Jaksaisko joku lähteä pohtimaan tätä? Tämä on vähän jatkoa sille "oletko vastarannan kiiski/oman tien kulkija"-aloitukselleni. Mutta tää asia on mulla nyt tapetilla.
Mikä siinä on, että ihmiset eivät voi arvioida asioita ja muita henkilöitä omilla aivoillaan?
Koko ajan mä huomaan että ihmiset arvioivat jotain ihmistä sen mukaan, miten muut suhtautuvat heihin.
Jos mun ympärillä pyörii ihmisiä, niin se tuo taas lisää ihmisiä. Ajatellaan että "vau, tuossa Echossa on paljon ihanaa kun muutkin sen hyväksyy". Mutta sitten jos on hiljaisempaa, niin ne tuuliviirit kaikkoaa, oikein huomaa heidän olemuksestaan että he miettivät "onkohan tuo Echo ihan mätä kun sitä ei nyt tällä kertaa oikein noteerata".
Ihan kuin mä itse kauheasti muuttuisin ihmisenä tuossa välissä?
Tulee mieleen se ilmiö että jos kaupassa näkyy pari asiakasta niin muutkin uskaltavat mennä sinne, eli asiakkaat vetävät muita asiakkaita.
Tai jos puhutaan mammakahvilassa vaikka joistain naapureista (siis meidän kahvilassa ei puhuta lapsista, siellä juorutaan ympärillä asuvista), niin jos joku vahva persoona päättää olla tykkäämättä jostakusta, niin kaikki suunnilleen kuorossa vahvistavat "niin, on se vähän outo", vaikka siinä ihmisessä ei olisi millään maallisella mittarilla mitään vikaa ja kaikki olisivat sitä ennen ajatelleet hänestä ihan hyvää.
Oikeasti, meidän alueella on välillä ihan kamala pudotuspeli ihan pienten asioiden perusteella, surettaa että monet hienot ihmiset on blokattu pois ns. sisäpiiristä.
Kaikkein eniten sapettaa se, että jos asiat vääristyvät, eli kehutaan ihmistä joka tekee sekundaa, on epäreilu tai epäluotettava. Semmoisten ihmisten kehumisen ymmärrän jotka oikeasti ovat hienoja ihmisiä, työn jälki on laadukasta jne.
Mielipiteitä? Avartakaa mun suppeaa käsitystä taas, mä haluan oikeasti tietää miten tää homma menee.
Ja onneksi, onneksi mulla on ystäviä ja ihana aviomies jotka eivät mene muiden tykkäämisten mukana, vaan näkevät mut ja muut sellaisina kuin ne oikeasti ovat. Heihin ei vaikuta se, meneekö mulla hyvin tai huonosti.
Mikä siinä on, että ihmiset eivät voi arvioida asioita ja muita henkilöitä omilla aivoillaan?
Koko ajan mä huomaan että ihmiset arvioivat jotain ihmistä sen mukaan, miten muut suhtautuvat heihin.
Jos mun ympärillä pyörii ihmisiä, niin se tuo taas lisää ihmisiä. Ajatellaan että "vau, tuossa Echossa on paljon ihanaa kun muutkin sen hyväksyy". Mutta sitten jos on hiljaisempaa, niin ne tuuliviirit kaikkoaa, oikein huomaa heidän olemuksestaan että he miettivät "onkohan tuo Echo ihan mätä kun sitä ei nyt tällä kertaa oikein noteerata".
Ihan kuin mä itse kauheasti muuttuisin ihmisenä tuossa välissä?
Tulee mieleen se ilmiö että jos kaupassa näkyy pari asiakasta niin muutkin uskaltavat mennä sinne, eli asiakkaat vetävät muita asiakkaita.
Tai jos puhutaan mammakahvilassa vaikka joistain naapureista (siis meidän kahvilassa ei puhuta lapsista, siellä juorutaan ympärillä asuvista), niin jos joku vahva persoona päättää olla tykkäämättä jostakusta, niin kaikki suunnilleen kuorossa vahvistavat "niin, on se vähän outo", vaikka siinä ihmisessä ei olisi millään maallisella mittarilla mitään vikaa ja kaikki olisivat sitä ennen ajatelleet hänestä ihan hyvää.
Oikeasti, meidän alueella on välillä ihan kamala pudotuspeli ihan pienten asioiden perusteella, surettaa että monet hienot ihmiset on blokattu pois ns. sisäpiiristä.
Kaikkein eniten sapettaa se, että jos asiat vääristyvät, eli kehutaan ihmistä joka tekee sekundaa, on epäreilu tai epäluotettava. Semmoisten ihmisten kehumisen ymmärrän jotka oikeasti ovat hienoja ihmisiä, työn jälki on laadukasta jne.
Mielipiteitä? Avartakaa mun suppeaa käsitystä taas, mä haluan oikeasti tietää miten tää homma menee.
Ja onneksi, onneksi mulla on ystäviä ja ihana aviomies jotka eivät mene muiden tykkäämisten mukana, vaan näkevät mut ja muut sellaisina kuin ne oikeasti ovat. Heihin ei vaikuta se, meneekö mulla hyvin tai huonosti.