Kolikon toinen puoli

[Äitee 25 v]

Tulin tutkimaan tätä "maailmaa".

Itse olen 25 v äiti ja pojallani on n. 55 v isovanhemmat ja n. 75 v iso-isovanhemmat. Halusin vain kertoa. Eipä tässä muuta kuin jaksamisia itse kullekin henkiseen tai kalenteri-ikään katsomatta..

..Ja kyllä se näyttää aika hölmöltä kun äiti ja teini-ikäinen tytär pukeutuu samalla britney-tyylillä..

 

[vanharouva]

Kyll määkin katselin parikymppisenä noita 30 vuotiaita, että niillähän on jo toinen jalka haudassa, miten ne kehtaa laittaa muotifarkut jalkaan ja menee bilettämään. Naurettavia vanhuksia.

Onneksi asenteet muuttuu vanhetessaan Nyt 40 v. on minusta nuori ja oikeastaan kun lähden hiihtolenkille ja naapurin 70 vuotias muori hiihtää ohi, katselen häntä aika ihaillen. Niin ja sillä naapurin 70 vuotiaalla muorillakin on suht vetävän näköiset farkut jalassa ja nahkatakki päällä. On muuten aika hyvännäköinen mimmi. Harmaa tukkakin keikkuu aika kivasti ponnarilla.

Argghhh, oikein ahdistaa ajatus, että minun olisi täytynyt 40 vuotta täytettyäni leikata lyhyt ja siisti tukka, pistää farkut ja nahkarotsi komeroon ja värjätä silmänaluset mustiksi ja alkaa valittamaan, kuinka olen vanha ja väsynyt.
Herranen aika, meillä on ehkä puolet vielä elämästä elämättä. Jos nyt jo meinaa alkaa vanhaksi, mitä sitä ollaan 60 vuotiaina??
Sanokaa te mitä haluatte, minä elän elämäni parasta aikaa. Kunto on loistava, elämä hymyilee, olen saanut ihania lapsia. Ja aion ainakin vielä 20 vuotta olla elämäni parhaassa iässä. Nuori ja voimakas. Minulla ei ole aikomustakaan asettua vielä vuoteelle odottamaan kuolemaa. Vielä en ole ostanut kaappiin vaippoja odottamaan, että alan laskea alleni. Pikemminkin haaveilen ostavani seuraavasta tilistä uuden sykemittarin ja napakoruakin olen haaveillut.

Elämä on lyhyt jos vanhuus alkaa 40 vuotiaana. Ja vanhuus on pitkä jos vanhana pitää olla 40 vuotta. No, jokainen tavallaan. Minä en aio olla vanhus kuin korkeintaan sen muutaman vuoden ennen kuolemaa kun hoitaja kääntelee vuoteessa tätä alleen laskevaa muoria. Ja silloinkin toivottavasti aivoissa on jotain toimintaa.

Arvostakaa nyt vähän itseänne arvon naiset.

 

[Neljän lapsen äiti]

Tulin uteliaisuuttani katsomaan mistä tällä palstalla keskustellaan. Luin muutamia vastauksia " kolikon toinen puoli ".
Haluan kertoa oman näkemykseni asiasta. Itse sain ensimmäisen lapseni 27-vuotiaana; silloin tuntui, että olen vanha ensisynnyttäjä. Ajattelin monta kertaa, että olisi pitänyt aikaisemmin aloittaa, mutta... Kun tyttö syntyi, olin sitä mieltä, että aika oli oikea. Tässä vuosien varrella olemme saaneet vielä kaksi poikaa ja iltatähtenä toisen tytön. Kuopus syntyi ollessani melkein 37- vuotias. Nyt melkein 41- vuotiaana olen monta kokemusta, niin hyviä kuin huonoja, rikkaampi. Olen onnellinen perheestäni, vaikkakin aina väsyttää. Vuorotyön ja perheen pyörittäminen vaatii paljon minulta, mutta myös perheeltäni. Kaikkein raskain kokemus oli oma vakava sairastuminen; silloin tuntui, että tähänkö kaikki loppuu? Nuorimmaiseni oli vajaa vuoden ikäinen ja kaksi vanhinta koulussa. Silloin tunsin syyllisyyttä lasten vuoksi; jääkö he ilman äidin rakkautta ja huolenpitoa, jos kuolen. Ajattelin miksi heidän, viattomien pitää kärsiä. En voinut kertoa koko totuutta miksi olen sairaalassa.
Nyt on kaikki hyvin. Joka päivä opettelen nauttimaan tästä päivästä ja pienistä asioista. Ennen lapsia moni asia oli itsestään selvyys. Pienetkin asiat ja ongelmat olivat maata kaatavia.
Niin se ikä; täytyy sanoa, että ikä tekee tehtävänsä. Vuosien myötä oppii antamaan arvoa jopa itselle. Äitiys ja isyys ei ole iästä kiinni vaan siitä rakkauden ja välittämisen määrästä. Lapsi tarvitsee vanhempiaan ( olkoon niitä yksi tai kaksi). Turvallinen lapsuus antaa hyvät eväät aikuisuuteen. Lapsi haluaa aikuisen aikuisena vierelleen.

Terv. Neljän lapsen äiti ja yhden miehen vaimo

 

[Aiti 45]

Hei

Voi tätä ruikutuksen määrää. Tuntuu siltä, ettei kukaan hyväksy toista ja toisen ihmisen valintoja.

Itse olen nyt 45 vuotias. Kuopukseni sain kun täytin parin viikon päästä 43. En ole tuntenut itseäni vanhaksi. Joskus väsyttää, mutta se johtuu siitä, että kun perhe kasvaa kasvavat myös kotityöt oli sitten 20 tai 40 vuotias. Se, että nyt 6-henkisen perheen arjen pyörittäminen väsyttää ei mielestäni johdu iästä.Tosi on, että työkaverit, jotka saaneet lapsensa parikymppisinä tuntuvat minusta vanhoilta. On kolotusta vaivaa ja sairaslomia. Nuoret lapset pitävät kiinni elämässä ei ehdi vaivojansa miettiä. Liikunta ja muu pitää mielen virkeänä. Kun odotin kuopusta minulle sanottiin, että olen hyvässä kunnossa ja vähemmän vaivoja kuin nuoremmilla.

Vanhimpiin lapsiin kuopuksella ikäeroa yli 10 vuotta ja seuraavaankin 5 vuotta. Mielestäni on kaikille lapsille rikkaus kun on eri-ekäisiä sisaruksia. Nuoret äidin eri harrastuksissa eivät mielestäni ole pitäneen minua ikäloppuna vaan ihan vertaisenaan, Tosin ainokaisen äidit joskus kysyneet neuvoa, mutta olisivat varmaan kysyneet, vakka olisin ollut samanikäinen.
Mitä isovanhempiin tulee lapsi voi elää onnellisena vaikka ei heitä olisikaan. Miehelläni ei ole ollut isovanhempia elossa, vaikka hänen vanhempansa olivat nuoria. Onhan sitä eri ikäpolven muita sukulaisia ja tuttavia. Voin sanoa, että iän myötä turha vouhottaminen on jäänyt pois.
Tsemppiä kaikille nuorille ja ei niin nuorille äideille ja isille !!!

 

[timpula]

olen lähes 50v ja siinä onnellisessa iässä, että lapset ovat isoja koululaisia, oma työni rullaa rutiinilla, onneksi siinäkin on välillä haasteita, ja mikä tärkeintä, nyt vihdoinkin olen ihan tyytyväinen itseeni! En ole kaunotar enkä älykkö enkä muutakaan superihmeellistä, mutta Minä olen Minä! Tiedän, että joku työkaveri inhoaa pukeutumistani,kun en ole jakkupukusuorahousuihmisiä, mutta minulla on oma tyylini, josta pidän enkä todellakaan halua tulla stailatuksi... Joskus väsyttää tautisesti, no silloin menen sohvalle ja otan tirsat. Omat vanhempani ovat lähellä kahdeksaakymppisiä, mutta elämässä täysillä mukana. En jaksa murehtia tulevaa. Elämä on rajallinen, mutta meistä kuka tahansa voi kuolla vaikka seuraavan minuutin aikana...
Yritetään olla onnellisa siitä kaikesta hyvästä, mitä meillä on! Ja emmekö vihdoinkin voi jättää ainaista toistemme mollaamista, Ennemminkin kannustusta täällä tarvittaisiin.

 

[ÄitiMamma]

Tulin huvikseni lukemaan tätä aloittamaani ketjua...paljon oli tullut viestejä ja moni äiti todisti kuinka on iästä huolimatta elämänsä kunnossa ja pahoitti mielensä,että valittelin täällä väsymystäni. Joku jopa kommentoi olevansa palstalle enää palaamatta.
Miksei ihminen saa olla väsynyt elämäntilanteessaan? Ainako pitäsi paahtaa teflonhymy huulillaan, jos joku ei tunne väsymystä ja painaa maratonia,vaikka 80-vuotiaana..niin siitä vaan! Onnittelut hänelle !
Ja hyvä huomata,että täällä on paljon ikinuoria...mutta minä luulin tyhmyyksissäni,että täällä saa myös kertoa siitä miltä tuntuu...minä olen nelikymppinen ja uskon,että jaksamista moneen asiaan olisi enempi ennen kuin nyt mm. yövalvomisiin.
Ja elämä Altzheimer omaisena ja omaishoitajana on vähän toisenlaista,kun jonkun pirteän vanhuksen autteleminen...
Kyllä minä reilusti tunnustan olevan keski-ikäinen ja vaikka elän kaikin puolin hyvin terveellisesti..niin nuoremmaksi en muutu ,mutta se ei tarkoita sitä,että olisin eläkeläisten kerhoon vielä itseäni ilmoittautunut..päinvastoin suunnittelen opiskelun aloittamista.
Niin kuin joku kirjoitti osuvasti omia voimavarojaan voi tietyssä mittakaavassa myös priorisoida ja ikä siihenkin opettaa...yritetään ymmärtää ja hyväksyä toisemme oltiin sitten energisiä tai vähemmän energisiä äitejä....!
Mielestäni en tuominnut ketään,kerroin vain oman mielipiteeni siihen,kuinka olisin tehnyt lapsen nuorempana ,jos mahdollista. Ikäraskauteen liittyy myös omat riskinsä lääkäri ainakin minulle sanoi niin,mutta ei puhuta niistä....

 

[Miili]

Sorry :ashamed: . Ei ollu tarkotus pahottaa sun mieltä. Mä kirjotin et "empä taida palstalle enää tullakaan", tai jotain sinne päin. Loppuun muistaakseni kirjotin et huumorilla. Kyllä mäkin oon väsy ja monasti ihmetelly et mikä ihme mut sai tähän hommaan ryhtymään .. mut on toi vauva niiiiiiiiin ihana.
Jaksamista sulle :hug: . On helpottavaa joskus lukea et ei kaikilla muillakaan aina niin ruusuista oo.

Ai niin, täällähän mä taidan uhkailuistani huolimatta olla

 

[taustalla]

\

Mitä ihmeen henkisiä mummoja tällä palstalla oikein käy? Kaikki 40-kymppisetkö vanhoja ja raihnaisia, piru vie, ei ole! Onko äitiys jokin kauneuskilpailu, kuka on trimmatuin äiti. Lapsen kanssa väsyy aina jokainen, oli sitten 16 v tai 40 v. Lastenhoito apua saa joko mummoilta tai muilta sukulaisilta. Onko muuten kukaan ajatellut niitä nuoria äitejä, joilla ei ole mummojaan enää elossa, kaikki mummot kun eivät kuole vanhuuteen...

Niinpä, alkuosasta olen aivan samaa mieltä, mutta ihmettelen, että HAIKARAKO TEILLE LAPSET TUO? Meille niin ei todellakaan käynyt, vaan lapsella on, kas kummaa isä. Miten juuri minulle onkin käynyt näin onnellisesti? Ja isähän jaksaa, voi kuinka hän jaksaa.

LUOPUKAA KLISEISTÄ JA MALLEISTA.

MIESKIN ON IHMINEN JA HÄN ON VIELÄPÄ FYYSISESTI VAHVEMPI KUIN NAINEN.

Kukkia kaikille miehille, jotka ovat miehen mittaisia:

:flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower: :flower:

 

[nikitön]

Ei näillä mummoilla miestä olekaan. Kuka nyt jaksaa kuunnella ja katsoa ennen aikojaan vanhentuneita naisia. Ruikutetaan ja valitetaan ja koetaan olevan toinen jalka haudassa. Kyllä siinä vaiheessa mieskin häipyy, eikä jaksa hoitaa 40 vuotiasta ikäloppua vaimoaan, joka ei näe elämässään mitään muuta kuin surkeutta.

Onneksi meitä on moneksi. Ja onneksi itse voi elämälleen tehdä jotain. Sitä voi asettua jo 25 vuotiaana sohvalle valittamaan kun elämä meni hukkaan kun on niin vanha jo. Mutta voi sille elämälleen tehdäkin jotain. On MLL.n hoitajia, päiväkotiinkin saa lapset, vaikka on itse kotona, voi tehdä lyhennettyä työpäivää. Mahdollisuuksia on.
Mutta kun moni on niin ihastunut siihen marttyyrinrooliin ettei halua tehdä itselleen mitään. Eihän sitä saa niin kauheasti huomiota ja sääliä jos ei jatkuvasti valita.

 

[PamBoo]

Oli hyvä kun eilinen vieras otti puheeksi, että onhan lapsilla isätkin. Koska tässä ketjussa kaiken muun ohella on puhuttu paljon juuri väsymyksestä niin isiä ajatellen yks vinkki. Me helposti oletamme asioita, koska luulemme tuntevamme toisemme. Kannattaa joskus kokeilla, että esittää sille "vahvalle" puoliskolle avunpyynnön positiivisesti ei naristen ja jos mahdollista hyvissä ajoin. Olen itse tehnyt niin, että kuulostelen esim miten miehellä on työpäivä mennyt ja jos näyttää ettei hän ole ihan piipussa, kysäissyt "omaa lomaa". Minulle se voi olla itsekseen kaupassa pistäytymistä, pihanrapsutusta ilman lastenvalvontaa tai vaikka varttitunnin tirsat oven takana pyyntöjen ulottumattomissa. Hetken vetäytyminen omaan rauhaan antaa kummasti voimaa. Pahantuuliset tiuskaisut ja ovien paukuttelu (on tullut niitäkin harrastettua) saavat vain toisenkin pahalle tuulelle eikä ymmärrystä tipu...

Pätee muuten kaikkeen ihmisten väliseen kanssakäymiseen, että olettamalla pilataan monta hyvää tilaisuutta. Annetaan siis sille vastapuolelle mahdollisuus yllättää positiivisesti

 

[nikitön]

No ei se ihme jos naiset on väsyneitä. Siis pitääkö lasten isältä kysyä erikseen yksin kaupassa käyntiä tai pihan rapsutteluaikaa????

Ihanko tosi miehet vain tulevat töistä kotiin ja löhöävät sohvalla eivätkä edes katso etteivät lapset loukkaa itseään jos vaimo lähtee vaikka kauppaan?
Minä varmaan elän sitten jossain ihme avaruudessa, koska minun tutuilla miehet mielellään touhuavat lasten kanssa. Minun ei tarvitse kuin sanoa miehelle, että mä meen nyt pariksi tunniksi ulos. Anna lapsille iltapuuro klo 20.00. Ei tulis mieleenkään, että pitäis ensin katsoa, millä tuulella mies on. Jos miehellä on muuta menoa, hän kyllä aikuisena ihmisenä osaa sanoa, että rouva palailee kotiin ajoissa.

 

[PamBoo]

Joko minä en osaa kirjoittaa niin että kukaan mitään ymmärtäis tai sitten nikitön tahallaan vastaa ilkeästi :headwall:

Kyselemisellä en tarkoita anelemista. Minä en vain pidä itsestäänselvytenä sitä, että otan ja lähden. Minusta on reilua toista kohtaan huomioida myös hänet. Esimerkit koskivat vain minun elämääni joka varmaan kuulostaa nikittömästä todella harmaalta... no se on hänen murheensa B) Meillä kun on iloa pienistäkin asioista. Ja mieheni jota nyt aiheetta mollattiin...ei ole mikään sohvaperuna. Päivätyönsä lisäksi illat ja vapaapäivät rakentaa ja remontoi kotosalla ja lapset saavat olla mukana kaikessa missä vain turvallisesti voivat. On hoitanut lapsia vauvasta asti enkä usko, että enempää vois isänä lapsilleen antaa kuin hän :heart:

Kirjoitukseni ydin oli siinä, että puhumalla, kyselemällä ja kuuntelemalla saa enemmän hyvää aikaiseksi kuin tiuskimalla ja mököttämällä.

Ai niin... ja kun tämä rouva PamBoo sitten on lähtenyt ihan kunnolla ulos kavereiden kans tuulettumaan (oohoh) niin eipä ole tarvinnut miehelle sanoa, että anna lapsille iltapuuro kello 20:00 .... osaa sen neuvomattakin

 

[clivia]

\

Joko minä en osaa kirjoittaa niin että kukaan mitään ymmärtäis tai sitten nikitön tahallaan vastaa ilkeästi :headwall:

Kyselemisellä en tarkoita anelemista. Minä en vain pidä itsestäänselvytenä sitä, että otan ja lähden. Minusta on reilua toista kohtaan huomioida myös hänet. Esimerkit koskivat vain minun elämääni joka varmaan kuulostaa nikittömästä todella harmaalta... no se on hänen murheensa B) Meillä kun on iloa pienistäkin asioista. Ja mieheni jota nyt aiheetta mollattiin...ei ole mikään sohvaperuna. Päivätyönsä lisäksi illat ja vapaapäivät rakentaa ja remontoi kotosalla ja lapset saavat olla mukana kaikessa missä vain turvallisesti voivat. On hoitanut lapsia vauvasta asti enkä usko, että enempää vois isänä lapsilleen antaa kuin hän :heart:

Kirjoitukseni ydin oli siinä, että puhumalla, kyselemällä ja kuuntelemalla saa enemmän hyvää aikaiseksi kuin tiuskimalla ja mököttämällä.

Ai niin... ja kun tämä rouva PamBoo sitten on lähtenyt ihan kunnolla ulos kavereiden kans tuulettumaan (oohoh) niin eipä ole tarvinnut miehelle sanoa, että anna lapsille iltapuuro kello 20:00 .... osaa sen neuvomattakin

Kyllä mä ainakin ymmärsin hyvin. =)
Ja mä olen myös sitä mieltä että voi toistakin ajatella ja ottaa huomioon.
Ja pakko todeta että tämmöisen vanhan rupsahtaneen narisijan viiden lapsen kanssa otti yksi kolmekymppinen nuori mies omakseen.
Se kun sanoi että miehellä pitää olla nainen eikä mikään teinipimu.