Minä kaksivuotiaan kanssa hoitovapaalla ja osa-aikatöissä n. 10h/vko, mies käy töissä.
Mies hoitaa asuntolainan (yhteinen), vakuutukset, auton, veneen, sähkölaskut jne., monesti myös mun laskuja ja esim. perheen yhteiset reissut, matkaliput, ravintolat...
Minä ostelen lapsen vaatteet ja hoitotarvikkeet (paitsi suurimmat), suurimman osan ruoista (se ostaa joka kauppaan ehtii, yleensä minä, paitsi jos käydään yhdessä niin mies maksaa). Ostan vaatetta myös miehelle välillä.
Eli käytännön syistä jako mennyt näin, ja hyvin toimii. Rahat periaatteessa aivan yhteisiä vaikka ovatkin eri tilillä. Jos omat loppuu niin mies siirtää mulle lisää. Kumpikin ostaa välillä omaa kivaa (vaatetta tms.) toiselta sen suuremmin kysymättä, kuitenkin neuvotellaan jos isompi hankinta. En esimerkiksi menisi ostamaan 100 euron kenkiä tuosta vaan, mutta 20 euron paidan voisin ostaa.
Neuvotella siis pitää kun ei kumminkaan olla mitään rikkaita vaan normaalituloisia.
Ikinä ei olla 'tasattu' tilejä tai laskettu kuitteja, edes seurustelun alussa. Mies oli tosin aina silloinkin 'herrasmies' eli maksoi ravintolat ja bensat jne. vaikka molemmat kävi töissä. Eli minä kai tässä olen 'hyötynyt' koska hän tienaa enemmän. Ikinä ei ole kuitenkaan itsekkäästi käyttänyt rahaa itseensä, mitä nyt vene imee sitä kuin sieni, mutta siitähän nautitaan sitten kesällä koko perhe.
Karseinta on kuulla että kotihoidontuesta pitäisi maksaa tasan puolet elämisestä - miten se on edes mahdollista? Ainakin sitten pitäisi saada käypä palkka kodinhoidosta ja lapsen kaitsannasta, jos tuolle linjalle lähdetään.
Yksi entinen työkaveri piti 'parisuhdetiliä' aviomiehensä kanssa, sinne kirjattiin jokainen voipakettikin ja sitten kuun lopussa toinen maksoi toiselle tasoitusta. Sairasta.