lasta. Stressiä on ollut jonkun verran. Pelkään että oikeasti otan juttuja liian vakavasti. Mutta kun ihmiset sanovat asioita, joita ei minulle tulisi mieleenkään sanoa toiselle. Nuo olivat hieman muunneltuja versioita joita on tapahtunut. Olenko vain sellainen ihminen, että minulle voi laukoa päin naamaa ihan mitä vaan. Veli muuten ilmoitti, että ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Ei sillä että muutenkaan olisimme mitään parhaita kavereita. Mutta äitini tokaisi tähän, että "no kun sinä olet tuollainen".

En vain tänä päivänäkään ole saanut selville, että "millainen".
 
Toiselle, jopa lähes puolituntemattomalle, voidaan mennä sanomaan päin naamaa jotain vittuilua.


Mulla on tapana joskus hengailla ruokakaupassa. Kuljen pitkin hyllyvälejä ja katson mitä siellä on. Että onko jotain uutta ja erikoista, myöskin ammattini (ravintolakokki) puolesta. Satuin sitten pysähtymään maustehyllykön eteen. Silmät vaeltelivat pitkin etikettejä.
No siihen tuli joku mies ja sanoi että "mitä siinä niitä purkkeja tuijotat?".

-Öö.. WTF?

Enkä siis ollut ollut siinä kuin ihan hetken. Päässyt ehkä ylimmäisen rivin loppuun. Mies oli mulle täysin tuntematon.

Sitten nämä ihmisten "vitsailut", jotka ovatkin jotain piilovittuilua. Anoppi varsinkin harrastaa tätä. Meillä vaihdettiin ikkunat ja ennen tätä Rakas Anoppini sanoi, että minä voisin sitten kulkea täällä pitsihepeneet päällä, että ikkunanvaihtofirman pojilla olisi jotain katseltavaa.

Oikeasti, minkälainen ihminen menee sanomaan jotain tuollaista? Olen vakaassa parisuhteessa ja yritämme lasta. Stressiä on ollut jonkun verran. Pelkään että oikeasti otan juttuja liian vakavasti. Mutta kun ihmiset sanovat asioita, joita ei minulle tulisi mieleenkään sanoa toiselle. Nuo olivat hieman muunneltuja versioita joita on tapahtunut. Olenko vain sellainen ihminen, että minulle voi laukoa päin naamaa ihan mitä vaan. Veli muuten ilmoitti, että ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Ei sillä että muutenkaan olisimme mitään parhaita kavereita. Mutta äitini tokaisi tähän, että "no kun sinä olet tuollainen".

En vain tänä päivänäkään ole saanut selville, että "millainen".
En tiedä, onko tuo uusi ilmiö, vai ovatko ihmiset aina olleet ilkeitä. Mutta olen myös itse usein ihmetellyt ihmisten ilkeyttä. Oma anoppi myls heittää välillä juuri tuollaisia heittoja. Olen yleensä ihan sanavalmis ihminen, mutta tuollaisissa tilanteissa menen ihan lukkoon, kun en voi kösittää, miten joku sanoo niin törkeästi.
 
Toiselle, jopa lähes puolituntemattomalle, voidaan mennä sanomaan päin naamaa jotain vittuilua.


Mulla on tapana joskus hengailla ruokakaupassa. Kuljen pitkin hyllyvälejä ja katson mitä siellä on. Että onko jotain uutta ja erikoista, myöskin ammattini (ravintolakokki) puolesta. Satuin sitten pysähtymään maustehyllykön eteen. Silmät vaeltelivat pitkin etikettejä.
No siihen tuli joku mies ja sanoi että "mitä siinä niitä purkkeja tuijotat?".

-Öö.. WTF?

Enkä siis ollut ollut siinä kuin ihan hetken. Päässyt ehkä ylimmäisen rivin loppuun. Mies oli mulle täysin tuntematon.

Sitten nämä ihmisten "vitsailut", jotka ovatkin jotain piilovittuilua. Anoppi varsinkin harrastaa tätä. Meillä vaihdettiin ikkunat ja ennen tätä Rakas Anoppini sanoi, että minä voisin sitten kulkea täällä pitsihepeneet päällä, että ikkunanvaihtofirman pojilla olisi jotain katseltavaa.

Oikeasti, minkälainen ihminen menee sanomaan jotain tuollaista? Olen vakaassa parisuhteessa ja yritämme lasta. Stressiä on ollut jonkun verran. Pelkään että oikeasti otan juttuja liian vakavasti. Mutta kun ihmiset sanovat asioita, joita ei minulle tulisi mieleenkään sanoa toiselle. Nuo olivat hieman muunneltuja versioita joita on tapahtunut. Olenko vain sellainen ihminen, että minulle voi laukoa päin naamaa ihan mitä vaan. Veli muuten ilmoitti, että ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Ei sillä että muutenkaan olisimme mitään parhaita kavereita. Mutta äitini tokaisi tähän, että "no kun sinä olet tuollainen".

En vain tänä päivänäkään ole saanut selville, että "millainen".

Hei mä niin jotenkin ymmärrän sua ehkä!
Mulle sattaa jopa ihmiset esittää taas muutaman päivän mukavaa kun tarvitsevat itse jotain, sitten yhteyden pito ja viesteihin vastailu loppuu kuin seinään. Tottakai sitä katsoo vähänväliä peiliin ja miettii mikä vikana, mutta kun miten vain kääntää väääntää ja miettii en tajua mitä teen väärin.. Aina on yleensä lähdetty vieraistakin niin et molemmat sanonut kuinka kivaa ollut.

Yhden asian olen huomannut. Muut osaavat vaatia kauheasti kaikkea, ja minä olen itse sellainen aika vaatimaton. Muut ovat siihen tottuneet, ja jos ilmaisen jostain ihan normaalistakin asiasta tai haluan jotain, tai vihjaan niin se on maailman loppu. Sitten kun seurailee omia tuttujaan ja miettii, niin eihän he muuta tunnu välillä tekevänkään kun pyytämässä apuja joltain tai tarvitsevat jotain, ja hyötyvät jostakusta. Mun on vaikea nähdä sitä välillä jos esim minua käytetään hyväksi, koska en osaa ajatella yhtä "kieroutuneesti" Onneksi alan oppia.

Mutta pointti on se ettei siis ymmärrä vain mitenkään mikä ihmisiä sitten minussa niin välillä ahdistaa :( Koitan olla oma itseni, muistaa muitakin ja mielelläni autankin muita jos on aikaa. Oikeastaan pidän siitä että saan olla avuksi. Niin päivät kuluvat mukavasti kun saa tuettua toista eteempäin jossain ja voi hyvin mielin mennä nukkumaan.
 
Sitä saa mitä tilaa. Lihavia, tupakoitsijoita, rumia jne haukutaan ja totta kai sellainen kostautuu takaisin. Missitkään eivät ole tarpeeksi kauniita, miten joku tavis voisi olla? Mutta on myös niin, että esimerkiksi Hämeen junttilassa pelkkä kysymys "mitä sinulle kuuluu" koetaan tungettelevana kun taas jossain Kuopion liepeillä on täysin normaalia jutustella tuntemattomien kanssa mistä sattuu. Enemmän se tyyli siinä vaikuttaa, miten asiat esittää. Jos sanoo pilke silmäkulmassa "mitä sä niitä purkkeja siinä tuijotat" on ihan jees (olettaen, ettei toinen ole asperger, joka ei tunnista tunnetiloja).
 
Sitä saa mitä tilaa. Lihavia, tupakoitsijoita, rumia jne haukutaan ja totta kai sellainen kostautuu takaisin. Missitkään eivät ole tarpeeksi kauniita, miten joku tavis voisi olla? Mutta on myös niin, että esimerkiksi Hämeen junttilassa pelkkä kysymys "mitä sinulle kuuluu" koetaan tungettelevana kun taas jossain Kuopion liepeillä on täysin normaalia jutustella tuntemattomien kanssa mistä sattuu. Enemmän se tyyli siinä vaikuttaa, miten asiat esittää. Jos sanoo pilke silmäkulmassa "mitä sä niitä purkkeja siinä tuijotat" on ihan jees (olettaen, ettei toinen ole asperger, joka ei tunnista tunnetiloja).

No ei se siinä vaiheessa ole mitään "sitä saa mitä tilaa" jos toinen on itsekki vähän välilä röökihuulessa ja kun toinen tahtoo polttaa tupakkansa siitä tuleekin paskempi ihminen vaikka molemmat tupakoi? Jos siis siihen verrataan et ihmiset ihan omaisetkin ilkeilee, ja silti tekee itse ihan samoja juttuja.
Ja vaikkei samoja ei kukaan muukaan ole täydellinen, ja ehkä tällaisilta ilkeiliöiltä unohtuu se.

Jos on joku asperger niin ok, tilanteita tulee eteen erilaisia. Mutta juurikin tuo miten asiat esittää merkkaa aika paljon. Kyllähän nyt aika usein vaistoaa onko asia vittuiluna vai ei tarkoitettu. Ap ei käyttänyt esimerkissään vain yhtä kauppareissua joka onkin saattanut olla sattuma. Vaan ihmetteli yleisesti. On varmaan vaan tullut sielä kaupassa se vika niitti. Hyvä niin.
 
Itse asiassa, jos tätä miettii hieman syvemmälle, niin ihmisten itsetunto on järkyttävän huono (tällä saadaan ihmiset ostamaan kaikkea paskaa). Itsetuntoaan parantaakseen yksi tapa on haukkua toisia, jolloin itse "näyttää" paremmalta.
 
Varmasti myös yksi painava syy. Kaikki perustuu nykyään kovasti kilpailuun.

Hyvä huomio. Yhteisöllisissä maissa tällaista ilmiötä ei ole havaittavissa. Täällä ihmiset on saatu kilpailemaan kaikesta, jolloin tosiaan se toinen pitää saada näyttämään huonommalta.
 
Hyvä huomio. Yhteisöllisissä maissa tällaista ilmiötä ei ole havaittavissa. Täällä ihmiset on saatu kilpailemaan kaikesta, jolloin tosiaan se toinen pitää saada näyttämään huonommalta.

Jep, ja sitten kun onkin itse sellainen ihminen, jonka elämän omat arvot ovat hieman toisenlaiset, eikä perustu niinkään kilpailuun ja muille todisteluun, että on täydellinen ja kelpaa jäävät helposti kilpailijoiden jalkoihin. On vaikea laittaa vastaan kilpailuhenkisille ihmisille, jos ei omaa minkäännäköistä samanmoista maailmankatsomusta. Ei ole sellaisia työkaluja, kun ei ole kehittänyt itseään vain kiipeämään ja kiipeämään, samalla painaen ne nostavat tahot alas kun itse päästään huipuilta huipulle.
 
  • Tykkää
Reactions: Occamin partaveitsi
Mä kävin tänään sauvalenkillä pururadalla. Kun olin ekan kierroksen tehnyt, katsoin puhelimesta onko tullut odottamani sähköposti. Koska ei ollut, pystyin menemään vielä toisen kierroksen.

Mutta jos siinä ajassa, kun otin puhelimen käteeni ja katsoin sitä, täysin vieras mies katsoi asiakseen tulla sanomaan, että ei se kunto kasva puhelimessa roikkumalla. Puhelin pois ja sauvat liikkeelle. Totesi tämän vielä kiukkuisella äänenpainolla. Totesin tähän, että joopa joo ja jatkoin matkaa. Jäi vain mietityttämään, että mikä sai hänet tällaiseen neuvomiseen. Oliko kenties nähnyt muitakin puhelimen kanssa räpälääjiä lenkillä, mutta mitä sitten? Teki mieleni sanoa, että tiedätkö että sitä kunnon kehittämistä minä tässä yritäkin tehdä, mutta työt meinaa painaa päälle. Ärsytti!!!
 
Nykyaikana ihmiset ei kunnioita toisia ihmisiä. Vanhemmat ei enää juuri harasta tapakasvatusta.

Juu, tämän taakse on aina helppo piiloutua, mutta kun minun kokemuksen mukaan 99% tapauksista on vanhemmilta, +55 ikäisiltä ihmisiltä. Olen asiakaspalvelutyössä ja on oikeesti viikkoja kun minä olen ajatellut, että omassa päässä alkaa olla vikaa kun ihmiset ovat olleet ihan pimeitä. Mutta sitten on vissiin parilla kymmenellä muullakin kollegalla, koska ollaan viime aikoina useampaan otteeseen juteltu siitä, miten asiakaspalvelutyö on muuttunut sen myötä kun ihmisillä ei ole enää minkäänlaisia tapoja.
 
Mä kävin tänään sauvalenkillä pururadalla. Kun olin ekan kierroksen tehnyt, katsoin puhelimesta onko tullut odottamani sähköposti. Koska ei ollut, pystyin menemään vielä toisen kierroksen.

Mutta jos siinä ajassa, kun otin puhelimen käteeni ja katsoin sitä, täysin vieras mies katsoi asiakseen tulla sanomaan, että ei se kunto kasva puhelimessa roikkumalla. Puhelin pois ja sauvat liikkeelle. Totesi tämän vielä kiukkuisella äänenpainolla. Totesin tähän, että joopa joo ja jatkoin matkaa. Jäi vain mietityttämään, että mikä sai hänet tällaiseen neuvomiseen. Oliko kenties nähnyt muitakin puhelimen kanssa räpälääjiä lenkillä, mutta mitä sitten? Teki mieleni sanoa, että tiedätkö että sitä kunnon kehittämistä minä tässä yritäkin tehdä, mutta työt meinaa painaa päälle. Ärsytti!!!

Hahhah .. uskomatonta! Ehkä typerä lähetysmisyritys? Mutta tuosta tuli mieleen uimahallissa hauska sananvaihto, kun sellanen 70+ eläkepappa sanoi lihavan miehen takana "karppausta karppausta" varmasti vittuillakseen ja se lihava latasi takaisin "eutanasiaa, eutanasiaa" :)
 
Mä kävin tänään sauvalenkillä pururadalla. Kun olin ekan kierroksen tehnyt, katsoin puhelimesta onko tullut odottamani sähköposti. Koska ei ollut, pystyin menemään vielä toisen kierroksen.

Mutta jos siinä ajassa, kun otin puhelimen käteeni ja katsoin sitä, täysin vieras mies katsoi asiakseen tulla sanomaan, että ei se kunto kasva puhelimessa roikkumalla. Puhelin pois ja sauvat liikkeelle. Totesi tämän vielä kiukkuisella äänenpainolla. Totesin tähän, että joopa joo ja jatkoin matkaa. Jäi vain mietityttämään, että mikä sai hänet tällaiseen neuvomiseen. Oliko kenties nähnyt muitakin puhelimen kanssa räpälääjiä lenkillä, mutta mitä sitten? Teki mieleni sanoa, että tiedätkö että sitä kunnon kehittämistä minä tässä yritäkin tehdä, mutta työt meinaa painaa päälle. Ärsytti!!!

No okei.. Ymmärrän aika hemmetin hyvin kuinka paljon tuo voi ärsyttää, jos katselee yleisesti miten kaikki roikkuu koko ajan puhelimessa, jopa kun ollaan kylässä ja olisi seuraa. Se on ärsyttävää, ja naurettavan näköistä kun juostaan se kaksi askelta välissä ja näpy näpy, kaksi askelta, näpy näpy... Lenkillä siis.
Mutta en näe asiakseni mennä siitä sanomaan, jos en tunne, koska juurikin se ei silti ole minun asiani.
 
Mutta juurikin tuo miten asiat esittää merkkaa aika paljon. Kyllähän nyt aika usein vaistoaa onko asia vittuiluna vai ei tarkoitettu.
Joillakin vaistot eivät tämän suhteen toimi, vaan normaalit tilanteet voidaan tulkita aivan väärin. Muistui vaan mieleen yksi tyyppi, joka piti työkavereiden aamullisia tervehdyksiä vittuiluna. Jos tuntuu, että kaikki ilkeilee aina, niin on hyvä pohtia, onko oma asennoituminen vinksahtanut.
 
No okei.. Ymmärrän aika hemmetin hyvin kuinka paljon tuo voi ärsyttää, jos katselee yleisesti miten kaikki roikkuu koko ajan puhelimessa, jopa kun ollaan kylässä ja olisi seuraa. Se on ärsyttävää, ja naurettavan näköistä kun juostaan se kaksi askelta välissä ja näpy näpy, kaksi askelta, näpy näpy... Lenkillä siis.
Mutta en näe asiakseni mennä siitä sanomaan, jos en tunne, koska juurikin se ei silti ole minun asiani.

Niin se pointtihan oli siinä, että mä en näppäillyt koko aikaa lenkkeillessäni. Hän ilmeisesti kaatoi ärsyyntymisensä muiden ihmisten käyttäytymisestä minuun. Ja vaikka olisin joka toisella askeleella näppäillyt puhelinta, päivittänyt facebookia, kuvannut videota tms., niin mitä sitten? Kenen kunnosta tai lenkkeilystä se olisi ollut poissa? Ei ainakaan hänen. Toki ymmärrän, jos lähdetään yhdessä lenkille ja toinen vain surffaa, niin alkaa harmittamaan. Mutta miksi ärsyyntyä jonkun täysin oudon ihmisen käyttäytymimsestä? Sitä en ymmärrä.
 
Niin se pointtihan oli siinä, että mä en näppäillyt koko aikaa lenkkeillessäni. Hän ilmeisesti kaatoi ärsyyntymisensä muiden ihmisten käyttäytymisestä minuun. Ja vaikka olisin joka toisella askeleella näppäillyt puhelinta, päivittänyt facebookia, kuvannut videota tms., niin mitä sitten? Kenen kunnosta tai lenkkeilystä se olisi ollut poissa? Ei ainakaan hänen. Toki ymmärrän, jos lähdetään yhdessä lenkille ja toinen vain surffaa, niin alkaa harmittamaan. Mutta miksi ärsyyntyä jonkun täysin oudon ihmisen käyttäytymimsestä? Sitä en ymmärrä.

Niin tähän juuri siksi sanoin ettei ole kenenkään asia silti puuttua siihen. :) Enkä tarkoittanut siis sinua, vaan sitä tilannetta mistä se ois voinu ton ukon kohdalla johtua..
 
Joillakin vaistot eivät tämän suhteen toimi, vaan normaalit tilanteet voidaan tulkita aivan väärin. Muistui vaan mieleen yksi tyyppi, joka piti työkavereiden aamullisia tervehdyksiä vittuiluna. Jos tuntuu, että kaikki ilkeilee aina, niin on hyvä pohtia, onko oma asennoituminen vinksahtanut.

Toki jos nyt jokapaikassa näkee vittuilua joka päivä, voi olla peiliin katsomisen paikka. Mutta tietyissä tilanteissa se on hyvinkin hahmotettavaa.

Varsinkin huonolla itsetunnolla juurikin voi kokea myös hyvät asiat jotenkin itselleen tarkoitettuna negatiivisina.

On myös niitä jotka ei tajua, että niille vittuillaan.
Ääripäitä löytyy kaikesta.
 
Niin tähän juuri siksi sanoin ettei ole kenenkään asia silti puuttua siihen. :) Enkä tarkoittanut siis sinua, vaan sitä tilannetta mistä se ois voinu ton ukon kohdalla johtua..

Juu kyllä mä ymmärsin sun tarkoituksesi. Minäkin siis yleisellä tasolla ihmettelen, että miksi ärsyyntyä jostakin, mikä ei millään tavalla liity muihin kuin tuohon täysin ulkopuoliseen henkilöön.
 
Juu kyllä mä ymmärsin sun tarkoituksesi. Minäkin siis yleisellä tasolla ihmettelen, että miksi ärsyyntyä jostakin, mikä ei millään tavalla liity muihin kuin tuohon täysin ulkopuoliseen henkilöön.

Niin, se on kyllä, et jos on kerran aikaa puuttua jopa turhiin itselleen kuulumattomiin asioihin, miksei käyttäisi sitä aikaansa ja puhtiaan sitten johonkin oikeasti kehittävään jossa saa esittää mielipiteitään.

Kaipa vanha mies on hieman ollut tylsistynytkin ehkä, ja päättänyt et jaaha tuokin tossa ja meempäs tässä joutessani sanomaan jtn. Kun ei muutakaan:D

Tai sitten se on tuo kettuuntuminen asiasta yleisesti, ja jouduit ikäväksesi purkautumisen kohteeksi.
 

Yhteistyössä