Ihan uusia vauvahaaveita

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Pauliina35
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Iltaa leidit.

Noita kipulääke-asioita ei ole tullut paljoa mietittyä. Mitä nyt luin joskus keväällä lehdestä, että täkäläisessä keskussairaalassa on lopetettu ilokaasun antaminen kokonaan, koska siitä on haittaa kätilöille. Se vähän hirvitti, kun täälläpäin on pahimpien puheiden mukaan tapana jättää odottajat ja tuoreet äidin niin vähälle huomiolle kuin laillisesti vain mahdollista. Kuulemma neuvolat on käytännössä suljettu kesäisin ja silloin ajankohtaiset käynnit siirretään myöhemmäksi tai jätetään väliin.
Aikanaan kun sain sen vähemmän kivan ”muiston” ex-miesystävältäni, niin oli siinä kuitenkin yksi hyvä puoli. Se helpotti vähän synnytyspelkoa, niin hullulta kuin se voikin kuulostaa. Tuo sp-tauti on niitä ihottuma-tyyppisiä riesoja, ikävä elinikäinen kaveri, mutta ei erityisen vaarallinen (paitsi riski synnytyksessä). Ajatus liki pakollisesta keisarileikkauksesta helpotti kamalaa synnytyspelkoa vähäsen.
Myöhemmin kun osa kavereista on joutunut hätäsektioon olen alkanut miettimään, että jos sitä joskus synnyttää, niin mieluummin alakautta. Sen verran pitkään ovat poteneet leikkaushaavojaan ja yrittäneet kasvattaa katkottujen vatsalihasten tilalle uudet, että en enää missään nimessä kuvittele leikkausta helpommaksi kuin alatiesynnytystä. Sektiohaavan varominen on vaikeuttanut myös äidin ja tuoreen vauvan yhteistä arkea.
Joku enemmän synnytyksistä tietävä voinee kertoa onko tavallisella sektiolla ja hätäsektiolla suuri ero toipumisen kannalta.


Ja kohta tämä täti lähtee taas salille irrottelemaan:)
 
Tänään olin sitten mukana ensimmäisessä synnytyksessä. Oli aivan ihana kokemus! <3
Tässä synnytyksessä kävi juuri niin kuin Pauliinakin kertoi ystävälleen käyneen. Synnytys oli niin nopea ettei äidille keritty antamaan mitään kipulääkettä. Kotona oli mennyt vedet ja tunti osastolle tulon jälkeen vauva oli syntynyt. Äiti oli todella kipeä ja hiukan repesiskin, mutta kun hän sen vauvan sai syliin niin kaikki kyllä unohtui siihen paikkaan. Oli todella kaunis tapahtuma, vauva tuli nopeasti maailmaan, isä leikkas napanuoran ja vauva pääsikin heti sitten äidin syliin. Jotenkin itseäkin helpotti, että kyllä se aina jotenkin sujuu, hengissä selvitään vaikka kipeää välillä tekeekin, harvoin kumminkaan tulee komplikaatioita. Ja kun sen oman nyytin siihen syliin saa, niin ei siinä enää muista mitään kipuja.

Ja tosiaan sellaiseen ktg-käyrään sitten synnyttävät laitetaan, joka näyttää vauvan sykkeen ja supistukset että vaikka niitä ei niin tuntisikaan niin kone näyttää ne.
Itse kyllä haluaisin saada sitten kaiken mahdollisen kivunlievityksen, jos vain kerkeää saamaan.

Mun täytyy kyllä myöntää sama kuin Leenakin, että oon niin kade teille jotka jo aloittavat yrityksen! Niin tahtois jo itsekin päästä tosi toimiin. Mutta ollaan jo miehen kanssa asiat sovittu ja haluan itsekin koulun alta pois, niin ei se auta kuin malttaa vielä puolisen vuotta. :)
 
Kipulääkkeistä tuli mieleen tavalliset särkylääkkeet. Niistäkin kun oli joskus täällä puhetta...
Sain taas uutiskirjeen siltä kirjailijalta, joten copy-peistaan sen tähän.


When you are trying to get pregnant, it is very
important to be aware of what pain medication you
may be taking, as some can increase the risk of
miscarriage or prevent conception.

Basically, you should avoid all painkillers other
than acetaminophen or Paracetamol (otherwise known as Tylenol),
which have no harmful effects. But do avoid ibuprofin,
aspirin, and others, which could effect the ability of
the embryo to implant into the womb. The embryo may not
implant at all (no pregnancy) or it can implant poorly,
resulting in an early miscarriage.

The most dangerous time to be taking these medications is
when you are approaching ovulation.

If you want to read more about the scientific research on
this topic, go to:

http://www.cleanair.org/CEH/CEHNewsroom/Painkillerssj.htm
 
Haaveileva Pu, kiitos tuosta äskeisestä. Asiapitoista tekstiä.

Onneksi sellaisiin sp-tauteihin, joita ei voida parantaa, on hyvä estolääkitys. Tautihan ei vaadi sektiota, jos ei ole akuutissa vaiheessa synnytyksen aikana. Aiemminhan tartunta taisi johtaa satavarmasti sektioon, mutta ymmärtääkseni nykyisin tartunnan saaneille äideille annetaan estolääkitys ennen laskettua aikaa varmuudeksi, jolloin alatiesynnytys on mahdollinen.

Hitsi sentään, tässähän alkaa olla ihan täpinöissään... sekä kaikkien teidän muiden, joiden yritys on jo käynnissä tai alkaa pian, sekä itsensä osalta. Aika uskomaton ajatus, että jos kaikki menee putkeen, sitä on reilun vuoden päästä äiti. Huh huh!
 
Hiukka tyhmä kysymys, mutta mitäs jos paikat repeää synnytyksessä, niin hetikö ne tikataan siinä? Tikataanko automaattisesti kaikilta, joita repeää..? Muistan vaan joskus aikoinaan äitini kertoneen, kuinka hän oli 70-luvulla veljeni synnytettyä joutunut itse ruinaamaan tikkejä, kun siihen aikaan ei kait niin välitetty repesikö vai ei..
 
Heips..
oon 24v. nainen ja on ollut vauvakuumetta jo muutaman vuoden ajan vähintään.. Mieheni kanssa yritämme kovasti lasta ja olemme jopa alkaneet yrittää tuon ovulaatiokalenterin mukaan, jonka linkin löysin näiltä keskustelupalstoilta :) Minua vain ihmetyttää se että olen kuitenkin lakannut syömästä pillereitä jo vuosia sitten ja useimmiten ehkäisyä ei ole käytetty ollenkaan, mutta silti ikinä en raskaaksi ole tullut.. Olemme miehen kanssa olleet puolivuotta yhdessä, mies on 42v. ja hänellä on 7v. poika :) Ensi kesänä menemme naimisiin ja toivoimme että vauva syntyisi ennen häitä, mies höpisee usein että kyllähän sä oot jo ennen häitä pyöräyttäny, heh =) mutta itse en olisi niin varma.. tuntuu niin ihmeelliseltä että en tunnu tulevan sitten millään raskaaksi.. ja alan jo hieman menettämään toivoa, tiedän että monilla kestää kauan mutta kuinka pitkä aika on ns. normaalia? on ostettuna jo aikoja sitten pikkuiset vaaleansiniset sukat yms.. ja uniinkin tuo aihe tulee, viimeksi viime yönä :) Niin paljon sitä toivomme..!
 
Hei, Papunen! Olet ollut mukana synnytyksessä ihan livenä, niinkös? Onkos muut olleet, minä en? Sinähän tiedät nyt sitten jo kaikenlaista! Miltä muuten vaikutti?
Tiedättekö, voiko estolääkitystä siis syödä raskauden ajan? Kun lääkepaketissa lukee, et täytyy keskustella lääkärin kanssa. Ilmeisesti se tarkoittaa, että voi, mutta lekurin on hyvä tietää siitä. Kaikkea sitä on ihmiselle siunaantunutkin!!!
Tiedättekö mitä ne synnytyksessä käytettävät kipulääkevaihtoehdot on ? Minulle on kerran muuten tehty epiduraali ja oli todella kivutonta ja helppoa, ajatus on paljon inhottavampi. mutta ihmisestähän se riippuu!
 
Ihan livenä juu olen ollut nyt kun olen synnytysosastolla harjoittelussa. Sairaanhoitajaksi tällä hetkellä opiskelen, mutta tuo kätilö on minua jo pidemmän aikaa kiinnostanut ja nyt tuntuu vain vahvemmin, että se olis se mun juttu. Täytyy nyt ensin valmistua tähän ammattiin ja miettiä sitten niitä jatkoja. Ens keväänä kun sen vauvaprojektin aloittaa niin en tiedä missä vaiheessa sitä opiskelua sitten jatkaisi.
Synnytys oli kyllä mukava kokemus, eteni vauhdikkaasti ja oli nopeasti ohi, että varsinaista avautumisvaihetta en oikein päässyt näkemään, kun äiti oli jo aika paljon auki osastolle tullessaan. Ponnistuvaihekin meni nopeasti. Olihan äiti kipeä, kun ei ehtinyt saamaan puudutusta, mutta se vauvan syliin saaminen palkitsi sitten. Todella liikuttava kokemus kyllä oli.
Kyllä sit nyt uskaltaa itsekin paremmin mennä synnyttämään sitten joskus. :)

Kyllä ne repeämät ommellaan heti kiinni, yleensä kätilö tikkaa, mutta jos oikein pahasti repeää pyydetään lääkäri tikkaamaan. Sitten kun on tikattu niin vauva autetaan rinnalle ja äiti saa jäädä hetkeksi imettämään. Noin puolen tunnin - tunnin päästä vauva kylvetetään + otetaan mitat, isä saa halutessaan kylvettää. Siinä vaiheessa äiti yleensä menee samalla itse pesulle jos vointi on hyvä. Sitten tarjoillaan uusille vanhemmille syötävää ja synttärikahvit. Sellainen käytäntö ainakin täällä päin. :)
 
Vielä noista synnytyskivun lääkkeellisistä ja lääkkeettömistä kivunhoitomenetelmistä;
http: //www.tohtori.fi/?page=2368829&id=7942631
http: //www.vau.fi/templates/Article____69208.aspx
http: //www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00883&p_haku=synnytyskipu
 
Vauvojako vai mitä haaveilette?Tuntuu että ette ole päässeet vieläkään barbi-nukeista eroon.Vauvat ei ole mitään teidän pikkunukkeja minkä voi heittää sivuun kun kyllästyy.Pitää saada erivärjättyhiuksinen tilalle.Jotkut vauvaintoilijat voisivat mennä katsomaan vauvojaan johonkin vankilaan ja todeta,siinä aikaansaannoksemme ja kasvatuksemme tulos.Vauvat ovat pieniä ihmisiä,ei mitään leluja mitä nykynuoret vanhemmat eivät taida tajuta.Elävät jossain virtuaalimaailmassa.Vauvan voi heidän mielestä saada enterinapilla tai remoovata kun kyllästyy vauvaansa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja sohfvfisss:
Vauvojako vai mitä haaveilette?Tuntuu että ette ole päässeet vieläkään barbi-nukeista eroon.Vauvat ei ole mitään teidän pikkunukkeja minkä voi heittää sivuun kun kyllästyy.Pitää saada erivärjättyhiuksinen tilalle.Jotkut vauvaintoilijat voisivat mennä katsomaan vauvojaan johonkin vankilaan ja todeta,siinä aikaansaannoksemme ja kasvatuksemme tulos.Vauvat ovat pieniä ihmisiä,ei mitään leluja mitä nykynuoret vanhemmat eivät taida tajuta.Elävät jossain virtuaalimaailmassa.Vauvan voi heidän mielestä saada enterinapilla tai remoovata kun kyllästyy vauvaansa.

Nyt kyllä olen erittäin lähellä suuttua sinulle Sohvis!!! Ettäs kehtaat tulla tänne kukkumaan ja herjaamaan meitä, me jotka tänne avaudumme ja kerromme toisillemme tuntojamme ja haaveitamme! Me todella haaveilemme oikeista vauvoista, pitäisimme niistä niin hyvän huolen kuin kukin vaan osaa.Se olisi ainakin meille kallisarvoisin aarre mitä on huostaamme laskettu.

Voi saatana sanon sinulle suoraan! Mene sinä sinne omaan kopperoosi valittamaan niistä meikatuista naisista joista aina mariset sekä kaikesta muusta maailman pahasta mikä ei mene sinun mieliksesi ja anna normaalien ja oikeiden ihmisten puhua ja haaveilla niin kuin tahdomme!Meitä ei tollainen kinkypappa tule kyllä komentelemaan!
 
On viikonloppu eessä taas.... =)

v.i.i.v.i : Tämä taitaa olla sinulle väärä ketju siinä mielessä, jos olette yrittäneet lasta jo pitemmän aikaa. Toki tännekin saa kirjotella, mutta ehkä vertaisryhmä voisi olla parempi jossain toisessa ketjussa.

Mä oon kyllä niin kade teille, joilla yritys alkaa ihan kohta. On vähän sellanen "häkkiin teljetty" olo, kun ei voi miehen kans puhua kunnolla tästä ja ilman että toinen ottaa sitä painostuksena. Miten te muut ootte tullu päätökseen, että yritys alkaa just sillon kun se teillä alkaa? Onko vinkkejä keskustelunavaukseen?

Ja vielä loppukaneetti: ihanaa kun hörhöt tulee sotkemaan toisten ketjua. Pitäis lailla kieltää tollanen!

Palaan linjoille taas myöhemmin....
:)
 
No huh huh... jo on jollakin jutut! No, ei pidä välittää tuollaisista, laitetaan mokomat kommentit toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

Niin, siitä estolääkityksestä. En tiedä, syödäänkö sitä koko raskauden ajan. Tuskin, sillä ymmärtääkseni virus voi tarttua vauvaan vain synnytyksen yhteydessä (en ole tästä 100 % varma). Joka tapauksessa asiasta kannattaa kertoa neuvolassa, niin se osataan ottaa huomioon. Varmaan sitä kysytäänkin jo neuvolan esitietokaavakkeessa. Ymmärtääkseni estolääkitys aloitetaan vasta vähän ennen synnytystä, jolloin sillä ei enää ole tutkimusten mukaan ole vaikutusta sikiöön. Näin minä olen asian ymmärtänyt, korjatkaa jos olen väärässä.

Kuullostipa jänskälle tuo Papusen synnytyskokemus. Sulle asiat eivät sitten ole niin vieraita, kun meille muille (paitsi tietty OM:lle), sitten kun se synnytys sattuu omalle kohdalle :)

Mukavaa perjantaipäivän jatkoa kaikille!
 
Hello arvon naiset!
Se on sitten perjantai. Ompas viikko mennyt nopeasti.

Kyllä harmittaa tuo Sohvis. Miksi pitää tulla tännekin puolelle kirjoittelemaan. Jokaisella meillä saa olla omat unelmat ja haaveet. Anna Sohvis meidän haaveilla.

Jep, minullakin on tuosta estolääkityksestä sama käsitys, että sitä käytetään vain raskauden loppupuolella. Miten kauan aikaa tuota estolääkitystä on käyetty? Siis, tarkoitan, että onko se vanhakin juttu. Ajattelimpas vaan kun yhdellä koulukaverilla on sellainen tarttunut kasvoihin silmän lähelle ja sitä sitten jotkut epäilivät, että se on tarttunut syntymässä. Mene ja tiedä taas.

Jännä juttu tuo Papusen synnytyskokemus.
 
Päätetäänkö kuulkaa oikein yhteistuumin, ettei välitetä katkeroituneista, pahaa oloaan jakavista vierailijoista. Näitähän maailmaan mahtuu. Pumpulista haaveperjantaita!!!
 
Näin tehdään Laureli! Ei välitetä heistä.

Leena, ihan off topic -juttu, mutta siis kävin tuolla ihmissuhde puolella ja lukaisin sitä tyytyväisyys tms. ketjua. Minulle on opetettu tuo sama juttu sovinnon teosta kuin sinullekin. Minulle tuon taisi opettaa mummu. Koitan kanssa noudattaa sitä opetusta, mutta ainahan se ei ole mahdollista.
 
Tuollaiset provosoivat viestit kannaataa varmaan ohittaa vaan olankohautuksella ja olla vastaamatta niihin millään tavalla. Ei kai kukaan kauaa jaksa sulkiaan pörhistellä, jos kukaan ei vatsaa siihen millään lailla.

Minä oon niin kuumeissani tän vauva-asian kanssa, että se pyörii nyt tauotta mielessä. Koko ajan pohdin, että ollaankohan me onnekkaita ja saadaan tärppi pian, vai saadaanko odotella onneamme kauankin. Kun saisi miehenkin innostumaan yhtälailla, niin silloin vois kotonakin vähän hehkutella ja kuvitella elämää eteenpäin. Mutta olen kyllä nyt tyytyväinen ja onnellinen tästä haaleasta sopimuksesta, että seuraava kierto saisi tulla luomuna. Haalea sen vuoksi, että kun asiaa viimeksi kyselin, oli vastaus hieman epämääräinen, mutta tulkitsin sen myöntäväksi. Joten nyt vielä hieman jännittää, että pyörtääkö mies mielensä.

Mutta minä oon jo kyllä vähän netissä kattellu erilaisia hankintoja, joita sitte tarttee tehä kun on sen aika. Ja olen miettiny kuinka huonetta vois sisustaa ja kaikkea muutakin höpsöä. Höpsölle tämä tuntuu, tällainen touhottaminen asian kanssa, vaikka tilaus vauvasta ei ole edes lähtenyt vielä...
 
Tosi kiva oli kuulla tarkemmin Papunen sun synnytyskokemuksesta ja sairaala käytänteistä! Kun ei kerta ite ole koskaan synnyttänyt, niin ei yhtään tiedä mitä oikeesti odottaa ja miten homma etenee.
Oletteko muuten katsoneet Neloselta Sairaala -sarjaa? Siinäkin on välillä synnytyksiä. Vauvakuume kasvaa, kun näkee niitä pikkuisia nyyttejä...
 
Joo, mä katson sekä Nelosen Sairaalaa että Subin Sairaalan sykettä. Ja täytyy tunnustaa, että joskus on melkein tippa linssissä, kun kamera seuraa synnytystä. On se vaan jotenkin niin liikuttavaa :)

Synnytyksestä puheen ollen, ottaisitteko miehenne mukaan synnytykseen? Minä haluaisin ehdottomasti, että mies olisi mukana, ja kyllä se siippakin on jo ilmoittanut halukkuutensa mukana oloon. Mutta jos mies ei jostain kumman syystä pääsisi mukaan, en usko, että haluaisin hänen "tilalleen" saliin ketään muutakaan (esim. omaa äitiä tai vaikkapa ystävää).
 
Minäkin seuraan sitä sairaala sarjaa, en jokakerta huomaa kun se tulee, mutta katson jos satun hoksaamaan.Eilenkin kysyin leikkimielellä mieheltäni kun siinä syntyi vauva, että olisiko tuollainen kiva saada meillekkin? Mies murahti tyyliin, ettei olisi.No se ei vielä ole valmis. =)

Ilman muuta suorastaan vaatisin miehen mukaan synnytykseen...tottakai! =)
 
Minäkin katson Sairaalaa ja Sairaalan sykettä. Minulle jäi jotenkin viime kesäisestä sairaalareissusta traumat (siis, olin yön tiputuksessa) ja koitin sitten hoitaa niitä traumoja pois katsomalla näitä sairaalaohjelmia. Kaippa se on auttanut. Aluksi minä itkin koko puolituntisen ja sitten vaan 15 min ja nyt useasti katson koko ohjelman itkemättä. Välillä kyllä on tippa limssissä kun näkee pienen söpön vauvan. Hassua tuo itkeskeleminen. Kun ennen tuota sairaalassa piipahdusta, olen ollut tosi kova hermooinen. Siis, tuollaiset jutut ei ole tehnyt pahaa. Nyt alkaa jo normalisoitua.

En ole kyllä ihan kamalasti miettinyt sitä, että haluanko miehen mukaan synnytykseen vai en. Uskon kyllä että hänestä olisi paljon apua, eli kyllä kai minä hänet mukaan haluaisin. Mutta saa nähdä. En mitenkään kyllä aio pakottaa mukaan tulemaan, jos hän jostain syystä epäilee että hänestä ei ole siellä apua. En kyllä usko, että hän haluaisi olla pois, mutta jos... Ja en kyllä haluaisi ketään muuta sinne mukaa. En todella. Minusta tuntuisi, että jos oma äiti olisi mukana, niin ei siitä tulisi ainakaan minun kohdallani mitään. Huolehtisin vaan, että pysyykö se äiti tajuissaan.
 
Mä haluaisin kyllä mieheni mukaan synnytykseen. Mieheni tosin sanoi yks päivä, kun katsottiin Sairaala -sarjan synnytysjuttua, että hän ei sitten halua mitään napanuoraa leikata... Sen kyllä ymmärrän. En varmaan itsekään haluaisi leikata.. Niin, ja en haluaisi ketään toista ihmistä sinne "korvikkeeksi", jos mieheni ei tulisi.
 
Meillä mies on ilmoittautunut, että haluaa ehdottomasti tulla mukaan synnytykseen (jo ennen kuin mitään vauvaa edes suunniteltiin). Itse en ole ihan varma haluanko häntä sinne. Vähän pelkään, että osaako olla tarpeeksi kannustava (meillä on molemmilla tapana sanoa asiat hyvin suoraan, mutta pelkään että siinä tilanteessa en kykenisi vastaanottamaan tavallista tekstiä vaan ylireagoisin ja soppa olisi valmis). Toinen on se, miten mies reagoi jos jotain menee pieleen noin tärkeässä asiassa. Siinä olisi molemmat tulevat vanhemmat hädissään. Hätääntyneenä voisi olla vaikea ymmärtää etenkin sitä sairaalaslangia (suomi on hänen heikompi kotikielensä).

Ja se täti tuli sit kylään eilen illalla, kaksi päivää etuajassa. Eli huti tuli "pikku kokeen" jälkimmäiselläkin puoliskolla, kuten vähän jo uumoilinkin. Noh, jatketaan niitä harjoituksia taas hetken päästä.
 
Olen pahoillani tädin kyläreissusta, Haaveileva Pu, mutta vastahan tässä ollaan lähtökuopissa itse kukin.
Miehen haluan ehdottomasti mukaan synnytykseen niinkun kaikkeen muuhunkin elämässäni.
 

Yhteistyössä