Ihan uusia vauvahaaveita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pauliina35
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Tervehdys!

Mulla kyllä vielä ensi viikko ainakin torstaihin asti tulee olemaan töissä niin kiireinen, etten tiedä, missä välissä ehdin edes kotona käydä. Onneksi kaikki jouluvalmistelut alkavat olla hyvällä mallilla, niin ei tarvii niistä stressata.

Leena - kiva, että teillä asiat ovat edistyneet!

Ja sitten pieni veto pystyyn: veikkaatteko Koopin vai Annan voittoa? Minä taidan pistää panokseni Koopille.
 
Koopin puolella minäkin olen! Ehdottomasti Koopin pitää voittaa! Voin vaikka ihan äänestääkin... Yleensä en kyllä näissä tällaisissa äänestä, mutta joskus on pakko tehdä poikkeuksia. Tunnustan, äänestin BB-finaalissa Anniinaa, kun en mitekään olisi voinnut hyväksiä Teron voittoa. Heh!
 
Mä pidän peukkuja Annalle... Äänestää en tosin taida.
Otettiin miehen kanssa eilen varaslähtö jouluun (paistoin kinkun ja tein vähän jouluruokia), kun joulun olemme sitten matkalla. Täytyi kuitenkin sen verran saada joulufiilistä ja kinkun makua suuhun... Ja hyvää oli!
 
Kooppihan sen voitti. =) Minäkin pidän hänen lauluäänestään ja tavastaan laulaa, ainoa miinus on kotimaisten eli suomenkielellä laulettujen laulujen kanssa, kun kooppillahan on englanti vahvempi kieli.

Tässä mietin juuri että milloinkahan sitä uskaltaa ottaa miehen kanssa uusiksi tuota vauvanhankinta puhetta, ettei vaan säikähdä ja peru puheitaan. =( se olisi kamalaa.Olisi kuitenkin mukanaa neuvotella että milloin voisin heittää pillerit pois.
 
Heippa vaan kaikille!

Oi jouluruokaa!!! Mahtoi Lenakin kinkku olla hyvää! Mie jo innolla odotan jouluruokia ja mässäilyä! Mikään ei ole parempaa kuin kinkku ruisleivän päällä ja siihen päälle konjakkisinappia... Nams... Laatikot maistuu myös. Tänä vuonna teenkin kaiken omassa kodissa, kun ollaan ihan kaksin joulu. Ekaa kertaa koitan väsät laatikoita ja paistaa kinkkua... Saa nähä miten menee, vai joudutaanko menemään hattu kourassa sukulaisiin syömään.

Sitten ihan itse palstan aiheeseen. Nyt mie olen todella ymmärtänyt miksi piinaviikkoja sillä nimellä kutsutaan. Mitään raskausoireita kaiken järjen mukaan mulla ei todellakaan pitäisi olla vielä. Mutta auttakaas armias, mie olen niitä liudan jo itseltäni löytäny. Väsymys on ollu muutaman päivän ajan jotain sellasta, mitä en muista ennen olleen. Olen nukkunut yli 9 tunnin yöunet ja saatan jatkaa unia puolen tunnin hereillä olon jälkeen vielä kolme-neljä tuntia. Lämpö on ollut koholla reilummin, ja palelee.

Mutta, mutta... Mulla on myös ihan oikea oppiset flunssaoireet! Eli sehän selittää väsymyksen, palelun ja lihassäryn. Eli tiedän, että tämä on kurja flunssa, mutta mieli tekee vähän väliä tepposet ja mietin, että oisko tämä sittenkin oireilua alkavasta raskaudesta?! Olen aina mielestäni ollut rauhallinen ja enemmän järjellä kuin tunteella ajatteleva, mutta nyt kaikki järjen hivenet on tuntuneet kadonneen jonnekkin huis hiiteen! Mielessä on yhä useammin vauva ja raskaus... En ikinä olisi kuvitellut hurahatavani tähän näin täysillä.

Mutta nyt ei muu auta kun odotella kiltisti vielä reilu viikko. Jos sitten ei ole kuukautiset alkaneet, niin sitten testailen. Mutta kun haluaisin tietää heti!!! Jouluna siis meillä jännäillään testien kanssa, toivottavasti.

Mites muilla nyt jo yrityksen aloittaneilla homma etenee? Onkos täällä muita vainoharhasia oireiden kehittelijöitä kuin minä? ;)
 
Heip!
Voi että, olisipas nuo Talitinttisen oireet merkki tulevasta vauvasta. bd

Minä en ole mikään maailman suurin jouluruoan fanittaja, mutta on siinä kattauksessa kyllä muutama sellainen ruoka, mistä tykkään todella. Minä tykkään tosi paljon esim. lanttulaatikosta ja perunalaatikosta. Sitten meidän perinteisiin kuuluu sellainen kotona tehty juusto, joka on kanssa tosi herkkua. Sitten kaikki salaatit on herkkua. Kinkku on jees, mutta voisin olla ilmankin. Joskus voisi ehdottaa, että tehdäisiin poikkeus ja laitettaisiin kalkkunaa.

Heippa taas.
 
Moi!

Voi juku Talitinttinen, toivottavasti oireesi olisivat pienen ihmisenalun aiheuttamia, eikä minkään tylsän flunssan! Täällä on peukut pystyssä!

Minäkin pidän tosi paljon jouluruoista. Imelletty perunalaatikko, lanttulaatikko ja rosolli ovat suosikkejani. Samoin kotijuusto, jonka reseptin olen perinyt jo edesmenneeltä mummoltani. Kinkkukin on hyvää, kunhan on vahvaa sinappia.

Harmittaa, kun kädet ovat taas niin kurjassa kunnossa, ettei kutomisesta tule mitään. Eilen kokeilin kutoa hanskat kädessä, mutta se homma ei kyllä onnistu ollenkaan.

Parin viikon päästä minäkin liityn sitten tosissani teidän yrittäjien joukkoon. Aika hassua! Melkein kolmevitoseksi asti olin ajatellut, etten niitä lapsia ikinä halua, ja nyt koen lähes palavaa halua omaa pienokaista kohtaan. Kummallista tämä elämä!

Nyt taas töiden kimppuun. Palaillaan!
 
Voi ei Pauliina sun käsiä. Minulla taitaa olla vähän sama tilanne päällä. Huomenna olis taas lääkäri, siis semmonen kontrollikäynti. Jos se olis ollut viime viikolla vaikka to tai pe, niin olisin varmaan mennyt sinne itkemään. Nyt tilanne on jo sen verran parempi, että enää ei itketä. :) Ja kutominenkin onnistuu. Mietin kanssa sitä, että onnistuisikohan kutominen hanskat kädessä. Nyt sitten tiedän, että ei toimi, ei ei. Niin Pauliina, kuinka pitkälle olet jo saanut sitä kastemekkoa tehtyä?

Ja Pauliinallekin peukkuja sitten kovasti. bd
 
Kiirettä pukkaa. Tulis jo se joulu!

Tömps, mulla vähän samoja ongelmia kuin sulla, että miestä en meinaa saada petiin tarpeeksi ajoissa ja tarpeeksi usein. Mä väsähdän aina kymmenen aikaan ja mies sitte katselee kymppiuutisia kun mä meen jo petiin. Nukahdan myös tosi nopeesti joten usein olen sitten jo melkein unessa. Mutta enemmän taitaa vika olla siinä, että hän ei vain yhtä usein halua kuin minä. Oisko kellään vinkkejä, mitä voisi tehdä?
Muuten ollaan kyllä erittäin läheisiä, halitaan ja pussaillaan. Enkä usko, että hänellä on toista, vaikka sitäkin jo mietin... enkä ole mikään nymfomaani...
Toivottavasti joululomalla taas on vähän enemmän säpinää, kun työt ei stressaa kumpaakaan.

Me keksittiin myös pojalle nimi! Yhdellä automatkalla alettiin asiasta puhua ja sieltä se tuli.

Peukkuja yrittäjille! :)

Ja sitten lopuksi vielä tyyyyyhmä kysymys, mikä tuo bd on? Hehee - flunssaiset aivot ei pelitä.
 
Kiitoksia peukutuksista!

Meillä ei ole koskaan tehty kotijuustoa, mutta se kuulostaa sellaselle joulupöydän antimelle, josta tykkäisin kovasti! Pitää joskus kokeilla.

Me ei olla vielä edes keskusteltu nimistä. Mies ei ole niin innokas suunnitelemaan mitään asioita ennen kuin se plussa tikkuun tulee. Sekin taitaa pettymystä pelätä.

Ootteko muuten miettiny miten ajattelitte joskus tulevan raskauden paljastaa mummeille ja muille sukulaisille? Ja missä vaiheessa? Me ollaan mietitty, että lähtetään kirje, joka on osoitettu mummille ja ukille, ja jospa sinne sisään sujauttais kopiot ultrakuvista. Ja mukaan voisi liittää jonkin sellaisen "meille tulee vauva" -runon.

Voi kun pääsisikin jo tuollaisia suunnittelemaan ja pikkuisia vaatteita ostamaan. Jos kävis hyvä tuuri, niin ehkä jonkun pienen vaatteen voisin joulun jälkeen alesta ostaa... No nyt menee taas mieli paljon aikaansa edellä.

Sohvalle makaamaan siis ja tätä flunssaa parantelemaan.
 
Moi taas,
Juu kiirettä pitää edelleen. Seuraava yrityksen pitäisi alkaa ihan lähipäivinä, mutta nyt on ruennut hirvittämään. Pelottaa kaikki se vastuu mitä pienestä ihmisestä on. Pelottaa se kuinka paljon joutuu yksin kantamaan jos ja kun mies jatkaa reissuhommia. Olenko tosiaan valmis elämään liki yksinhuoltajana? Onneksi on sukulaisten ja ystävien turvaverkot ympärillä, mutta silti hirvittää. Olen viimeaikoina viettänyt paljon aikaa lähisukulaisen puolivuotiaan kanssa. Helppoahan sen hoitaminen on kun voi tyrkätä pikkumiehen vanhemmilleen kun siltä tuntuu. Omaa mahdollista muksuaan ei voi tuupata väsyessään edes omalle miehelle, jos se ukko sattuu olemaan taas kerran reissussa. Apua, olenko oikeasti valmis tällaiseen?
 
Minulla on välillä ihan samanlaisia ajatuksia, että olenko valmis ja kaikki se vastuu ja miten selviän. Me asutan tällä hetkellä kaukana "turvaverkoista" ja aiemmin ajattelin, että perheenlisäystä vasta sitten, kun ollaan kotikonnuilla. Nyt kuitenkin tämä asia on niin pitkässä viivassa, saattaa olla jopa, että jäädään tänne kauaksi pysyvästi. Toisaalta ajattelen ihanaa, vastuuntuntoista miestäni ja sitä miten kautta aikojen ihmiset on selvinneet, miten kaikki tuntemani ihmiset, joita en ikinä olisi voimut kuvitella vanhemmiksi ovat selvinneet. Ja elämässähän voi aina käydä mitä vain olo lapsia tai ei, peruna kerrallaan, niin sitä pitäisi muistaa elää. Ja eiköhän siinä 9 kk aikana ehdi aika hyvin valmistua. Toivon ainakin niin.
 
Heippa hei leidiseni!

Alkuperäinen kirjoittaja Talitinttinen:
Ootteko muuten miettiny miten ajattelitte joskus tulevan raskauden paljastaa mummeille ja muille sukulaisille? Ja missä vaiheessa?

Kyllä minä vähäsen olen tuota miettinyt. Mulla olis kyllä mielessä, miten kerron siskolle. Miten sitten muille? Jotenkin olis vaan helppoa antaa asian itse kertoa itsestään. Eli antaa aikaa kulua sen verran, että läheiset alkaisivat kysellä. Jaa-a... voiskohan joku sitten loukkaantua tuosta tavasta. Siis, mietin vaan sitä, että voisikos joku pahoittaa mielensä, kun ei itse suoraan kerrottaisi asiaa ja miettisi miksi minulle ei ole jo kerrottu. Äh... jopas tuo sepustus nyt vaikuttaa sekavalta ja ihan kummalliselta. Olisi varmaan ihan viisasta pitkittä'ä sitä kertomista mahdollisimman pitkään. Mä vähän pelkään, että jos asia paljastuisi ihan alkuvaiheessa, niin sitten siitä seuraisi ainakin jonkinlaista hössötystä. Ja se vähän tuntuisi liioittelulta.

Mutta tuo runo ja kirjeen osoittaminen isovanhemmille kuulostaa tosi kivalta tavalta. Jos vaan sopii, niin voisin vaikka kopioida idean. Siis, jos en henk.koht. saa asiaa kasvotusten kerrottua. Tuntuu siltä, että minä jännittäisin sitä tilannetta aivan tolkuttomasti. Pelkuri... olen.
 
Tottakai idean saa kopioida! Ei ole minun oma idea alkuperäisesti, vaan olen sen itsekin kuullut ja ajatellut kivaa keinoa käyttää!

Läheisille ystäville varmaan kerrotaan aikaisemmin, mutta sitten muut saavat tiedon sitten kun hoksaavat sen mahan koosta! Multa jo yksi kaveri vähän aikaa sitten kyseli, että onkos pulla uunissa ja katseli merkitsevästi mahaa. Minä totesin hänelle, että tämä röltsä on hampurilaisia ja nameja, elävää täytettä sinne tulee sitten joskus kun lainat on maksettu pois, eli 30 vuoden päästä! Meni aika hiljaseksi kaveri.

 
Heipparallaa!

Itsekin olen ajatellut tuota, että milloin kertoa perheelle ja ystäville. Jotenkin olisi kivaa pitää se mahdollisimman kauan salassa ja kertoa vasta raskauden jo edettyä pidemmälle. Tosin en tiedä miten sitä sitten malttaa olla kertomatta. Kun se plussa joskus pärähtää testiin, niin luulen, että ainakin mulla vois olla vaikeuksia olla hiljaa. :) Mutta ehkäpä sitten pitää alkuun hehkuttaa täällä vain. Ja läheisille tietty kerrotaan aiemmin ja muut saa huomata sitte ku näkyy. Mulla varmaan näkyy aika pian, kun ei tuossa mahassa ole paljon ylimäärästä tai sitten voi käydä kuin yhdelle tutulleni joka on kans pienikokoinen. Sillä oli koko raskauden ajan siro maha (vauva kehittyi kyllä normaalisti ja oli 3kg), että alkoi pyöristyäkin vasta rv20 tienoilla.

Tuosta kertomisesta vielä. Oletteko ajatelleet miten miehelle kerrotte plussasta? Vai oletteko ajatelleet, että yhdessä testaatte ja tulosta jännäätte? Mä olen jotenkin ajatellut, että haluan testata yksin ja kun se plussa tulee niin kertoisi miehelle jollain kivalla tavalla. esim tota kirjettä vois soveltaa tulevalle isälle tai ostaa jonkun pienen lahjan tms. Mulle on jäänyt myös yks mainos mieleen vuosien takaa. En sen tarkemmin muista mitä siinä mainostettiin, mutta siinä nainen kertoi miehelleen raskaudesta sellaisten "paperinukkien" avulla. Siis sellaisten, jotka leikataan taitetusta paperista ja ne on käsistään kiinni toisissaan. Siinä mainoksessa siis naisen antaessa sen miehelle avautui ensin 2 (he itse) ja sitten se kolmas pieni ihminen. Olipas vaikea selitys, toivottavasti ymmärsitte, kun tää mun ulosanti on välillä vähän vajavainen. :)

Minulla on väliin ollut myös samanlaisia tunteita kuin Haaveilevalla Pu:lla ja Laurelilla. Välillä tuntuu, että haluaisi siirtää koko vauvanhankinnan vuosiksi eteenpäin, mutta sitten taas välillä kaipuu ja kuume on kova. Mutta taitaa olla aika normaaleja tuollaiset ahdistuskohtaukset, lapsen hankkiminen on kuitenkin aika iso päätös ja muuttaa elämää paljonkin. Mutta uskon, että kyllä siitä selviää.

Kaverilleni syntyi muuten 3 päivää sitten tyttö. Aivan hurmaava prinsessa! Ja vauvakuume kasvaa. :)
 
Papunen, siinä mainostettiin muistaakseni autoa, oliskohan ollut joku perheauto. :) Loogisesti voisi näin päätellä. Että näin tärkeä asia mulla.

Jännää tuo miten raskaus näkyy eri ihmisillä eri tavalla. Esim. kun mun äiti odotti siskoani, niin raskaus alkoi näkyä kunnolla oikeastaan vasta tosi loppuvaiheessa. Suurin piirtein silloin kun hän jäi äippärille. Siis, tottakai vatsa pyöristyi, mutta ei niin paljon, että töissä ihmiset olisi tajunnut asiaa. Luulivat varmaan vaan lihonneen. ;) Mutta sitten taas ystävälläni oli raskaana ollessaa sellainen pinkeä vatsa jo aikans aikasessa vaiheessa. Eikös tämä kaikki selity kohdun asennolla. Eli onko taakse päin kallistunut tms...
 
Kuulkaas hyvät naiset, nyt mie en malta pysyä nahoissani. Tää on niin jännittävää. Mulla meinaa koko jouluvalmistelutkin mennä ihan poskelleen, kun ajatuksissa ei paljon muuta liiku kuin vauva ja raskaus.

Mulla on nyt pari päivää tullut sellasta pientä tiputteluvuotoa. Mietin, että voiskohan se olla sitä kiinnittymisvuotoa vai koputteleekohan täti etuaikaan tuloaan?? Ja eilen tuli saunassa ihan sairaan pahaolo.

Tylsää kun joutuu odottamaan vielä ainakain viikon ennen kuin asiaan saa jotain selkoa!!! Mie luulen, että tämä on nyt tällaista ekan kierron panikointia ja yltiöpäistä jännitystä. Toivottavasti tää tästä laantuu, jos yritystä kestää pidempään. Eihän tällasta höyryämistä polla kestä joka kuukausi!
 
Kauanko se Talitinttinen on nyt yritellytkään? Ja oliko sinulla pillerit ehkäisynä aiemmin?Kiinnostaisi tietää, tunnut olevan niin tohkeissasi. =)

Kuulostat jo aivan samalle kun tuon vauvapuolen hysteerikot, eli keksit kaikenmaailman oireita itsellesi vaikkei niitä edes ole....siis ei millään pahalla, oli vain huvittava huomata tämä muutos.Onnea vain yritykseen!
 
Minusta on ihanaa lukea Talitinttisen innostuneita viestejä ja seurata jännityksellä mahdollisten oireiden ilmaantumisia ja kehittymisiä, johtuivatpa ne sitten raskaudesta tai tylsemmässä tapauksessa flunssasta :)! Voin kuvitella, miten jänniä hetkiä siellä eletään. Ja olen varma, että itsekin olisin yhtä tohkeissani - satun myös olemaan näitä "heti eikä kohta -ihmisiä".

Ihanaa, kun töissä alkaa kiireet pikkuhiljaa väistyä jouluhiljentymisen tieltä. Johan tässä on ahkeroitukin.

Flox, kastemekkoa olen saanut aikaiseksi noin 30 cm. Nyt silmukoita on enää vähän reilu kolmesataa, joten työ edistyy koko ajan nopeammin. Saisin nyt vain nämä kädet kuntoon, niin pääsisin taas jatkamaan.

Mukavaa torstaita kaikille!
 
Hyvää perjantaita kaikille!
Eilen sain kuulla vauvauutisen. <3 Yksi kaverini odottaa vauvaa! Ihan uutinen kerrassaan. Hän oli ilmeisesti tullut raskaaksi aika nopeasti yrityksen alkamisesta.

Mitenkäs ne Talitinttisen oireet tänään? :)

Pauliina, aika pitkällä olet jo tuossa! Jotenkin jos vaan saat ujutettua kuvan tänne sitten kun mekko on valmis, niin olisin kyllä tosi mielissäni. Katsos, kiinnostaa aika tavalla, että millainen siitä oikein sitten tuli. Toivotaan nyt, että saat ne kädet kuntoon, niin pääset taas kutomisen pariin. Se on kyllä välillä niin ikävää, kun tekisi mieli kutoa, mutta kädet ei anna. Mä sain muuten nyt lääkäriltä reseptin Dermovat -voiteeseen. Aika stydiä, mutta taitaa auttaa! :)
 
Vauvauutisia on sitten mukava saada. Musta on ihanaa kun kuulee ja näkee ystävän onnellisuuden. Itsekin tulee hyvälle mielelle toisten hyvistä uutisista!

Flox: Edelleen tiputtelee pientä vuotoa, ja ihmettelen, mitä mahtaa olla. Tätikö sieltä tupsahtaa vieraisille tai onko kierrossa jokin häiriö. Parhaassa tapauksessa tietty merkki jostain toivotusta, mutta siihen en vielä uskalla toiveita laittaa.

Varmaankin kuulostankin vähän hysteeriselle kuten Leena sanoi, mutta tämä on ainoa paikka, jossa näitä tuntemuksia voi purkaa. Eipä tällaisia tule puhuttua puhelimessa kavereille, kun emme halua asiasta kertoa läheisille. Ja onhan tämä kaikki uutta ja ihmeellistä. Ekaa kertaa oikeastaan seuraa tarkemmin mitä omassa kropassa tapahtuu kierron mukaan. Joten tottakai sitä laittaa kaikki nippailut ja väsymykset eri tavalla merkille kuin aiemmin.

Nuo atooppisen ihon ongelmat kuulostaa kyllä tosi kurjalle. Vaikuttaako muuten teillä ihon reaktioihin tää kostea ilma mitä nyt on pitänyt? Mulla luomien iho kesii aina pakkasella kurjaan kuntoon ja meikkiä ei voi välillä laittaa ollenkaan kun iho kesii niin pahasti. Nyt tänä syksynä ei ole kovin pahaksi mennyt iho kertaakaan ja mietinkin, että oiskohan tämä leuto ja kostea ilma vaikuttanut siihen.

Pitäs nyt alkaa siivoushommiin, mutta laiskottas. Mutta jos tänään tarttuu toimeen, niin saa viikonlopun sitten keskittyä jouluvalmisteluihin!
 
Hei pitkästä aikaa kaikille!

Täällä on pitänyt sellaista kiirettä, että! Oon semmosessa ammatissa, että aina joulut ja keväät on järkyttävän kiireistä aikaa! Vielä kaksi päivää pitää pusertaa ja sitten alkaa ihana kahden viikon loma! Jee!

Vauvarintamalle kuuluu sellaista, että lopetin ehkäisypillereiden käytön reilu kuukausi sitten. Kiireiden takia varsinainen yrittäminen jäi hyvinkin vähälle. Kalenterin kanssa tuumailin mahdollista ovispäivää. Mutta päiväähän ei voinut millään tietää, koska olen syönyt pillereitä melkein kymmenen vuotta putkeen, niin en tiennyt, että tulee ylipäätään mitään ovista tai menkkoja ilman käynnistyslääkkeitä.

Kuvittelemani oviksen aikana pupuilimme ihan ahkerasti ja pari päivää pupuilun jälkeen tunsin outoa olo alavatsassa kahden päivän ajan. Kauhea vihlonta ja jomotus kävi. Nyt myöhemmin ymmärrän, että oviskipujahan ne olivat. En ole koskaan pillereiden kanssa tuntenut mitään vastaavaa. Oli kyllä niin selvä oire, että!

Menkat alkoivat noin kolmenkymmenen päivän tienoilla (siis kierron 30.pvä). Joten saa olla hyvillä mielin, että kehossa tapahtuu luonnostaa sitä, mitä pitäisi. Nyt on kiva alkaa tosi yritys, kun tietää milloin menkat pitäs suurin piirtein tulla. Yllättävän helpot luomumenkat olivatkin tämä hormoonien kymmenvuotisen tankkauksen jälkeen.

Nyt pikkujouluaikana on tullut juhlittua ja juotua aika paljonkin, joten jännitin ihan, että en kai vaan ole raskaana, etten vaan olisi aiheuttanut vauvalle jotain ongelmia. Mutta onneksi nyt näin., Nyt yritys alkakoon kunnolla. Enköhän tunnista taas sen seuraavankin oviksen.

Tosi mielenkiintoista seurata omaa kehoaan näin luomuna. Tuntuu ihan erilaiselta tuo kiertokin ilman pillereitä. Suosittelen muillekin!

Onko Talitintti kuulunut tai tuntunut mitään? Koska aiot testata?
 
Kivaa Pope kuulla sinusta pitkästä aikaa! Onpas ihanan ruhtinaallinen parin viikon joululoma sulla. Ootkos mahdollisesti opetusalalla töissä? Kuulostaa vuosirytmi tutulle! Mie oon muutamia vuosia sitten ollut koulussa töissä, ja silloin juuri joulunalusaika ja keväät oli todella kiireisiä.

Nyt näyttää sille, että tätihän se pärähti tänään kylään vajaan viikon aikaisemmin kuin oletin. Eli luomukierto mulla olikin nyt muutaman päivän lyhempi. Tässä kuussa tärppi siis taisi jäädä saamatta. Menkkakipuja ei kyllä ole, mikä on hassua, koska hormonikierrossa niitä oli runsaasti. Ja hormonien syömisen aloitin teininä juuri sietämättömien kipujen vuoksi. Vaan kyllähän ne kivut vielä ehtii!

Nyt viikonloppuna pitäs viimiset jouluvalmistelut saada tehtyä. Laatikot pitäs alkaa paistaan ja sitten tarttis kuusen hakuun lähteä. Muutamia lahjojakin tarttee vielä hankkia. Ihanaa kun ens viikolla alkaa sitten loma ja saa rentoilla kotosalla ja on aikaa puuhastella kaikenlaista! Toivottavasti mulle kuoriutuis paketista joku hyvä kirja. On ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan suklaarasian kanssa ja lueskella kirjaa. Kyllä joulu on sitten mukava aika vuodesta!
 

Yhteistyössä