Ihme panikoitumista uudelleensynnyttäjältä...

["Sweet_Poison"]

Vihdoin ja viimein hartaasti haudutettu masuasukki rv37+!! Ei tarvitse pelätä ennenaikaista synnytystä, saa liikkua 12 viikon vuodelevon jälkeen jne... Mutta ihmismieli on kurja. Kun saa yhden huolen pois, toisia tulee tilalle.

Ensinnäkin, miten voikin tuleva synnytys pelottaa kun aiemmat 2 synnytystä ovat menneet luomuna parissa tunnissa. Kotoa ollaan hyvin ehditty sairaalaan ja vaikka ei kivunlievitystä ole saanut, ei kivusta ole koskaan traumoja saanut. Miksi sitten nyt on kamala pelko siitä ettei saa kivunlievitystä kun enhän minä tiedä miltä se tuntuu saada sitä!

Toiseksi, nämä liitos- ja alapääkivut. Ihan hirveitä ja jostain syystä pelkään, että vauva on liian iso ja siksi sattuu. Vaikka vauva on jo laskeutunut ja kiinnittynyt pikku lantioon eli ei pitäisi nyt viitata mitenkään hankaluuteen niin paniikki siitä kun koskaan ei ole tehty synnytystapa-arviota ja loppuraskauden lääkäriä ei ole.

Kolmanneksi, isommat lapset ovat 12 ja 10 vuotiaita. Panikoin niiden hoitoa, vaikka eiköhän nyt joku tule ja viimeistään miehen vanhemmat voi ne hakea sinne. Eikös tuon ikäiset pärjää jo pari tuntia odotella hakijaa kotona kun onhan ne koulunkin jälkeen ja aamuisin itsekseen muutaman tunnin ja täyttävät tänä vuonna 11 ja 13!

Huoh, kiitos kuuntelusta, mistähän vielä panikoisi...

 

["vieras"]

Kyllähän se synnytys voi pelottaa paljon enemmän kun tietää mitä on edessä!

Mutta tsemppiä vaan, hyvin se menee ja elämä asettuu taas uomiinsa.

 

["Sweet_Poison"]

Huoh, toivottavasti! Kun nyt pitäis koittaa nauttia näistä viimeisistä ajoista ja pelkoa ja jännitystä ollut muutenkin.

 

[Hgd]

No mikset vaadi neuvolalta lähetettä synnytystapa-arvioon? Kyllä sen saa jos haluaa ja vaatii. Kaverini just vaati sen, kun synnytys alkoi pelottaan ja hän mietti, että onko kaikki kunnossa, mahtuuko lapsi tulemaan ja minkä painoinen vauva mahtaa jo olla. Neuvolakin oli sietä mieltä, että jos pelon saa laantumaan yhdellä käynnillä sairaalassa, niin se on sen arvoista.

 

[Kuukkeli, Kuukkeli]

Ap, sain viidennen lapseni kolme viikkoa sitten. Jännitin tulevaa synnytystä jo kuukausia sitten enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Takana on kolme hurjan kipeää synnytystä (luomuna) ja kivut sekä kaikki synnytykseen ehtimiset ja lastenhoitajien saamiset ynnä muut alkoivat jännittää synnytyksen lähestyessä.

Muutamaa päivää ennen synnytystä aloin rentoutua. Touhusin kaikenlaista ja kuulostelin tuntemuksiani. Olin aamusta iltaan jalkeilla. Vielä vähän ennnen synnyttämään lähtöä olin siivoilemassa ja ihmettelin samalla alapäässä tuntuvaa painetta.

Onneksi vanhempani tulivat "etuajassa" paikalle ja patistivat sairaalaan. Olin 9 senttiä auki ja ei muuta kuin synnyttämään. Spinaalin ehdin saada. Oli uskomattoman helppo synnytys! Ei 10 tunnin kovia kipuja + nihkeää avautumista...

Luulen, että synnytystä edisti hyvin se jalkeilla olo niin pitkään.

 

[HippuTAR]

Yritä saada noi pelot pois mielestäs. Tiedän kyllä että on helpommin sanottu kuin tehty.

Mulle kävi täs neljännes raskaudes niin että raskauden lopus sai peljätä kaikennäköistä ja myös pari kuukautta raskauden jälkeen, nämä oli sellaisia suht aiheellisia pelkoja. Nyt vauva on puolivuotias ja viimesen 3-4 kk:den aikana mun pelot on menny ihan järjettömiksi. Pelkään kaikkea mahdollista ja mahdotonta, esim. jos mulla on pää kipeä alan pelätä että mulla on aivoverenvuoto tms. Tai jos jollain lapsella on joku kohta kipee niin pelkään että sillä on syöpä. Yms.

Usein saan itseni aivan paniikkiin noitten pelkojen kans ja niitä on siis useita päivittäin.

Nyt olen pari viikkoa tietoisesti yrittänyt aina rauhoittaa itseni ja tyhjätä ajatukset kun joku pelko yrittää iskeä. Koska aloin tosissaan pelätä että sekoan.

Luulen että jotenkin noi pelot jäi päälle. No en oikein osaa selittää... mutta kun pitkään joutui pelätä ihan aiheesta niin jotenkin siitä ei tahdo päästä nyt eroon. Ja on todella raskasta elää koko ajan pelossa, varsinkin kun järjellä tietää että ne pelot on järjettömiä.

Sekava sepustus mutta toivottavasti saat jotain selvää.

 

["Sweet_Poison"]

No mikset vaadi neuvolalta lähetettä synnytystapa-arvioon? Kyllä sen saa jos haluaa ja vaatii. Kaverini just vaati sen, kun synnytys alkoi pelottaan ja hän mietti, että onko kaikki kunnossa, mahtuuko lapsi tulemaan ja minkä painoinen vauva mahtaa jo olla. Neuvolakin oli sietä mieltä, että jos pelon saa laantumaan yhdellä käynnillä sairaalassa, niin se on sen arvoista.

Tuskin tässä on oikeasti mitään hätää. Painoa tullut vain 7 kg koko aikana, sf mitta 35 rv 36+ ja kiinnittyminenkin onnistunut. Aiemmat olleet 3280 ja 3560 eikä ongelmia. Viime viikon oma+terkkarin arvio noin 3 kg ehkä aavistus päälle, joten ihan sopusuhtainen. On vaan oikeesti ihmeelllistä panikointia :O

 

["Sweet_Poison"]

Yritä saada noi pelot pois mielestäs. Tiedän kyllä että on helpommin sanottu kuin tehty.

Mulle kävi täs neljännes raskaudes niin että raskauden lopus sai peljätä kaikennäköistä ja myös pari kuukautta raskauden jälkeen, nämä oli sellaisia suht aiheellisia pelkoja. Nyt vauva on puolivuotias ja viimesen 3-4 kk:den aikana mun pelot on menny ihan järjettömiksi. Pelkään kaikkea mahdollista ja mahdotonta, esim. jos mulla on pää kipeä alan pelätä että mulla on aivoverenvuoto tms. Tai jos jollain lapsella on joku kohta kipee niin pelkään että sillä on syöpä. Yms.

Usein saan itseni aivan paniikkiin noitten pelkojen kans ja niitä on siis useita päivittäin.

Nyt olen pari viikkoa tietoisesti yrittänyt aina rauhoittaa itseni ja tyhjätä ajatukset kun joku pelko yrittää iskeä. Koska aloin tosissaan pelätä että sekoan.

Luulen että jotenkin noi pelot jäi päälle. No en oikein osaa selittää... mutta kun pitkään joutui pelätä ihan aiheesta niin jotenkin siitä ei tahdo päästä nyt eroon. Ja on todella raskasta elää koko ajan pelossa, varsinkin kun järjellä tietää että ne pelot on järjettömiä.

Sekava sepustus mutta toivottavasti saat jotain selvää.

Siis varmaan ihan samaa "päälle jäämistä" kun saattohoidin ystävöni, jooka kuoli kun oli rv 25. Seuraavana päivänä sairaalaan vuodelepoon ja siitä lähtien vuoroin sairaalassa ja vuoroin kotona viime viikonloppuun asti. Ei jollain tapaa osaa vaan päästää irti! Ehkä se onkin just sitä menettämisen pelkoa, että turha kiintyä tai ajatella että hyvin menee kun tulee kuitenkin jotain...

Voimia sinulle, toivottavasti pelot alkavat hiipua ja pääset nauttimaan tästä hetkestä!

 

["Sweet_poison"]

Ap, sain viidennen lapseni kolme viikkoa sitten. Jännitin tulevaa synnytystä jo kuukausia sitten enemmän kuin kertaakaan aiemmin. Takana on kolme hurjan kipeää synnytystä (luomuna) ja kivut sekä kaikki synnytykseen ehtimiset ja lastenhoitajien saamiset ynnä muut alkoivat jännittää synnytyksen lähestyessä.

Muutamaa päivää ennen synnytystä aloin rentoutua. Touhusin kaikenlaista ja kuulostelin tuntemuksiani. Olin aamusta iltaan jalkeilla. Vielä vähän ennnen synnyttämään lähtöä olin siivoilemassa ja ihmettelin samalla alapäässä tuntuvaa painetta.

Onneksi vanhempani tulivat "etuajassa" paikalle ja patistivat sairaalaan. Olin 9 senttiä auki ja ei muuta kuin synnyttämään. Spinaalin ehdin saada. Oli uskomattoman helppo synnytys! Ei 10 tunnin kovia kipuja + nihkeää avautumista...

Luulen, että synnytystä edisti hyvin se jalkeilla olo niin pitkään.

Itse olen kanssa koittanut joka päivä kivuista huolimatta edes varttitunnin kävelylenkin ja ennen kaikkea tehdä kotitöitä. Ihan kunnon kohentamisenkin vuoksi. Ihanalta kuulostaa tuo sinun viimeisin synnytys, saisinko samanlaisen