Hei, nyt tarvitsen apua. Elän hyvässä parisuhteessa mieheni kanssa, mutta nyt olen ihastunut työkaveriini, hänkin varattu. Päivät menee jutellessa ja nyt hän on tehnyt aloitteen lounaalle ja tiedän, että olemme lähellä "etenemistä".
Miten pääsen eroon tästä ? Pitäisikö kertoa miehelleni - en halua olla uskoton ?
Kirjoitin juuri toiseen ketjuun, että rypyt elämässä menevät yleensä parhaiten ohi, kun ei niihin kiinnitä liikaa huomiota.
Pätenee tähänkin. Jokainen elollinen olento ihastuu aina välillä, kun vähänkin on ihmisten kanssa tekemisissä. Se ei ole tahdonvarainen asia. Et tee sitä väkisin, jos yrität, etkä liioin estä, jos kohdalle kolahtaa. Mutta. Mutta. MUTTA!
Se, miten asian kanssa toimit, on tahdonvarainen asia. Se, haluatko sotkea elämäsi ja liittosi, on tahdonvarainen päätös. Kun ihastuminen menee ohi, jäljellä on toinen ihan tavallinen ihminen, ei useinkaan toista (eikun siis ensimmäistä) kummempi. Ihastuminen tekee ihmiselle ne vaaleanpunaiset silmälasit, joiden läpi todellisuudesta näkee perin vähän, ja siitä toisesta ihmisestäkin. Ensivaikutelmaan ihastutaan, ihan toisenkokoisen kokonaisuuden kanssa taas eletään arjessa. Ja siihen kuuluvat myös ne huonot puolet, joita alussa ei näe, ja joita alussa ei edes näytetä. Sellainen toimintamekanismi ihmiseen on sijoitettu....
Kannattaa siis kyllä miettiä, mitä tekee, ennenkuin tekee yhtään mitään enää eteenpäin.
Ihminen myös ihastuu helposti silloin, kun on väsynyt, yleensä itseensä ja elämäntilanteeseensa. Kannattaa siis miettiä vähän sitäkin, miksi olit juuri nyt ihastumisherkkä, ja korjata mieluummin se ongelma - eikä sitä yleensä korjata järjestämällä uusia, ei kovin pitkäksi aikaa ainakaan.
Yhdessäolo tekee äkkiä ihmissuhteen, itsekseen haaveilu ei. Ihastuminen taas yleensä haihtuu ihan itsekseen ajallaan. Mihinkähän vertaisi...? Saippuakupla poksahtaa rikki itsestään, eikä tee suuria vaurioita ympäristölle, mutta menepä pyydystämään se jonkun tärkeän paperin laidalla kiinni, niin kosteuden tekemä läiskä ja mutkat ovat siinä paperissa rumana aina, kuivumisen jälkeenkin. No, parempia vertauksia siis tosiaan vastaanotetaan...
Nauti ihastumisen tunteesta itseksesi, mutta tekemisten suhteen (niitä ovat ne puheet ihan joka suuntaan, ja aktiivisempi yhdessäolo, riskille altistaminen) kyllä kannattaa käyttää aikuisen ajattelua. Aikuinen ei ole ajopuu!! Aikuinen miettii pitemmälle, ja osaa hätätilassa vaikka käyttää henkistä karttakeppiä sormillensalyöntiin silloin, kun on vaarassa ruveta rikkomaan asioita ja ihmisiä.
Siinä on ihastumisen ja toiminnan raja. Minun mielestäni. Vastuussa.
Ihastuminen tapahtuu, muut asiat eivät 'tapahdu'. Niitä tapahdutetaan.
hyvä provo