Kyllä minäkin käsitin täysin tuossa aiemmin sen pointin että elää kolmikymppisenä sitä samaa elämää kuin kaksikymppisenä, ja mielestäni se on myös outoa. Ei se tarkoita, että elämän olisi täytynyt kääntyä päälaelleen tai ei saisi harrastaa mitään parikymppisten juttuja kuten opiskelua ja matkustelua. Eikä se myöskään tarkoita sitä että pitäisi olla lapset ja omakotitalo.
Se tarkoittaa sitä, että kun 10 vuotta kuluu niin ihminen kasvaa, kypsyy ja muuttuu. Minusta on todella outoa, jos joku jatkaa ihan samaa elämää 10+ vuotta. Itsekin tiedän näitä tapauksia, enintään on kumppani vaihtunut välillä, muuten on ihan täysin samat kuviot kuin 10 vuotta sitten. Ja tosiaankin, minun tuttavapiirissäni ei monilla ole lapsia, mutta vain osa heistä on "juuttunut menneisyyteen". Kyllä sitä ihminen kasvaa ihmisenä ilman jälkikasvuakin ja jotkut eivät kasva jälkikasvusta huolimatta.
Yleisesti aiheeseen vielä: en tunne itseäni vanhaksi. Varmasti jotkut vanhat kaverit pitäisivät minua ihan homehtuneena mummona kun viihdyn kotona eikä minulla ole mitään suurenmoisia kunnianhimoisia suunnitelmia tulevaisuuden varalle, mutta kyllä minä olen vielä nuori ihminen (26) ja ehdin tehdä elämässä kaikenlaista. Sen ei vaan tarvitse olla ryyppäämistä ja rellestämistä, jota tuli kyllä harrastettua 5-10 vuotta sitten. En usko, että olen 10 vuoden päästä samanlainen ihminen kuin nyt, vaikka varmasti elämässäni on vielä palon samoja asioita.
Enkä ymmärrä tuota "viilettämisen" arvoa. Miksi ihmiset haluaa juosta vapaana eikä pistää mitään likoon eikä ottaa mistään vastuutta? Monille tuntuu olevan viikonloppua pidemmät ihmissuhteetkin liian "raskaita". Huolestuttavaa.
...
