Ihanko tosi on olemassa perheitä, joissa äiti elää kotihoitovuosina vain kotihoidontuella ja mies sillä palkallaan? :o

Meilläkin on vastaavanlaisesti (tosin nykyään elän opintotuella), ja asiaa ihmetelleille, että meillä homma hoituu niin että saan "lainaa" mun mieheltä että saan oman puolikkaani esim. vuokrasta maksettua, ja sit maksan takaisin kun saan rahaa. Usein olen satasiakin velkaa, ja olen itseasiassa nytkin.

Onks tää tottakaan.. Tervetuloa 50-luvulle. Anteeks, mua tää ei naurata, musta tää on pelottavaa.

Ei tää mustakaan kivaa oo mut miehen mielestä kuulemma vaan reilua... ja mitäs muutakaan voin tehdä, en varmaan voi aseen kanssa uhaten pyytää rahaa jos=kun keskustelu ei auta?

No sinuna miettisin kyllä, olenko onnellisessa ja tasavertaisessa parisuhteessa. Kertomasi perusteella et ole. Eihän perheessä toinen osapuoli voi vain päättää, mikä on reilua, molempien pitäisi olla samaa mieltä ja tehdä yhdessä nuo päätökset. Ja miten se tosiaan onnistuu, ellei toinen suostu keskustelemaan? Aseella en uhkaisi, mutta istuttaisin alas ja kertoisin tulevaisuudennäkymät, jollei tilanteeseen tule järkeä. Niissä näkymissä ottaisin lapsen ja lähtisin. Onneksi mun ei tarvitse omalta kohdaltani tämmösiä visioida.

Just vastasin yleisesti, mutta voisi olla suoraan vastaus tähän sun viestiin.

 

Mä en ikinä suostuusi tuollaaseen. Jos perhe ollaan, niin sitten talous on yhteinen eikä samassa taloudessa pitääsi toisen kituuttaa ja toinen elelee leveästi.

Kyllähän näitä kuulee, että nainen kituuttaa ja laskee senttejä, että saa lapsille ostettua vaatteita yms. Mies sitten hussaa palkkansa miten lystää ja suurinpiirtein suuttuu jos nainen kehtaa pyytää apua yhteisten lasten hankintoihin. Kyllä mä tuossa vaiheessa pistääsin pillit pussiin ja eroaisin. Kuka sitä haluaa ainoaa elämäänsä viettää puolison kanssa joka ei arvosta ja kunnioita peen vertaa.

Olen vielä lapseton ja sinkku ja etsin miestä, joka kantaisi vastuun mahdollisesta perheestään. Elättää minutkin, jos hoitaisin lasta kotona.
Olen ite pitkälle kouluttautunut ja tiedän, että minäkin kannan taloudellisen panoksen aikanaan perheelle, mutta kyllä perheenperustaminen on yhteinen projekti. Miehen kuuluu elättää koko perhettä, kun lapset ovat pieniä ja äiti hoitaa lapsia kotona. En voisi kuvitellakaan eläväni miehen kanssa, joka eläisi itse leveästi ja mä kituuttelisin vierellä.

 

Meilläkin on vastaavanlaisesti (tosin nykyään elän opintotuella), ja asiaa ihmetelleille, että meillä homma hoituu niin että saan "lainaa" mun mieheltä että saan oman puolikkaani esim. vuokrasta maksettua, ja sit maksan takaisin kun saan rahaa. Usein olen satasiakin velkaa, ja olen itseasiassa nytkin.

Onks tää tottakaan.. Tervetuloa 50-luvulle. Anteeks, mua tää ei naurata, musta tää on pelottavaa.

Ei tää mustakaan kivaa oo mut miehen mielestä kuulemma vaan reilua... ja mitäs muutakaan voin tehdä, en varmaan voi aseen kanssa uhaten pyytää rahaa jos=kun keskustelu ei auta?

Siis lapsi ei ollut varmaan sitten suunniteltu? Saattaa kuulostaa v***lulta mutta sitä en nyt hae, vaan ihan mielenkiinnosta kysyn... Mun tekis mieli puhutella sitä sun idioottimiestäs vähän.. huh huh. Voitko näyttää sille tän ketjun Ei varmasti tollasen taliaivon tavat muutu mutta huomais ainaki kuinka idiootti on

Ja tää on eka kerta palstalla kun oon sitä mieltä että "jätä se sika"

 

Voi onhan noita paljonkin ainakin täällä Pohjanmaalla. Lestadiolaisäidit harvoin käyvät töissä, suurin osa hoitaa kotona vain lapsia ja lisääntyvät. Onhan se tietty järkevääkin äidin olla kotona, jos joka toinen vuosi tulee uusi vauva.

 

Hirveän moni täällä (palstalle tyypilliseen sävyyn...) on heti sanomassa et "jätä se!", mutta mun mielestä ei kyllä ole mikään järkevä vaihtoehto erota muuten toimivasta parisuhteesta vain siksi että mies on pirun pihi. Ehkä oon miehelle velkaa ja elää kituutan, mutta muuten suhde toimii ja ollaan onnellisia ja lapsikin on, en voisi kuvitella erottavani lastamme isästään (tai itseäni rakkaastani) tämän vuoksi. Mutta hyvähän se on ulkopuolisten uhota että eroaisi samassa tilanteessa heti...

No tuota. Kyllä sillä miehellä on perusperiaatteet jo hieman vinksallaan, kun ei osallistu oman perheensä elättämiseen, lastenvaatteiden hankintaan jne. Olet miehelle velkaa. Just joo. Tuo lause kerto paljon. Niinkö teillä eletään?

 

Hirveän moni täällä (palstalle tyypilliseen sävyyn...) on heti sanomassa et "jätä se!", mutta mun mielestä ei kyllä ole mikään järkevä vaihtoehto erota muuten toimivasta parisuhteesta vain siksi että mies on pirun pihi. Ehkä oon miehelle velkaa ja elää kituutan, mutta muuten suhde toimii ja ollaan onnellisia ja lapsikin on, en voisi kuvitella erottavani lastamme isästään (tai itseäni rakkaastani) tämän vuoksi. Mutta hyvähän se on ulkopuolisten uhota että eroaisi samassa tilanteessa heti...

Miten sä voit kokea olevas rakastettu, jos toiselle raha on tärkeämpää kuin sinä?

 

Joo minä tiedän muuten yhden joka on(oli) tätä mieltä. Mun entinen poikaystävä JOKA OLI 16v
Joten kypsän ihmisen ajattelumaailma juu

 

Voi onhan noita paljonkin ainakin täällä Pohjanmaalla. Lestadiolaisäidit harvoin käyvät töissä, suurin osa hoitaa kotona vain lapsia ja lisääntyvät. Onhan se tietty järkevääkin äidin olla kotona, jos joka toinen vuosi tulee uusi vauva.

Vai käsitinköhän mä aivan väärin ton aloituksen???

 

Hirveän moni täällä (palstalle tyypilliseen sävyyn...) on heti sanomassa et "jätä se!", mutta mun mielestä ei kyllä ole mikään järkevä vaihtoehto erota muuten toimivasta parisuhteesta vain siksi että mies on pirun pihi. Ehkä oon miehelle velkaa ja elää kituutan, mutta muuten suhde toimii ja ollaan onnellisia ja lapsikin on, en voisi kuvitella erottavani lastamme isästään (tai itseäni rakkaastani) tämän vuoksi. Mutta hyvähän se on ulkopuolisten uhota että eroaisi samassa tilanteessa heti...

Niin. Mun ON hyvä sanoa, että ITSE en eläisi noin. En todellakaan ohjeista automaattisesti ketään eroamaan, jos on onnellinen ja tyytyväinen elämäänsä ja parisuhteeseensa. Ihmiset ammentavat onnensa eri asioista, ja voi, miten eri asioista näköjään.

Minä ammennan omani mm. siitä, että minä ja mieheni arvostamme toisiamme ja teemme molemmat töitä perheemme eteen. Yksi työalue on kotona tapahtuva ylläpitävä työ, jota tekee enimmäkseen se osapuoli, joka on kotona lapsen kanssa, muuten sekin työ jakautuu tasaisesti molemmille. Rahat, elämä, onnet, murheet ovat yhteiset. Muunlainen elämä ei vain omalta osaltani tulisi kysymykseen.

 

Voi onhan noita paljonkin ainakin täällä Pohjanmaalla. Lestadiolaisäidit harvoin käyvät töissä, suurin osa hoitaa kotona vain lapsia ja lisääntyvät. Onhan se tietty järkevääkin äidin olla kotona, jos joka toinen vuosi tulee uusi vauva.

Joo, ehkä vain hoitavat lapsia ja lisääntyvät, mutta tuskin kuitenkaan maksavat puolia perheen kustannuksista.Siitähän tässä nyt oli kyse.

 

Juuh, nää on just niitä tapauksia kun on pakko mennä töihin heti kun ä-loma loppuu, kun ei ole varaa olla kotona sillä kotihoidontuella. Jos ei ole säästöjä, ja mies vaatii maksamaan puolet, niin........ |O Itse en elelisi päivääkään tuollaisessa suhteessa.

tähän asti lukien kommentoin vain, että meillä ei mies VAADI maksamaan puolia, mutta hänen palkkatuloillaan ja mulle tulevalla kotihoidontuella ei maksella kaikkia meidän laskuja. Joten palaudun töihin kolmen kotihoidontuki kuukauden jälkeen. Mies varmasti ilomielin antaisi minun olla kotona jos meillä siihen YHDESSÄ olisi varaa.

 

En olis tuollaisessa suhteessa päivääkään! En ymmärrä naisia jotka tekee tuollaisille miehille lapsia! Kyllä nuo sovinismin, epätasa-arvon ja pihiyden merkit on näkyvissä jo seurusteluvaiheessa!

Miehellä parempi koulutus & palkka, joten oli luonnollista että minä jäin kotiin. Kummallekin oli selvää, ettei pieniä lapsia laiteta kodin ulkopuolelle hoitoon ellei olisi pakko. Mieheni mielestä teen korvaamatonta työtä, kun hoidan lapset kotona. Olen samaa mieltä. Aion olla kotona kunnes kuopus 3-5v.

Meillä yhteinen tili, sinne menee kaikki rahat; miehen palkka, lapsilisät ja minun hikinen kotihoidontukeni. Kummallakin omat kortit yhteiselle tilille enkä IKINÄ ole saanut kuulla mitään negatiivista ostoksistani.

 

Juuh, nää on just niitä tapauksia kun on pakko mennä töihin heti kun ä-loma loppuu, kun ei ole varaa olla kotona sillä kotihoidontuella. Jos ei ole säästöjä, ja mies vaatii maksamaan puolet, niin........ |O Itse en elelisi päivääkään tuollaisessa suhteessa.

enkä minä!! |O |O
mä oon ollu kotona heinäkuusta 2007 asti ilman mitään mutinoita ja rahat on ihan yhteisiä. pari vuotta vielä aion koton aolla kun kuopus on vast 5kk

 

Juuh, nää on just niitä tapauksia kun on pakko mennä töihin heti kun ä-loma loppuu, kun ei ole varaa olla kotona sillä kotihoidontuella. Jos ei ole säästöjä, ja mies vaatii maksamaan puolet, niin........ |O Itse en elelisi päivääkään tuollaisessa suhteessa.

tähän asti lukien kommentoin vain, että meillä ei mies VAADI maksamaan puolia, mutta hänen palkkatuloillaan ja mulle tulevalla kotihoidontuella ei maksella kaikkia meidän laskuja. Joten palaudun töihin kolmen kotihoidontuki kuukauden jälkeen. Mies varmasti ilomielin antaisi minun olla kotona jos meillä siihen YHDESSÄ olisi varaa.

No eihän tuo teidän tilanne sitten liity tähän ketjuun mitenkään

 

meillä on aina ollu yhteiset rahat. ihan seurustelun alusta asti.

näin meilläkin. meillä oli yhteiset rahat oikestaan jo ennen kuin edes asuttiin yhdessä. ja yhteisiä ne tulee olemaan oli tilanne sitten mikä tahansa

 

Se on muutakin kuin pihiyttä! Se on vain jäävuoren huippu!

Kuvittelisin, että mies joka tuollaisia vaatii, pitää myös naisen tehtävänä arkiaskareet kuten siivouksen ja ruuanlaiton ja vauvanhoidon.

Meillä mies hoitaa lapsia yhtä paljon kuin minäkin (ei tietenkään työaikana) ja on siinä tasan yhtä hyvä. Hän tekee meillä lämpimät ruuat, ja muistaa silti aina kiittää kun minä olen pessyt pyykit tai jotain muuta, mikä jossain perheessä on "automaattisesti" naisen hommia.

 

Juuh, nää on just niitä tapauksia kun on pakko mennä töihin heti kun ä-loma loppuu, kun ei ole varaa olla kotona sillä kotihoidontuella. Jos ei ole säästöjä, ja mies vaatii maksamaan puolet, niin........ |O Itse en elelisi päivääkään tuollaisessa suhteessa.

tähän asti lukien kommentoin vain, että meillä ei mies VAADI maksamaan puolia, mutta hänen palkkatuloillaan ja mulle tulevalla kotihoidontuella ei maksella kaikkia meidän laskuja. Joten palaudun töihin kolmen kotihoidontuki kuukauden jälkeen. Mies varmasti ilomielin antaisi minun olla kotona jos meillä siihen YHDESSÄ olisi varaa.

Nimenomaan näin. On totta, ettei todellakaan kaikilla ole niin suuret toisen puolison tulot, että kotiin voisi jäädä vuosiksi, saati sitten kun tuo kotihoidontuki loppuu. Mutta se, että hyvätuloinen mies ei suostu elättämään perhettään ja vaatii naiselta samaa panosta laskuihin, ei saisi olla syynä sille, että lapset viedään hoitoon, vaikka mieluummin äiti hoitaisi heidät kotona.

 

En olis tuollaisessa suhteessa päivääkään! En ymmärrä naisia jotka tekee tuollaisille miehille lapsia! Kyllä nuo sovinismin, epätasa-arvon ja pihiyden merkit on näkyvissä jo seurusteluvaiheessa!

Miehellä parempi koulutus & palkka, joten oli luonnollista että minä jäin kotiin. Kummallekin oli selvää, ettei pieniä lapsia laiteta kodin ulkopuolelle hoitoon ellei olisi pakko. Mieheni mielestä teen korvaamatonta työtä, kun hoidan lapset kotona. Olen samaa mieltä. Aion olla kotona kunnes kuopus 3-5v.

Meillä yhteinen tili, sinne menee kaikki rahat; miehen palkka, lapsilisät ja minun hikinen kotihoidontukeni. Kummallakin omat kortit yhteiselle tilille enkä IKINÄ ole saanut kuulla mitään negatiivista ostoksistani.

Lisään, etten todellakaan ole mikää uskis, ja lapsia ei tule enempää kuin nämä 2. Ostelen mitä haluan kysymättä mieheltä, enkä muutenkaan ole tossun alla. Olemme kummatkin onnellisia tilanteeseen. Jos mies käskisi tulla toimeen kotihoidontuella, nauraisin sen pellolle.

 

Minun palkkani on se kotihoidontuki. En tietenkään ole tyytyväinen mutta mitä voisin tehdä?

Nii-in. Mitä ihmettä voisit asialle tehdä :headwall:

Kerro mulle, mitä voin tehdä? Luuletko että en ole yrittänyt puhua? Pitäisikö pakottaa aseella uhaten antamaan minulle rahaa? Uhata erolla? Mitä?

 

Itse mä halusin olla kotiäiti.

no mikäs se miehen mielipide oli? vai oliko miehellä mitään mielenkiintoa siihen kuka hänen lapsensa hoitaa. vauvana vaan jo päiväkotiin että vaimolla olis varaa ruokaan. ei jaksa ymmärtää.. mitä yhdessä elämistä ja yhdessä yrittämistä tuo muka on? elätte kun kämppikset

 

Minun palkkani on se kotihoidontuki. En tietenkään ole tyytyväinen mutta mitä voisin tehdä?

Nii-in. Mitä ihmettä voisit asialle tehdä :headwall:

Kerro mulle, mitä voin tehdä? Luuletko että en ole yrittänyt puhua? Pitäisikö pakottaa aseella uhaten antamaan minulle rahaa? Uhata erolla? Mitä?

Oletteko naimisissa?

Jos olette, on vastaus yksinkertainen. Miehelläsi on elatusvelvollisuus sinuun ja sinulla on lain edessä puolet teidän rahoista ja varoista, vaikkette siis olisi eroamassa, vaan ihan arkielämässä sinulla on oikeus puoleen teidän varoista. Kysypä vaikka oikeusaputoimistosta.

 

Uskomattoman moni mies ilmeisesti ajattelee vain omaa napaansa. Äiti säästää rahaa ja kituuttaa kotihoidontuella ajatellen lastensa parasta ja mitä tekee lasten isä: tuhlaa palkkansa omiin juttuihinsa. Toinen ajattelee siis itseään, toinen lapsia. Onneksi en tunne ainuttakaan tommosta miestä.

Minä valitettavasti tunnen. En voi ymmärtää, miten kukaan julkeaa tehdä niin, ja tekisi mieleni välillä sanoa miehille suoraan, mitä ajattelen, mutta eipä se mitään auttaisi. En varmaan enää sen jälkeen olis tervetullut heille, ja haluan kuitenkin pysytellä väleissä näiden äitien kanssa.

Surullista ja ankeaa se on, että äidin pitää vähäisistä tuistaan ostaa lasten vaatteet, kengät ja jopa turvaistuin ja käydä kaupassa, ja mies ostaa omalla isolla palkallaan mitä vaan päähän pälkähtää

 

Joo näin meillä, tosin niin että prosentuaalisesti maksetaan tuloistamme menot, mies tietenkin maksaa enemmän kun saa enemmän rahaa. Mutta kyllä hänelle jää sitä käyttövaraakin enemmän kuin minulle.

Oletko oikeasti tyytyväinen tilanteeseenne? Kai mies maksaa sinulle sitten myös palkkaa lastensa hoidosta, jos kerran noin tarkkaa on? Antaako mies oikeasti sinun kituuttaa vieressä, kun hän itse tuhlailee?

Näin minäkin ajattelisin. Josko mun pitäis maksaa puolet menoista mun kotihoidontuesta, niin vaatisin mieheltä palkkaa hänen lapsensa hoitamisesta!

Minun palkkani on se kotihoidontuki. En tietenkään ole tyytyväinen mutta mitä voisin tehdä?

no vaikka vaihtaa miestä :headwall:

 

Hirveän moni täällä (palstalle tyypilliseen sävyyn...) on heti sanomassa et "jätä se!", mutta mun mielestä ei kyllä ole mikään järkevä vaihtoehto erota muuten toimivasta parisuhteesta vain siksi että mies on pirun pihi. Ehkä oon miehelle velkaa ja elää kituutan, mutta muuten suhde toimii ja ollaan onnellisia ja lapsikin on, en voisi kuvitella erottavani lastamme isästään (tai itseäni rakkaastani) tämän vuoksi. Mutta hyvähän se on ulkopuolisten uhota että eroaisi samassa tilanteessa heti...

Mun mielestä parisuhde ei ole toimiva jos saman katon elävällä pariskunnalla on aivan eri elintasot eikä mies osallistu lastenmenoihin.

 

mä maksan puolet kiinteistä kuluista,ruoka on yhteisistä rahoista. Ihan mun oma periaate.. siksi ei ookaa varaa jäädä hoitovapaalle.

sun periaate on sit tärkempi kun lapsen edun ajatteleminen.. voi luoja :headwall: