V
vierailija
Vieras
Toiselle, jopa lähes puolituntemattomalle, voidaan mennä sanomaan päin naamaa jotain vittuilua.
Mulla on tapana joskus hengailla ruokakaupassa. Kuljen pitkin hyllyvälejä ja katson mitä siellä on. Että onko jotain uutta ja erikoista, myöskin ammattini (ravintolakokki) puolesta. Satuin sitten pysähtymään maustehyllykön eteen. Silmät vaeltelivat pitkin etikettejä.
No siihen tuli joku mies ja sanoi että "mitä siinä niitä purkkeja tuijotat?".
-Öö.. WTF?
Enkä siis ollut ollut siinä kuin ihan hetken. Päässyt ehkä ylimmäisen rivin loppuun. Mies oli mulle täysin tuntematon.
Sitten nämä ihmisten "vitsailut", jotka ovatkin jotain piilovittuilua. Anoppi varsinkin harrastaa tätä. Meillä vaihdettiin ikkunat ja ennen tätä Rakas Anoppini sanoi, että minä voisin sitten kulkea täällä pitsihepeneet päällä, että ikkunanvaihtofirman pojilla olisi jotain katseltavaa.
Oikeasti, minkälainen ihminen menee sanomaan jotain tuollaista? Olen vakaassa parisuhteessa ja yritämme lasta. Stressiä on ollut jonkun verran. Pelkään että oikeasti otan juttuja liian vakavasti. Mutta kun ihmiset sanovat asioita, joita ei minulle tulisi mieleenkään sanoa toiselle. Nuo olivat hieman muunneltuja versioita joita on tapahtunut. Olenko vain sellainen ihminen, että minulle voi laukoa päin naamaa ihan mitä vaan. Veli muuten ilmoitti, että ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Ei sillä että muutenkaan olisimme mitään parhaita kavereita. Mutta äitini tokaisi tähän, että "no kun sinä olet tuollainen".
En vain tänä päivänäkään ole saanut selville, että "millainen".
Mulla on tapana joskus hengailla ruokakaupassa. Kuljen pitkin hyllyvälejä ja katson mitä siellä on. Että onko jotain uutta ja erikoista, myöskin ammattini (ravintolakokki) puolesta. Satuin sitten pysähtymään maustehyllykön eteen. Silmät vaeltelivat pitkin etikettejä.
No siihen tuli joku mies ja sanoi että "mitä siinä niitä purkkeja tuijotat?".
-Öö.. WTF?
Enkä siis ollut ollut siinä kuin ihan hetken. Päässyt ehkä ylimmäisen rivin loppuun. Mies oli mulle täysin tuntematon.
Sitten nämä ihmisten "vitsailut", jotka ovatkin jotain piilovittuilua. Anoppi varsinkin harrastaa tätä. Meillä vaihdettiin ikkunat ja ennen tätä Rakas Anoppini sanoi, että minä voisin sitten kulkea täällä pitsihepeneet päällä, että ikkunanvaihtofirman pojilla olisi jotain katseltavaa.
Oikeasti, minkälainen ihminen menee sanomaan jotain tuollaista? Olen vakaassa parisuhteessa ja yritämme lasta. Stressiä on ollut jonkun verran. Pelkään että oikeasti otan juttuja liian vakavasti. Mutta kun ihmiset sanovat asioita, joita ei minulle tulisi mieleenkään sanoa toiselle. Nuo olivat hieman muunneltuja versioita joita on tapahtunut. Olenko vain sellainen ihminen, että minulle voi laukoa päin naamaa ihan mitä vaan. Veli muuten ilmoitti, että ei halua olla kanssani missään tekemisissä. Ei sillä että muutenkaan olisimme mitään parhaita kavereita. Mutta äitini tokaisi tähän, että "no kun sinä olet tuollainen".
En vain tänä päivänäkään ole saanut selville, että "millainen".