L
Liinu
Vieras
Minä pidän tätä ihmeenä, mieheni mielestä tämä on vain palkkio hyvin tehdystä työstä (""oikea"" määrä yrityksiä juuri oikeaan aikaan)
Yritystä on ollut vuoden alusta. Aika pian selvisi että minä en ovuloi lainkaan minkä johdosta hyvinkin pikaisesti hakeuduimme tutkimuksiin. Ajatuksena siis saada minulle clomit ja ovulaatiot tapahtumaan. Samassa yhteydessä ""automatic"" tehtiin myös miehelle simppatesti. Sen tulos olikin yllätys, hoitava lääkäri suositteli suoraan hoidoksi mikroinjektiohoitoa.
Shokki oli suht suuri, koska niinkuin kirjoitin, tutkimuksiin hakeuduttiin vain ja ainoastaan minun ovuloimattomuuteni tähden.
Päätimme kuitenkin yrittää ns. puoliluomuna pelkkien clomien voimalla. Lääkäri sanoi siihen että juu-u kyllähän se niinkin voi onnistua viiden- tai vaikka kymmenen vuoden kuluttua.
Aloitin siis ensimmäisen clomikierron. Puuhailut ajoitettiin ovistestien avulla juuri oikeaan aikaan ja sitten jännäilyä.. (ei niin kovin suurin odotuksin)
Mutta tänään, kun kolme-neljä päivää oli kulunut siitä että kuukautisten olisi pitänyt alkaa, tein testin. Selvä viiva, siis selkeä plussa!! Siis minun mielestäni pieni ihme!
Tarkoitan tällä myös sitä että minun mielestäni jokainen uusi elämä on pieni ihme! Ja olen sitä mieltä että lapsia saadaan (ei tehdä)
Kuinka kävikään.. onnellisin tähän asti elämässä päivä lähti kuitenkin menemään aivan päin mäntyä. Mieheni loukkaantui sydänjuuriaan myöten siitä että minun mielestäni tämä pieni alku minun sisälläni on pieni ihme (jonka tekemiseen tietenkin tarvittiin meitä kahta). Hänen mielestään se on vain hyvin tehdyn työn tulos.
Ja nyt mökötämme molemmat omissa huoneissamme
Ei varmaan ihan kaikkein normaali tapa iloita uutisesta jota on toivottu jo kuitenkin 9 kuukautta.
Yritystä on ollut vuoden alusta. Aika pian selvisi että minä en ovuloi lainkaan minkä johdosta hyvinkin pikaisesti hakeuduimme tutkimuksiin. Ajatuksena siis saada minulle clomit ja ovulaatiot tapahtumaan. Samassa yhteydessä ""automatic"" tehtiin myös miehelle simppatesti. Sen tulos olikin yllätys, hoitava lääkäri suositteli suoraan hoidoksi mikroinjektiohoitoa.
Shokki oli suht suuri, koska niinkuin kirjoitin, tutkimuksiin hakeuduttiin vain ja ainoastaan minun ovuloimattomuuteni tähden.
Päätimme kuitenkin yrittää ns. puoliluomuna pelkkien clomien voimalla. Lääkäri sanoi siihen että juu-u kyllähän se niinkin voi onnistua viiden- tai vaikka kymmenen vuoden kuluttua.
Aloitin siis ensimmäisen clomikierron. Puuhailut ajoitettiin ovistestien avulla juuri oikeaan aikaan ja sitten jännäilyä.. (ei niin kovin suurin odotuksin)
Mutta tänään, kun kolme-neljä päivää oli kulunut siitä että kuukautisten olisi pitänyt alkaa, tein testin. Selvä viiva, siis selkeä plussa!! Siis minun mielestäni pieni ihme!
Tarkoitan tällä myös sitä että minun mielestäni jokainen uusi elämä on pieni ihme! Ja olen sitä mieltä että lapsia saadaan (ei tehdä)
Kuinka kävikään.. onnellisin tähän asti elämässä päivä lähti kuitenkin menemään aivan päin mäntyä. Mieheni loukkaantui sydänjuuriaan myöten siitä että minun mielestäni tämä pieni alku minun sisälläni on pieni ihme (jonka tekemiseen tietenkin tarvittiin meitä kahta). Hänen mielestään se on vain hyvin tehdyn työn tulos.
Ja nyt mökötämme molemmat omissa huoneissamme
Ei varmaan ihan kaikkein normaali tapa iloita uutisesta jota on toivottu jo kuitenkin 9 kuukautta.