Tästä on kokemusta aika paljonkin. Minulle on jäänyt joiltain osin vähän kehittymättä sellaista sosiaalista pelisilmää, ainakin mitä tulee ryhmädynamiikkaan. En hoksaa niitä ryhmäytymistilanteita, usein edes jälkeenpäin en tajua möläyttäneeni jotain sopimatonta. Jos Lissu supattaa että Maija ei tee töitään kunnolla, sanon ihan muitta mutkitta että no eilen teki ainakin ja hiton hyvin. Ehkä joskus viikon päästä tajuan, että Lissu ei ole puhunut minulle päiväkausiin ja sitten ihmettelen mikä mättää :|
Se etu tässä on, että kovin montaa kertaa minulle ei haluta tällaisia juttuja kertoa. Haittapuolena on tietysti se, että jään aina ryhmän laitamille. Olen ns. "hyvä tyyppi", mutta en kuitenkaan haluttua seuraa mihinkään sisäpiiriin. Ei se sinänsä haittaa, viihdyn itseksenikin, mutta aina joskus mietin että on tämä ihme hommaa tämä ihmisenä oleminen.